Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kulahtaminen äidiksi tulon jälkeen
18.09.2016 |
Saanko avautua? Avaudun kuitenkin. Oma itseni ahdistaa. Mulla on kaksi lasta joista toinen 5kk. Vielä ennen toista raskautta kaikki oli ihan ok. Mitat oli 163/55. Tällä hetkellä olen ylipainoinen, elopainoa löytyy 72kg. Nyt heleä hyvä iho on historiaa, mustapäitä ja finnejä löytyy. Silmänaluset on mustat kun tussilla olisi piirtänyt. Luomet roikkuu, kasvot pyöreät ylipainon seurauksena. Silmät näyttää pieniltä jatkuvan univajeen seurauksena.
Tukka on hiirenhäntääkin ohuempi, ihan viimeaikoina alkanut lähteä.juurikasvu 2cm kun kampaajalle ei ehdi.
Rinnat on häipyneet ja tilalle on tullut roikkuvat nahkapussit.
Entiset, ainakaan kaikki vaatteet ei luonnollisestikaan mene päälle. Jenkkalahvat on suuret ja maha roikkuu ja toisinaan näyttää kun olisi raskaana edelleen. Varmaan vatsalihasten erkauma. Selluliittiä joka paikassa. Väsyneenä, kun lapset nukkuu päivä tai yöunia, tulee herkuteltua ja nukuttua itsekkin. Ensimmäisen lapsen jäljiltä sain liikakilot pois syömällä oikein ja jumppaamalla hikijumppaa lapsen päiväunien aikaan, sekä vaunulenkillä. Nyt ei vaan jaksa, sekin aika tulee levättyä tai tehtyä loputtomia kotihommia.
Ei voi mitään, että oma ulkonäkö ahdistaa ja kroppa ei voi hyvin huonon ruuan seurauksena. Syön myös kasviksia, marjoja ja salaattiakin, mutta niin myös kaikkea p*skaa. Ero entiseen peilikuvaan on ahdistava. Ennen toista raskautta liikuin hikisesti 4-5 kertaa viikossa mutta enää ei ehdi ja jaksa. Mistä mä saisin motivaatiota laihdutukselleni ??
Ainiin. Kokeilin vhh ruokailua viikon. Paino oli tippunut huimat 200g viikossa ! En kauan jaksanut ja sorruin syömään kahta kauheammin.
Haluan hyvän ja energisen olon takaisin! Ja ihon ja hiukset kuntoon sekä oman kropan takaisin.
Puhumattakaan kotiäitiyden yksinäisyydestä ja muista lieveilmiöistä. Ennenkun joku sanoo, rakastan kyllä lapsiani eniten tässä maaiassa, mutta haluaisin taas voida hyvin :(
On mies ja sikäli saisin omaa aikaa, jos vaan viitsisi lähteä salille tai lenkille. Ja kyllä, maailmassa on pahempiakin ongelmia kun tämä minun. Sanonpahan vaan , että jos joku sanoo että kaksi lasta menee samalla kun yksi, ei pidä paikkaansa. Ainakaan tässä vaiheessa.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap kokeillut että onko vatsalihakset kasvaneet takaisin kiinni? Jos ei niin ne saa leikkauksella takaisin kursittua kasaan. Siitä seuraa mm selkäkipua jos vatsalihakset jää erilleen. Tsemppiä!
Missä tuollaiseen tutkimukseen ja leikkaukseen muka pääsee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odottele ihan rauhassa kunnes lapsi on vuoden ikäinen, siihen mennessä palaudut jo hieman. Tärkeintä tuossa vaiheessa on, että saat nukkua ja levätä kunnolla. Jos imetät, niin paino tippuu ihan itsestään jonkin verran ja koeta saada ruokavalio paremmaksi, et jaksa, jos syöt paljon hiilareita ja tyhjiä kaloreita. Hiukset palautuu ajan kanssa, minä leikkasin ekan lapsen imetysaikana polkan ja pidin sitä monta vuotta, oli helppohoitoinen ja näytti paremmalta kuin hiirenhäntä.
