Harrastaako teidän lapset tätä? Hirveä kinuminen, jos on jotain jo luvattu, niin suorastaan häiritään lupaajaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on se, että miten ihmeessä alle kouluikäisen sanomiset on sinusta painostusta. Se on kinuamista, koska ei jaksaisi odottaa ja se käsitellään kinuamista. Eittämättä painostaminen suututtaa, mutta sun pitää käsitellä itsesi kanssa se, miksi koet rankuttamisen painostuksen. Sä olet nostanut lapsen liian ylös päätäntävallassa. Minä en kinuamista jaksa ja lapset tietää sen ja eivät kinua. Jos olen sanonut, että viikonloppuna onnistuu niin se tarkoittaa sitä. Silloin ei esim ole mahdollista päästä kauppaan ennen. Jos ehditäänkin jo perjantaina niin sitten voidaan mennä jo silloin. Jos jotain on luvattu viikonlopulle niin lapsetkin ymmärtävät, ainakin jos selittää, että aiemmin ei onnistu. Sitä ei tarvitse odottaa siksi, että minusta on vain siistiä odotuttaa. Minä en voi jakautua vaikka kuinka kinuaa.

Tiedän, että on ongelma, että koen lapsen painostajana. Mutta minua on painostettu lapsena tukahduttamaan puolieni pitäminen niin pahasti, että jopa siltä voi tuntua. Mutta miehen toiminta harmittaa, osaa mielestään kasvattaa ja tilanne on tämä.

ap

Joo. Tämä on se sekoipäinen peuroista paasannut. Se olisi lastensuojelun paikka. Äidin mt-ongelmat vaarantavat lapsen kehityksen. Kodin ilmapiiri on sairas.

Ei sen sairaampi kuin sinunkaan.

ap

On. Todella sairas.

Niin olet itsekin.

ap

Onko tämä se äitihullu joka puhui jostain kivistä ja valitti kun hänenkään äiti ei antanut, miksi äitini ei antanut, miksi minunkaan pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastauksena aloittajan kysymykseen: Kyllä harrastaa. Sellaisia lapset ovat. Heillä tuo aikakäsitys ei ole vielä niin hyvin hallussa kuin aikuisilla. Aikuinen tietää, mitä tarkoittaa yksi päivä tai viikko. Lapselle joskus pari tuntiakin on hurjan pitkä tai kamalan lyhyt aika.

AP, keskity sen oman napasi ihastelun sijasta siihen, että olet edes hiukan kiinnostunut lapsistasi ja opettele tuntemaan heidät. 

Niin, persoonasta riippuen. Kuten sanoin, esikoinen ei tee sitä yhtään, vaikka muistuttaisi, mutta ei. Ei osaa pitää puoliaan. On pehmeä. Häntä tulee tukea siihen. En vain tiedä miten, kun ei minuakaan ole tuettu.

Kuopuksen harrastamaa kinuamista voisi mies taas hieman hillitä, koska väitti osaavansa kasvattaa, mutta ei tee sille kinuamiselle mitään. En tiedä miksi ei.

ap

Sen esikoisesi haukuit viikko sitten koska oli jotenkin mennyt vessaan väärin, säikähtänyt väärin ja missannut peurat väärin. Ja se oli miehesi vika jotenkin, vaikka sinä olit kuitenkin estänyt sen peurojen näkemisen. Ja tämä kaikki tragedia esti sinua siivoamasta.

Olet sairas. Hae apua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden asian olen oppinut viiden lapsen kanssa. Lupaukset täytetään heti. Jos esimerkiksi mennään katsomaan uutta puhelinta, siltä reissulta myös palataan uusi puhelin kourassa jos mieluinen löytyy. Toinen on että alle kouluikäisten lintsi yms.-reissut kerrotaan lähtöpäivän aamuna, näin säästyy paljolta harmilta.

Kiitos! Juuri näin.

Jos lasta lahjotaan, lahjonta tehdään heti, kun sovittu asia on tapahtunut. Ei tehdä kuten ap tekee eli ensin lupaa jotain vasta tulevaisuudessa ja sitten on 3-5 päivää aikaa keksiä tekosyy sille, että ei noudata lupaustaan.

