ärsyttää pienestä vinkuvat potilaat. Sellaiset umpisuolipotilaat, joilla ei ole hajuakaan minkälaisia järkyttäviä kohtaloita joillaki

Noista itsemurhayritysten vähättelyistä: mulla oli kaveri, joka teki sen viimeisen onnistuneen itsemurhan siellä sairaalassa. Oli aika hiljaista henkilökuntaa sen jälkeen, olisi ehkä pitänyt ottaa sittenkin vakavasti. Jos se vika on päässä, on se ihan yhtä vakavaa kuin fyysinenkin vika eikä sitä pidä väheksyä. Jostain syystä oletetaan vieläkin liian usein, että itsemurhan yrittäjät eivät ole tosissaan vaan suurin piirtein "huvikseen pelleilevät". Vihastuttaa.

Hmmm. Kaksi lasta olen synnyttänyt ja pari vatsan seudun leikkausta kokemut mutta umpparitulehdus oli kyllä ihan omalla kipuasteikollaan. Makasin antibioottitipassa pari vuorokautta sen jälkeen kun vihdoinkin hoksasivat ongelman ja poistivat umpilisäkkeen. Hrrrrr...

Vierailija kirjoitti:

On tämä maailma mukava, kun jopa kipujakin saa vain jotkut tuntea. Muiden pitää muistaa ajatella, että seinän takana voi olla potilas, jolla on kovemmat kivut, joten sinulla ei ole oikeutta valittaa. Kuule ap, oletko koskaan kuullut, että jokainen kokee kipunsa eri tavalla. Jollakin on korkea kipukynnys eikä hän juuri tunne kipua, vaikka kaulaa katkaistaisiin. Jollain toisella taas on niin alhainen kynnys, että pelkkä kosketus tekee kipeää. Jos olisikin keksitty mittari, jolla voisi objektiivisesti mitata kivun määrän samalla ottaen huomioon yksilöllisen kipukynnyksen, niin sitten voisi jollekin sanoa, että älä valita, ei sinulla noin kovia kipuja voi olla. Mutta niin kauan kuin tuollaista mittaria ei ole, ei ole oikein syyllistää kipujaan valittavaa. Aina ei anneta kipulääkitystä, jos vaivan syytä ei vielä tiedetä, niin lääkitys voi haitata tutkimusta. Joillakin taas ei mikään kipulääke enää tehoa. 

Kyllä sillä kovallakin kipukynnyksellä yleensä raja tulee. Itse olen ihminen jonka on vaikea mennä lääkäriin "turhasta" nimen omaan siksi, kun niitä ei oteta kuitenkaan koskaan vakavasti. Sen jälkeen kun on ollut tulehduksia ja särkyä, kipua tai joku muu huomannut vaivan mitä itse en ole ja passittanut lääkäriin menemään, niin olen pakoksta opetellut liioittelemaan kipuja, jotta asiat tutkittaisiin ajoissa, ennenkuin pahenevat tai alkavat hankaloittamaan elämää.

Tämän päivän ilta-Sanomista:

"Hyppäsimme 26-vuotiaan tytön kanssa viikkoja terveyskeskuksen ja päivystyksen välillä.Tytöllä oli vatsakipuja ja lopulta kaikki nautittu ravinto tuli hetken kuluttua oksentaen ylös. Sitä pidettiin refluksitautina, lopuksi annettiin tähystysaika jonnekin viikkojen päähän. Tytön kunto vain huononi. Taas yöllä päivystykseen, kerroin omaisena, kuinka tyttö oli aivan kuiva, kun mikään ei pysynyt sisällä. Hyvin tympääntynyt hoitaja katsoi kieltä ja totesi. "Ei ole kuiva, menkää kotiin". Seuraavana yönä sain kovan puhumisen jälkeen ambulanssin, kun tyttö ei enää pysynyt pystyssä. He veivät hänet päivystykseen.Jotain siellä tutkivat, tähystettiinkin, ja äkkiä sairaalaan: löytyi ohutsuolen tukkiva vatsasyöpä. Valitus tehdään." Ilkka R.

