Osasitko lukea ennen kuin menit kouluun? Millaiset YO-paperit kirjoitit?
Mietin, että onkohan varhaisen lukutaidon ja lukion menestyksellä jotain korrelaatiota havaittavissa?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Opin lukemaan 5-vuotiaana. Paperit M (Muutama L ja yksi C, loput M) Silloin 70-luvulla ei otettu millään tavalla huomioon niitä, jotka jo osasivat lukea. Kaikki tankkasivat niitä ta-vu-ja ihan samaan tahtiin. No, minä opin menemään siitä mistä aita on matalin, kun ei tarvinnut alaluokilla tehdä minkään eteen töitä. Lisäksi kun en kovin kunnianhimoinen ole, niin olen ollut alisuoriutuja lähes kaikessa näin jälkeenpäin ajateltuna. Toisaalta elämä on mennyt ihan ok, ainoa mikä harmittaa on, etten lapsena tajunnut panostaa kielten opiskeluun (eikä minulta sitä vaadittu, mikä oli kyllä karhunpalvelus).
Kuin minun tarinani, vähän myöhemmin. Menin kouluun -86, edelleen kaikki ta-va-si-vat (ja päivä aloitettiin urkuharmoonin soitolla). Alisuoriutuja tuli minustakin, päädyin helppoon duunariammattiin ja yliopistoon vasta 34-vuotiaana, kun elämäntilanne antoi myöten. En ole vielä tullut pois sieltä, nyt itsensä haastaminen tuntuu hyvältä.
Osasin lukea ja kirjoittaa.Sain jopa vapautuksen äikäntunneilta ensimmäisellä luokalla!!No eipä tullut minusta mitään,amis jotenkin läpi.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä tarvitse av-palstalla miettiä, kun asiaa on ihan tutkittu eikä minkäänlaista korrelaatiota aikaisen lukemaan oppimisen ja koulumenestyksen välillä ole havaittu. Ne, jotka oppivat ekalla lukemaan, ottavat ikätoverinsa keskimäärin ekaluokan lopulla lukemisen sujuvuudessa kiinni. Toisella luokalla osaamiseroja ei enää havaita.
Nykyään kolmasosa lapsista osaa lukea ennen koulua. Virossa kaikki opetetaan lukemaan esiopetuksessa.
Valitettavasti lukemaan oppiminen ei taitoma vielä korreloi älykkyyden tai edes kielellisen lahjakkuuden kanssa mitenkään. Sen oppivat kaikki, joilla ei ole erityisvaikeuksia. Kuten ei aikaisin kävelemään oppineistakaan tule parhaita urheilijoita tai edes motorisesti lahjakkaita.
En. Osasin kyllä laskea kerto ja jakolaskuja ja kirjoitin pitkän matikan ihan ok. Mut kirjotukset meni vähä huonosti CBBCA :(
Osasin. EEEMMMMM. Olin noihin tyytyväinen. En ollut mikään ahkera oppilas lukiossa.
Osasin lukea. Mutta koulumenestys oli kyllä ihan keskitasoa koko ala-asteen, keskiarvo vähän yli 8.
Lukiossa innostuin enemmän opiskelusta ja keskiarvokin nousi yli 9:n. Kirjoituksissa laudaturit muusta paitsi matikasta M.
Oma tytär on nyt ala-asteella. Ei osannut lukea ennen kouluun menoa, vaikka olemme lukeva perhe ja isänsäkin oli oppinut lukemisen jo hyvissäajoin ennen kouluikää. Emme kyllä erityisemmin yrittäneet opettaa, varmaan olisi jollain superpreppauksella oppinut, kun kirjoista oli kiinnostunut...
Tyttären keskiarvo nyt parempi kuin minulla aikoinaan, lukuaineet 9,6.
Hankala nähdä, että "myöhäinen" lukemaan oppiminen hänen oppimistuloksiinsa vaikuttaisi kirjoituksissa, kun nytkään (kutosluokkalainen) ei enää näytä vaikuttavan.
Vierailija kirjoitti:
Opin lukemaan 4-vuotiaana ja 5-vuotiaana luin jo aikuisten kirjoja. Kirjoitin 7 eximiaa. Nyt 30-vuotiaana teen hirveää paskaduunia 10 euron tuntipalkalla ja etsin parempaa mutten pääse edes haastatteluihin.
