Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kotiäidit! minkä verran otatte aikaa ilman lapsia?

Vierailija
22.09.2016 |

Minkä verran te lapsia kotona hoitavat äidit otatte viikossa aikaa itsellenne? Meillä isä käy töissä/opiskelee, itse hoidan kahta lasta kotona. (5v ja 4kk)

Tuntuu, että mun mielenterveys on vakavasti uhattuna jos en vähintään joka toinen päivä pääse pois hetkeksi. Yleensä käyn jumpassa ja isä hoitaa lapsia silloin. Omaa hetkeä ei vaan saa koko päivän aikana, jos ei lähde pois kotoa.

Isä on ollut asian kanssa ihan ok, vaikka paljonhan aikaa tuossa menee iltaisin sitten. Välillä on vähän huono omatunto kun puoliso 'joutuu' lasten kanssa yksin töiden päälle olemaan, mutta toisaalta minähän en muuta tee kuin ole lasten kanssa, aikalailla about ilman mitään muuta juttuseuraa kuin 5v...

Mites muilla?

Kommentit (28)

Vierailija
1/28 |
22.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikset voi lasten kanssa käydä ihmisten ilmoilla, niin saisit muutakin seuraa? Ymmärrän että yksinkin on päästävä mutta ei kai kotona tarvi kökkiä 24 7. Eikö 5v tarvis jo jotain virikkeitä?

Vierailija
2/28 |
22.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi lasten kanssa käydä ihmisten ilmoilla, niin saisit muutakin seuraa? Ymmärrän että yksinkin on päästävä mutta ei kai kotona tarvi kökkiä 24 7. Eikö 5v tarvis jo jotain virikkeitä?

No tokihan me käydään ihmisten ilmoilla. Avoimella päiväkodilla ja puistossa, harvemminpa siellä isommalle seuraa on, joten minä sitten olen seurana. Yli kolmevuotiqan näkee ehkä kerta kuukauteen, enemmistö vauvoja ja taaperoita. Isompi käy kerhossa, mutta silloin pienempi on aina just sopivasti sen ajan hereillä ;) Laatuaikaa äidin kanssa, tietenkin! Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/28 |
22.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi lasten kanssa käydä ihmisten ilmoilla, niin saisit muutakin seuraa? Ymmärrän että yksinkin on päästävä mutta ei kai kotona tarvi kökkiä 24 7. Eikö 5v tarvis jo jotain virikkeitä?

No tokihan me käydään ihmisten ilmoilla. Avoimella päiväkodilla ja puistossa, harvemminpa siellä isommalle seuraa on, joten minä sitten olen seurana. Yli kolmevuotiqan näkee ehkä kerta kuukauteen, enemmistö vauvoja ja taaperoita. Isompi käy kerhossa, mutta silloin pienempi on aina just sopivasti sen ajan hereillä ;) Laatuaikaa äidin kanssa, tietenkin! Ap

Miksei lasten kanssa pääse muka muualle kuin leikkipuistoon? Vauvan kanssa kaipungille kun isompi on kerhossa?

Vierailija
4/28 |
22.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole sama asia käydä jossain lapsen kanssa kuin ilman lasta. Minä ainakin tarvitsen viikossa ne omat hetkeni, kun saan mennä omaan harrastukseen tms. ilman lapsia. Ei kaikki jaksa lasten seuraa 24/7, vaikka ne niin rakkaita ovatkin.

Vierailija
5/28 |
22.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käytä kaupungin perhetyön tekijää. Esim. Lasten kanssa ma, ke, pe. Sinä vapaalla klo. Esim. 10-14 tms. Jaksat itse paremmin. Ja saat illalla olla kotona.. Jokainen kotiäiti tarvitsee omas aikaa vähintään puoli tuntia päivässä muuten et jaksa.

Vierailija
6/28 |
22.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi lasten kanssa käydä ihmisten ilmoilla, niin saisit muutakin seuraa? Ymmärrän että yksinkin on päästävä mutta ei kai kotona tarvi kökkiä 24 7. Eikö 5v tarvis jo jotain virikkeitä?

No tokihan me käydään ihmisten ilmoilla. Avoimella päiväkodilla ja puistossa, harvemminpa siellä isommalle seuraa on, joten minä sitten olen seurana. Yli kolmevuotiqan näkee ehkä kerta kuukauteen, enemmistö vauvoja ja taaperoita. Isompi käy kerhossa, mutta silloin pienempi on aina just sopivasti sen ajan hereillä ;) Laatuaikaa äidin kanssa, tietenkin! Ap

Miksei lasten kanssa pääse muka muualle kuin leikkipuistoon? Vauvan kanssa kaipungille kun isompi on kerhossa?

Henk koht minua ei kiinnosta mennä luuhaamaan kaupungille vauvan kanssa. Mitä siellä tekisi (en voi syödäkään about mitään koska vauvan allergiat!)? Lapsi minulla on kuitenkin vastuullani ;) Tullaan yleensä kotiin, eihän siinä ole kuin pari tuntia ja isompikin tulee kotiin. Ei tässä nyt mitään ongelmaa ole ollut, kun on isäkin. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/28 |
22.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi lasten kanssa käydä ihmisten ilmoilla, niin saisit muutakin seuraa? Ymmärrän että yksinkin on päästävä mutta ei kai kotona tarvi kökkiä 24 7. Eikö 5v tarvis jo jotain virikkeitä?

No tokihan me käydään ihmisten ilmoilla. Avoimella päiväkodilla ja puistossa, harvemminpa siellä isommalle seuraa on, joten minä sitten olen seurana. Yli kolmevuotiqan näkee ehkä kerta kuukauteen, enemmistö vauvoja ja taaperoita. Isompi käy kerhossa, mutta silloin pienempi on aina just sopivasti sen ajan hereillä ;) Laatuaikaa äidin kanssa, tietenkin! Ap

Miksei lasten kanssa pääse muka muualle kuin leikkipuistoon? Vauvan kanssa kaipungille kun isompi on kerhossa?

Henk koht minua ei kiinnosta mennä luuhaamaan kaupungille vauvan kanssa. Mitä siellä tekisi (en voi syödäkään about mitään koska vauvan allergiat!)? Lapsi minulla on kuitenkin vastuullani ;) Tullaan yleensä kotiin, eihän siinä ole kuin pari tuntia ja isompikin tulee kotiin. Ei tässä nyt mitään ongelmaa ole ollut, kun on isäkin. Ap

Taidenäyttelyt, museot, kirjastot, puistot...

Vierailija
8/28 |
22.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esikoinen 1v 4kk. Olen kerran poistunut kotoa ilman lasta lääkäriin, jonne ei lasta voinut mukaan ottaa. Viikon päästä pitäisi käydä 2h sokerirasituksessa, enkä oikein voi lasta sinnekään ottaa mukaan.

Kolme kertaa mies, lapsen isä, on suostunut olemaan lapsen kanssa että pääsen saunaan. Kertaakaan ei ole lapsen kanssa käynyt missään, edes pihalla keinumassa, että saisin vaikka hetken rauhaa ja levättyä.

Kyllä sitä omaa aikaa ja omia (entisiä) harrastuksiani ja kavereitani kaipaan ja nykyään etenen päivä kerrallaan. Jaksaminen henkisellä tasolla on aivan äärirajoilla, eikä onneton parisuhde helpota asiaa ollenkaan.