Onko ap tämä turhan vinkumista? Menikö hienosti noin niinkuin omasta mielestä? Kuunneltiinko potilasta ja omaista?

Vierailija kirjoitti:

Miksi syytätte päivystyksen hoitajia siitä ettette saa hoitoa?

Syyttäkää päättäjiä, jotka eivät anna riittävästi resursseja!

Minä ainakin syytän vain asenteesta. Kiirettä harvemmin tuntuu olevan. Ystävällisyys ja inhimillisyys kuuluu ihan jokaiselle, luulisi hoitoalalla oleville olevan ihan itsestäänselvyys. Jos kiireen vuoksi saan huonoa hoitoa se on periaatteessa ihan ok ja silloin voin syyttää resursseja. Jos minulle ollaan töykeitä, tiuskitaan ja syyllistetään siitä, että hakeudun hoitoon, se on vain ja ainoastaan tiuskijan vika ja huonoutta. Sitä ei oikeuta teeskennelty kiire eikä edes oikea kiire.

Olin (myöhemmin todetun) keuhkokuumeisen lapsen kanssa päivystyksessä klo 23 illalla. Lapsi oli todella huonossa kunnossa. Kun kysyin pääsyä makuulle odottamaan, hoitaja ehdoti, että makaisi lattialla!!!! Ohi mennyt lääkäri kiinnitti huomiota lapsen huonoon tilaan ja lapselle järjestyi paikka paariodotustilasta. Hoitajaa selkeästi nyppi, että hänen yli käveltiin ja tiuskahti: Jos tulee täyttä, joudutte takaisin odotustilaan. Siellä oli kahdeksan sänkyä ja yksi potilas. Vanhus itki peittoa ja pissahättä, mutta ermoa ei tippunut, koska häntä oltiin kuulemma kohta siirtämässä. Hoitajat raportoivat keskenään kansliassa klo 23.45 yöllä. Lääkäri tuli onneksi pian (varmaan kollegan hälyttämänä) ja saatiin kokeet ja kuvat otetuksi eikä onneksi "ruuhkan" vuoksi jouduttu takaisin odotustilaan odottamaan tuloksia, vaan lääkäri passitti lapsille varattuun odotustilaan nukkumaan. Kokeiden valmistuttua pikainen passitus osastolle hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuollon henkilökunnan kannattaa pitää mielessä, että ihmiselle yleensä se, että joutuu sairaalaan on iso asia. On se syy mikä tahansa. Harva siellä huvikseen on. Joillekin se saattaa olla pelottavaa vaikkei vakavasta asiasta olisikaan kyse. Itselleni sairaalassa makaaminenon aiva järkyttävää. Nukkua ei voi kun kanyyli särkee, kutittaa ja irtoilee, on liian valoisaa, muoviset sängynsuojat hiostavat, ja jatkuva nälkä sairaalaruuan yleensä ollessa niin järkyttävän hirveää ettei sitä voi syödä oksentamatta. Olen pahoillani, yleensä parin vuorokauden jälkeen ilman riittävää ruokaa, kokonaan ilman unta ja kädet täynnä kutisevia kanyylinreikiä olo on niin järkyttävä ettei siinä pysty kovin hyväntuulinen olemaan. Mielelläni olisin helpompi potilas, mutta olen todennut että jos ruoka on niin hirveää ettei edes kahden päivän paaston jälkeen voi syödä, se todella on hirveää. Ja kun ei korkeassa kuumeessa kahden valvotun yön jälkeen saa nukuttua edes unilääkkeillä, ei se ainakaan paranna terveydentilaa. Ei siihen kaipaa enää tiuskivaa hoitajaa käskemään suhteuttamaan mitään.

