sekoan

Olen 24v, mieheni 25v. Olemme seurustelleet hieman yli 2v. Muutettiin yhteen jo 4kk seurustelun jälkeen -> oli liian hätiköityä.

Suurin ongelma suhteessamme on seksin/läheisyyden puute sekä se, ettemme ikinä keskustele mistään vakavasta tai ongelmista. Olen pohtinut onko miehelläni asperger, koska heidän perheessään sitä on (perinnöllistä?). Se selittäisi osan hänen käytöksestään. On omissa oloissaan, huumorintaju melko huono, on hiljainen, ei osaa keskustella/lukea toisen tunteita (eikä omiakaan) ei kaipaa läheisyyttä/seksiä jne.

Yhteen päädyimme niin, että kuvittelin kerrankin löytäneen hyvän miehen. Ajattelin että järkisuhde voisi toimia ilman suurta kemiaa/alkuhuumaa/ihastusta, että rakkaus ja kiintymys tulisi vähitellen. Olisi tullutkin, jos suhde olisi ollut läheisyydeltään ja seksuaalisuudeltaan "normaali". Olin iloinen että löysin kerrankin järkevän miehen, jolla hyväpalkkainen työ, kiltti, hyvästä perheestä, ei petä (haha kun ei minullekaan anna) ja sitä rataa..

Meillä ei ole ikinä ollut juuri riitoja, koska emme keskustele. Mies ei halua keskustella, ei osaa, ei näe tarvetta. Kaikesta pinnallisesta vain puhuu. En tiedä yhtään mitä miehen päässä liikkuu, kun ei anna itsestään juuri mitään. Tuntuu, etten tiedä lainkaan hänen sielunelämää. Aikanaan yritin jutella, mutta kun mies aina tyrmäsi/ei osallistunut keskusteluun niin olen patonut siitä lähtien kaiken sisälleni. Tuntuu, että meillä ei synkkaa henkisesti eikä miestä kiinnosta miltä minusta tuntuu. Hän on tosi tunnekylmä eikä näytä/tunne tunteita normaalisti, minusta. Ikinä ei ole iloinen tai super vttuuntunut/vihainen, vaan kaikki on aina "ihan ok". Tosi väritön persoonana.

No anyway, keskusteluyhteys ei ole ainoa joka puuttuu. Vaan läheisyys ja seksi katosi jo ensimmäisen vuoden aikana. Ikinä ei mitään pupuja oltu, mutta kerran viikossa sentään seksiä oli. Ajattelin että miehellä on vaan poikkeuksellista pienemmät halut. Nyt yli vuosi ollaan kuitenkin harrastettu seksiä kerran kuukaudessa. Minä haluaisin enemmän, olen aikaisemmissa suhteissa ollut seksuaalinen (ja niin ovat miehetkin, siksi tämä on vähän uusi juttu..)

Olin kauan hiljaa asiasta, mutta nyt viimisen puoli vuotta olen yrittänyt saada asioihin ratkaisua. Epäilin että miehen testotasot alhaalla tai jopa että hän on aseksuaali. Paljastui kuitenkin että hän runkkailee useasti viikossa (ei kuitenkaan katso pornoa kuulemma). Olin tosi yllättynyt että oma nainen ei kelpaa (olen nuori, urheilullinen, kaunis) vaikka tarjolla olisi. Mies sanoi että runkkaukseen on saattanut tulla tapa/riippuvuus ja että hän ei ole kuitenkaan sitä ikinä nähnyt ongelmana kun ei arvosta seksiä niin paljon kuin siitä tunnutaan yhteiskunnassa puhuttavan.. Sanoi myös että on laiska eikä jaksa nähdä vaivaa seksin eteen, on helpompi hoidella itsensä. En ole lahna, enkä liian vaativa sängyssä. Tämä ottaa itsetunnon päälle. Miehen kanssa asiasta ei voi keskustella ilman että suuttuu. En myöskään tiedä mitä näistä asioista tarkoittaa oikeasti, koska välillä heittää vaan jotain jotta pääsee eroon keskustelutilanteesta (ilman että miettii, onko näin oiekasti).. On sanonut itse niin. Mies ei siis ikinä oma-aloitteisesti juttele mistään, tuntuu ettei edes tiedä mitä ajattelee oikeasti ja mitä ei.

