Työhönne kyllästyneet lähihoitajat! Miten ratkaisitte asian?

En ymmärrä tuota vuorottamista. En sitten ollenkaan.

Takuulla olisi ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä työtä vaikka pelkässä yövuorossa, kunhan se vaan pysyisi samana, että jonkun rytmin kerkeäisi muodostaa.

Kyllähän se 500 euron ero palkassa on sairaanhoitajaan, ja näkyy myös lisissä ym. sekä työn sisällössä ja arvostuksessa. Sairaanhoitajilla kuitenkin keskipalkka sen 3100e.

Opiskele monimuotona esim. sosionomiksi? Siistimmät hommat ja erilaisia työtehtäviä. Samalla ehtii tehdä töitäkin. Tai uusi suuntautuminen? Hammashoitajista on pulaa.

Ihmettelen ensimmäisen vastaajan tavoin miksi aina pitää vuorottaa. Tiedän hoitajia, jotka haluaisivat tehdä pelkkää yötä, mutta heiltä on tuo vaihtoehto kielletty! Sitten pakotetaan kaikki tekemään yövuoroja ellei ole lääkärintodistusta, mikä kieltää yötyön. Liittynee huonoon johtajuuteen, mikä on enemmän sääntö kuin poikkeus tällä alalla...

Tiedän muutamankin sosionomin, jotka ovat kouluttautuneet muualle, koska eivät työllistyneet. Lto-pätevyyden hankkineet ovat saaneet hyvin töitä, mutta en halua enää päiväkotiin töihin.

ap

Tuo aika on juuri se, kun vuorotyön rasitus tuntuu, luulisin.  Irtisanoin, moni ihmetteli kuinka tällaisena aikana. (90-luku)  Olin paljon onnellisempi päivätyössä vaikka palkka pieneni.   Merkitystä on eläkekertymää ajatellen.   Alan vaihto mahdollista jos vielä olet nuori.

Toi on muuten ihan täysin käsittämätöntä tuo, miten tällä alalla kaikki sun toiveet esim työvuoroista jne käännetään just päinvastaisiksi. Että jos toivot paljon öitä, ne kielletään sulta kokonaan. Jos toivot paljon päivävuoroa, saatkin palkinnoksi tehdä pelkkää iltaa ja yötä jne. En voi ymmärtää mikä ihme tässä on takana. Useammassakin hoitoalan työpaikassa sama homma.

Itse olen sairaanhoitaja, mutta lähdössä pois alalta. En allekirjoita tuota, että sairaanhoitajia arvostettaisiin, päin vastoin tuntuu että mikään muu ammattiala ei ole hetkeen ollut näin pohjamudissa arvostuksen kannalta kuin hoitoala. Netti on täynnä hoitajien haukkumista ja solvaamista, todella harvassa ovat kiitokset. Palkka on ihan surullisen huono verrattuna vastuuseen ja työn vaativuuteen (jota sitäkin ns. maallikot vähättelevät). Työolot ovat kamalat, ei ole riittävästi resursseja tehdä työtään hyvin ja kunnolla. Potilaat ovat tulleet aggressiivisemmiksi ja arvaamattomimmiksi, väkivallan uhka on läsnä jokaisessa työvuorossa riippumatta siitä millä erikoisalalla hoitotyötä teet. Hallitus pienentää meidän palkkoja entisestään lisäämällä työaikaa, viemällä kesälomarahat, siirtämällä työnantajan kuluja meidän maksettaviksi. Hoitajamitoitusta ollaan taas pienentämässä entisestään, vaikka tälläkään hetkellä ei hoitajia ole työvuorossa riittävästi.

Hattua nostan niille, jotka tätä jaksavat kaikesta huolimatta työkseen tehdä. Minä en jaksa, joten vaihdan alaa. Haaveena on viimeistään syksyllä lähteä opiskelemaan ja perustaa myöhemmin oma yritys uuteen alaan liittyen. Ehkä joskus palaan jollain tavalla hoitoalalle, mutta en usko että ikinä enää ns. kliiniseen työhön johonkin laitokseen tai kotihoitoon.

Eipä tässä oikein voi muuta, kuin toistaa samaa mantraa mitä niin monet hoitoalan kollegat; "täytyy vain toivoa, ettei ikinä itse tai omat läheiset sairastu vakavasti".

Suunnittelen alan vaihtoa ja aionkin toteuttaa sen jahka se on mahdollista. Tällä hetkellä teen osittaista työaikaa, se auttaa jonkin verran.

Vierailija kirjoitti:

Toi on muuten ihan täysin käsittämätöntä tuo, miten tällä alalla kaikki sun toiveet esim työvuoroista jne käännetään just päinvastaisiksi. Että jos toivot paljon öitä, ne kielletään sulta kokonaan. Jos toivot paljon päivävuoroa, saatkin palkinnoksi tehdä pelkkää iltaa ja yötä jne. En voi ymmärtää mikä ihme tässä on takana. Useammassakin hoitoalan työpaikassa sama homma.