Miksi palkinnon pitäisi tulla heti? Ja se en ollut minä, vaan mies, joka tämän lupasi. Mutta siis lapsi tietää, että saa. Mikä siinä on sen jälkeen vaikeaa?

ap

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä se äitihullu joka puhui jostain kivistä ja valitti kun hänenkään äiti ei antanut, miksi äitini ei antanut, miksi minunkaan pitäisi?

On. Ja viime viikolla peuroista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden asian olen oppinut viiden lapsen kanssa. Lupaukset täytetään heti. Jos esimerkiksi mennään katsomaan uutta puhelinta, siltä reissulta myös palataan uusi puhelin kourassa jos mieluinen löytyy. Toinen on että alle kouluikäisten lintsi yms.-reissut kerrotaan lähtöpäivän aamuna, näin säästyy paljolta harmilta.

Kiitos! Juuri näin.

Jos lasta lahjotaan, lahjonta tehdään heti, kun sovittu asia on tapahtunut. Ei tehdä kuten ap tekee eli ensin lupaa jotain vasta tulevaisuudessa ja sitten on 3-5 päivää aikaa keksiä tekosyy sille, että ei noudata lupaustaan.

Miksi palkinnon pitäisi tulla heti? Ja se en ollut minä, vaan mies, joka tämän lupasi. Mutta siis lapsi tietää, että saa. Mikä siinä on sen jälkeen vaikeaa?

ap

Koska lapsella ei ole ajantajua. Lue saamasi vastaukset!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden asian olen oppinut viiden lapsen kanssa. Lupaukset täytetään heti. Jos esimerkiksi mennään katsomaan uutta puhelinta, siltä reissulta myös palataan uusi puhelin kourassa jos mieluinen löytyy. Toinen on että alle kouluikäisten lintsi yms.-reissut kerrotaan lähtöpäivän aamuna, näin säästyy paljolta harmilta.

Kiitos! Juuri näin.

Jos lasta lahjotaan, lahjonta tehdään heti, kun sovittu asia on tapahtunut. Ei tehdä kuten ap tekee eli ensin lupaa jotain vasta tulevaisuudessa ja sitten on 3-5 päivää aikaa keksiä tekosyy sille, että ei noudata lupaustaan.

Miksi palkinnon pitäisi tulla heti? Ja se en ollut minä, vaan mies, joka tämän lupasi. Mutta siis lapsi tietää, että saa. Mikä siinä on sen jälkeen vaikeaa?

ap

Koska sinä et edes aio antaa palintoja/lahjuksia. Lupaat ja sitten keksit tekosyitä sille, miksi se ei olekaan OK. Esikoisesi ei enää edes odota saavansa mitään, siksi hän ei pyydä ja kinua, koska tietää, että et pidä lupauksiasi. Olet opettanut hänet siihen, että sinulla äitinä ei ole mitään arvoa, koska et arvosta ketään niin paljon, että pitäisit lupauksesi.

Miksi ap:n lapsia ei ole jo otettu huostaan? Minusta käsittämätön esimerkki siitä, miten lastensuojelu on täysin voimaton siinä vaiheessa, kun lapsissa ei ole mustelmia ja murtumia, mutta heillä on muuten täysin käsittämättömät olosuhteet.

Minusta kuulostaa samanlaiselta kuin yksi tuttavaperhe. Esikoinen on rauhallinen normaali lapsi. Nuorempi taas on hermojaraastava kinuja. Jos vaikka isänsä puhuu toisten aikuisten kanssa oikeasti tärkeää asiaa niin tämä nuorempi (noin 8v) menee siihen isänsä viereen ja mönkii ja vinkuu ja kitisee. Isänsä jatkaa aikuisten kanssa tärkeää juttua esim kertoo ajo-ohjeita porukalle joka lähtee useammalla autolla. Lapsi tajuaa varmasti että kun ohjeet ym on valmiit niin isällään on aikaa vastata. Mutta ei jankuttaa niin kauan esim saanko sitten pelata autossa juttuaan että isän on kesken aikuisten ohjeistuksen vastattava tälle kakaralleen.

Muutenkin haluaa kaiken mitä isompikin saa jne. No pyrin välttämään tämän nuoremman lapsen tapaamista kun ei sitä vinkua vaan jaksa. Samaa sanoo meidän lapset jotka viihtyvät kyllä tuon perheen esikoisen seurassa joka käyttäytyy normaalisti.

