Sinkkuja on ennätysmäärä. Tulevatko naiset luopumaan kovista vaatimuksistaan vai jatkuuko sinkkujen määrän nousu loputtomiin?

Vierailija kirjoitti:

Olin ajatellut, että mieheni tulee olla pitkä, klassisen komea ja tyylikäs tai vaihtoehtoisesti parransänkinen renttu, hoikka tai normaalivartaloinen, kielitaitoinen ja aikaansa aktiivisesti seuraava syvällinen pohdiskelija. Lisäksi ehtoina olivat luotettavuus ja lapsettomuus sekä nyt, että jatkossa.

Mikä näistä toteutui? Normaalivartaloisuus, luotettavuus ja lapsettomuus. Se, ettei mies ole esimerkiksi kielitaitoinen, tuottaa välillä ihan armotonta vitutusta, mutta jokin välillämme vain klikkasi, ja rakastuin häneen kaikista "puutteista" huolimatta.

Pointtini on se, että vaikka meillä naisilla olisi millaisia visioita kumppanistamme, kaikkien kriteerien ei todellakaan tarvitse täyttyä, jotta suostuisimme pariutumaan. Toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä, että vaikka miehet kuinka yrittäisivät muovata itseään näiden oletettujen kriteerien mukaisiksi, aito kiinnostus ja vetovoima toista ihmistä kohtaan ei lopultakaan ole sellaista, mitä voi paperille listata.

Miten teistä ikisinkkumiehistä sitten saisi kiinnostavia? Enpä tiedä. Naisten ylimitoitettuja odotuksia tilanteesta on kuitenkin mielestäni turha syyttää. Vetovoima se kun vain syntyy jostain, kuin itsestään.

Sinä et miestäsi rakasta. Jo tuo vitutus mitä saat hänen kielitaitonsa puutteista kertoo sen.

Miksi rumana naisena edes kuvittelisin omaavani minkäänlaisia haaveita tuollaisten miesten suhteen kuten mainitsit, kun en saa edes omantasoista miestä suhteeseen kanssani? Ei kaikki naiset halua sitä 190cm pitkää ja kasvoistaan komeaa adonista, joka työskentelee johtajana jossakin menestyvässä yrityksessä. Kyllä itselläni kriteerit ovat ihan täysin realistiset mutta en kelpaa miehille, näin se vain on.

ylös

Vierailija kirjoitti:

Olin ajatellut, että mieheni tulee olla pitkä, klassisen komea ja tyylikäs tai vaihtoehtoisesti parransänkinen renttu, hoikka tai normaalivartaloinen, kielitaitoinen ja aikaansa aktiivisesti seuraava syvällinen pohdiskelija. Lisäksi ehtoina olivat luotettavuus ja lapsettomuus sekä nyt, että jatkossa.

Mikä näistä toteutui? Normaalivartaloisuus, luotettavuus ja lapsettomuus. Se, ettei mies ole esimerkiksi kielitaitoinen, tuottaa välillä ihan armotonta vitutusta, mutta jokin välillämme vain klikkasi, ja rakastuin häneen kaikista "puutteista" huolimatta.

Pointtini on se, että vaikka meillä naisilla olisi millaisia visioita kumppanistamme, kaikkien kriteerien ei todellakaan tarvitse täyttyä, jotta suostuisimme pariutumaan. Toisaalta tämä tarkoittaa myös sitä, että vaikka miehet kuinka yrittäisivät muovata itseään näiden oletettujen kriteerien mukaisiksi, aito kiinnostus ja vetovoima toista ihmistä kohtaan ei lopultakaan ole sellaista, mitä voi paperille listata.

Miten teistä ikisinkkumiehistä sitten saisi kiinnostavia? Enpä tiedä. Naisten ylimitoitettuja odotuksia tilanteesta on kuitenkin mielestäni turha syyttää. Vetovoima se kun vain syntyy jostain, kuin itsestään.

Miksi miehen kielitaidottomuus tuottaisi sinulle armotonta vitutusta? En ymmärrä, jos siis teillä on yhteinen kieli, jolla kommunikoida sujuvasti, niin sehän on todella hyvä juttu. Kaikki muu on toki plussaa mutta ei välttämättä välttämättömyys, en näe että miksi se olisi este suhteelle, jos kumppani ei osaa tyyliin 6:tta eri vierasperäistä kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että yhdistävä tekijä jollakin lailla tuntemieni suht pitkään sinkkuna olleiden kohdalla on tietty sosiaalisen pelisilmän puute ja (naisilla) äkkipikaisuus. Parisuhde-eläjillä on enemmän lehmän hermot ja joustamiskykyä.

Tämä huomio nyt ei tietenkään tarkoita, että aina kaikkialla olisi ehdottomasti näin, mutta kunhan on pistänyt silmään.

Lisäksi ehkä odotetaan, että toinen veisi heti jalat alta, mutta se viimeiset 5-20 v sinkkuna viettänyt Matti tai Maija ei välttämättä ole ihan ajan tasalla siitä, miten nämä hommat toimivat. Minut on ainakin nykyinen puolisoni kasvattanut paljon miellyttävämmäksi ihmiseksi (lehmänhermoisesti) kuin mitä olin ennen häntä. Ehkä olisi syytä yrittää keskittyä siihen, onko aihio sellainen, josta saa hyvän.

Tämä perus "Maija"  kun ei vaan kelpaa kenellekään, olen väritön, hajuton ja mauton, täysin näkymätön miehille. Olen heitä itsekin lähestynyt, joko he vonkaavat seksiä tai kylmästi torjuvat minut.

Eiköhän meininki jatku samanlaisena tulevaisuudessakin.