Itse olen sairaanhoitaja, mutta lähdössä pois alalta. En allekirjoita tuota, että sairaanhoitajia arvostettaisiin, päin vastoin tuntuu että mikään muu ammattiala ei ole hetkeen ollut näin pohjamudissa arvostuksen kannalta kuin hoitoala. Netti on täynnä hoitajien haukkumista ja solvaamista, todella harvassa ovat kiitokset. Palkka on ihan surullisen huono verrattuna vastuuseen ja työn vaativuuteen (jota sitäkin ns. maallikot vähättelevät). Työolot ovat kamalat, ei ole riittävästi resursseja tehdä työtään hyvin ja kunnolla. Potilaat ovat tulleet aggressiivisemmiksi ja arvaamattomimmiksi, väkivallan uhka on läsnä jokaisessa työvuorossa riippumatta siitä millä erikoisalalla hoitotyötä teet. Hallitus pienentää meidän palkkoja entisestään lisäämällä työaikaa, viemällä kesälomarahat, siirtämällä työnantajan kuluja meidän maksettaviksi. Hoitajamitoitusta ollaan taas pienentämässä entisestään, vaikka tälläkään hetkellä ei hoitajia ole työvuorossa riittävästi.

Hattua nostan niille, jotka tätä jaksavat kaikesta huolimatta työkseen tehdä. Minä en jaksa, joten vaihdan alaa. Haaveena on viimeistään syksyllä lähteä opiskelemaan ja perustaa myöhemmin oma yritys uuteen alaan liittyen. Ehkä joskus palaan jollain tavalla hoitoalalle, mutta en usko että ikinä enää ns. kliiniseen työhön johonkin laitokseen tai kotihoitoon.

Eipä tässä oikein voi muuta, kuin toistaa samaa mantraa mitä niin monet hoitoalan kollegat; "täytyy vain toivoa, ettei ikinä itse tai omat läheiset sairastu vakavasti".

Tätäkin mietin. Ne työn perusongelmat eivät katoa, vaikka opiskelisinkin sh:ksi. En itsekään usko, että sairaanhoitajat nauttivat meitä suurempaa arvostusta. Toisaalta harmittaa, että tämä työkokemus ja osaaminen menisi alanvahdon myötä hukkaan.

Toinen mantra mitä varsinkin esimiehet villjelevät on "toivotaan, että kiire vähenee, niin sitten helpottaa". Olen tätä kuunnellut joka ikisessä yksikössä eikä sitä parempaa aikaa ole koskaan tullut.

ap

up

Käyttäjä2674 kirjoitti:

Kyllähän se 500 euron ero palkassa on sairaanhoitajaan, ja näkyy myös lisissä ym. sekä työn sisällössä ja arvostuksessa. Sairaanhoitajilla kuitenkin keskipalkka sen 3100e.

Tuo 3100 e. pitää sisällään ne vuorolisät, ei ole sairaanhoitajan peruspalkka.

t: sh

Vaihdoin alaa. Opiskelen tietojenkäsittelytiedettä.

Ei ole pakka tehdä sitä vuodeosastotyötä lähärinä. Paaaaaljon keveämpiäkin töitä riittää.

Ajattelin ehdottaa labrahoitsua,mutta yötöitä siinäkin joutuu tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ensimmäisen vastaajan tavoin miksi aina pitää vuorottaa. Tiedän hoitajia, jotka haluaisivat tehdä pelkkää yötä, mutta heiltä on tuo vaihtoehto kielletty! Sitten pakotetaan kaikki tekemään yövuoroja ellei ole lääkärintodistusta, mikä kieltää yötyön. Liittynee huonoon johtajuuteen, mikä on enemmän sääntö kuin poikkeus tällä alalla...

Tiedän muutamankin sosionomin, jotka ovat kouluttautuneet muualle, koska eivät työllistyneet. Lto-pätevyyden hankkineet ovat saaneet hyvin töitä, mutta en halua enää päiväkotiin töihin.

ap

No, jos perehtyisitte alan tutkimuksiin (käytäntöhän nojaa aina vahvasti tieteeseen), niin varmasti ymmärtäisit. Yövuorojen tekemisen on katsottu olevan niin suuri terveysriski, että lähtökohtaisesti työnantaja ei halua tällaiseen toimintaan jatkuvassa muodossa kannustaa. Yövuorojen tekeminen muuttaa mm. ihmisen aineenvaihduntaa, hormonitoimintaa ja lisää syöpäriskiä. Tästä huolimatta valtaosissa työpaikoista on niin, että vain ne, jotka haluavat tehdä yövuoroja, tekevät niitä. Sairaanhoitajana sinulla olisi tässäkin enemmän valinnanvaraa, sillä todella harvassa paikassa sairaanhoitajien täytyy tehdä yötä, jos eivät halua. Erikoissairaanhoidossa näin ehkä on, jos/kun tarvitaan sairaanhoitajien osaamista myös öisin. 

Opiskelin lastentarhanopeksi ja kannatti

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2674 kirjoitti:

Kyllähän se 500 euron ero palkassa on sairaanhoitajaan, ja näkyy myös lisissä ym. sekä työn sisällössä ja arvostuksessa. Sairaanhoitajilla kuitenkin keskipalkka sen 3100e.

