Harrastaako teidän lapset tätä? Hirveä kinuminen, jos on jotain jo luvattu, niin suorastaan häiritään lupaajaa

MInä olen vähän liiankin hidas toteuttamaan lasteni pyyntöjä. Arki-asiat hoidan ajallaan, mutta kun he haluavat jotakin ylimääräistä, niin ei se sillä sekunnilla tapahdu. Paitsi jos tarvitsevat läheisyyttä. Mutta siis haluavat kaupasta jotakin- niin kyllä he usein joutuvat odottamaan. Ja syy on ihan se, että arjessa on niin paljon asioita, ettei joka hetki voida jokaisen tarpeen perässä juosta. Mieheni lapsi on totutettu siihen, että kun hän saa päähänsä jotakin, sillä sormien napsutuksella se yritetään toteuttaa ja mukaan valjastetaan mummit ja kumminkaimatkin. En sitten tiedä mikä on lapsen kannalta parempi. Selkeä ero ainakin on siinä, että minun lapseni ovat tyytyväisiä, osaavat etsiä iloa elämästään, ystävistään jne. MIehen lapsi tarvitsee koko ajan jotakin. Eli joku kinuainen on menossa aina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketokaa joku mulle, että tuon äitijankkaajan perhe on olemassa vain hänen mielikuvituksessaan. Ahdistaa ihan hirveästi ajatella, että jotkut ihmiset joutuisivat sietämään tuollaista ihmistä päivästä toiseen.

Lauseesi sopisi sitäpaitsi viittaamaan minun lapsuudenperheeseeni ja erityisesti äitiini. Jostainhan nää jutut kertyy, katsos, jos ei niitä joku oikaise. Mun lapsuudenperheeni halusi syyttää minua, vaikka enhän mä pysty ongelmia ratkaisemaan, vaan se olisi vanhempien tehtävä.

ap

Ja sitte ku sä hokaisit, että sun lapset elää omaa lapsuuttaan ja niitten vanhempien tarttis ratkaista heidän ongelmia -ei tuhota sillä ettei enää puhu lapselle-

No en mä ole sanonutkaan, että haluan ratkaista tän niin, etten puhu lapselle. Voisin tietenkin sanoa (ja olen sitä käyttänytkin), että äiti ei sano tähän enää mitään (eli siis puhun, mutta en jankuta enää sadannetta kertaa itse asiaa), mutta ongelma on, että lapsen takertuminen minuun kysymyksillään herättää minussa raivoa. Ja painostuksen tunnetta. Ihmettelen itsekin, että miksi tunnen näin, enkä jotenkin terveesti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap:n lapsia ei ole jo otettu huostaan? Minusta käsittämätön esimerkki siitä, miten lastensuojelu on täysin voimaton siinä vaiheessa, kun lapsissa ei ole mustelmia ja murtumia, mutta heillä on muuten täysin käsittämättömät olosuhteet.

Sellainen oli minun lapsuuteni. Mun lapsilla on helpompaa. Kun luetun väärinymmärtäjät vain eivät värittäisi asioita mielessään. En väitä etteikö olisi niin, etten osaa toimia parhaalla mahdollisella tavalla, mutta haluan oppia. Ja se käsittää ensin itseni oppimisen miten minua kuuluu kohdella oikein. Sitten vasta voin antaa sitä samaa lapsilleni.

Jos te meneteätte teille luvatut asiat (viittaus pesänhoitajan virheeseen) niin pidättekö sitä itsenne huonoutena ja painatte päänne alas? Mä en.

ap

Mä vastasin sulle pariin paikkaan tuosta toimintaterapiasta ja siitä miten mun omat vanhemmat on tehnyt väärin (OLI MASENTUNEITA EIKÄ MINUN LAPSUUS KIINNOSTANUT) niin teen paremmin ja mielestäni oikein: menin hommaamaan apua niin itselleni opettelin itsehillintää, riitelyä yms mutta MYÖS sitä hoitoa lapsille -koska HE kasvaa koko ajan!! Sulla ei ole mitään oikeutta olla tekemättä mitään lapsiesi eteen ja pyytää apua koska et osaa -kun sulla on paska lapsuus!!! Ei hemmetti. Sä olet nyt äiti, ja äiti tekee molemmat kun on lapsia hommannut. Sun ei olis pitäny lapsia hommata kun et osaa hommata apua arkeesi, josta sun lapset sitten kärsii.