Koita myös ulkoilla joka päivä, laita lapset vaunuihin ja tee kunnon kävelylenkki, kaipaahan lapsetkin ulkoilua. Tuossa vaiheessa minä en kyllä jaksanut ajatellakaan mitään jumppaa, ainoa jumppa oli lantionpohjan jumppa, sen tein joka päivä. Ota iltaisin ja viikonloppuisin omaa aikaa, vaikka tuntuisi, että et jaksa, niin yritä silti lähteä jonnekin, yleensä sitä kuitenkin sitten jaksaa kunhan saa lähdettyä. Ei tarvitse olla mitään ihmeellistä, minä kävin kaupassa tai kirjastossa, mutta edes tunti-pari itsekseen, ilman niitä rakkaita lapsia piristää kummasti.
Kannattaa mennä mukaan myös esim. mll:n perhekahvilaan tai vaikka seurakunnan perhekerhoon, siellä saat vertaistukea, on vaihtelua arkeen ja tutustut muihin kotiäiteihin ja löydät ehkä ystäviä, joiden kanssa alatte kylästellä. Mulle perhekerho oli viikon kohokohta ja tosiaan sain sieltä ystäviä ja lapset kavereita, oli kiva piristys, kun joku äiti tuli lapsineen kylään ja itsekin tuli lähdettyä kyläilemään. Puhu tuntemuksistasi myös miehesi kanssa, jos hän on fiksu mies, hän osaa tukea sinua ja varmasti rakastaa sinua ihan yhtä paljon kuin ennenkin.
Jonain päivänä olet vielä elämäsi kunnossa, hehkeämpi ja onnellisempi kuin koskaan! Tsemppiä ja jaksamista, t. nuo ajat vielä hyvin muistava keski-ikäinen äiti
Täälläkin kulahtanut kolmen lapsen äiti. Ensimmäisen lapsen jälkeen mitat 162cm ja 52kg, tokan jälkeen 55kg ja nyt kolmannen jälkeen 60kg. Vauva on 5kk.
Ekan jälkeen palautui ihan heittämällä, tokan jälkeen sai jo vähän töitä tehdä ja nyt kolmannen jälkeen saa tosissaan liikkua ja jumpata. Silti löysää on.. Ehkä ensi kesäksi saa kiinteytystä :)
Vierailija kirjoitti:
Sä olet äiti nyt. Ei sun kuulukkaan näyttää yläkouluikäiseltä Sanni 2:selta!
Kuka on sanonut että ap haluaa näyttää Sannilta ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä antaisin itselleni vähän armoa.
Mulla nyt kaksi lasta, toinen 4v ja toinen 1,5 v. Esikoisen raskaus oli helppo, hehkuin. Sitten hirveä vauvavuosi, mutta kun lapsi täytti vuoden aloin taas olla oma itseni. Kiloja tuli +15kg mutta ne suli itsellään ja mitään roikkumia tms ei jäänyt.
Kuopuksen raskaus oli hirveä, kiloja tuli +20kg. Imetyksen aikana lähti tutusti hiukset päästä, kilot taas ei pudonneet tällä kertaa yhtä ripeästi. Ja muutenkin kaksi raskautta + 4 valvottua vuotta alkoi näkymään kropassa ja ennenkaikkea naamassa.
Nyt kun kuopus on jo 1,5 v niin alan pikkuhiljaa olla taas oma itseni. Kilot on pudonnut. Hiuksia ei lähde enää. Lapsi nukkuu vähän paremmin joten minäkin jaksan paremmin. Imetän tosin vielä, ja kyllä se hormooneissa vähän vielä tuntuu tietenkin. Mutta kyllähän ne raskaudet ja imetykset kropassa näkyy, maha ja rinnat ei ole yhtä kiinteät kuin ennen lapsia. Toisaalta esim rinnat muovautuu "lopulliseen muotoonsa" vasta kun imetyksen loppumisesta on kulunut tovi, eikä ne välttämättä patalapuiksi jää.