Tässä päivittäin mietin, herääkö mies olemaan isä ollenkaan vai kannattaisiko tässä jo alkaa pakkaamaan kamppeita. Yllättävän raskasta olla "yksinhuoltajana" avioliitossa ja hoitaa kaikki kaupassa käynnit ja kotityötkin yksin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/28 |
22.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Käytä kaupungin perhetyön tekijää. Esim. Lasten kanssa ma, ke, pe. Sinä vapaalla klo. Esim. 10-14 tms. Jaksat itse paremmin. Ja saat illalla olla kotona.. Jokainen kotiäiti tarvitsee omas aikaa vähintään puoli tuntia päivässä muuten et jaksa.

Ei nyt sinällään mitään jaksamisongelmia ole lasten kanssa, päivät kuluu omalla painollaan ja iltaisin voin käydä harrastamassa. Lähinnä halusin kuulla, miten muut kotiäidit saavat arjestaan jaksettavaa :)

Ap

Vierailija
10/28 |
22.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on lapset 2,5v ja 5v, molemmilla on kerho mutta eri ryhmät eli eri aikaan. Oon ollut nyt kotona sen reilut 5v, ja esim. alle puolivuotiaan vauvan kanssa oma aika on ollut aika nollissa imetyshaasteiden takia, ja senkin jälkeen erinäisistä syistä. Nykyään otan reilusti rohkeammin omaa aikaa, varmaan lähes päivittäin. Se voi olla iltalenkki naapurin kanssa tai suunnistusta kaverin kanssa (ihan oikeaa oikeaa omaa aikaa), kauppa-asioinnit yksin tai vaikka telkkarin ääressä tai äänikirjaa kuulokkeet korvilla pyykin viikkausta kun mies leikkii lasten kanssa (vähän niin kuin omaa aikaa). Ja kyllä se todellakin tulee tarpeeseen ja on kaikkien etu :) Huonon omantunnon kanssa olen kamppaillut minäkin, mutta oon niin paljon tasaisempi ja parempi äiti a) kunnon yöunilla ja b) riittävällä omalla ajalla, että kyllä ne kannattaa ottaa jos on mahdollista.

Tänään taas lenkki sovittuna, tosin vasta lasten mentyä nukkumaan, sitä ennen otan pienemmän mukaan isomman harrastukseen että mieskin saa olla kotona hetken yksin. Huomenna sit retkeillään perheenä ja mies vuorostaan nukuttaa lapset niin mun "iltavapaa" alkaa aiemmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/28 |
22.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen 1v 4kk. Olen kerran poistunut kotoa ilman lasta lääkäriin, jonne ei lasta voinut mukaan ottaa. Viikon päästä pitäisi käydä 2h sokerirasituksessa, enkä oikein voi lasta sinnekään ottaa mukaan.

Kolme kertaa mies, lapsen isä, on suostunut olemaan lapsen kanssa että pääsen saunaan. Kertaakaan ei ole lapsen kanssa käynyt missään, edes pihalla keinumassa, että saisin vaikka hetken rauhaa ja levättyä.

Kyllä sitä omaa aikaa ja omia (entisiä) harrastuksiani ja kavereitani kaipaan ja nykyään etenen päivä kerrallaan. Jaksaminen henkisellä tasolla on aivan äärirajoilla, eikä onneton parisuhde helpota asiaa ollenkaan.

Tässä päivittäin mietin, herääkö mies olemaan isä ollenkaan vai kannattaisiko tässä jo alkaa pakkaamaan kamppeita. Yllättävän raskasta olla "yksinhuoltajana" avioliitossa ja hoitaa kaikki kaupassa käynnit ja kotityötkin yksin.

Olen pahoillani puolestasi, kuulostaa äärettömän rankalta. Mutta lapsesi on jo 1v 4kk, missä vaiheessa kuvittelet että isä "herää" siihen isyyteen? Nyt sanot miehelle että et jaksa enää, jos ei mies ala ottaa vastuuta niin ero. On paljon rankempaa joutua yksin hoitamaan kaikki kun on toinen joka on myös vastuussa (mutta ei tee mitään), kuin että jos olisit 100 %:sti yksin lapsesta vastuussa. Yksin tiedät että lapsella ei ole muita joten jostain löytyy aina voimia, ja tunnet itsesi vahvaksi kun pärjäät yksinkin. Mutta jos joudut samalla tuijottaan vastuutonta laiskamatoa niin kummasti tulee huono mieli ja kaikki energia kuluu sen laiskamadon vihaamiseen.

