Mitä ajattelet jos näet alle 40-vuotiaan astuvan apteekkiin tai pois sieltä?
Minua kiinnostaisi näin jo parikymmentä vuotta epileptikkona ollessa, mitä te ajattelett, kun joku alle 40 vuotias menee apteekkiin. Hänellä ei ole ilmeisemmin jalka tai käsi murtunut, eikä hän kanna talouspaperi-paketillista nenäliinaa, hakeakseen ilmeisemmin antibiotteja. Hän on siis ilmeisemmin "perusterve", ulkoapäin.
Käykö teillä väkisin koskaan mielessä joku automaattinen oletus, että hän hakee sieltä mieliala-lääkkeitä ja olisi kenties hullu tai muuten sairas, ja siten kävisi myös sääli tai suora viha, jossa toivotte hänet alikansalaisena uuniin, pilaamasta yhteistä harhaa sellaisista mukavista ilmiöistä, kuten monikulttuurillinen suomi tai tuuli- ja aurinkovoimalla 100%:sti toimiva suomen energiantyydyke?
T:mies 29v
Kommentit (70)
En kyllä mieti ollenkaan mitään. Katson vain onko jonoa/kuinka kauan joutuu odottamaan, että pääsee hoitamaan omaa asiaa. Itse ravasin 3-kymppisenä todella paljon apteekissa, koska sairastuin vakavasti (fyysinen sairaus). Sairaus ei näkynyt ulospäin mitenkään. En kyllä koskaan ajatellut, mitä muut mahtoivat ajatella. Sitä paitsi suurin osa alle 40-vuotiaista naisista käy hakemassa myös ehkäisyvälineitä apteekista, joten ei apteekkiasioinnissa todellakaan ole mitään ihmeellistä.
Onko AP:lle apteekki jotenkin pyhä paikka tai muuten tabu, kun tällaisia aloituksia pitää tehdä? Ihan samalla tavallahan siellä kaikki ihmiset asioivat kuin vaikka pankissa, vaatekaupassa, huoltoasemalla, parturissa jne.
Ai niin, kyllä minäkin ostan sieltä vitamiinien, kosmetiikan, laastarien, särkylääkkeiden ym. perustarvikkeiden lisäksi myös niitä mielialalääkkeitä. Ihan tavallinen keskiluokkainen työssäkäyvä alle 40v. perheenäiti olen, eikä apteekin ostoslistani ole mielestäni sellainen asia, jota minun pitäsi jotenkin häpeillä, saati että miettisin mitä joku muu minusta mahtaa kuvitella :)
Olen alle 30 ja jopa kävellyt kadulla apteekin kassin kanssa mustassa takissa. Onkohan maine mennyt?
Well, that escalated quickly, tuli ekana mieleen aloitustekstistä.
No jopa on outo kysymys. En ajattele yhtään mitään, asioin siellä itsekin.
Särkylääkettä tulee hankittua, samoin D-vitamiinia lapsille ja muitakin vitamiineja. Ostan teinille sieltä kasvojenhoitotuotteita, lasten reseptilääkkeitä, omaan ihosairauteeni lääkkeitä...En kertakaikkiaan kiinnitä minkäänmoista huomiota apteekissa asioiviin, en mieti reseptiasiakkaista että mitähän lääkettä toi hakee.
Täh. Nii pitäiskö tästäki muka kaiken muun turhan lisäksi huolehtia? :D tuleehan tuolta kannettua koiran matolääkkeet, lasten vitamiinit ja särkylääkkeet mutta myös omat kipulääkkeet, joita on yleensä se pussillinen. Eikä joukossa ole yhtäkään mielialalääkettä.
Terv. 25v äiti-ihminen jolla hermovaurio molemmissa jaloissa sekä molemmissa si-nivelissä nivelrikko.