Vauvavuonna kannattaa olla itselle armollinen. Toki pyrit syömään terveellisesti ja liikkumaan minkä jaksat. Toisaalta unikin voi olla liikuntaa tärkeämpi tänä aikana, jos unet on pahasti kortilla. Jos lapsen 1-vuotispäivänä ei oo yhtään helpottanut ja esim kilot vaan lisääntyy, niin sitten miettiä missä vika ja pitääkö ottaa itseä enempi niskasta kiinni vai mitä.
Ja mulla mitat 163/ 52 ennen raskauksia ja tällä hetkellä lähtöpainossa taas
Joo ei tarvitse näyttää "yläkouluikäiseltä Sanni kakkoselta" ja seksiäkin on joo ja äitikin vielä, mutta tottakai jokainen haluaa näyttää (omiin standardeihin nähden) viehättävältä!
Omaa aikaa ei tarvitse varsinaisesti laihtumiseen, se on totta, mutta oma aika voi auttaa siten, että säännöllisesti itselleen aikaa viettävä äiti on pirteämpi ja onnellisempi, eli näin pysyy helpommin poissa herkkukaapilta ja aktiivisena lastenkin kanssa ollessaan.
Väittäisin, että suurinosa ihmisistä -oli pieniä lapsia tai ei- hyötyy omasta, täysin itsekkäästä ajasta ja myös kahdenkeskeisestä ajasta kumppanin kanssa.
Etenkin pienten lasten vanhemmille se on tärkeää, sillä heidän hyvinvointi = lasten hyvinvointi.
Silti, en aloittajana vielä stressaisi, sillä vauva on vasta 5kk ja stressi vain pahentaa asiaa, voi hidastaa aineenvaihduntaa.
Tottakai tuntuu varmasti inhottavalta kokea itsensä liian isoksi, mutta maltti on valttia tässäkin asiassa.
Pikkuhiljaa ja pieniä muutoksia tehden hyvä tulee, olen varma siitä!
Ja käy tarkastuttamassa ne kilpirauhas-arvot, jos niissä kerran on ollut aiemminkin häikkää ja hormonia olet siihen syönyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei sun aika tulee vielä! Kuopuksen eka vuosi meni multakin kuin sumussa, muistan lähinnä välähdyksiä sieltä täältä. Sitten kun arki alkoi lasten kanssa olla sujuvampaa ja koko ajan helpompaakin, mulle tule se fiilis, että nyt on mun vuoro! Sieltä se motivaatio sitten tuli, motivaatio laittaa syömiset kuntoon, löytää aikaa liikunnalle ja muulle itsestä huolehtimiselle. Nyt kun tuosta on viitisen vuotta, olen elämäni kunnossa! En ole oikeasti koskaan näyttänyt näin hyvältä ja elinvoimaiselta, enkä pelkästään omasta mielestäni, vaan usein saan kommentteja, että suorastaan hehkun. :) Ja olen vielä paljon paljon sua vanhempikin :D Aikansa kutakin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kuopuksen synnyttyä 88 kg. Pituutta about saman verran kuin sinullakin. Kuukausi synnytyksen jälkeen aloin laihduttaa ilman liikuntaa. Alle 1000 kcal/vrk, yksi herkkupäivä viikossa, jolloin söin mitä halusin niin paljon kuin halusin. 20 kg lähti neljässä kuukaudessa. Sen jälkeen pikkuhiljaa lähtenyt vielä 6 kg. Et tarvitse omaa aikaa laihtuaksesi, jätät vaan mässyttämisen pois. Simple as that.
Kukin toki tavallaan, mutta jos aikoo imettää, niin noin rajut dieetit kannattaa jättää vähän myöhemmälle ajalle.
Ap:n vauvaan on jo 5 kk, eli tuskin on enää täysimetyksellä. Eikä 1000 kcal päivässä ole liikuntaa harrastamattomalle mikään erikoisen raju dieetti.
No meidän 5kk vauva ainakin on täysimetyksellä. Ja vaikka ei olisi, niin ei se 5kk vielä söisi kuin ehkä kerran päivässä pienen annoksen jotain. Sitten lähempänä vuoden ikää vasta kiinteät vaikuttaa niin paljon, että saa niistä kunnolla energiaakin.