Minusta näyttää että tuossa perheessä on ongelma että tuo nuorempi lapsi on oppinut että jankkaamisella ja loputtomalla kinuamisella saa tahtonsa läpi. Itse kokeilisin tuollaiseen lapseen sitä että huomioitiin lasta silloin kun käyttäytyy hyvin. Ja selittäisin mikä on huonoa käytöstä ja tästä lähtien huonolla käytöksellä ei saa mitään hyvää. Jos muksu tulee ja jankkaavamme nii antaisin varoituksen ja jos ei lopeta nii rangaistuksen. Rangaistus voisi olla peliajan väheneminen tältä päivältä tai vaikka puhelin pois tunniksi tai mikä nyt lapselle onkaan toimiva rangaistus. Ja koskaan ikinä ei sitten kitinällä ja jankkaamisella saa tahtoaan läpi.

Apn tapauksessa voisin auttaa lasta ymmärtämään milloin lelun saa. Pyytäisin lasta piirtämään kivan kuvan jossa niin monta laatikkoa kun lelun saamiseen on. Sitten lapsi saisi aina laittaa ruksin laatikkoon tai vaikka tarran aamulla niin konkreettisesti näkisi milloin lelun saa. Sama siinä hiusten kampaamis jutussa. Taulukko näkyvälle paikalle ja ruksi tai tarra aina kun homma tehty niin itse näkee minkä verran vielä että palkinnon saa. Ja molemmat pitää sitten asioista kiinni. Palkinnon saa vasta sitten kun sovittu mutta sen myös saa silloin.

Vierailija kirjoitti:

Onko tää se sama pöpipää joka viime viikolla jankutti niistä peuroista?

Juu

Ja pesänhoitaja oli tehnyt vääryyttä. Nyt isän vaimo voikin periä jotain, kun isä joskus kuolee. Yksi lempiaiheista. Viime viikonlopun jankkaus

Aina on joku hampaissa. Kun loukkaa niin verisesti. Eikä mikään ole äitihullun vadtuulla

Älä lupaa mitään, mitä et aio pitää. Jos lupaat jotakin, mikä tapahtuu vasta myöhemmin, sanot "ei nyt, koska x, mutta tunnin kuluttua/huomenna/ensi viikolla/seuraavalla lomalla/syntymäpäivänä. Sopiiko?". Jos sopii, se sopii sinulle sillä ehdolla että asiasta ei jankuteta.

Meillä on ekaluokkalainen ja hän ymmärtää aikakäsitteitä hyvin, on osannut jo pidemmän aikaa odottaa asioita, joita on sovittu paljon myöhemmäksi, kun se aika on sovittu konkreettisesti eikä epämääräisesti joskus tulevaisuudessa tapahtuvaksi.

Vierailija kirjoitti:

Voisit selittää asian aikuismaisesti ja todeta vaikka loppuun, että esim ."äiti ei aio enää vastata kysymykseen kertaakaan. Olen selittänyt jo milloin on lauantai." Tämän jälkeen et enää selitä tai hermostu. Olet vain hiljaa tai sanot että "tämä asia on jo käsitelty". Voisko toimia?

Toi lapsen huomioimattajättäminen on varmasti jossain kasvatusoppaassa kielletty. Miten susta tuntuu jos sulle ei vastata? Sä meinaat kasvattaa lapsestasi itsekkään mu*kun?

Jos se lapsi ei 6- vuotiaana käsitä aikaa niin onhan se nyt yks perke*e! Tee sille kalenteri paperiin, joka aamu merkkaatte ruksin niin alkaa oppia. Mutta ei, sää ajattelit hoitaa tän tollain ettet enää puhu lapselle. Huhhuh. Sääli sun lasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastauksena aloittajan kysymykseen: Kyllä harrastaa. Sellaisia lapset ovat. Heillä tuo aikakäsitys ei ole vielä niin hyvin hallussa kuin aikuisilla. Aikuinen tietää, mitä tarkoittaa yksi päivä tai viikko. Lapselle joskus pari tuntiakin on hurjan pitkä tai kamalan lyhyt aika.

AP, keskity sen oman napasi ihastelun sijasta siihen, että olet edes hiukan kiinnostunut lapsistasi ja opettele tuntemaan heidät. 

Niin, persoonasta riippuen. Kuten sanoin, esikoinen ei tee sitä yhtään, vaikka muistuttaisi, mutta ei. Ei osaa pitää puoliaan. On pehmeä. Häntä tulee tukea siihen. En vain tiedä miten, kun ei minuakaan ole tuettu.