Mä katkaisin ton ongelmavyyhden siihen että hommasin avun SEKÄ itselleni että lapsilleni. Pyydän avun aina kun mahdollista, se on lapsieni etu! En salli sitä että sotken heidän päänsä koska itselläni on vaikeaa.

Pahimmillaan sää poraat siinä, haet jotain "empatiaa" mutta satutat siinä kaikkia. Pyydä apua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketokaa joku mulle, että tuon äitijankkaajan perhe on olemassa vain hänen mielikuvituksessaan. Ahdistaa ihan hirveästi ajatella, että jotkut ihmiset joutuisivat sietämään tuollaista ihmistä päivästä toiseen.

Lauseesi sopisi sitäpaitsi viittaamaan minun lapsuudenperheeseeni ja erityisesti äitiini. Jostainhan nää jutut kertyy, katsos, jos ei niitä joku oikaise. Mun lapsuudenperheeni halusi syyttää minua, vaikka enhän mä pysty ongelmia ratkaisemaan, vaan se olisi vanhempien tehtävä.

ap

Ja sitte ku sä hokaisit, että sun lapset elää omaa lapsuuttaan ja niitten vanhempien tarttis ratkaista heidän ongelmia -ei tuhota sillä ettei enää puhu lapselle-

No en mä ole sanonutkaan, että haluan ratkaista tän niin, etten puhu lapselle. Voisin tietenkin sanoa (ja olen sitä käyttänytkin), että äiti ei sano tähän enää mitään (eli siis puhun, mutta en jankuta enää sadannetta kertaa itse asiaa), mutta ongelma on, että lapsen takertuminen minuun kysymyksillään herättää minussa raivoa. Ja painostuksen tunnetta. Ihmettelen itsekin, että miksi tunnen näin, enkä jotenkin terveesti.

ap

Hae ap itsellesi apua. Jos olet noin täynnä raivoa, sun pitää tehdä asialle jotain. Olet pelottava ja ilkeä äiti- eikä lapsellasi ole mitään keinoja selviytyä noiden asioiden kanssa. KOska parisuhteennekin näyttää olevan eripurainen, lapsella ei voi olla kovin turvallinen ja hyvä olo. Olet vastuussa lapsesi hyvinvoinnista ja siitä, et hoidat omat tunnevammasi siihen kuosiin, ettet siirrä niitä lapsillesi. Nythän siirrät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää se sama pöpipää joka viime viikolla jankutti niistä peuroista?

Juu

Ja pesänhoitaja oli tehnyt vääryyttä. Nyt isän vaimo voikin periä jotain, kun isä joskus kuolee. Yksi lempiaiheista. Viime viikonlopun jankkaus

Aina on joku hampaissa. Kun loukkaa niin verisesti. Eikä mikään ole äitihullun vadtuulla

Tämä mennyt ohi. Mitkä peurat ja mitä pesänhoitaja on tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää se sama pöpipää joka viime viikolla jankutti niistä peuroista?

Juu

Ja pesänhoitaja oli tehnyt vääryyttä. Nyt isän vaimo voikin periä jotain, kun isä joskus kuolee. Yksi lempiaiheista. Viime viikonlopun jankkaus

Aina on joku hampaissa. Kun loukkaa niin verisesti. Eikä mikään ole äitihullun vadtuulla

Tämä mennyt ohi. Mitkä peurat ja mitä pesänhoitaja on tehnyt?

Viime viikolla oli peuroja pihalla ja lapsi olikin mennyt vessaan ja missannut peurat ja siitä oli syntynyt valtaisa draama ja ap taas kerran jätetty niiiiiin yksin ja lohduttomana minkä seurauksena hän tunnemaailma riekaleina kosti perheelleen eikä siivonnut.

Jotenkin näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap:n lapsia ei ole jo otettu huostaan? Minusta käsittämätön esimerkki siitä, miten lastensuojelu on täysin voimaton siinä vaiheessa, kun lapsissa ei ole mustelmia ja murtumia, mutta heillä on muuten täysin käsittämättömät olosuhteet.