Kuulostat tosi rasittavalta ihmiseltä, sellaiselta jolla mikään ei ole koskaan hyvin, aina pitää urputtaa. Hiemanko liioittelet tuon ruoan laadusta..kehtaatkin. Sairaala ei tosiaan ole mikään Michelin-ravintola eikä ole tarkoituskaan. Joskus olisi kyllä paikallaan todellakin suhteuttaa asioita! Mieti miten asiat ovat olleet vielä vaikka 70 vuotta sitten, kun ei ollut puudutusta vielä keksitty, lasaretissa amputointi tehtiin vain siltä seisomalta, viinaa jos vähän sai kokovartalopuudutukseksi niin oli onnekas. Että oikein pahaa ruokaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi syytätte päivystyksen hoitajia siitä ettette saa hoitoa?

Syyttäkää päättäjiä, jotka eivät anna riittävästi resursseja!

Minä ainakin syytän vain asenteesta. Kiirettä harvemmin tuntuu olevan. Ystävällisyys ja inhimillisyys kuuluu ihan jokaiselle, luulisi hoitoalalla oleville olevan ihan itsestäänselvyys. Jos kiireen vuoksi saan huonoa hoitoa se on periaatteessa ihan ok ja silloin voin syyttää resursseja. Jos minulle ollaan töykeitä, tiuskitaan ja syyllistetään siitä, että hakeudun hoitoon, se on vain ja ainoastaan tiuskijan vika ja huonoutta. Sitä ei oikeuta teeskennelty kiire eikä edes oikea kiire.

Olin (myöhemmin todetun) keuhkokuumeisen lapsen kanssa päivystyksessä klo 23 illalla. Lapsi oli todella huonossa kunnossa. Kun kysyin pääsyä makuulle odottamaan, hoitaja ehdoti, että makaisi lattialla!!!! Ohi mennyt lääkäri kiinnitti huomiota lapsen huonoon tilaan ja lapselle järjestyi paikka paariodotustilasta. Hoitajaa selkeästi nyppi, että hänen yli käveltiin ja tiuskahti: Jos tulee täyttä, joudutte takaisin odotustilaan. Siellä oli kahdeksan sänkyä ja yksi potilas. Vanhus itki peittoa ja pissahättä, mutta ermoa ei tippunut, koska häntä oltiin kuulemma kohta siirtämässä. Hoitajat raportoivat keskenään kansliassa klo 23.45 yöllä. Lääkäri tuli onneksi pian (varmaan kollegan hälyttämänä) ja saatiin kokeet ja kuvat otetuksi eikä onneksi "ruuhkan" vuoksi jouduttu takaisin odotustilaan odottamaan tuloksia, vaan lääkäri passitti lapsille varattuun odotustilaan nukkumaan. Kokeiden valmistuttua pikainen passitus osastolle hoitoon.

P.S. Autoin itse tämän vieraan vanhuksen vessaan. Hän ei tarvinnut muuta apua kuin tukea kävelyyn ja apua vaatteiden kanssa, koska oli niin heikossa kunnossa. Hän oli siisti, puhdas ja hyvinkin järjissään, mutta kivulias (vatsakipu) ja paleli. Kysyin ensin apua hoitajilta, jotka ärähtivät, että vanhus siirretään kohta. Tämän 10 minuuttia kestävän vessakäynnin aikana hoitajat istuivat huoneessa jutellen ja juoden kahvia, ilmeisesti palaverissa. Vanhus kiitti ja sanoi, että ei hän uskonut joskus joutuvansa näin alas. Kielenkäyttö ko. vanhukselle oli jotain aivan älytöntä. Pissahätäkin kuulemma "nyt vaan tuntuu siltä, ei saa silti laskea housuun vaan soittaa kelloa jos tulee oikea pissahätä.".

Tein muistutuksen tästä päivystysvuorosta sairaalalle - olenko saanut vastausta? En tietenkään. Tapahtui toukokuussa.

