Sinkkunainen, milloin/missä tilanteissa kaipaat parisuhdetta?

Koko ajan. Kaipaisin tosi paljon läheisyyttä sekä jonkun ihmisen, jonka kanssa tehdä ihan normaaleja arkisia asioita sekä kertoa omasta päivästäni jne. Sellasen tyypin, jonka kanssa oltaisiin toisille se "eka ihminen", jolle aina odottaa että pääsee kertomaan jonkun tapahtuneen jutun. Mulla ei oo oikeestaan ikinä ollu sellasta ihmistä, tosi monet jutut jää kertomatta kenellekään, koska ystävienkään kanssa ei olla niin tiivisti yhteydessä että ne pienetkin asiat ilmoittaisi.

Mun peiton alla olis tilaa ja tarvetta mukavalle naiselle. Tiedättekö sen tunteen kun kaksi ihmistä on lusikassa, käsi toisen ympärillä siinä rinnan kohdalla ja toinen pitää siitä kiinni. Takana oleva antaa pusun kaulalle ja toinen kääntyy, lyhyt katsekontakti ja suudelma. Sitä mä kaipaan. Lisäks muita juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Mun peiton alla olis tilaa ja tarvetta mukavalle naiselle. Tiedättekö sen tunteen kun kaksi ihmistä on lusikassa, käsi toisen ympärillä siinä rinnan kohdalla ja toinen pitää siitä kiinni. Takana oleva antaa pusun kaulalle ja toinen kääntyy, lyhyt katsekontakti ja suudelma. Sitä mä kaipaan. Lisäks muita juttuja.

Minkä ikäinen olet? Mistä päin Suomea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun peiton alla olis tilaa ja tarvetta mukavalle naiselle. Tiedättekö sen tunteen kun kaksi ihmistä on lusikassa, käsi toisen ympärillä siinä rinnan kohdalla ja toinen pitää siitä kiinni. Takana oleva antaa pusun kaulalle ja toinen kääntyy, lyhyt katsekontakti ja suudelma. Sitä mä kaipaan. Lisäks muita juttuja.

Minkä ikäinen olet? Mistä päin Suomea?

Kolmekymppinen, tällä hetkellä asustelen Seinäjoella. Sä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun peiton alla olis tilaa ja tarvetta mukavalle naiselle. Tiedättekö sen tunteen kun kaksi ihmistä on lusikassa, käsi toisen ympärillä siinä rinnan kohdalla ja toinen pitää siitä kiinni. Takana oleva antaa pusun kaulalle ja toinen kääntyy, lyhyt katsekontakti ja suudelma. Sitä mä kaipaan. Lisäks muita juttuja.

Minkä ikäinen olet? Mistä päin Suomea?

Kolmekymppinen, tällä hetkellä asustelen Seinäjoella. Sä?

28 v. ja Oulusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun peiton alla olis tilaa ja tarvetta mukavalle naiselle. Tiedättekö sen tunteen kun kaksi ihmistä on lusikassa, käsi toisen ympärillä siinä rinnan kohdalla ja toinen pitää siitä kiinni. Takana oleva antaa pusun kaulalle ja toinen kääntyy, lyhyt katsekontakti ja suudelma. Sitä mä kaipaan. Lisäks muita juttuja.

Minkä ikäinen olet? Mistä päin Suomea?

Kolmekymppinen, tällä hetkellä asustelen Seinäjoella. Sä?

28 v. ja Oulusta.

Hyvää yötä sulle =) olis kiva nukkua jonkun kanssa.

Kontillaan yksikseen kun haluttas saada mulkkua takaapäin.

Silloin kun panettaa. Ja myös silloin kun tarvitsee hellyyttä. Lisäksi olisi ihanaa jakaa arkea jonkun miehen kanssa, puhua ja pussailla ja tehdä arkisia asioita, ihan kotitöitä ja arkea elää.

nosto

Oikeastaan ainoastaan, jos koen akuuttia väkivallan uhkaa miehistä. Eli siinäkin on vain se käytännöllisyys syynä. 

Aina. Koko ajan. Se on jännä miten jotain sellaista voi kaivata vaikkei sitä ole koskaan kokenut. T. N27 ikisinkku

Oikeastaan koko ajan nykyään, paitsi arkiaamuisin. Mun aamut rullaa parhaiten kun kukaan ei ole tarkoittamassa mun rutiineja. Mutta niin, kaipaan puolisoa kun tulen töistä kotiin. Nykyään se ahdistaa niin paljon, että menen suoraan tappojumppaan töistä ja siitä kauppaan ja ruoanlaittoon ettei ehdi miettiä. Haluaisin laittaa jollekin ruokaa ettei tarttis aina yksin syödä, tai että joku olis tehnyt ruoan valmiiksi. Tai käydä salilla yhdessä. Tai iltakävelyllä. Katsoa telkkaria yhdessä. Jutella illalla pimeässä ja nukahtaa toisen viereen.