Olen nyt ollut 3 viikkoa pois, kun en vaan jaksa enää. Mies sanoi itse kun otin asian taas puheeksi, ettei tästä kai sitten tule mitään. Halusi siis ennemmin laittaa suhteen katki, kun yrittää jutella asioista. Lähdin. Nyt häntä on alkanut kaduttamaan ja laittaa viestiä perään, että jos voitaisiin sittenkin yrittää. Kaikki seksiongelmat ovat kuulemma johtuneet suorituspaineista ja sitä rataa.

Muuttuisiko mikään jos menisin takaisin?

Kommentit (12)

Vierailija

Ilmeistä on ainakin että teidän seksihalut ei kohtaa. On normaalia että ihmiset haluaa seksiä ihan eri tasoilla, yhteensovittaminen on sitten toinen juttu. Selkeästi mies haluaa sinua vähemmän, jos ollenkaan. Voi olla aseksuaali kuten sanoit. Olette kuitenkin harrastaneet seksiä joten on siihenkin ilmeisesti kykeneväinen. Lisävaikeus on tuo kun ette pysty puhumaan asiasta. Luulen että mies haluaisi olla kanssasi mutta kokee myös vaikeaksi tuon seksiasian. Voi olla että hänelle soveltuisi parisuhde ilman seksiä. Tämä on vain arvuuttelua koska kyllähän sinun pitäisi tästä puhua miehen kanssa asiat selväksi. Sitten selviää onko parisuhdetta järkevää jatkaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ilmeistä on ainakin että teidän seksihalut ei kohtaa. On normaalia että ihmiset haluaa seksiä ihan eri tasoilla, yhteensovittaminen on sitten toinen juttu. Selkeästi mies haluaa sinua vähemmän, jos ollenkaan. Voi olla aseksuaali kuten sanoit. Olette kuitenkin harrastaneet seksiä joten on siihenkin ilmeisesti kykeneväinen. Lisävaikeus on tuo kun ette pysty puhumaan asiasta. Luulen että mies haluaisi olla kanssasi mutta kokee myös vaikeaksi tuon seksiasian. Voi olla että hänelle soveltuisi parisuhde ilman seksiä. Tämä on vain arvuuttelua koska kyllähän sinun pitäisi tästä puhua miehen kanssa asiat selväksi. Sitten selviää onko parisuhdetta järkevää jatkaa.

Aloittaja kirjoitti selkeästi miehen runkkaavan monta kertaa viikossa joten ei tod ole aseksuaali.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kuulostaan isältäni aika pajon. Tiedän että äitini on kärsinyt puhumattomassa suhteessa jossa ei ole läheisyyttä. Olen ltsekin lapsena kärsinyt paljon vaikka isäni oli ns hyvä isä ja paljon lapsuudessani läsnä niin tajusin että hänessä on jotain pielessä ja se ei ole voinut olla vaikuttamatta kehitykseeni ja itsetuntooni. Varsinkin kun tulin murrosikään niin hän pikkuhiljaa erkani henkisesti lähes kokonaan minusta. Aikusena ollessani hän ei ole puhunut minulle lähes yhtään kun tavataan, korkeintaan pari lausetta! Hän on välittävä ja kaikkea kuitenkin ja on auttanut materiaalisissa asioissa mutta onhan se nyt kauheaa kun näin aikuisena ja murrossaiässä olisi tarvinnut "normaalia" isähahmoa. Varmasti erittäin paha myös henkisesti olla parisuhteessa tälläisen kanssa kun itse kärsii mutta tajuaa ettei se toinen vaan osaa olla kummempi.

Vierailija

Mun mielestä ei kannata jatkaa. Miehesi nyt panikoi kun olet lähtenyt mutta ei miehellekään tuu olemaan kivaa olla seuraavat vuodet katkeruuden (oikeutetun) kohde. Ihmisten seksihalujen pitäis kohdata. Mies olis helmi jollekin aseksuaalille naiselle ja sinä seksiä hsluavalle miehelle. Nyt vaan eroatte. Se on kuitenkin edessä.