Kyllä oli vitun viisasta nostaa sairaanhoitajien palkkoja, kun tuloksena on tällaista paskaa! Fiksuinta olisi potkia kaikki pellolle ja tuoda vaikka Thaimaasta kunnollisia hoitsuja tilalle, puoleen hintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuollon henkilökunnan kannattaa pitää mielessä, että ihmiselle yleensä se, että joutuu sairaalaan on iso asia. On se syy mikä tahansa. Harva siellä huvikseen on. Joillekin se saattaa olla pelottavaa vaikkei vakavasta asiasta olisikaan kyse. Itselleni sairaalassa makaaminenon aiva järkyttävää. Nukkua ei voi kun kanyyli särkee, kutittaa ja irtoilee, on liian valoisaa, muoviset sängynsuojat hiostavat, ja jatkuva nälkä sairaalaruuan yleensä ollessa niin järkyttävän hirveää ettei sitä voi syödä oksentamatta. Olen pahoillani, yleensä parin vuorokauden jälkeen ilman riittävää ruokaa, kokonaan ilman unta ja kädet täynnä kutisevia kanyylinreikiä olo on niin järkyttävä ettei siinä pysty kovin hyväntuulinen olemaan. Mielelläni olisin helpompi potilas, mutta olen todennut että jos ruoka on niin hirveää ettei edes kahden päivän paaston jälkeen voi syödä, se todella on hirveää. Ja kun ei korkeassa kuumeessa kahden valvotun yön jälkeen saa nukuttua edes unilääkkeillä, ei se ainakaan paranna terveydentilaa. Ei siihen kaipaa enää tiuskivaa hoitajaa käskemään suhteuttamaan mitään.

Kuulostat tosi rasittavalta ihmiseltä, sellaiselta jolla mikään ei ole koskaan hyvin, aina pitää urputtaa. Hiemanko liioittelet tuon ruoan laadusta..kehtaatkin. Sairaala ei tosiaan ole mikään Michelin-ravintola eikä ole tarkoituskaan. Joskus olisi kyllä paikallaan todellakin suhteuttaa asioita! Mieti miten asiat ovat olleet vielä vaikka 70 vuotta sitten, kun ei ollut puudutusta vielä keksitty, lasaretissa amputointi tehtiin vain siltä seisomalta, viinaa jos vähän sai kokovartalopuudutukseksi niin oli onnekas. Että oikein pahaa ruokaa..

Ihme valittajia kyllä tässä ketjussa. Itse olen saanut aina ihan hyvää hoitoa vaikka kaikki terveysongelmat eivät lääkärissä olekaan ratkenneet. Lääkkeetkin on aina olleet tarpeen mukaiset. Olen myös itsekin panostanut omaan terveyteen tyyliä pudottanut pois ylimääräiset kilot, jotta selkä kipuilisi vähemmän kun on pienempi reppu vatsassa kannettavana. Sen sijaan, että valittaisin ai ai sattuu selkään miksi en saa opitaatti pohjaisia kipulääkkeitä.

Itse olisin jo ollut kuollut vuosia sitten jos en olisi saanut hoitoa, joten en viiti valittaa siitä jos sairaanhoitajalla on naama norsunvitulla en itsekään jaksa aina olla iloinen. 95% hoitajat ovat kuitenkin olleet neutraaleita tai ystvälläsiä ja alle 5% vähän epäkohteliaita. Toki voisin pitää hirveää meteliä siitä 5% kun joku on ollut töykeä, mutta en viiti. Lisäksi sekin vaikuttaa miten itse suhtautuu ihmisiin jos on itse ystävällinen ja kohtelias niin yleensä muutkin ovat ja jos on töykeä niin kyllä sekin vaikuttaa.

Itselläni meni luottamus täkäläiseen hoitokuntaan, kun olin ollut pitkään kipeä.  Lääkäri meinasi revetä nauramaan. Lähtiessäni pois sain vielä kulla perään hoitajalauman nauravan oikein kilpaa takanani... Ei ollut mielestäni mikään ammattimainen kokemus. Enkä kuulemma ollut ainoa, joka moista käytöstä on kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveydenhuollon henkilökunnan kannattaa pitää mielessä, että ihmiselle yleensä se, että joutuu sairaalaan on iso asia. On se syy mikä tahansa. Harva siellä huvikseen on. Joillekin se saattaa olla pelottavaa vaikkei vakavasta asiasta olisikaan kyse. Itselleni sairaalassa makaaminenon aiva järkyttävää. Nukkua ei voi kun kanyyli särkee, kutittaa ja irtoilee, on liian valoisaa, muoviset sängynsuojat hiostavat, ja jatkuva nälkä sairaalaruuan yleensä ollessa niin järkyttävän hirveää ettei sitä voi syödä oksentamatta. Olen pahoillani, yleensä parin vuorokauden jälkeen ilman riittävää ruokaa, kokonaan ilman unta ja kädet täynnä kutisevia kanyylinreikiä olo on niin järkyttävä ettei siinä pysty kovin hyväntuulinen olemaan. Mielelläni olisin helpompi potilas, mutta olen todennut että jos ruoka on niin hirveää ettei edes kahden päivän paaston jälkeen voi syödä, se todella on hirveää. Ja kun ei korkeassa kuumeessa kahden valvotun yön jälkeen saa nukuttua edes unilääkkeillä, ei se ainakaan paranna terveydentilaa. Ei siihen kaipaa enää tiuskivaa hoitajaa käskemään suhteuttamaan mitään.

Kuulostat tosi rasittavalta ihmiseltä, sellaiselta jolla mikään ei ole koskaan hyvin, aina pitää urputtaa. Hiemanko liioittelet tuon ruoan laadusta..kehtaatkin. Sairaala ei tosiaan ole mikään Michelin-ravintola eikä ole tarkoituskaan. Joskus olisi kyllä paikallaan todellakin suhteuttaa asioita! Mieti miten asiat ovat olleet vielä vaikka 70 vuotta sitten, kun ei ollut puudutusta vielä keksitty, lasaretissa amputointi tehtiin vain siltä seisomalta, viinaa jos vähän sai kokovartalopuudutukseksi niin oli onnekas. Että oikein pahaa ruokaa..

Ihme valittajia kyllä tässä ketjussa. Itse olen saanut aina ihan hyvää hoitoa vaikka kaikki terveysongelmat eivät lääkärissä olekaan ratkenneet. Lääkkeetkin on aina olleet tarpeen mukaiset. Olen myös itsekin panostanut omaan terveyteen tyyliä pudottanut pois ylimääräiset kilot, jotta selkä kipuilisi vähemmän kun on pienempi reppu vatsassa kannettavana. Sen sijaan, että valittaisin ai ai sattuu selkään miksi en saa opitaatti pohjaisia kipulääkkeitä.

Itse olisin jo ollut kuollut vuosia sitten jos en olisi saanut hoitoa, joten en viiti valittaa siitä jos sairaanhoitajalla on naama norsunvitulla en itsekään jaksa aina olla iloinen. 95% hoitajat ovat kuitenkin olleet neutraaleita tai ystvälläsiä ja alle 5% vähän epäkohteliaita. Toki voisin pitää hirveää meteliä siitä 5% kun joku on ollut töykeä, mutta en viiti. Lisäksi sekin vaikuttaa miten itse suhtautuu ihmisiin jos on itse ystävällinen ja kohtelias niin yleensä muutkin ovat ja jos on töykeä niin kyllä sekin vaikuttaa.

Tämän aihe olikin pienestä vinkuvat potilaat. Voithan sinä itse kehitellä ketjun, jossa kerrotaan miten lääkärillä on auttanut jos täällä vaivaa se, että ihmiset puhuvat omista kokemuksistaan, jotka eivät ole olleet parhaimmasta päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi syytätte päivystyksen hoitajia siitä ettette saa hoitoa?

Syyttäkää päättäjiä, jotka eivät anna riittävästi resursseja!

Minä ainakin syytän vain asenteesta. Kiirettä harvemmin tuntuu olevan. Ystävällisyys ja inhimillisyys kuuluu ihan jokaiselle, luulisi hoitoalalla oleville olevan ihan itsestäänselvyys. Jos kiireen vuoksi saan huonoa hoitoa se on periaatteessa ihan ok ja silloin voin syyttää resursseja. Jos minulle ollaan töykeitä, tiuskitaan ja syyllistetään siitä, että hakeudun hoitoon, se on vain ja ainoastaan tiuskijan vika ja huonoutta. Sitä ei oikeuta teeskennelty kiire eikä edes oikea kiire.

Olin (myöhemmin todetun) keuhkokuumeisen lapsen kanssa päivystyksessä klo 23 illalla. Lapsi oli todella huonossa kunnossa. Kun kysyin pääsyä makuulle odottamaan, hoitaja ehdoti, että makaisi lattialla!!!! Ohi mennyt lääkäri kiinnitti huomiota lapsen huonoon tilaan ja lapselle järjestyi paikka paariodotustilasta. Hoitajaa selkeästi nyppi, että hänen yli käveltiin ja tiuskahti: Jos tulee täyttä, joudutte takaisin odotustilaan. Siellä oli kahdeksan sänkyä ja yksi potilas. Vanhus itki peittoa ja pissahättä, mutta ermoa ei tippunut, koska häntä oltiin kuulemma kohta siirtämässä. Hoitajat raportoivat keskenään kansliassa klo 23.45 yöllä. Lääkäri tuli onneksi pian (varmaan kollegan hälyttämänä) ja saatiin kokeet ja kuvat otetuksi eikä onneksi "ruuhkan" vuoksi jouduttu takaisin odotustilaan odottamaan tuloksia, vaan lääkäri passitti lapsille varattuun odotustilaan nukkumaan. Kokeiden valmistuttua pikainen passitus osastolle hoitoon.

P.S. Autoin itse tämän vieraan vanhuksen vessaan. Hän ei tarvinnut muuta apua kuin tukea kävelyyn ja apua vaatteiden kanssa, koska oli niin heikossa kunnossa. Hän oli siisti, puhdas ja hyvinkin järjissään, mutta kivulias (vatsakipu) ja paleli. Kysyin ensin apua hoitajilta, jotka ärähtivät, että vanhus siirretään kohta. Tämän 10 minuuttia kestävän vessakäynnin aikana hoitajat istuivat huoneessa jutellen ja juoden kahvia, ilmeisesti palaverissa. Vanhus kiitti ja sanoi, että ei hän uskonut joskus joutuvansa näin alas. Kielenkäyttö ko. vanhukselle oli jotain aivan älytöntä. Pissahätäkin kuulemma "nyt vaan tuntuu siltä, ei saa silti laskea housuun vaan soittaa kelloa jos tulee oikea pissahätä.".

Tein muistutuksen tästä päivystysvuorosta sairaalalle - olenko saanut vastausta? En tietenkään. Tapahtui toukokuussa.

Jos joku nyt lukisi tämän, jopa lainauksen kirjoittaja: toinen potilas ei IKINÄ, ei IKINÄ saisi lähteä avustamaan toista vessaan tai edes istumaan laidalle!! Vaikka olisit itse hyvässä kunnossa ja olisit mielestäsi kuullut koko naapurisi potilashistorian, älä vaan jumalauta tee sitä. Muistisairauksia tai persoonallisuushäiriöitä ym. ei pysty päällepäin aina näkemään. Et voi tietää riittääkö toisen voimat, pahimmillaan olet syyllinen kuolemantuottamukseen.

Siskoni työpaikalla toinen potilas oli auttanut laidat alas ja nuori, normaalilta vaikuttanut nainen oli hakenut välineen jolla sai auki ranteensa. Omalla työpaikallani eräs kaiken tietävä potilas luuli tietävänsä kaiken saman huoneen potilaista ja kannusti vieruskaverin kävelemään ilman valvontaa koska hän itsekin pääsi heti ylös (ja operoitu ihan eri tavoilla).

Tiedän, tässä maassa on enemmän paskoja hoitajia kuin hyviä, ja kyse ei ole siitä että astuisit hoitajien työmaalle jos autat toista. Kyse on siitä että toista auttamalla voi saada peruuttamatonta vahinkoa, se vanhuskin oli ehkä jonkun sisko tai äiti.

Vaikka kuinka kuulisit ja tietäisit kaiken vieruskaverista, älä leiki toisten terveydellä. Hauku se hoitaja vaikka pystyyn ja tee miljoona kantelua.

Miten kova valitus syntyisi siitä, jos päivystyksen hoitajien kaikki aika menisi muistisairaiden, virtsatientulehduksen vuoksi sekavien ja jatkuvasti pissahätäisten mummojen vessattamiseen viiden minuutin välein, ja sillä välin esimerkiksi toisen ihmisen aivoverenvuodon tai traumapotilaan hoitaminen viivästyisi kohtalokkain seurauksin?

Asiallinen pitää olla (johonkin tappiin asti, huoritteluun ei tarvitse hymyllä vastata), mutta totuus on että päivystys on päivystys. On tympeää, että perusterveydenhoito ei toimi kunnolla (resurssien, ei lääkärien ja tk-hoitajien vika), mutta päivystyksen pitäisi olla päivystyksellisille vaivoille, joiden hoitoa ei voi viivästyttää seuraavaan päivään tai edes seuraavaan tuntiin. Vanhuksen vessahätä on ikävä asia, mutta ei päivystyksen henkilökunnan prioriteetti. 

Vierailija kirjoitti:

Mikäli ap olisi oikeasti töissä terveydenhuoltoalalla, hän tietäisi, että umpilisäkkeen tulehdus voi pahimmillaan johtaa vaikeisiin komplikaatioihin.

Ja ennen kaikkea hän toivottavasti käyttäisi sanaa umpilisäke, eikä umpisuoli...

Minulta kun leikattiin avosydänleikkauksella läppävika. Ennen leikkausta sanottiin suoraan kun vähänkin tuntuu tai on tuntumassa kipua leikkauksen jälkeen niin pyydä kipulääkettä ja älä edes mieti, ettet pyydä! Koska kivusta ei pidä kärsiä yhtään kun se hidastaa paranemista. No ihan hyvin meni sairaalassa oloaika kipua oli mutta hallinnassa. Kotona sitten oli sitten rintalasta kipeä.

Kanta.fi palveluun sitten oli kirjoitettu potilas ruinasi useasti kipulääkettä....

Todella kiva oli lukea tuollainen kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Miten kova valitus syntyisi siitä, jos päivystyksen hoitajien kaikki aika menisi muistisairaiden, virtsatientulehduksen vuoksi sekavien ja jatkuvasti pissahätäisten mummojen vessattamiseen viiden minuutin välein, ja sillä välin esimerkiksi toisen ihmisen aivoverenvuodon tai traumapotilaan hoitaminen viivästyisi kohtalokkain seurauksin?

Asiallinen pitää olla (johonkin tappiin asti, huoritteluun ei tarvitse hymyllä vastata), mutta totuus on että päivystys on päivystys. On tympeää, että perusterveydenhoito ei toimi kunnolla (resurssien, ei lääkärien ja tk-hoitajien vika), mutta päivystyksen pitäisi olla päivystyksellisille vaivoille, joiden hoitoa ei voi viivästyttää seuraavaan päivään tai edes seuraavaan tuntiin. Vanhuksen vessahätä on ikävä asia, mutta ei päivystyksen henkilökunnan prioriteetti. 

Minä ymmärrän tämän aivan hyvin. Kiire varmasti on joskus  ja olen sitä nähnytkin lasten kirurgisella osastolla, jossa ikäväkseni jouduin viettämään lapsen kanssa n. neljä viikkoa. Leikkauspäivät olivat yhtä härdelliä ja juoksemista, ei käynyt kateeksi hoitajia niinä torstaina ja tiistaina. Mutta muuten se elo siellä oli kyllä todella leppoisaa ja erittäin, erittäin tehotonta, sori nyt vaan. Hoitajissa oli helmiä ja sikoja, osa ei tosiaan persettä penkistä nostanut ellei ollut tosi hätä kyseessä. Minä olin siis vanhempana lapsen kanssa osastolla ja olin velvoitettu tekemään kaikki hommat lapseni osalta (ja tietenkin mielelläni myös tein). Kerran meidät olisi laitettu käytävälle nukkumaan, kun muka kaikki huoneet olivat niin täysiä. Sanoin, että sittenhän minä voin mennä kotiin yöksi, koska jos lapsi on joka tapauksessa käytävällä, niin hänhän voi olla siinä kanslian oven edessä. Niinku eiku jooko ja yhtäkkiä löytyikin huone ja minulle peräti sänky sieltä.

Olen todistanut samassa yhteydessä senkin tilanteen, että tulimme kipeän lapsen kanssa päivystykseen osastonlääkärin käskystä. Olimme siis olleet aikaisemmin osastolla ja soiton perusteella meidät pyydettiin takaisin ja käskettiin tulla päivystyksen kautta ja kertomaan että lääkäri xx käski tulemaan. Istuimme 1 h 15 minuttia osotushuoneessa, kun hoitaja etsi lapsemme papereita eikä niitä löytynyt. Kerroin kahdesti, että olemme soittaneet osastolle ja lääkäri x on pyytänyt meitä tulemaan, voisiko lääkäri x:lle soittaa jos voisimme tulla ennen kuin paperit löytyvät. Ei kuulemma käynyt. Lopulta lääkäri x soitti itse päivystykseen ja ihmetteli eikö meitä näy. Paperit olivat hänellä pöydällä edessään.  Hoitajilla ei ollut kiire. Sain erittäin äkäisiä hymähdyksiä kun pyysin soittamaan lääkärille. Ei voinut.

Ymmärrän hyvin jos on kiire ja hoitajat juoksevat menemään. Sitä en ymmärrä, että istutaan kansliassa selkeästi Facebook auki (se näkyy kyllä siitä ovesta, vaikka se olis vaan sun puhelimella) ja paleleva vanhus ei helvetti soikoon saa peittoa päälleensä vaikka itkee ja pyytää.

Mä meinasin kuolla umpisuolen puhkeamiseen. Oot kyllä niin helvetin väärällä alalla kuin olla voi

Kohtahan tämä julkinen terveydenhuolto on alasjettu. Sitten kaikki vaan yksityisille, pörssiyhtiöiden omistamille terveyspalvelujentuottajaille. Katsotaan kuinka se terveydenhuolto sitten paranee. Ei vaan tunnuta ymmärtävän että näiden firmojen pääasiallinen tavoite on vain tehdä mahdollisimman isoja voittoja omistajilleen ja joiden pääkonttorit aina jossain Caymansaarilla. Sitten pääsee vikisemästä huonoista julkisista palveluista. 

Kannattaa muistaa, että joskus potilaan haavat on niin syvällä ettei kipuun asti nää.

Se joka eniten huutaa eniten hoidetaan viimeisenä, hiljaisimmat ensin ;)