Hei te itsenne kehittäjät... Kertokaa, miten te itseänne oikeasti kehitätte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urheilen vähintään 3 kertaa viikossa, käyn kielikurssilla, luen kirjoja, aina kesken samaan aikaan sekä kaunokirjallisuutta että tietokirjallisuutta, meditoin päivittäin vähintään 20 minuuttia, harrastan öljyvärimaalausta, valokuvausta, luovaa kirjoittamista (av-palstalla trollaamalla, ehe ehe...), kuuntelen podcasteja kiinnostavista aiheista mm. ravinnosta ja liikunnasta ja kulttuurista.

Eli ihan normaalia elämää, ainoastaan meditointi ehkä vähän marginaalisempi juttu.

ap

No mikä nyt on normaalia kenellekin Eipä kai itsensä kehittäminen tarvitse olla jotain marginaalista ja outoa, vai mitä? Itse asiassa luen  juuri Abraham Maslow'n kirjaa jossa käsitellään tätä itsensä kehittämisen aihetta. Veikkaanpa että kiinnostukseni ravinnosta on myös keskiverrosta poikkeavaa. Biohakkerointi on mielenkiintoinen aihepiiri tästä myös.

Ihan oikein Maslow'n kirjaa. Aika hienoa. Kyllä tuo elämäsi ihan normaalilta kuulostaa.

ap

Unohdin mainita että joskus viikonloppuisin teen kuulentoja itserakentamallani avaruusaluksella. Onko riittävän erikoista?

Kylläpä keksit hassunhauskan letkautuksen, ihan ääneen naurahdin.

ap

En mitenkään erityisesti. Se kehittyy itsestään, kun hakkaan päätä seinään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urheilen vähintään 3 kertaa viikossa, käyn kielikurssilla, luen kirjoja, aina kesken samaan aikaan sekä kaunokirjallisuutta että tietokirjallisuutta, meditoin päivittäin vähintään 20 minuuttia, harrastan öljyvärimaalausta, valokuvausta, luovaa kirjoittamista (av-palstalla trollaamalla, ehe ehe...), kuuntelen podcasteja kiinnostavista aiheista mm. ravinnosta ja liikunnasta ja kulttuurista.

Eli ihan normaalia elämää, ainoastaan meditointi ehkä vähän marginaalisempi juttu.

ap

No mikä nyt on normaalia kenellekin Eipä kai itsensä kehittäminen tarvitse olla jotain marginaalista ja outoa, vai mitä? Itse asiassa luen  juuri Abraham Maslow'n kirjaa jossa käsitellään tätä itsensä kehittämisen aihetta. Veikkaanpa että kiinnostukseni ravinnosta on myös keskiverrosta poikkeavaa. Biohakkerointi on mielenkiintoinen aihepiiri tästä myös.

Ihan oikein Maslow'n kirjaa. Aika hienoa. Kyllä tuo elämäsi ihan normaalilta kuulostaa.

ap

Mikä tarve sulla on puhua noin alentuvasti vastaajalle? Se ei ainakaan kehitä henkisesti ketään.

Sana on alentava. Pitää vähän ravistella, jos kuvittelee olevansa jotenkin hurjan hieno, kun lukee oikein tietokirjallisuutta ja samalla pystyy kaunokirjallisuuteenkin syventymään. Mahtavaa. Ettei vaan olisi ihan normaalia elämää kuitenkin.

ap

Eipä tuo nyt kovin paljoa ravistellut. Enemmän ravistelee niiden kirjojen sisältö kuin sinun puolivillaiset vittuiluyritykset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urheilen vähintään 3 kertaa viikossa, käyn kielikurssilla, luen kirjoja, aina kesken samaan aikaan sekä kaunokirjallisuutta että tietokirjallisuutta, meditoin päivittäin vähintään 20 minuuttia, harrastan öljyvärimaalausta, valokuvausta, luovaa kirjoittamista (av-palstalla trollaamalla, ehe ehe...), kuuntelen podcasteja kiinnostavista aiheista mm. ravinnosta ja liikunnasta ja kulttuurista.