En kyllä ajattele mitään. Apteekista saa reseptillä lääkkeitä mitä erilaisempiin asioihin. Sitten on ilman reseptiä olevat lääkkeet, joita moni ostaa kaappiin jo ennen flunssaa/särkyä/kuumetta. Sitten päästäänkin jo pesuaineisiin, rasvoihin, meikkeihin ja lopulta myös lemmikkien hoitoon ja karkkeihin. Että ei, ei ole tarvetta arvailla, ostaako joku buranaa vai apteekin salmiakkia
Vierailija kirjoitti:
Olen alle 30 ja jopa kävellyt kadulla apteekin kassin kanssa mustassa takissa. Onkohan maine mennyt?
Ai se olit sinä? Asia ei taida olla enää korjattavissa, kaikki tietää jo, että olet sellainen apteekkihiippari.
Ajattelen, että kyllä täytyy olla sairas ihminen, kun apteekissa käy.
Kun näen 40-vuotiaan apteekin ovella, ajattelen tekemääni talousrikosta ja miten selvisin jäämättä kiinni.
Kun näen 60-vuotiaan apteekin ovella, ajattelen Saksasta tilaamaani tuolia.
Täh. Mulla ainakaan ei käy mitään ajatusta mielessä. Mutta jos joku pysäyttäisi ja vartavasten kysyisi, niin varmaan veikkaisin, että hakee kai buranaa tai rakkolaastareita tai jotain. Ei paljon kinosta.
Tähän asti en mitään. Jatkossa ajattelen, että tästä aiheesta hamsterimies teki av-aloituksen ilman kirjautumista/kokonaista allekirjoitusta
Olen käynyt apteekissa sata kertaa.Yhden kerran olen hakenut reseptilääkettä.Ostan vitamiineja.
Onneksi täytän pian 40 niin saan mennä apteekkiinkin rauhassa.
Entä jos ihmisellä onkin sellainen "alitajuntaisuus" luonnollista, josta olen lukenut. Sellainen jossa luontaiset vaistot katsovat sinne apteekin ovelle, tai sisällä reseptilääkepuolelle. Jos AP hakee lääkkeet, kokee subjekti ensi tuntemuksen "Mikäpä häntä vaivaa? Perusterveen näköinen... Onko hänellä vikaa sittenkin päässä?".
Tässä vaiheessa tietoisuus astuu voimaan ja "pois se minusta. Eihän minun tarvitse tietää. Jatkan tässä apteekin salmiakkipuolen tiirailua".
Se on ikään kuin reikä seinässä naapuriin, jossa luonnollinen uteliaisuus voi aluksi pistää vähän tirkistelemään salaa, kunnes tietoisuus astuu voimaan ja siihen pistetään taulu.
Toivottavasti AP, vaihdat apteekkia etkä suosi pienten kylien apteekkia. Juoru niissä vain leviää.
Kärsitkö ap harhoista? Pelkäätkö että sinua seurataan ja tarkkaillaan? Syö nyt ihmeessä ne hakemasi lääkkeet. Minä hain apteekista viimeksi e-pillereitä, ja sitä edellisellä kerralla yskänlääkettä lapselle.
Aloittaja olisi nyt kyllä lääkkeiden tarpeessa...
Jos apteekkiin menee mies, se on narkkari ja neuloja vaan on menossa sossurahoilla ostamaan. Tai yskänlääkettä jolla pää sekaisin kun ei muutakaan saa.
Jos nainen, on menossa hakemaan aborttipilleriä.
Vain yli 40-vuotiailla on sairauksia. Tämä on fakta.
Viimeksi hain apteekista salmiakkia ja meikkivoidetta. Ei oo kyllä koskaan tullut mieleen panikoida apteekissa käymistä tai ajatella että joku pohtisi miksi siellä kävin.
Onko sulla hieman tylsä elämä? Ei kai kukaan muuten kerkeä tollaista pohtia.
Ei ihme että tulee mieli kipeäksi ja sairaaksi jos koko ajan miettii kaikkea ihan täyttä paskaa.