Kuopuksen harrastamaa kinuamista voisi mies taas hieman hillitä, koska väitti osaavansa kasvattaa, mutta ei tee sille kinuamiselle mitään. En tiedä miksi ei.

ap

Ihan niinkuin ihmiset: lapset JO ovat erilaisia, yksi suurimmista asioista mitä vanhempi tekee väärin on VERTAILLA lapsiaan toisiinsa ja juuri tässä negatiivisessa muodossa -kun se esikoinen on niin rauhallinen ja reipas eikä ollenkaan vingu ja märise. Se voi olla rauhallinen luonteeltaan, tahtoo miellyttää, on ehkä hiljainen vetäytyjä tai jo ymmärtää olla hiljaa koska se ei saa mitä tahtoo. Kun lapsia on yksi, ei lapsen tarvitse taistella huomiosta ja nimenomaan nuoremmat lapset sen tekee ärsyttävästi. Esikoisen ei ole tarvinnut kitistä koska vanhemmilla on aikaa jopa ennakolta tuputtaa kaikkea, mutta ei toinen lapsi ole sama. Silloin vanhemman kuuluu jo vähän muuttua kasvattajana, ei se nuorempi ole yhtä valmis mitä se isompi lapsi.. Käsittämätöntä että joku tälläistä alle kouluikäisestä edes viitsii ajatella!

Äitinä olisin huolissani miksi se sun iisi esikoinen ei koskaan tahdo, etkä tunnu tietävän mistä lapsesi tykkää. En minäkään tajua lapsien peleistä mitään, mutta pakko vanhempana vähän seurata mitä ne tekee missäkin pelissä. Jos en osaa asentaa peliä, kerron sen lapsille ja helpottaa.

Tälläisiä kasvatusasioita, miten tukea lasta vaikkapa pitämään puolensa saat esim. koulun terkalta tai jostain lasten/nuortentukipalvelusta, näistä on varmasti esitteitä koulun nettisivulla tai Wilmassa/Helmessä. Ja se sun nuorempi lapsi kun ei ole vielä koulussa niin hän on neuvolan asiakas ja saat vielä lapselle ajan esim. toimintaterapiaan. Mää suosittelen tollasia lämpimästi. Itse olen kasvanut eroperheessä ja vanhemmat ei ole olleet kovin innokkaita asioistani ja päässyt koulussa livahtaa huonoilla numeroilla niin itse pidän huolta siitä että lapsi pärjää ja haen hänelle tukea ja apua.

Ollaan soiteltu koulun erääseen tukipalveluun kun omat eväät hoitaa jotain juttuja ei ole riittäneet, sitä varten ne ovat! Mulla on ollut sellainen ajatus etten tee samoja virheitä mitä vanhempani teki, mutta ei kannata sokeutua siihen ajatukseen että kaikki mitä sitten tekee on lapselle hyväksi.

Minusta esim. toimintaterapia voisi toimia juuri siinä että koska lapsi tekee jotain ja teillä ei riitä siihen toimintaan ymmärrys miten toimia niin joku ulkopuolinen saattaakin osata neuvoa tilanteesta ulos. Näin siis se ongelma ei oleKAAN se että lapsi on ärsyttävä vaan oppisiTTE ratkaista haastavan tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden asian olen oppinut viiden lapsen kanssa. Lupaukset täytetään heti. Jos esimerkiksi mennään katsomaan uutta puhelinta, siltä reissulta myös palataan uusi puhelin kourassa jos mieluinen löytyy. Toinen on että alle kouluikäisten lintsi yms.-reissut kerrotaan lähtöpäivän aamuna, näin säästyy paljolta harmilta.

Kiitos! Juuri näin.

Jos lasta lahjotaan, lahjonta tehdään heti, kun sovittu asia on tapahtunut. Ei tehdä kuten ap tekee eli ensin lupaa jotain vasta tulevaisuudessa ja sitten on 3-5 päivää aikaa keksiä tekosyy sille, että ei noudata lupaustaan.