Eli ihan normaalia elämää, ainoastaan meditointi ehkä vähän marginaalisempi juttu.

ap

No mikä nyt on normaalia kenellekin Eipä kai itsensä kehittäminen tarvitse olla jotain marginaalista ja outoa, vai mitä? Itse asiassa luen  juuri Abraham Maslow'n kirjaa jossa käsitellään tätä itsensä kehittämisen aihetta. Veikkaanpa että kiinnostukseni ravinnosta on myös keskiverrosta poikkeavaa. Biohakkerointi on mielenkiintoinen aihepiiri tästä myös.

Ihan oikein Maslow'n kirjaa. Aika hienoa. Kyllä tuo elämäsi ihan normaalilta kuulostaa.

ap

Mikä tarve sulla on puhua noin alentuvasti vastaajalle? Se ei ainakaan kehitä henkisesti ketään.

Sana on alentava. Pitää vähän ravistella, jos kuvittelee olevansa jotenkin hurjan hieno, kun lukee oikein tietokirjallisuutta ja samalla pystyy kaunokirjallisuuteenkin syventymään. Mahtavaa. Ettei vaan olisi ihan normaalia elämää kuitenkin.

ap

Eipä tuo nyt kovin paljoa ravistellut. Enemmän ravistelee niiden kirjojen sisältö kuin sinun puolivillaiset vittuiluyritykset.

Niistä kirjoista varmaan opit nuo omat terävät vastineesi. Kannattaa sitä lukemista jatkaa kuitenkin vielä, jos tuolla tasolla vasta olet.

ap

AP, ei itsensä kehittäminen tarkoita sitä että pitäisi tehdä jotain ihan helvetin erikoista jota kukaan muu ei tee. Suurin osa sivistävävistä ja uusia taitoja kartuttavista asioista kuuluu nimenomaan niihin ihan "normaaleihin tapoihin" joita periaatteessa kaikkien kuuluisi harrastaa, mutta jotkut eivät vain jaksa/viitsi ja toiset taas perustavat koko elämänsä uusien asioiden kokemiselle. Opiskelua, kulttuuria, urheilua, ruoanlaittoa, terapiaa, melkein mitä tahansa... Ideana on, että ihminen on aktiivinen ja pyrkii innostumaan ja kiinnostumaan uusista asioista.

Helpompaa olisi melkein sanoa, mitä tekee ihminen joka EI kehitä itseään: makaa illat sohvalla, katsoo telkkarista hömppäohjelmia ja roikkuu netissä _ainoastaan_ tyhjänpäiväisillä sivustoilla ja katselee päivästä toiseen tyyliin jotain kissavideoita ja hassuja meemejä. Tällaisen ihmisen käsitys lukemisesta on yleensä facebookin etusivu, Iltapäivälehden viihde-osio ja ehkä joku juorulehti. Harrastuksiin kuuluu muiden arvostelu, valittaminen ja materialistisista hankinnoista haaveilu. Ei harrasta liikuntaa tai mitään älykästä/luovaa missään muodossa, ei käy uusissa pakoissa eikä mielellään tutustu uusiin ihmisiin. Syö aina samaa ruokaa, toistaa jokaisen viikonlopun samanlaisella kaavalla. Vastaa kuulumisien kyselyyn aina lauseella "Ihan hyvää" tai "No ei oikein mitään". Ei yksinkertaisesti poistu omalta mukavuusalueelta mihinkään, vaikka haaveilisi muutoksesta. Jos huomaa itsessään tai elämässän jonkin ongelman/epäkohdan, ei tällainen ihminen varmasti tee mitään rakentavaa asian muuttamiseksi (kuten hae apua tai tartu konkreettisesti toimeen)  vaan jatkaa valittamista ja sen saman kuopan kaivamista. Työkseen tekee jotain puuduttavaa "ihan ok" hommaa josta saa palkkaa mutta joka ei kuitenkaan mitenkään vastaa omaa kutsumusta tai intohimoja. Tällainen ihminen myös elää usein sitku-maailmassa ja hänellä ei ole unelmia joko ollenkaan tai ne ovat niin epärealistisia ja kaukaisia, että niiden tavoitteleminen tuntuu turhalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Urheilen vähintään 3 kertaa viikossa, käyn kielikurssilla, luen kirjoja, aina kesken samaan aikaan sekä kaunokirjallisuutta että tietokirjallisuutta, meditoin päivittäin vähintään 20 minuuttia, harrastan öljyvärimaalausta, valokuvausta, luovaa kirjoittamista (av-palstalla trollaamalla, ehe ehe...), kuuntelen podcasteja kiinnostavista aiheista mm. ravinnosta ja liikunnasta ja kulttuurista.