Vierailija
12/28 |
22.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen 1v 4kk. Olen kerran poistunut kotoa ilman lasta lääkäriin, jonne ei lasta voinut mukaan ottaa. Viikon päästä pitäisi käydä 2h sokerirasituksessa, enkä oikein voi lasta sinnekään ottaa mukaan.

Kolme kertaa mies, lapsen isä, on suostunut olemaan lapsen kanssa että pääsen saunaan. Kertaakaan ei ole lapsen kanssa käynyt missään, edes pihalla keinumassa, että saisin vaikka hetken rauhaa ja levättyä.

Kyllä sitä omaa aikaa ja omia (entisiä) harrastuksiani ja kavereitani kaipaan ja nykyään etenen päivä kerrallaan. Jaksaminen henkisellä tasolla on aivan äärirajoilla, eikä onneton parisuhde helpota asiaa ollenkaan.

Tässä päivittäin mietin, herääkö mies olemaan isä ollenkaan vai kannattaisiko tässä jo alkaa pakkaamaan kamppeita. Yllättävän raskasta olla "yksinhuoltajana" avioliitossa ja hoitaa kaikki kaupassa käynnit ja kotityötkin yksin.

Olen pahoillani puolestasi, kuulostaa äärettömän rankalta. Mutta lapsesi on jo 1v 4kk, missä vaiheessa kuvittelet että isä "herää" siihen isyyteen? Nyt sanot miehelle että et jaksa enää, jos ei mies ala ottaa vastuuta niin ero. On paljon rankempaa joutua yksin hoitamaan kaikki kun on toinen joka on myös vastuussa (mutta ei tee mitään), kuin että jos olisit 100 %:sti yksin lapsesta vastuussa. Yksin tiedät että lapsella ei ole muita joten jostain löytyy aina voimia, ja tunnet itsesi vahvaksi kun pärjäät yksinkin. Mutta jos joudut samalla tuijottaan vastuutonta laiskamatoa niin kummasti tulee huono mieli ja kaikki energia kuluu sen laiskamadon vihaamiseen.

Sorry nyt mutta voihan se äiti tehdä esim vaihtarit toisen äidin kanssa tai ihan korkeimman omakätisesti soittaa esim MLL:ään ja tilata hoitajan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/28 |
22.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsiperheiden kotipalvelun työntekijä käy kahtena arkipäivänä viikossa ja on kerrallaan 3h. Tämän verran on omaa aikaa. Mieheni kuoli vuosi sitten tapaturmassa eikä sukulaisista koostuvaa tukiverkkoa ole.

Kaikki isovanhemmatkin jo kuolleet. Meillä on lapset 1 v., 2,5 v. ja 5 v. Pärjään kun on pakko. Mitään omaa elämää ei kyllä ole yhtään.

Vierailija
14/28 |
22.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheiden kotipalvelun työntekijä käy kahtena arkipäivänä viikossa ja on kerrallaan 3h. Tämän verran on omaa aikaa. Mieheni kuoli vuosi sitten tapaturmassa eikä sukulaisista koostuvaa tukiverkkoa ole.

Kaikki isovanhemmatkin jo kuolleet. Meillä on lapset 1 v., 2,5 v. ja 5 v. Pärjään kun on pakko. Mitään omaa elämää ei kyllä ole yhtään.

Voimia arkeen ja pahoittelut miehesi poismenosta ♡

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/28 |
22.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä koitan viikoittain käydä sienessä jos ei ole työvuoroja sille viikolle.Eli käyn illat 4 tuntia töissä...mies on lasten kanssa.Meillä menee kyllä aika perheen kanssa.Käydään sit ihan koko porukka ravintolassa,sienessä,järvellä...