1000kcal päivässä on todella raju dieetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi että, ole nyt armollinen itsellesi. Synnytyksestä on vasta viisi kuukautta, se on hirveän vähän. Sinulla on univelkaa, mutta voisiko olla myös synnytysmasennusta? Sitten, kun lapset nukkuvat hyvin ja saat omat univelat kuitattua, jaksat kiinnittää itseesikin huomiota. Kyllä se siitä :)
Älä nyt vielä toivoa menetä. Anna ajan kulua, ja vauvankin kasvaa. Jaksat sitten taas keskittyä enemmän omaan vointiisi, kun lapset vähän kasvavat. Itse olin sinun iässäsi kahden lapsen rupsahtanut äiti, mutta kun lapset vähän kasvoivat, laihdutin ja aloin taas näyttää hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisesta raskaudesta palautuminen vie pidempään kuin ensimmäisestä. 5 kk on vielä lyhyt aika. Panosta nyt lepoon ja terveelliseen ravintoon aina kun voit ja hemmottele myös itseäsi välillä. Kun nukut paremmin, alat lisätä liikuntaa. Sinulla ei ole mitään kiirettä. Olet vielä nuori ja sinulla on paljon aikaa kukoistaa!
Tämä on äideille vaikea juttu, mutta aseta itsesi etusijalle. Se ei ole itsekkyyttä vaan tervettä ajattelua. Loppujen lopuksi se koituu kaikkien hyväksi kun äiti voi hyvin.
Ei elämää tarvi elää täysin lasten ehdoilla, on aivan ok ajatella itseään ja omaa hyvinvointiaan päivittäin. Tämä on ennen kaikkea muutos asenteessa.
Ajattele mikä on sinulle itsellesi tärkeää voidaksesi hyvin. Kaikille ne eivät ole samoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähetteet ovat tietääkseni voimassa aika pitkään. Reseptikin on yleensä vuoden voimassa. Kyllä kannattaa ihmeessä soittaa terveyskeskukseen/klinikalle.
Tuosta ulkonäöstä.. Saat toki haluta näyttää omien standardien mukaiselta eikä se tee sinusta Sanni 2:ta. Muista kuitenkin, että oma asennekin vaikuttaa. Moni kuvaamistasi asioista (hiusten oheneminen/lähtö, akne..) ovat tod.näk. hormonien muutoksesta johtuvaa. Käy nyt kuitenkin se kilpirauhanen tsekkaamassa. Sinun kannattaisi myös puhua miehellesi, ystäville tai jopa mielenterveyden ammattilaiselle. Äläkä keskity valittamaan kehon muutoksista vaan miltä sinusta nämä muutokset tuntuu ja miten muuten jaksat jne.
Miehesi (tai kukaan muukaan) ei välttämättä näe samoin kuin sinä eikä välttämättä osaa ottaa asiaa vaaditulla vakavuudella. Monestihan tämmöiset asiat lasketaan hömpötyksesi tms. Älä ole liian ankara itsellesi, mutta älä myöskään koita tukahduttaa tunteitasi ja toiveitasi. Raskaus, synnytys ja äitiys ovat rankkoja asioita niin fyysisesti kuin henkisestikin. Ei se miehellekään aina niin helppoa ole. Ehkä hänkin haluaa puhua.
Jaksamista arkeen ja kyllä se siitä! Apua saa jos uskaltaa pyytää.
Itsellä sama paitsi että olen lapseton :D 45 kg:n painonnousu teki tehtävänsä, olen kamala läskikasa ja se saa tuntemaan itseni rupsahtaneeksi vaikka en millään objektiivisilla määreillä vanhalta näytäkään. Tiedän että kun laihdun, niin näytän yhtä hyvältä kuin ennen lihomistakin, paitsi että rinnat saatan joutua korjauttamaan kirurgilla.
Alue: Aihe vapaa
Joo palauduin minäkin edellisestä aika hyvin, olin sporttinen ja hyvinvoiva. Siinä kesti kyllä ainakin se vuosi.. jotenkin tuntuu että tästä en samalla lailla tule palautumaan.
Ap