Sellainen oli minun lapsuuteni. Mun lapsilla on helpompaa. Kun luetun väärinymmärtäjät vain eivät värittäisi asioita mielessään. En väitä etteikö olisi niin, etten osaa toimia parhaalla mahdollisella tavalla, mutta haluan oppia. Ja se käsittää ensin itseni oppimisen miten minua kuuluu kohdella oikein. Sitten vasta voin antaa sitä samaa lapsilleni.

Jos te meneteätte teille luvatut asiat (viittaus pesänhoitajan virheeseen) niin pidättekö sitä itsenne huonoutena ja painatte päänne alas? Mä en.

ap

Mä vastasin sulle pariin paikkaan tuosta toimintaterapiasta ja siitä miten mun omat vanhemmat on tehnyt väärin (OLI MASENTUNEITA EIKÄ MINUN LAPSUUS KIINNOSTANUT) niin teen paremmin ja mielestäni oikein: menin hommaamaan apua niin itselleni opettelin itsehillintää, riitelyä yms mutta MYÖS sitä hoitoa lapsille -koska HE kasvaa koko ajan!! Sulla ei ole mitään oikeutta olla tekemättä mitään lapsiesi eteen ja pyytää apua koska et osaa -kun sulla on paska lapsuus!!! Ei hemmetti. Sä olet nyt äiti, ja äiti tekee molemmat kun on lapsia hommannut. Sun ei olis pitäny lapsia hommata kun et osaa hommata apua arkeesi, josta sun lapset sitten kärsii.

Mä katkaisin ton ongelmavyyhden siihen että hommasin avun SEKÄ itselleni että lapsilleni. Pyydän avun aina kun mahdollista, se on lapsieni etu! En salli sitä että sotken heidän päänsä koska itselläni on vaikeaa.

Pahimmillaan sää poraat siinä, haet jotain "empatiaa" mutta satutat siinä kaikkia. Pyydä apua

Mä käyn terapiassa ja saan apua sieltä varmaan paremmin niihin tunteisiin, kuin jostain perheneuvolasta, että miksi minusta lapseni painostaa minua. Mitä ne perheterapeutit siihen osaisivat sanoa, kun äitini on käyttäytynyt narsistisesti minua kohtaan, eikä ollut välinpitämätön, jonka huonoutta en vähättele, mutta siis pidän narsistisuutta lasta kohtaan vakavampana häiriönä. En minä sieltä apua saisi, olen ollut perhetyön avun piirissä omasta tahdostani aikaisemmin ja se oli sellaista siloittelevaa, ei pureutunut minun ongelmiini.

Lapsi saa minusta tarpeeksi tukea isältään kuitenkin, jota minä pyysin auttamaan itseänikin, siis miestä, mutta mies toimii minusta jo nyt lapsen puolella ollen. En tiedä mitä ihmeen apua lapseni voisi saada?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden asian olen oppinut viiden lapsen kanssa. Lupaukset täytetään heti. Jos esimerkiksi mennään katsomaan uutta puhelinta, siltä reissulta myös palataan uusi puhelin kourassa jos mieluinen löytyy. Toinen on että alle kouluikäisten lintsi yms.-reissut kerrotaan lähtöpäivän aamuna, näin säästyy paljolta harmilta.

Kiitos! Juuri näin.

Jos lasta lahjotaan, lahjonta tehdään heti, kun sovittu asia on tapahtunut. Ei tehdä kuten ap tekee eli ensin lupaa jotain vasta tulevaisuudessa ja sitten on 3-5 päivää aikaa keksiä tekosyy sille, että ei noudata lupaustaan.

Miksi palkinnon pitäisi tulla heti? Ja se en ollut minä, vaan mies, joka tämän lupasi. Mutta siis lapsi tietää, että saa. Mikä siinä on sen jälkeen vaikeaa?

ap

Koska lapsella ei ole ajantajua. Lue saamasi vastaukset!

En aio siltikään kasvattaa lapsistani kaikki mulle heti nyt tänne -tyyppejä. Odottaa pitää osata eikä käyttäytyä odottaessa

ap

Tuo on noin, mutta se on kasvatuksen tulos. Et sinä voi päättää että koska olet masentunut, ei sua nappaa enempää niin et enää puhu lapselle. Sä teet sun lapselle ongelmia!