Miksi palkinnon pitäisi tulla heti? Ja se en ollut minä, vaan mies, joka tämän lupasi. Mutta siis lapsi tietää, että saa. Mikä siinä on sen jälkeen vaikeaa?

ap

Koska sinä et edes aio antaa palintoja/lahjuksia. Lupaat ja sitten keksit tekosyitä sille, miksi se ei olekaan OK. Esikoisesi ei enää edes odota saavansa mitään, siksi hän ei pyydä ja kinua, koska tietää, että et pidä lupauksiasi. Olet opettanut hänet siihen, että sinulla äitinä ei ole mitään arvoa, koska et arvosta ketään niin paljon, että pitäisit lupauksesi.

Ja faktaa väitteillesi tästä on missä? Mitä olen tehnyt tai sanonut, josta käy ilmi, etten pidä lupauksiani? Sellaista ei ole tapahtunut anteeksi nyt vaan. Vedät itse liikaa johtopäätöksiä ja kuvittelet asioita.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden asian olen oppinut viiden lapsen kanssa. Lupaukset täytetään heti. Jos esimerkiksi mennään katsomaan uutta puhelinta, siltä reissulta myös palataan uusi puhelin kourassa jos mieluinen löytyy. Toinen on että alle kouluikäisten lintsi yms.-reissut kerrotaan lähtöpäivän aamuna, näin säästyy paljolta harmilta.

Kiitos! Juuri näin.

Jos lasta lahjotaan, lahjonta tehdään heti, kun sovittu asia on tapahtunut. Ei tehdä kuten ap tekee eli ensin lupaa jotain vasta tulevaisuudessa ja sitten on 3-5 päivää aikaa keksiä tekosyy sille, että ei noudata lupaustaan.

Miksi palkinnon pitäisi tulla heti? Ja se en ollut minä, vaan mies, joka tämän lupasi. Mutta siis lapsi tietää, että saa. Mikä siinä on sen jälkeen vaikeaa?

ap

Koska lapsella ei ole ajantajua. Lue saamasi vastaukset!

En aio siltikään kasvattaa lapsistani kaikki mulle heti nyt tänne -tyyppejä. Odottaa pitää osata eikä käyttäytyä odottaessa huonosti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuulostaa samanlaiselta kuin yksi tuttavaperhe. Esikoinen on rauhallinen normaali lapsi. Nuorempi taas on hermojaraastava kinuja. Jos vaikka isänsä puhuu toisten aikuisten kanssa oikeasti tärkeää asiaa niin tämä nuorempi (noin 8v) menee siihen isänsä viereen ja mönkii ja vinkuu ja kitisee. Isänsä jatkaa aikuisten kanssa tärkeää juttua esim kertoo ajo-ohjeita porukalle joka lähtee useammalla autolla. Lapsi tajuaa varmasti että kun ohjeet ym on valmiit niin isällään on aikaa vastata. Mutta ei jankuttaa niin kauan esim saanko sitten pelata autossa juttuaan että isän on kesken aikuisten ohjeistuksen vastattava tälle kakaralleen.

Muutenkin haluaa kaiken mitä isompikin saa jne. No pyrin välttämään tämän nuoremman lapsen tapaamista kun ei sitä vinkua vaan jaksa. Samaa sanoo meidän lapset jotka viihtyvät kyllä tuon perheen esikoisen seurassa joka käyttäytyy normaalisti.

Minusta näyttää että tuossa perheessä on ongelma että tuo nuorempi lapsi on oppinut että jankkaamisella ja loputtomalla kinuamisella saa tahtonsa läpi. Itse kokeilisin tuollaiseen lapseen sitä että huomioitiin lasta silloin kun käyttäytyy hyvin. Ja selittäisin mikä on huonoa käytöstä ja tästä lähtien huonolla käytöksellä ei saa mitään hyvää. Jos muksu tulee ja jankkaavamme nii antaisin varoituksen ja jos ei lopeta nii rangaistuksen. Rangaistus voisi olla peliajan väheneminen tältä päivältä tai vaikka puhelin pois tunniksi tai mikä nyt lapselle onkaan toimiva rangaistus. Ja koskaan ikinä ei sitten kitinällä ja jankkaamisella saa tahtoaan läpi.