Vierailija

Jännä miten usea vastaaja keskittyy seksihaluihin kun voisin kokemuksesta sanoa että pidemmässä juoksussa on vielä pahempi kun henkiset tarpeet eli keskustelu yhteys tökkii. Eivät kaikki vähäiseetä seksistä pitävät todellakaan nauti jos suhteesta puuttuu kokonaan henkinen puoli.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jännä miten usea vastaaja keskittyy seksihaluihin kun voisin kokemuksesta sanoa että pidemmässä juoksussa on vielä pahempi kun henkiset tarpeet eli keskustelu yhteys tökkii. Eivät kaikki vähäiseetä seksistä pitävät todellakaan nauti jos suhteesta puuttuu kokonaan henkinen puoli.

Tämä on ihan totta mutta keskusteluyhteyttä ja henkisiä tarpeita voi tyydyttää myös esim. ystävien kautta ilman että se syö avioliiton perusteita. Jos miehen kanssa ei voi puhua syvällisiä tyttökaverin kanssa usein voi. Mutta seksi on liitossa vain yhden henkilön varassa periaatteessa.

Vierailija

Kylläpä kuulosti tutulta, kuin oma ex-suhteeni. Puhumattomuus, asioiden jakamattomuus, seksittömyys, näennäinen kunnollisuus, ero, miehen "havahtuminen" ja takaisin pyytely... Minä uskoin, eikä siitä mitään tullut toisella, eikä kolmannellakaan kerralla. Nyt en enää menis vaikka maksettais! =D

Tosin meillä pelitti alusta asti huumori sekä rakastuin mieheen päätä pahkaa, josta syystä päädyinkin aina takaisin. Jos en olisi rakastanut, kuten teillä nyt ei mitään suurta rakkautta ei tunnu olevan, niin en ihan ymmärrä miksi edes harkitset...?

Mekään emme keskustelleet. En ole mikään asioita tuntikausia puhki vatvova nainen tai joka vivahteen ylitulkitsija, mutta totta kai hyvässä parisuhteessa keskustellaan asioista. Arvoista, toiveista, peloista, tulevaisuudesta, omista huolista... Hyvin pintapuolista loppujen lopuksi oli keskustelu, koska mies ei ollut tottunut avautumaan, ei kotonaan eikä aiemmissa parisuhteissaan. Eikä siihen halunnut opetella nytkään. Minun tarpeeni keskustella ignorattiin täysin, ensin ajattelin etten halua "vaivata" miestä, mutta kun jokainen ongelma ja riitakin piti vaan lakaista maton alle ja jos niistä yritin puhua, olinkin vaan jälkiviisas ja rasittava jankuttaja, joka ei pääse vanhoista asioista yli... eh...

Seksiä ei todellakaan ollut. Saattoi olla viikkojen taukoja, miestä vaan ei haluttanut harrastaa (runkkasi toki myöskin ahkerasti). Aloitteet hänen puolilta hiipuivat, minun aloitteestani sitten toisinaan "suostui" - ah, mikä tekeekään parempaa seksuaaliselle itsetunnolle kuin kumppanin SUOSTUMINEN. Sanon vielä, että ulkonäössäni ei pitäisi olla mitään suurempaa vikaa, ihan normaalipainoinen, liikuntaa harrastava ja tavallisen nätin näköinen nainen.

Myös väritön, innostumaton, laimea henkilö. Mikään ei näyttänyt tuntuvan oikein miltään, tai sitten hän patosi kaiken sisällään ja humalapäissään sitten itkeskeli "miksi oon tällainen" ynnä muuta inhottavaa itsesäälipaskaa. Selvinpäin ei myöntänyt mitään ongelmaa.

Tällä kokemuksella sanoisin siis, että älä palaa. Jos mies on tuollainen ihmisenä; seksuaalisesti epäaktiivinen, puhumaton, patoutuva, väritön, ja jos kaikki se jo nyt ärsyttää sinua, etkä koe edes järjen sumentavaa rakkautta, niin päästä irti ja jatkaa eteenpäin. 

Vierailija

Älä tuhlaa aikaasi enää hetkeäkään. Elämä on liian lyhyt odottelemaan. Teillä ei tarpeet kohtaa, onko niitä syytä väkisin edes yrittää muuttaa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla