ärsyttää pienestä vinkuvat potilaat. Sellaiset umpisuolipotilaat, joilla ei ole hajuakaan minkälaisia järkyttäviä kohtaloita joillaki

Meikäläisellä, kun oli umppari kipee niin ei meikällä ollu mikään kiire  eikä mitään kipua.....lääkäreillä sitävävastoin oli himpatunmoinen kiire ja jonon ohi leikkaussaliin. Tulehdusarvoissa oli kuulemma jotain häikkää....oliko se crp nyt päälle toistasataa ja  kovassa nousussa.

Pieni vauvani huusi melkein tauotta monta viikkoa ja neuvolan lääkäri lähetti hänet päivystyksenä sairaalaan. Olin niin uupunut että seinät tuntuivat keinuvan ja kaatuvan päälle. Tutkimuksia tehtiin ja vauva nukahti ja minut käskettiin kotiin nukkumaan. Aamulla levottomat yön jälkeen soitin osastolle josta ei pitkään aikaan vastattu puhelimeen. Kun viimein sain hoitajan puhelimeen hän vastasi hyvin vihaisesti että "täällä on oikeastikin sairaita lapsia" Ymmärsin tämän mutta minulle oli oman lapsen vointi tärkeä. Itkin koko matkan sairaalaan.Tästä on nyt 30 vuotta. Olen itse hoitaja ja yritän hoitaa jokaista potilasta kuin he olisivat omia lapsia tai vanhempia. Omaa väsymystä tai turhautumista ei saa potilaalle näyttää.Ystävällinen sana auttaa joskus pilleriä paremmin. Hoitotyössä on valitettavasti paljon valtaa käyttäviä ja vailla empatiakykyä olevia hoitajia.

Huono asenne sinulla :(

-Sairaanhoitajaopiskelija

Vierailija kirjoitti:

toisilla potilailla saattaa olla. Ärsyttää lähteä sen kolaripotilaan luota, joka on kokenut todella kovia, toiseen potilashuoneeseen missä joku prinsessa saa raivokohtauksia ja tiuskii hoitajille, jotka todella yrittää vain parhaansa.

Kiitos tästäkin. purkauksesta. Umpisuolen poistokin voi johtaa hengenmenetykseen. Näin kävi  lähipiirissä. Älä ikinä aliarvoi ihmisten kipuja.

Ärsyttää suomen osaamaton lääkintähenkilökunta. Hoitajista lääkäreihin ja kaikki siltä väliltä.

t. Saman ongleman takia 6 lääkäriä käyty läpi joista 4 olivat aivan perseestä joita ei kiinnostanut edes tutkia mikä oli vikana vaan kunhan sai sitä päivän jonoa pikaisesti lyhennettyä.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin tytär kuoli umpisuolileikkaukseen.

Minä olin myös kuolla. Oli niin tulehtunut ja repeämispisteessä. Helvetilliset kivut monta päivää. en kyennyt puhumaan, syömään ,liikkumaan.  Itku oli tapa selvitä kovan lääkityksen ohella. Itse en vähättelis mitään vaivaa, sairautta tai tautia. Kärsimys on subjektiivinen kokemus.

Jos AP. oot hoitaja niin vaihda alaa.

Miksi syytätte päivystyksen hoitajia siitä ettette saa hoitoa?

Syyttäkää päättäjiä, jotka eivät anna riittävästi resursseja!

Vierailija kirjoitti:

Aika koomista. Jos menen lääkäriin, tai mikä päivystys onkaan, ja sanon olon olevan vähän epämukava ja vähän kutittelee virtsatessa, niin kotiinhan ne minut lähettää "terveenä". Viikon päästä hoipertelen paikalle uudestaan, kuumetta buranasta huolimatta 42 astetta, enkä ole kolmeen päivään pystynyt kusemaan vaan tiputtelen vaan verta, niin vastaanoton hoitsu, tai mikä koulutukseltaan onkaan, haukkuu miksen ole tullut aiemmin kun olisin päässyt pelkällä ab-kuurilla. Nyt kuluu päiviä sairaalahoidossa.

Niin, kiellettiinkö erikseen tulemasta takaisin jos vointi pahenee? Vai miksi odotit viikon siihen asti että olit lähes hengenvaarallisen sairas? Tosiaankin ihan turhaa olisi ollut aloittaa antibiootti pelkän epämääräisen olon ja vähäisen kutittelun takia. Hoitaja olisi kylläkin voinut jättää nuo moitteet pois, eihän se enää tuossa vaiheessa auta.

Mä tunnen lääkärin, joka puhuu tollaisia ku ap. Ja voin kertoo et se ite on pahimman luokan valittaja ja päällepäsmäri. Eli...

Vierailija kirjoitti:

Aika koomista. Jos menen lääkäriin, tai mikä päivystys onkaan, ja sanon olon olevan vähän epämukava ja vähän kutittelee virtsatessa, niin kotiinhan ne minut lähettää "terveenä". Viikon päästä hoipertelen paikalle uudestaan, kuumetta buranasta huolimatta 42 astetta, enkä ole kolmeen päivään pystynyt kusemaan vaan tiputtelen vaan verta, niin vastaanoton hoitsu, tai mikä koulutukseltaan onkaan, haukkuu miksen ole tullut aiemmin kun olisin päässyt pelkällä ab-kuurilla. Nyt kuluu päiviä sairaalahoidossa.

Jos jotain olen elämäni aikana oppinut niin sen, että lääkärissä hoitoa halutessaan pitää tuskaisena valittaa ja esittää lähes kuolevaa, että vaivaa aletaan tutkimaan ja asiaani hoidetaan.

Ja tuolla joku kertoi itkeneensä synnytyksessä, kyllä mäkin huusin täyttä kurkkua ja ei, minulle ei annettu mitään kivunlievitystä vaikka mies sitä useamman kerran minulle pyysi.

Vai oliko se sittenkin niin, että se sairaanhoitaja sanoi ihan asiallisella, lähes ystävällisellä äänellä, että olisi kannattanut tulla aikaisemmin niin pelkkä antibioottikuuri olisi riittänyt....

Vierailija kirjoitti:

Mites itsemurhakandidaatit? Erittäin rankkaa bipolaarihäiriötä sairastavana olen päätynyt milloin maniaharhoissa teholle yliannostuksen vuoksi tai joku toimittanut hoitoon kun kuolemanhaluissani tullut vedettyä ranteet vähän syvemmältä auki. Emmekö me itseaiheutetut vammat hankkineet olekin rasittavia, kun meitä täytyy letkuttaa tai kursia kasaan, ennenkuin meidät voi heittää psykiatriselle? Eniten on jäänyt mieleen hoitajan kommentti Meikun teholla: "meillä on täällä ihan oikeasti sairaita, joita yritämme pitää hengissä. Sitten on näitä jotka leikkivät hengellään vapaaehtoisesti. Järkeä näille pitäisi yrittää puhua eikä hoivata." Olin 17 v, neljättä päivää teho-osastolla lääkeindikaation vuoksi. Olivat varmasti helpottuneita, kun saivat heitettyä Auroran suljetulle. Tosi lähellä oli että ois ambulanssin sijaan tullut ruumisauto.

Mulla kans, noin 13v tyttönä yritin lääkkeillä tappaa itseni, ja jouduin keskussairaalaan. Muistan ikuisesti niiden kahden nuoren hoitajatytön ilmeen, kun oksensin lääkehiilet ulos jotka oli laitettu nenämahaletkun kautta.. "Pitäisikö täst ottaa kuva et siä varmasti muistaisit tän?" Ja naurua päälle.

Minä, pieni tyttö pelokkaana syli ja naama täynnä mustaa hiiltä. Vähän voisi sanojansa varoa. Opiskelinkin sittemmin hoitajaksi, ja päätin että en ikinä tule lausumaan asiakkaille taikka potilaille mitään noin ajattelematonta.

Terveydenhuollon henkilökunnan kannattaa pitää mielessä, että ihmiselle yleensä se, että joutuu sairaalaan on iso asia. On se syy mikä tahansa. Harva siellä huvikseen on. Joillekin se saattaa olla pelottavaa vaikkei vakavasta asiasta olisikaan kyse. Itselleni sairaalassa makaaminenon aiva järkyttävää. Nukkua ei voi kun kanyyli särkee, kutittaa ja irtoilee, on liian valoisaa, muoviset sängynsuojat hiostavat, ja jatkuva nälkä sairaalaruuan yleensä ollessa niin järkyttävän hirveää ettei sitä voi syödä oksentamatta. Olen pahoillani, yleensä parin vuorokauden jälkeen ilman riittävää ruokaa, kokonaan ilman unta ja kädet täynnä kutisevia kanyylinreikiä olo on niin järkyttävä ettei siinä pysty kovin hyväntuulinen olemaan. Mielelläni olisin helpompi potilas, mutta olen todennut että jos ruoka on niin hirveää ettei edes kahden päivän paaston jälkeen voi syödä, se todella on hirveää. Ja kun ei korkeassa kuumeessa kahden valvotun yön jälkeen saa nukuttua edes unilääkkeillä, ei se ainakaan paranna terveydentilaa. Ei siihen kaipaa enää tiuskivaa hoitajaa käskemään suhteuttamaan mitään.

On tämä maailma mukava, kun jopa kipujakin saa vain jotkut tuntea. Muiden pitää muistaa ajatella, että seinän takana voi olla potilas, jolla on kovemmat kivut, joten sinulla ei ole oikeutta valittaa. Kuule ap, oletko koskaan kuullut, että jokainen kokee kipunsa eri tavalla. Jollakin on korkea kipukynnys eikä hän juuri tunne kipua, vaikka kaulaa katkaistaisiin. Jollain toisella taas on niin alhainen kynnys, että pelkkä kosketus tekee kipeää. Jos olisikin keksitty mittari, jolla voisi objektiivisesti mitata kivun määrän samalla ottaen huomioon yksilöllisen kipukynnyksen, niin sitten voisi jollekin sanoa, että älä valita, ei sinulla noin kovia kipuja voi olla. Mutta niin kauan kuin tuollaista mittaria ei ole, ei ole oikein syyllistää kipujaan valittavaa. Aina ei anneta kipulääkitystä, jos vaivan syytä ei vielä tiedetä, niin lääkitys voi haitata tutkimusta. Joillakin taas ei mikään kipulääke enää tehoa. 

Ymmärrän pointin. Joskus olen ensiavussa odottanut tuntikausia, kun sukulainen on viety hengenvaarallisessa tilassa leikkaukseen. Vieressä parikymppinen tyttö valittaa, kun ampiainen oli pistynyt sormeen ja on jo kohta tunnin odottanut, että pääsisi lääkäriin.

Olen kyllä nähnyt, ettei täällä ainakaan lääkäreihin kannata täysillä luottaa. Niinmonta kertaa pieleen menneitä lausuntoja tullut heidän suustaan. Eräskin tuttu joutui kärsimään useamman vuoden särystä ja kivusta. Särkylääkkeitä vaan tungettiin kokoajan. Toisessa sairaalassa löytyikin vika, mutta ei ollut enää korjattavissa koska huomattiin liian myöhään. Ihmetteli miten sitä ei ollut voitu huomata aijemmin. Eikä muuten ole ensimmäinen kerta kun jotain tällaista peruuttamatonta tapahtuu. Yksikin lääkäri oikein karjui, ettei mitään vaivaa eräällä voi olla ja passitti kotiin, mutta kappastavaan lääkäri oli tässäkin tilanteessa väärässä.  Että siinä " turhia valittavat" potilaat.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä nähnyt, ettei täällä ainakaan lääkäreihin kannata täysillä luottaa. Niinmonta kertaa pieleen menneitä lausuntoja tullut heidän suustaan. Eräskin tuttu joutui kärsimään useamman vuoden särystä ja kivusta. Särkylääkkeitä vaan tungettiin kokoajan. Toisessa sairaalassa löytyikin vika, mutta ei ollut enää korjattavissa koska huomattiin liian myöhään. Ihmetteli miten sitä ei ollut voitu huomata aijemmin. Eikä muuten ole ensimmäinen kerta kun jotain tällaista peruuttamatonta tapahtuu. Yksikin lääkäri oikein karjui, ettei mitään vaivaa eräällä voi olla ja passitti kotiin, mutta kappastavaan lääkäri oli tässäkin tilanteessa väärässä.  Että siinä " turhia valittavat" potilaat.

Ei lääkärit mitään taikureita ole lisäksi usein nämä tutkimuksia vaativat ihmiset eivät tajua, että moniin tutkimuksiin ja hoitoihin liittyy riskejä eikä niitä turhan takia tehdä. Monet rikkaat ihmiset esim. amerikassa ovat ostelleet rahalla turhia hoitoja ja tutkimuksia itselleen niin paljon, että ovat sillä tavalla pilanneet terveytensä. Leikkauttaneet itsensä zombien näköiseksi tai kuolleet turhiin lääkityksiin kuten Michael Jackson ja moneet muut rikkaat julkkikset.

Hyvän lääkärin täytyy miettiä hoitoa suunnitellessaan paljon montaa muutakin asiaa kuin sitä, että kukaan ei vain pahoita mieltään kun jotain suurella todennäköisyydellä turhaa tutkimusta tai hoitoa ei saakaan. Pahimmassa tapauksessa nämä turhat tutkimukset ja hoidot pilaavat terveyden pahemmin kuin mikä alkuperäinen terveysongelma edes oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä nähnyt, ettei täällä ainakaan lääkäreihin kannata täysillä luottaa. Niinmonta kertaa pieleen menneitä lausuntoja tullut heidän suustaan. Eräskin tuttu joutui kärsimään useamman vuoden särystä ja kivusta. Särkylääkkeitä vaan tungettiin kokoajan. Toisessa sairaalassa löytyikin vika, mutta ei ollut enää korjattavissa koska huomattiin liian myöhään. Ihmetteli miten sitä ei ollut voitu huomata aijemmin. Eikä muuten ole ensimmäinen kerta kun jotain tällaista peruuttamatonta tapahtuu. Yksikin lääkäri oikein karjui, ettei mitään vaivaa eräällä voi olla ja passitti kotiin, mutta kappastavaan lääkäri oli tässäkin tilanteessa väärässä.  Että siinä " turhia valittavat" potilaat.

Ei lääkärit mitään taikureita ole lisäksi usein nämä tutkimuksia vaativat ihmiset eivät tajua, että moniin tutkimuksiin ja hoitoihin liittyy riskejä eikä niitä turhan takia tehdä. Monet rikkaat ihmiset esim. amerikassa ovat ostelleet rahalla turhia hoitoja ja tutkimuksia itselleen niin paljon, että ovat sillä tavalla pilanneet terveytensä. Leikkauttaneet itsensä zombien näköiseksi tai kuolleet turhiin lääkityksiin kuten Michael Jackson ja moneet muut rikkaat julkkikset.

Hyvän lääkärin täytyy miettiä hoitoa suunnitellessaan paljon montaa muutakin asiaa kuin sitä, että kukaan ei vain pahoita mieltään kun jotain suurella todennäköisyydellä turhaa tutkimusta tai hoitoa ei saakaan. Pahimmassa tapauksessa nämä turhat tutkimukset ja hoidot pilaavat terveyden pahemmin kuin mikä alkuperäinen terveysongelma edes oli.

Voihan se olla, mutta on se surkuhupasaa jos toinen on tuskissaan joutuu kärsimään siitä vaikka kuinka kauan jos ei itse jaksa vinkua ja tapella joidenkin lääkärien kanssa että nyt tarvis tehä asialle muutakin kun antaa buranaa. Luulisi lääkäreiden sen verran vaivautuvan potilasta edes tutkimaan muullakin kuin vain silmäpelillä ja pikaisella mielipiteellään. Mikäli toisessa lääkärissä asian huomataan ilman sen suurempaa tutkimuksta tekemällä niin kyllä silloin minusta on jotain mätää siinä edellisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin tytär kuoli umpisuolileikkaukseen.

Minä olin myös kuolla. Oli niin tulehtunut ja repeämispisteessä. Helvetilliset kivut monta päivää. en kyennyt puhumaan, syömään ,liikkumaan.  Itku oli tapa selvitä kovan lääkityksen ohella. Itse en vähättelis mitään vaivaa, sairautta tai tautia. Kärsimys on subjektiivinen kokemus.

Jos AP. oot hoitaja niin vaihda alaa.

Sama juttu, mutta sentään olin niin pieni että en oikeastaan tajunnut tilanteen vakavuutta. Vasta myöhemmin olen tajunnut miten vakavasta asiasta on ollut kyse, kun umpisuoli kerkesi puhjeta, tulehdus levisi jonnekin vatsakalvoihin ja ensimmäisen leikkauksen jälkeen minut leikattiin parin päivän päästä uudestaan.. Useampi viikko meni loppujen lopuksi sairaalassa. Ikää ei tosin ollut kuin 6 v, joten en ihan tajunnut missä mennään ja varmaan aika lääkehuuruissa olen ollut.

Aloitushan on ilmiselvä provo, mutta aina näitä keskusteluja saattaa lukea joku, joka on vähätellyt samoja asioita.

Vaikka aloitus olikin provo niin kannattaa pitää tätä asiaa esillä. Kaikki tulevat leikkaukset ja "uudistukset" kurjistavat potilaiden asemaa entisestään. Kun tämä asia pidetään esillä niin sitä kurjistamista ei voi tehdä vaivihaa vaan kaikki ymmärtävät että nyt tehdään valintoja. Otetaanko eurot pois sairaanhoidosta, vanhusten palveluista, turvapaikanhakijoiden asuttamisesta, toimeentulotuesta, kouluista vai kulttuurista. Teidän mielipiteenne pitää kuulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siis saa valittaa helvetinmoisia kipuja jos joku toinen joutuu teholle?

Itkin ja vaikeroin kivusta jopa synnytyksessä vaikka se oli niin luonnollista ja terveellistä, jos kätilöä vitutti niin vika ei ole minussa :D

sait siihen kuitenki kipulääkettä aivan varmasti. Koeta suhteuttaa tilannettas

Mistä ihmeestä näin päättelet?

Olen synnyttänyt kolme, ainoana kivunlievityksenä ilokaasu ja esikoisen  kanssa jotkut vitun vesirakkulat, jotka on kuulemma ihan loistohomma. Sattui niiden laittaminen aivan hemmetisti ja mitään apua ei niistä ollut, paitsi että jatkuvat krampit unohtui hetkeksi, kun opiskelija niitä selkänahkaan sohi. Mitään muuta ei ole tippunut, ei vaikka itkisit kipua.

Joka jumalan kerta on hoettu, ettei vielä mitään kivunlievitystä tarvita, kun vielä kestää. Ei edes kolmannen kanssa uskottu, vaikka keskimmäinen syntyi ensiapuun ja juoksin autosta sinne synnyttämään (osastolta tietenkin sanottiin soitettaessa, että nuku yön yli ja katsotaan aamulla tilannetta). Kolmannen kanssa juoksin valmisteluhuoneesta saliin synnyttämään, kun "ei tässä ole kiirettä, tässä vaiheessa ei ole mitään syytä edes ilokaasulle". Ja samalla "tulleepa nuita supistuksia nyt aika tiuhaan".

Vaikka synnytys kestää "vain" sen 4-6 h, se on monella todella kivulias (koska supistuksia tulee ihan jatkuvasti).

Todella moni hoitaja on todellakin aivan väärällä alalla.