Lue keskustelun säännöt.
Oletko nähnyt lapsuudessa väkivaltaa?? (Kysely kaikki näkevät vastatkaa!! Ei vie kauaa aikaa)
Kommentit (57)
Kauheaa miten paljon varsinkin naiset sietävät väkivaltaa, oikeasti, miksi??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helvettiä, miten noin moni täällä on väkivaltaisesta perheestä?
Eikai noita sekopäitä noin paljoa ole.
Naiset olleet hellan ja nyrkin välissä, lapsiakin hakattu? Kuvottavaa.
On niitä. Olen katsonut isäni väkivaltaista riehumista ja itsekin muutuin isälle lehmäksi ja sain selkääni, kun tulin murrosikään. Koiraamme isä kutsui luokseen ja alkoi hakata huvikseen, kaikki tämä minun ja veljeni sekä äitini edessä. Äiti piilotti koiraamme, kun pystyi. Tämä tapahtui 1970-1980-luvuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helvettiä, miten noin moni täällä on väkivaltaisesta perheestä?
Eikai noita sekopäitä noin paljoa ole.
Naiset olleet hellan ja nyrkin välissä, lapsiakin hakattu? Kuvottavaa.On niitä. Olen katsonut isäni väkivaltaista riehumista ja itsekin muutuin isälle lehmäksi ja sain selkääni, kun tulin murrosikään. Koiraamme isä kutsui luokseen ja alkoi hakata huvikseen, kaikki tämä minun ja veljeni sekä äitini edessä. Äiti piilotti koiraamme, kun pystyi. Tämä tapahtui 1970-1980-luvuilla.
..jatkoa. Sairastan masennusta, minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö ja olen joutunut syömään rauhoittavia lääkkeitä ahdistukseeni. Myös unihäiriöt ovat tuttuja. Olisi kiva, jos mieli olisi vakaampi, millaistakohan se olisi? Olen kuvataiteilija ja käsittelen välillä traumoja töissäni. Mutta näin epävakaa en haluaisi olla.
kyllä, isä hakkasi äitiä säännöllisesti ja minä toimin äitin henkivartijana juoksemalla pakkaseen soittelemaan poliisia tai hälyyttämään naapuria.
46N
Paskat vaihtoehdot. Vai haluttiinko tässä kysellä vain vanhempien väkivaltaisuudesta? Perheessämme ei ollut väkivaltaa, mutta se ei tarkoita, ettenkö olisi lapsuudessani törmännyt väkivaltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs sisarusten ja vanhempien välistä.
Vähän harhaanjohtava kysymys, kun olikin kyse vain oman perheen sisäisestä väkivallasta. Mutta en onneksi nähnyt, enkä muutenkaan väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kuvottaa tässä keskustelussa tuo aina vähemmästä intoutuva taivastelu. En ole lainkaan varma, että maailmalle tekee hyvää tämänkaltaisenkaan fundamentalismin nousu.
Perheiden joutuessa piilottelemaan kaikkea, mikä voisi herättää ikävää huomiota, siirrytään teeskentelyn maailmaan. Se on mielestäni aina se pahin vaihtoehto kuitenkin. Siinä tehdään väkivaltaa todellisuudelle ja tehdään ihmisistä pelokkaita ja tuomitsevia. Ja samaan aikaan aina vain varmempia siitä, että pahuus voidaan poistaa. Ei tule onnistumaan, muuttaa vain muotoaan. Sekin on väkivallan muoto, sosiaalinen eristäminen ja sen ruokkiminen.
Siinä teille weeteetä, paheksujat.
VTM, vain itseensä kohdistuvaa väkivaltaa nähnyt.
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa miten paljon varsinkin naiset sietävät väkivaltaa, oikeasti, miksi??
?
Oletko ikinä miettinyt, mitä kaikkea maailmanhistoriaan mahtunee? Voisiko mitenkään olla mahdollista, että yhteisö on tätä kestävyyttä maailman sivu vaatinut? Ja mahdollisesti samainen yhteisö on onnistunut pahimpia ylilyöntejä rajaamaankin, mutta on hyvinkin saattanut evätä tukensa torailijana pitämältään "noidalta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helvettiä, miten noin moni täällä on väkivaltaisesta perheestä?