Vierailija
16/28 |
22.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun omaa aikaa on kun käyn sillon tällöin (1-2 kertaa 2viikossa) tekemässä duunikeikan. Eipä muuten. Lapsi on 6kk. Ei oikein ole kavereita joiden kanssa mennä ja yksin ei vihti. Päivällä kun lapsi nukkuu, niin saatan ottaa yhden lempiohjelman jakson verran hengähdystaukoa. Mies tekee duunia paljon joten harvemmin sekään iltoja kerkeää olla lapsen kanssa keskenään, vaikka mielellään onkin kun on tilaisuus.

Vierailija
17/28 |
22.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä kannattaa ottaa vapaata, jos vain suinkin pystyy. Itse en saa ketään apuun ja olen ihan piipussa. Omaa aikaa on vain yöllä ja uni jää sen vuoksi vähälle. Sosiaalinen elämä on kyllä vilkasta mutta ei (puoli)tuttujen kanssa rupattelu korvaa omaa aikaa. Omien asioideni hoitaminen tai edes ajattelu jää, kun en ole koskaan yksin ja jos on hivenen rauhallista niin sitten täytyy keskittyä ruokaan ja pyykkiin. Periaatteessa kerran viikossa olisi 1,5h lapsetonta aikaa mutta se ei ole vielä kertaakaan onnistunut: aina on joku koululainen ollut kotona sairastamassa, pitänyt hoitaa esim. virastoasioita tai joku poikennut yllättäen kylään. Mies tekee pitkää päivää viikolla ja tulee kun lasten on aika mennä nukkumaan, viikonloppuisin nukkuu pitkään ja minä herään, sitten pitääkin jo lähteä kauppaan tai on muuta ohjelmaa. Mummo hoitaa joskus mutta asenne on se, että kun on itse lapset hankkinut niin itse pitää selvitä, syyllistys ja paha mieli on niin voimakasta ettei vapaa ole sen arvoista. Maksulliseen hoitajaan ei oikein ole varaa eikä siitä tunnista-parista minkä saisimme maksettua ole hyötyä.

18/28 |
22.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan turhaa potea huonoa omatuntoa, olette vaan tosi järkeviä. 

Vierailija
19/28 |
22.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä lapset 1v ja 3v, käyn 1-2 kertaa viikossa juoksulenkillä. Viikonloppuaamut on tasattu niin, että kerran viikossa saan nukkua pitkään ja mies vie muksut ulos. Omia iltamenoja on nyt ehkä kerran kuussa, vauvavuonna en juurikaan pystynyt iltoja poissa olemaan. Olen tähän ihan tyytyväinen. Mutta äkkiä kyllä alkaa kypsyttää jos jää syystä tai toisesta lenkit väliin.

Vierailija
20/28 |
22.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä lapset 6v ja 2v. Olen lasten kanssa koko ajan, sillä olen vielä hoitovapaalla. En ole harrastanut mitään kuuteen vuoteen. Joskus ekan lapsen ollessa pieni, saatoin käydä kaupungilla kiertelemässä, mutta viimeisen kahden vuoden aikana olen käynyt vain pari kertaa ostamassa jotain tarpeellisia lasten juttuja yksin.

Omaa aikaa on on vain öisin, jos jaksaa hetken valvoa. Yleensä ei jaksa, koska milloinkaan ei saa jäädä nukkumaan pidempään, ja lapset herää tosi aikaisin. Yhdet isovanhemmat on elossa, mutta heistä ei ole varsinaista apua. Alan olla tosi väsynyt, sillä haasteita on riittänyt viime aikoina. Ehkä voisi jaksaa paremmin, jos pääsisi vaikka joskus lomalle perheenä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi neljä viisi