Hoida sun masennus, eli TERAPIAAN ja niitä konsteja kasvattaa saat toimintaterapiasta. Mutta veikkaan, ettei susta ole tähän.

Missä mä olen sanonut, etten puhu lapselle? Ja niinhän vanhemmat tekeekin lapsille ongelmia. Minun äitinikin teki niitä minulle, ja väittää, että mä itse keksin niitä. Vaikka itse oli syypää.

Nytkin kun yksi minulle kuulunut paperi annettiin pesästä isäni vaimolle, jota vastaan paperi oli ja minä kärsin sen takia ehkä suurtakin vahinkoa äitini, jolle kerroin asiasta lähtökohtaisesti uskoi pesänhoitajaa, eikä minua! Ja painosti minua pitämään turpani kiinni pesänhoitajan virheestä pelottelemalla, että pesänhoitajasta tulee minulle inhottava, jos suutun siitä, että minun oikeuksiani poljettiin. Minulla on todistaja, että paperi kuului minulle ja tiedän sen otsekin ilman häntä, mutta vanha 70-vuotias osakas-pesänhoitaja tajusi paperin väärin ja meni antamaan sen sille, jota vastaan se oli!

Nytkö mä teen ongelmia pesänhoitajalle, kun vaadin häntä korjaamaan asian? Pesänhoitaja vastasi jo, ettei suostu. Pistin asianajajalta kirjeen hänelle. Siinä sanotaan samat asiat, kuin itse jo pesänhoitajalle kerroin. Tyyppi luulee olevansa erehtymätön ja äitinikin, vaikkei ole edes sukua ameeboi siinä vieressä, että näinhän se tietenkin on. Ei ole, vaan minä olen oikeassa, enkä tee mitään ongelmia!

Lapsiin päin en enää tee, kun saan apua itsetuntooni jne. Ja kuopuksen on ihan hyvä oppia, ettei kaikkea saa heti vain naps sormia naksauttamalla. Kun harvoin se elämässä niin menee.

ap

Nyt teimme illalla läksyjä ja lapsi heitti mua penaalilla päähän. Ei kestä mitään jos ei osaa. Mies ei ollut tehnyt lapsen kanssa läksyjä ja lopettelin sit juuri niiden tekemisen. Kello 21.35. Olin siis töissä kun läksyjä piti tehdä. Ihmettelen, ettei mies viitsi tai osaa(?) vaatia ekaluokkalaista tekemään kaikkia läksyjä päivällä.

ap

En nyt oikein tiedä onko se tässä tapauksessa hyvä merkki, että heitti penaalilla päähän, ettei ole ainakaan aivan nujerrettu ja alistettu, mutta mietin vain, että minkähänlaista apua perheneuvolakaan voisi antaa ongelmaan "lapsi heitti äitiä penaalilla päähän, kun läksyt oli tehty, mutta ei ollut osannut kaikkia tehtäviä"? En moittinut häntä, mutta silti hermo meni. Oon moittinut kyllä muuten, eli ei ole tainnut kasvaa lapselle kovin vahva itsetunto :( Mutta en aio hermostua läksyistä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tää se sama pöpipää joka viime viikolla jankutti niistä peuroista?

Juu

Ja pesänhoitaja oli tehnyt vääryyttä. Nyt isän vaimo voikin periä jotain, kun isä joskus kuolee. Yksi lempiaiheista. Viime viikonlopun jankkaus

Aina on joku hampaissa. Kun loukkaa niin verisesti. Eikä mikään ole äitihullun vadtuulla

Tämä mennyt ohi. Mitkä peurat ja mitä pesänhoitaja on tehnyt?

Viime viikolla oli peuroja pihalla ja lapsi olikin mennyt vessaan ja missannut peurat ja siitä oli syntynyt valtaisa draama ja ap taas kerran jätetty niiiiiin yksin ja lohduttomana minkä seurauksena hän tunnemaailma riekaleina kosti perheelleen eikä siivonnut.

Jotenkin näin.

Ja isoäidin kuolinpesän pesänhoitaja oli antanut isän vaimolle jonkun paperin ja nyt isän vaimo voikin periä jotain. Tunteisiin meni vahvasti. Eikä tämä setä vastannut sähköpostiin koko lauantaina

Väärin oli ja loukkaus valtava

Ei voi siivota, kun kaikki kohtelee loukkaavasti!