Tuo 3100 e. pitää sisällään ne vuorolisät, ei ole sairaanhoitajan peruspalkka.

t: sh

No ylläri, ei ole. Ihan kiva palkka silti. Itse sain nyt kesätöissä kolmen kuukauden aikana keskimäärin palkkaa 3600e kuussa (peruspalkka, lisät ja lomarahat). 

T. akateeminen alanvaihtaja

Mikähän muu ammatti tällä hetkellä on yhtä vihattu ja solvattu, kuin hoitajan ammatti? Eipä ihan äkkiä tule mieleen. Saadaan kuulema liikaa palkkaa, lorvitaan vain työpäivästä toiseen tekemättä mitään. Hoitajat ovat kuulema just niitä, joiden äly ei riittänyt mihinkään muuhun työhön ja jotka ovat aina ilkeitä ja julmia. Unohdinko vielä jotain?

Haluan uskoa viimeiseen saakka, että ylläoleva on totta vain täällä Suomessa. Itse en hoitoalalle palaa töihin enää ikinä, mutta saatan itse tarvita hoitoa. Ja silloin otan sitä hoitoa vastaan mieluummin ihmiseltä, jonka ammattitaitoa arvostetaan kuin ihmiseltä, joka kokee olevansa pahinta ihmissaastaa auttaessaan muita ihmisiä. Muutan siis ulkomaille ja hankin hoitoni sieltä. Ei siksi, että siellä hoitajien koulutus olisi yhtään sen parempi kuin täällä, vaan siksi että siellä hoitoalan ihmiset ovat arvostettuja ammattilaisia, joita kohdellaan sen mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa koko työhistoriaani luetella, mutta kerron sen verran, että olen kohta kymmenen vuotta työskennellyt lähihoitajana. Olen käynyt läpi lähes kaikki osastot, joihin olen tällä tutkinnolla päässyt pl psykiatria, mikä ei ole koskaan minua kiinnostanut. Työelämää olisi edessä ainakin yli 30 vuotta, mutta en vieläkään ole löytänyt työtä, jossa haluaisin olla paria vuotta kauempaa. 3-vuorotyö on niin kuluttavaa etten halua sitä tehdä. 2-vuorotyö vielä menettelisi. Pelkkä päivätyö ei kiinnosta, koska palkka jää liian pieneksi.

Olen pohtinut erilaisia sosiaali- ja terveysalan koulutuksia, mutta tuntuu ettei sekään poistaisi ongelmia. Sairaanhoitajan tutkinnolla pääsisin mielenkiintoisimpiin työtehtäviin, mutta olisiko sekään ratkaisu? Palkka nousisi vain muutamalla satasella ja lisäksi tulisi ansiomenetykset opiskeluajasta. Täydellinen alanvaihtokaan ei ole poissuljettu vaihtoehto. Tosin mihin suuntaan lähtisi... En tiedä.

Siksi teinkin tämän aloituksen, jotta saisin kuulla vertaiskokemuksia. Te, jotka tunnistatte pohdintani, kertokaa millaiseen ratkaisuun olette päätyneet!

Tee mun anopit. Anoppi oli osastoapulainen eli käytännössä lähäri, mikä siitä tehtiinkin nimikemuutoksella. 47-vuotiaana, jolloin mä en vielä tuntenut anoppia enkä ollut miehen kanssa yksissä, irtisanoutunut ja hakenut yliopistoon. Pääsi eka yrittämällä kauppatieteitä lukemaan ja valmistui 51-vuotiaana maisteriksi. Sai saman tien vakityön isosta kv. yrityksestä. Ja tosiaan ei muuten ole edes ylioppilas, vaan alunperin jonkun suurtalouskokin tutkinnon amiksessa suorittanut.

Tee harrastuksestasi ammatti. Niin minäkin olen tekemässä, eikä kaduta.

Vaihda alaa, jokaisen pitäisi tehdä se muutaman kerran elämässään, siis ihan muuta kuin hoitotyötä.

Itse olen kolmannessa ammatissa nyt lähihoitajana.

13v paikassa, johon menin seuraavana päivänä valmistumisesta. Viime aikoina ollaan oltu pissasukassa, hissuksiin kuinka ihana työyhteisö meillä on, miten meillä on aikaa silitellä mummoja ja grillata makkaraa.

Ja kyllä syy on johdossa, osataan tehdä työvuorolistat, huomioidaan ihmisten muukin elämä, listat tehdään ajoissa, toiveet huomioidaan. Hoitajia pidetään aidosti arvossa, myös sijaisia, pidetään hoitajia ihmisinä, ei menoeränä.

Kaikesta ihanuudesta huolimatta välillä tuntuu, että voisi vielä tehdä jotain muuta, vaikka työn psyykkinen kuormitus on omassa työpaikassa ihanne, välillä 55v kroppa sanoo, miten ihmeessä teet vielä 10v tätä.

Taitaa kyllä eläkeikä tulla vastaan ennenkuin keksin mitä isona tekisin.