Apn tapauksessa voisin auttaa lasta ymmärtämään milloin lelun saa. Pyytäisin lasta piirtämään kivan kuvan jossa niin monta laatikkoa kun lelun saamiseen on. Sitten lapsi saisi aina laittaa ruksin laatikkoon tai vaikka tarran aamulla niin konkreettisesti näkisi milloin lelun saa. Sama siinä hiusten kampaamis jutussa. Taulukko näkyvälle paikalle ja ruksi tai tarra aina kun homma tehty niin itse näkee minkä verran vielä että palkinnon saa. Ja molemmat pitää sitten asioista kiinni. Palkinnon saa vasta sitten kun sovittu mutta sen myös saa silloin.

Ehkä lapsi on huomionkipeä. Tuo ei nimittäin tehoaisi häneen, vaan sillä kinuamisella on tarve saada mun huomio. Mutta koska olen masentunut en jaksa touhuta lapsen kanssa, se muka-iloinen touhuaminen, joka ei kiinnosta minua pätkääkään tuntuu vain pahalta. Lapsi on minusta yli-innokas huomiontarpeessaan. Oikea alfanaaras.

ap

Tai siis lapsi on paljon sosiaalisempi kuin minä. En minä jaksa olla hänen seuraneitinsä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap:n lapsia ei ole jo otettu huostaan? Minusta käsittämätön esimerkki siitä, miten lastensuojelu on täysin voimaton siinä vaiheessa, kun lapsissa ei ole mustelmia ja murtumia, mutta heillä on muuten täysin käsittämättömät olosuhteet.

Sellainen oli minun lapsuuteni. Mun lapsilla on helpompaa. Kun luetun väärinymmärtäjät vain eivät värittäisi asioita mielessään. En väitä etteikö olisi niin, etten osaa toimia parhaalla mahdollisella tavalla, mutta haluan oppia. Ja se käsittää ensin itseni oppimisen miten minua kuuluu kohdella oikein. Sitten vasta voin antaa sitä samaa lapsilleni.

Jos te meneteätte teille luvatut asiat (viittaus pesänhoitajan virheeseen) niin pidättekö sitä itsenne huonoutena ja painatte päänne alas? Mä en.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketokaa joku mulle, että tuon äitijankkaajan perhe on olemassa vain hänen mielikuvituksessaan. Ahdistaa ihan hirveästi ajatella, että jotkut ihmiset joutuisivat sietämään tuollaista ihmistä päivästä toiseen.

Lauseesi sopisi sitäpaitsi viittaamaan minun lapsuudenperheeseeni ja erityisesti äitiini. Jostainhan nää jutut kertyy, katsos, jos ei niitä joku oikaise. Mun lapsuudenperheeni halusi syyttää minua, vaikka enhän mä pysty ongelmia ratkaisemaan, vaan se olisi vanhempien tehtävä.

ap

Ja sitte ku sä hokaisit, että sun lapset elää omaa lapsuuttaan ja niitten vanhempien tarttis ratkaista heidän ongelmia -ei tuhota sillä ettei enää puhu lapselle-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhden asian olen oppinut viiden lapsen kanssa. Lupaukset täytetään heti. Jos esimerkiksi mennään katsomaan uutta puhelinta, siltä reissulta myös palataan uusi puhelin kourassa jos mieluinen löytyy. Toinen on että alle kouluikäisten lintsi yms.-reissut kerrotaan lähtöpäivän aamuna, näin säästyy paljolta harmilta.

Kiitos! Juuri näin.

Jos lasta lahjotaan, lahjonta tehdään heti, kun sovittu asia on tapahtunut. Ei tehdä kuten ap tekee eli ensin lupaa jotain vasta tulevaisuudessa ja sitten on 3-5 päivää aikaa keksiä tekosyy sille, että ei noudata lupaustaan.

Miksi palkinnon pitäisi tulla heti? Ja se en ollut minä, vaan mies, joka tämän lupasi. Mutta siis lapsi tietää, että saa. Mikä siinä on sen jälkeen vaikeaa?

ap

Koska lapsella ei ole ajantajua. Lue saamasi vastaukset!

En aio siltikään kasvattaa lapsistani kaikki mulle heti nyt tänne -tyyppejä. Odottaa pitää osata eikä käyttäytyä odottaessa

ap

Tuo on noin, mutta se on kasvatuksen tulos. Et sinä voi päättää että koska olet masentunut, ei sua nappaa enempää niin et enää puhu lapselle. Sä teet sun lapselle ongelmia!

Hoida sun masennus, eli TERAPIAAN ja niitä konsteja kasvattaa saat toimintaterapiasta. Mutta veikkaan, ettei susta ole tähän.