Lue keskustelun säännöt.
4 % vanhemmista katuu lapsen hankintaa – minkälaista se on?
17.09.2016 |
Tällaisen johtopäätöksen voi tehdä Väestöliiton vuoden 2015 perhebarometrista, josta avasin ketjun eilen. Sen mukaan yhden lapsen vanhemmista melkein neljä prosenttia pitää ihanteellisena lapsilukuna nollaa. Laaja yhdysvaltalainen kyselytutkimus päätyi suurin piirtein samaan osuuteen, kun selvitettiin suoraan lastenhankinnan katumista.
Tuo on tietenkin hyvin pieni osuus kaikista vanhemmista. Mutta minua kiinnostaisi tietää, keitä he ovat. Millä perusteella joku katuu lapsen hankkimista? Mitä tunteita siihen liittyy? Minkälaista on perhe-elämä, kun toivoisi, ettei ole vanhempi ollenkaan? Kokemukset (omat tai lähipiirin) kiinnostavat.
Kommentit (14)
Voi olla väsyneiden pikkulasten vanhempien mielipide. Vuosien myötä ajatukset saattavat muuttua, kun elämä laosen kanssa helpottuu.
Itse luin joskus vastaavasta perhebarometristä, että suurin osa vanhemmista ajattelee että sopiva ikä jättää lapsi yöksi yksin kotiin on lapsen ollessa 12v. Olin aivan järkyttynyt. Itselläni teini-ikäiset lapset enkä voisi ikinä jättää 12v yöksi yksin. Mietin että vastaajat olivat varmaankin ihan pienten lasten vanhempia, ilman kokemusta isommista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa kun ei tunne ketään sellaista. Suurimmalla osalla on vähintään kaksi lasta, joten eivät kai ole sitä ensimmäistä sitten katuneet kun ovat toisenkin tehneet.
Lapsi voi olla alunperin toivottu, mutta haastava vauva- ja pikkulapsiaika voi muuttaa tilannetta.
Monilla näistä katujista on diagnosoitu tai diagnosoimaton synnytyksen jälkeinen masennus, joka voi jatkua useita vuosia lapsen syntymän jälkeen mikäli sitä ei hoideta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4% myöntää katuvansa, eiköhän aika tavalla isompi määrä kadu. Aihe on vaan niin kova tabu että harva rohkenee katumaan julkisesti.
Mun äiti katuu, edelleen. Koki menettäneensä oman elämänsä. Oli tosi kyllästynyt ja ärtynyt perhe-elämään kun olin lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kadu kahden lapsen alulle panoa, lapset ovat minulle kaikki kaikessa vaikka rankkaakin on etenkin kun lapsi on sairaana mutta kuuluu asiaan. Eikös se niin mennyt että isyydeen kasvetaan eikä tulla.
Vain 4%? Luulisi olevan suurempi määrä. Luulisi jokaisen vanhemman sinä pimeimpänä väsymyksen hetkenä katuvan. Edes vähäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tavallaan kadun että tuli lapsia hankittua, syy on nykyinen maailmanmeno.
Lapsen hankintaa voi katua myös lapsen kannalta: elämä on vaikeaa tai tuntee olevansa epäkypsä niin, että lapsi kärsii. Ei osaa ratkaista vaikeaa tilannetta lapsen parhaaksi. Pelkää lapsen joutuvan kärsimään vielä enemmän kuin nyt.
Tämä on tyypillinen tapa esim. vaikeassa suhteessa roikkuessa, kun pitäisi erota lapsen takia, mutta hänen takiaan (oman epävarmuuden vuoksi) on jäänyt suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tavallaan kadun että tuli lapsia hankittua, syy on nykyinen maailmanmeno.
Suojaa lapsiasi oikein ja kasvata heille hyvä itsetunto, niin he tekevät maailmasta paremman.
No minä kadun lähinnä isää jonka kanssa lapsen tein, aluksi luulin (lapsen isä sai minut luulemaan siis...), että kadun lasta. Pääsin onneksi mahdollisimman pian irti isästä ja huomasin että hei, tämä minun ja lapseni perhe-elämä on oikeasti aivan mahtavaa. En tiedä saanko enää lisää lapsia. Vielä pidän toista sukupuolta lähinnä kaukana itsestäni tarkoituksella, mutta joskus kun aika on kypsä ja jos vain löydän tasapainoisen puoliskon niin tottakai.
Eiköhän nuo kaikki ole vahinkolapsia.