Eli ihan normaalia elämää, ainoastaan meditointi ehkä vähän marginaalisempi juttu.

ap

No mikä nyt on normaalia kenellekin Eipä kai itsensä kehittäminen tarvitse olla jotain marginaalista ja outoa, vai mitä? Itse asiassa luen  juuri Abraham Maslow'n kirjaa jossa käsitellään tätä itsensä kehittämisen aihetta. Veikkaanpa että kiinnostukseni ravinnosta on myös keskiverrosta poikkeavaa. Biohakkerointi on mielenkiintoinen aihepiiri tästä myös.

Ihan oikein Maslow'n kirjaa. Aika hienoa. Kyllä tuo elämäsi ihan normaalilta kuulostaa.

ap

Mikä tarve sulla on puhua noin alentuvasti vastaajalle? Se ei ainakaan kehitä henkisesti ketään.

Sana on alentava. Pitää vähän ravistella, jos kuvittelee olevansa jotenkin hurjan hieno, kun lukee oikein tietokirjallisuutta ja samalla pystyy kaunokirjallisuuteenkin syventymään. Mahtavaa. Ettei vaan olisi ihan normaalia elämää kuitenkin.

ap

Eipä tuo nyt kovin paljoa ravistellut. Enemmän ravistelee niiden kirjojen sisältö kuin sinun puolivillaiset vittuiluyritykset.

Niistä kirjoista varmaan opit nuo omat terävät vastineesi. Kannattaa sitä lukemista jatkaa kuitenkin vielä, jos tuolla tasolla vasta olet.

ap

Vastasin kysymykseesi mielestäni ihan asiallisesti, joten tuo aggroilusi lähinnä hämmentää kuin ravistelee.

Sulla tuntuu olevan käsittelemättömien ongelmia itsetunnon kanssa. Itsensä kehittäminen onkin hyvä aloittaa siitä, että hyväksyy ensin itsensä puutteineen ja vahvuuksineen kaikkineen. Sitä kautta sitä oppii hyväksymään paremmin muitakin ihmisiä, sen sijaan että kiukuttelee muille joiden kuvittelee luulevan olevan itseänsä parempia tms.

AP hyvä. Ehdotit aloituksessasi perus 'itsensä kehittäjän' harrastuksia tms, mutta lyttäät kuitenkin arvelujasi myötäilevät vastaukset ns. peruselämäksi. Mitä sä sitten oikeasti ajattelet, että itsensä kehittämisen pitäisi olla? Kerro meille miten me voitas kaikki olla super-itsensä kehittäjiä!

Luen erinäisiä uusia tutkimuksia, joihin satun saamaan käteni. Otan maalausharrastukseeni missioita (kokeilen uusia tapoja tehdä asioita), katson dokumentteja, luen, käyn kursseilla. En kylläkään näe, että kyseessä on muuta kuin vain ihan pohjaton uteliaisuus. Tulee jotenkin vetelä ja turha olo, jos ei haasta itseään ollenkaan. Plus uutta oppiessa saa ihanan kutkutuksen oivaltamisen kyljessä. Fyysisestikin yritän moista tehdä esimerkiksi kuntoillessa haluan aina repäistä kovempaa ja kasvaa vahvemmaksi. Olen tosin lievästi autistinen ja tästä johtuen kovin suorituskeskeinen. En tiedä saanko jotenkin paremmat kiksit uusien taitojen tai osaamisalueiden hallintaan otosta verraten neurotyypilliseen. Sitä voi spekuloida.