Kotiäidit! minkä verran otatte aikaa ilman lapsia?
Minkä verran te lapsia kotona hoitavat äidit otatte viikossa aikaa itsellenne? Meillä isä käy töissä/opiskelee, itse hoidan kahta lasta kotona. (5v ja 4kk)
Tuntuu, että mun mielenterveys on vakavasti uhattuna jos en vähintään joka toinen päivä pääse pois hetkeksi. Yleensä käyn jumpassa ja isä hoitaa lapsia silloin. Omaa hetkeä ei vaan saa koko päivän aikana, jos ei lähde pois kotoa.
Isä on ollut asian kanssa ihan ok, vaikka paljonhan aikaa tuossa menee iltaisin sitten. Välillä on vähän huono omatunto kun puoliso 'joutuu' lasten kanssa yksin töiden päälle olemaan, mutta toisaalta minähän en muuta tee kuin ole lasten kanssa, aikalailla about ilman mitään muuta juttuseuraa kuin 5v...
Mites muilla?
Kommentit (28)
Meillä melkein samanikäiset lapset, ja parina iltana viikossa isä kahden 1-2 tuntia lasten kanssa, niin että minä joko lenkillä tai jossain kahvilla. Usein lenkillä höpötän kaverille puhelimessa. Useamminkin voisin käydä, mutta monesti olen niin väsynyt etten illalla jaksa mitään kummempaa.
En kyllä halua ajatella niin, että isälle olisi jotenkin kamalaa olla vastuussa yksin lapsista. Onhan töissä raskasta, mutta silti siellä voi (ainakin mieheni työpaikassa) juoda kahvin kun haluaa, keskustella toisten aikuisten kanssa, käydä vessassa kun haluaa(!) jne. Ja saahan hän latautua hetken töiden jälkeen ja työmatkoilla.
Älä suotta tunne huonoa omatuntoa. Minulla kirpaisisi jos laittaisin alle vuosikkaan pari kertaa viikossa mummolaan tai kummille, mutta isänsä kanssa hänellä on kaikki hyvin, ja kyllä isällekin on tärkeää saada luoda suhdetta lapseen kahdenkesken. Hyvinvoiva äiti on paras äiti, ja kaikki tarvii hengähdystaukoja. Olivat ne sitten ihan konkreettisia kotoa poistumisia tai vaikkapa kuuma suihku ilman huolta lasten tarpeista.
väsynyt äiti kirjoitti:
Meillä lapset 6v ja 2v. Olen lasten kanssa koko ajan, sillä olen vielä hoitovapaalla. En ole harrastanut mitään kuuteen vuoteen. Joskus ekan lapsen ollessa pieni, saatoin käydä kaupungilla kiertelemässä, mutta viimeisen kahden vuoden aikana olen käynyt vain pari kertaa ostamassa jotain tarpeellisia lasten juttuja yksin.
Omaa aikaa on on vain öisin, jos jaksaa hetken valvoa. Yleensä ei jaksa, koska milloinkaan ei saa jäädä nukkumaan pidempään, ja lapset herää tosi aikaisin. Yhdet isovanhemmat on elossa, mutta heistä ei ole varsinaista apua. Alan olla tosi väsynyt, sillä haasteita on riittänyt viime aikoina. Ehkä voisi jaksaa paremmin, jos pääsisi vaikka joskus lomalle perheenä.
Joo perhelomat ja auttavat isovanhemmat ovat varmasti ihan kivoja ja auttaisivat jaksamaan sen pienen hetken, mutta eiköhän avainasemassa sinun hyvinvointiin ole kuitenkin se, että miehesi ottaisi parina iltana viikossa kokonaisvaltaisen vastuun lapsista, ja lisäksi toisena viikonloppuaamuna.
Johan tuossa sen sun miehesikin pitäisi tajuta patistaa sinut välillä harrastamaan jotain. Ei tee kenellekään hyvää olla aina ja ikuisesti täysin vastuussa lapsistaan. Onhan teitä ollut kaksi niitä tekemässäkin.
2h viikossa, lapset 4v ja 4kk.
Käyn 2x viikossa tunnin lenkillä kun mummo hoitaa lapsia. Mies tekee 14h päivässä töitä enkä sen vastuulle pienempää voisi jättääkkään. Mies istuu sohvalla ja vauva huutaa sylissä kun tylsistyy..
Jahka nyt imetys joskus loppuu niin pääsen pidemmiksi pätkiksi yksin johonkin.
Välillä tuntuu että pää hajoo kun esikoinen kiukuttelee ja pienempi ei nuku päivän aikana kun pikkutorkkuja.
Vierailija kirjoitti:
5 tuntia viikossa omaa aikaa.
ja lasten iät ovat 1v ja 4v
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kannattaa ottaa vapaata, jos vain suinkin pystyy. Itse en saa ketään apuun ja olen ihan piipussa. Omaa aikaa on vain yöllä ja uni jää sen vuoksi vähälle. Sosiaalinen elämä on kyllä vilkasta mutta ei (puoli)tuttujen kanssa rupattelu korvaa omaa aikaa. Omien asioideni hoitaminen tai edes ajattelu jää, kun en ole koskaan yksin ja jos on hivenen rauhallista niin sitten täytyy keskittyä ruokaan ja pyykkiin. Periaatteessa kerran viikossa olisi 1,5h lapsetonta aikaa mutta se ei ole vielä kertaakaan onnistunut: aina on joku koululainen ollut kotona sairastamassa, pitänyt hoitaa esim. virastoasioita tai joku poikennut yllättäen kylään. Mies tekee pitkää päivää viikolla ja tulee kun lasten on aika mennä nukkumaan, viikonloppuisin nukkuu pitkään ja minä herään, sitten pitääkin jo lähteä kauppaan tai on muuta ohjelmaa. Mummo hoitaa joskus mutta asenne on se, että kun on itse lapset hankkinut niin itse pitää selvitä, syyllistys ja paha mieli on niin voimakasta ettei vapaa ole sen arvoista. Maksulliseen hoitajaan ei oikein ole varaa eikä siitä tunnista-parista minkä saisimme maksettua ole hyötyä.
Teidän pitää sopia miehen kanssa, että toisena päivänä viikonloppuna on sinun päivä. Selität, että kyllä perheen kulmakivi on mieletään terve äiti. Kaikki tarvitsevat välillä aamun jolloin voi nukkua pitkään, ja kaikki tarvivat välillä myös illan jolloin voi keskittyä itseensä. Vaikka mies tekee pitkää päivää, niin hänen hyvinvointi ei ole sinun hyvinvointia tärkeämpää. Teidän molempien hyvinvointi on tärkeää lapsillenne.
Ja tuon 1,5:n aikana todellakin käännytät yllätysvieraat heti ovelta, että sori vaan nyt oli muita menoja. Tuollaiselle mummolle voi sanoa piutpaut, ja alkaa etsimään esim. jotain kasvatustieteiden opiskelijaa vakilapsenlikaksi. Kyllä kaikilla on varaa laittaa esim. 30e kuussa, sillä saisi jo kolme tuntia omaa aikaa kerran kuussa. Kuulostaa toki pieneltä määrältä, mutta parempi kuin ei mitään.
Pin kirjoitti:
Ihan turhaa potea huonoa omatuntoa, olette vaan tosi järkeviä.
Sun lapsia käy kyllä sääliks kun sulla menee kaikki aika netissä roikkuen. :(
Hä, ap kysyi muiden kotiäitien oman ajan määrää niin miksi täällä nyt ehdotellaan ap:lle jotain lasten kanssa tehtäviä juttuja :D ??!