Viikonloput ahdistaa myös nykyään ihan uskomattoman paljon. Mä en jaksa herätä yksin ja tehdä aamupalaa, käydä salilla ja siivota. Mä haluan tehdä kaikkea mukavaa kumppanin kanssa. Mä en jaksa riekkua baarissa sinkkujen kanssa.

Mun unelmaviikonloppuna me käytäis yhdessä salilla ja ruokakaupassa. Tehtäis jotain spesiaalimpaa viikonloppureissua ja ihan vaan nautittais siitä ajatuksesta että viikonloppu on vapaa. Vedettäis villasukat jalkaan ja juotais lasi viiniä. Lauantaina herättäis ja tehtäis aamupalaa yhdessä ja juotais monta kuppia kahvia. Sit päivällä puuhattais jotain tavallista, kävis ostoksilla tai mitä nyt tehtäiskään. Illalla tulis kavereita kylään tai me mentäis kavereille, leffaan tai syömään tai jotain. Sunnuntaina voitaisiin vaan kölliä ja käydä kävelyllä.

Mut paskanmarjat. Teen noi asiat yksin tänäKIN viikonloppuna. Leivon synttärikakunkin itselleni.

Vitun autocorrect ja muut ajatusvirheet. Koittakaa saada selvää.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan koko ajan nykyään, paitsi arkiaamuisin. Mun aamut rullaa parhaiten kun kukaan ei ole tarkoittamassa mun rutiineja. Mutta niin, kaipaan puolisoa kun tulen töistä kotiin. Nykyään se ahdistaa niin paljon, että menen suoraan tappojumppaan töistä ja siitä kauppaan ja ruoanlaittoon ettei ehdi miettiä. Haluaisin laittaa jollekin ruokaa ettei tarttis aina yksin syödä, tai että joku olis tehnyt ruoan valmiiksi. Tai käydä salilla yhdessä. Tai iltakävelyllä. Katsoa telkkaria yhdessä. Jutella illalla pimeässä ja nukahtaa toisen viereen.

Viikonloput ahdistaa myös nykyään ihan uskomattoman paljon. Mä en jaksa herätä yksin ja tehdä aamupalaa, käydä salilla ja siivota. Mä haluan tehdä kaikkea mukavaa kumppanin kanssa. Mä en jaksa riekkua baarissa sinkkujen kanssa.

Mun unelmaviikonloppuna me käytäis yhdessä salilla ja ruokakaupassa. Tehtäis jotain spesiaalimpaa viikonloppureissua ja ihan vaan nautittais siitä ajatuksesta että viikonloppu on vapaa. Vedettäis villasukat jalkaan ja juotais lasi viiniä. Lauantaina herättäis ja tehtäis aamupalaa yhdessä ja juotais monta kuppia kahvia. Sit päivällä puuhattais jotain tavallista, kävis ostoksilla tai mitä nyt tehtäiskään. Illalla tulis kavereita kylään tai me mentäis kavereille, leffaan tai syömään tai jotain. Sunnuntaina voitaisiin vaan kölliä ja käydä kävelyllä.

Mut paskanmarjat. Teen noi asiat yksin tänäKIN viikonloppuna. Leivon synttärikakunkin itselleni.

Paljon onnea ja hyvää syntymäpäivää! =)

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan ainoastaan, jos koen akuuttia väkivallan uhkaa miehistä. Eli siinäkin on vain se käytännöllisyys syynä. 

Yleensä väkivaltaiset miehet ovat isonpuoleisia ja tottuneita tappelijoita. Sinulla pitäisi silloin periaatteessa olla itselläsikin joko samanlainen mies, jolloin arjessa pitäisi pelätä koko ajan, tai sitten joku taistelulajiharrastaja.

Tuota samaa kuin niin moni muu, että mulle olisi joku ykkösihminen ja mä olisin sitä hänelle. Tietäisi, että aina on joku, jota oletusarvoisesti kiinnostaa seurani ja jonka kanssa voisin suunnitella ja toteuttaa matkoja, käydä tapahtumissa, jonka ottaisin mukaan illanistujaisiin silloin, kun avecit on sallittuja. En viihdy isoissa porukoissa tai tuntemattomien seurassa kovin hyvin, mutta parisuhteessa sosiaalinen elämäni aina kasvaa huomattavasti, sillä on helpompi olla sosiaalinen kaksin kuin yksin. Olen paljon aktiivisempi seurustellessani, sinkkuna taas jämähdän helposti kotiin.

Jep, hankala yhtälö. Harvoin mä ketään tapaankaan, kun en tykkää yksin lähteä minnekään.