Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet jos näet alle 40-vuotiaan astuvan apteekkiin tai pois sieltä?
20.09.2016 |
Minua kiinnostaisi näin jo parikymmentä vuotta epileptikkona ollessa, mitä te ajattelett, kun joku alle 40 vuotias menee apteekkiin. Hänellä ei ole ilmeisemmin jalka tai käsi murtunut, eikä hän kanna talouspaperi-paketillista nenäliinaa, hakeakseen ilmeisemmin antibiotteja. Hän on siis ilmeisemmin "perusterve", ulkoapäin.
Käykö teillä väkisin koskaan mielessä joku automaattinen oletus, että hän hakee sieltä mieliala-lääkkeitä ja olisi kenties hullu tai muuten sairas, ja siten kävisi myös sääli tai suora viha, jossa toivotte hänet alikansalaisena uuniin, pilaamasta yhteistä harhaa sellaisista mukavista ilmiöistä, kuten monikulttuurillinen suomi tai tuuli- ja aurinkovoimalla 100%:sti toimiva suomen energiantyydyke?
T:mies 29v
Kommentit (70)
Hyvä juttu huomata, että siellä apteekissa käy muitakin kuin vain keski-ikäisiä, vanhuksia tai selvästi lyhytaikaisesti sairaita, (kuten flunssapotilaita, tai vaikkapa nyt jalan murtaneita).
Tämä onkin jäännyt huomaamatta. En ehkä käy sitten nuorempien aikaan tai sitten se toinen, "kognitiivinen tuijottamisen dissosiaatio", en katso heitä päin enkä täten näe.
Mutta minulle tämä on yllätys, jos ihmiset käyvät apteekissa useammin kuin kerran 10-vuodessa. Itse käyn siellä teoriassa joka 100.päivä, mutta käytännössä joka 105-115.päivä. Se on minun mielestäni paljon ja olen uskonut, ettei se ole alle keski-ikäisen paikka.
Minulla on hyvä syy olettaa, että he tekevät arviointia ikäiseni tarpeesta. Aivan samalla tavalla kuin jos ikäiseni olisi reumapotilaana oikeutettu invapaikalle. "eihän sen paikka ole siellä eikä minun täällä, koska ikä". Ottaisi vain niskasta kiinni ja menisi noh... vaikka sinne töihin... Savottaan niin kuin arvioija itse silloin nuoruusvuosinaan varmaan pohti kiivaasti mielessään. Sellaista.
T:AP, mies 29v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
???? No en ajattele yhtään mitään. Aivan sama mulle, miksi joku apteekissa käy.
Vierailija kirjoitti:
Mutta minulle tämä on yllätys, jos ihmiset käyvät apteekissa useammin kuin kerran 10-vuodessa. Itse käyn siellä teoriassa joka 100.päivä, mutta käytännössä joka 105-115.päivä. Se on minun mielestäni paljon ja olen uskonut, ettei se ole alle keski-ikäisen paikka.
T:AP, mies 29v
En kyllä tiedä, mistä olet tällaista keksinyt, oikeasti. En minäkään joka viikko apteekissa ravaa, enkä ihan joka kuukausi, mutta ei se nyt mitenkään epätavallista ole poiketa kauppareissulla myös apteekissa.
Mä haen koko perheelle matolääkkeitä, täishampoota, d-vitamiinia, miehelle voidetta selkäkipuun, migreeniin estolääkettä. Joo kaikki on mielen ongelmia. Ap on yksinkertainen tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostan apteekista sampoota, huulipunaa ja d-vitamiinia. Ei ollut käynyt mielessä, että minua diagnosoidaan.
Ai niin, ostin kesällä myös hyttysmyrkkyä ja nallekarkkeja. T. Hullu, ilm.
Minä laitan joka aamu kellon kuudelta soimaan, että kerkiän ennen apteekin aukioloaikaa sen kulmalle kytikseen. Kyttään tarkasti joka ainoan asiakkaan ja valokuvaan heidät ja kirjaan jokaisesta tarkkoja havaintoja. Kotona sitten illalla analysoin jokaisen asiakkaan valokuvien ja muistiinpanojen perusteella ja teen jokaisen asiakkaan apteekkikäynnin syystä tarkan diagnoosin. Jäin jo vuosia sitten pois työelämästä ihan vaan sen takia, että saan kytätä ihmisten apteekkikäyntejä.
Viimeksi olen itse käynyt apteekissa, ostin sieltä 6 askia apteekin salmiakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulle tulee aina vähän sellainen paremman ihmisen olo. Mietin että "mä olen terveempi kuin toi. En tarvitse lääkkeitä, joten elän terveellisemmin ja niin etten sairastu".
Täh? En mitään. Ihmisillä on sairauksia ja apteekista nyt saa muutakin kuin lääkkeitä. Asia ei kuulu mulle millään tapaa. Oma poika on hakenut lääkkeensä jo 15-vuotiaasta, reuman takia säännöllinen lääkitys, ei ole mikään ongelma hänelle.
Mitä höpäjät?