Eikai noita sekopäitä noin paljoa ole.
Naiset olleet hellan ja nyrkin välissä, lapsiakin hakattu? Kuvottavaa.On niitä. Olen katsonut isäni väkivaltaista riehumista ja itsekin muutuin isälle lehmäksi ja sain selkääni, kun tulin murrosikään. Koiraamme isä kutsui luokseen ja alkoi hakata huvikseen, kaikki tämä minun ja veljeni sekä äitini edessä. Äiti piilotti koiraamme, kun pystyi. Tämä tapahtui 1970-1980-luvuilla.
..jatkoa. Sairastan masennusta, minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö ja olen joutunut syömään rauhoittavia lääkkeitä ahdistukseeni. Myös unihäiriöt ovat tuttuja. Olisi kiva, jos mieli olisi vakaampi, millaistakohan se olisi? Olen kuvataiteilija ja käsittelen välillä traumoja töissäni. Mutta näin epävakaa en haluaisi olla.
Minun isäni ampui koiramme sisätiloissa vaimonsa ja lastensa silmien edessä. Siinä meni rakas ystävä isän mielenvikaisen oikun vuoksi. Emme uskaltaneet edes puhua uuden lemmikkieläimen hankkimisesta.
Isällä pyssy oli muutenkin aina kädessä kun veressä oli riittävästi promilleja ja hän uhkaili ampuvansa milloin kenenkin. Opin jo pienenä, että elämä voi loppua koska hyvänsä jonkun humalaisen oikun vuoksi. En kestä olla vieläkään humalaisten ihmisten seurassa. Itse olen raitis. Se on ilmeisesti vastareaktio isäni perseilyyn.
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele enää yhtään näitä palstalaisten kommentteja, kun suurin osa tulee ns. huonoista perheistä! Hei, eivät ne kaikki köyhät perheet ole samanlaisia väkivaltaisia, alkoholisoituneita wt-perheitä kuin omanne!
T. Köyhä, akateeminen pätkätyöläinen, neljän lapsen avioliitossa elävä äiti
No, minulla oli ainakin hyvä (ja päihteetön, huolehtivainen) perhe, mutta kyllä meilläkin "väkivaltaa" oli. Vanhemmat tappelivat, keskenään, kurittivat meitä lapsia ja me lapset tappelimme keskenämme. Siihen aikaan se oli täysin normaalia. Vieläkin pidän sitä itse ihan normaalina. Ärsyttää nykyinen vinkumiskulttuuri, jossa mitään ei saa tehdä. Olen ylpeä siitä, että olen harjoitellut nyrkkien käyttöä ja olen tarvittaessa valmis käyttämään niitä.
t. Nainen 50 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ja olen kokenut myös itse väkivaltaa.
Äiti potki ja hakkas sekä teki järkyttäviä asioita lapsille ja eläimille.
Minuun ja sisaruksiini kohdistuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minuun ja sisaruksiini kohdistuvaa.
Huomatessani kummallisia aiempia kommentointeja, lisään:
Keskiluokkainen, AKATEEMINEN (täällä kova sana) lääkäriperhe.
Vanhemmat aktiivisia politiikassa ja seurakunnassa ja vähän kaikessa.
60-luvulla olohuoneen nurkassa oli Vietnamin sota ja Biafran nälänhätä. Sen näin lapsena. Väkivaltaa ei sen ajan käsityksen mukaan ollut, mutta kyllä meitä luunapeilla ja tukkapöllyllä joskus kasvatettiin.
Äiti yritti usein riitojen aikana pahoinpidellä isääni. Ei onnistunut. Lapsia sen sijaan pahoinpideltiin eri tavoin aina teini-ikään asti.
Kotona meillä ei ollut mitään väkivaltaa tai juopottelua, mutta eräässä toisessa paikassa näin. Järkky kuva on vieläkin mielessäni ja tunnen vieläkin syyllisyyttä asiasta kun en siihen puuttunut. En tiedä kylläkään tajuaako 12 vuotias tämmöiseeb puuttua, mutta syyllisyyttä tunnen vahvasti edelleen.