Siis mitä aikuisten kirjoja luit 5 vuotiasna??? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että onkohan varhaisen lukutaidon ja lukion menestyksellä jotain korrelaatiota havaittavissa?
Riippuu lapsen luonteesta ja siitä, onko hän oppinut lukemaan silkkaa älykkyyttään tuosta nuin vain, vai harjoittelun tuloksena enemmän. Jos koulu sujuu helposti, eikä tarvitse ponnistella juurikaan, voi yläasteella tai lukiossa viimeistään alkaa jo näkyä. Ainakin kieltenopiskelussa tarvitsee joskus jopa opetella sanoja, matikssaskin vois olla hyvä vähän katsella laskusääntöjä jne. Tunneillakin voi ajats alkaa harhailla nuoruuden päivinä, jos kokee liian helpoksi ja uskoo, että kuitenkin selvittää kokeen helposti tai ainakin hyväksyttävästi, kun vähän vilkaiseen papereita ennen koetta. Eli vaikea sanoa, mikä on lapsesi opiskelityyli lukiossa.
Sanoisin, että ei-ihan-huippuälykäs pärjää paremmin ja saa paremmat arvosanat, koska haluaa näyttää pärjäävänsä ja tietää, ettei ilman työtä ehkä pärjääkään.
Opin 6-vuotiaana. Kirjoitin LLEEMMC.
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että onkohan varhaisen lukutaidon ja lukion menestyksellä jotain korrelaatiota havaittavissa?
En usko tuolla olevan kovinkaan suurta merkitystä. Kysehän on lähinnä siitä, että opetetaanko lukemista kotona vai ei. Minulle ei opetettu tai ainakaan en muista, että olisi opetettu. Jos opetettiinkin, niin en ollut kiinnostunut oppimaan.
Kyllähän aiemmin opetusta lukutaidosta saa hyötyä varmaan ensimmäisenä vuonna, mutta sen jälkeen hyöty lienee olematon.
En muista enää millaiset paperit sain, mutta muistan, että en lukenut kirjoituksiin kuin 20 ensimmäistä sivua yhden aineen kertauskirjasta. Taisi olla valtaosa M ja C. Matematiikasta olisi pitänyt saada L, mutta olin opiskellut yhden aihealueen itsenäisesti ja erittäin laiskasti ja se kostautui kirjoituksissa. Tosin eipä minua koskaan kiinnostanut mitä numeroita saan, koska tiedän, että pääsen mihin vain sisälle jos vain oikeasti haluan, koska pelkällä pääsykokeellakin voi päästä sisään.
Opin 5-vuotiaana. Kirjoitin E,E,E,E ja C.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opin lukemaan 4-vuotiaana ja 5-vuotiaana luin jo aikuisten kirjoja. Kirjoitin 7 eximiaa. Nyt 30-vuotiaana teen hirveää paskaduunia 10 euron tuntipalkalla ja etsin parempaa mutten pääse edes haastatteluihin.
Siis mitä aikuisten kirjoja luit 5 vuotiasna??? Miksi?
Niinpä. Vanhempiesi olisi pitänyt pitää huoli siitä, ewtte lue aikuiste kirjoja 5-vuotiaana. Lapsuus on saatava elää lapsena niin kauan kuin voi. Neropattilapsikin kaipaa lasten juttuja lapsena. Älykkyys ja lapsekkuus/lapsellisuus ei korreloi. Lapsekkuus ja ikä/elämänkokemus/luonne korreloi enemmän.
Osasin lukea ja laskea yksinkertaisia laskuja ennen eskaria. Kirjoitin EEEMMM. Olin lapsena nopea oppimaan, mutta se hiipui pikkuhiljaa. Suurin pudotus oli jossain vaiheessa yläastetta. Ongelmani on lähinnä aina ollut, ettei opittu jää pitkäaikaismuistiin. Muutenkin olen nykyään ihan hattarapää. Se on syönyt motivaatiota paljon, ja olen ymmärtänytkin, etten halua enkä pärjää yliopistossa. Aika isoa kolaus sille pikku hikketytölle, joka omin päin opetteli lukemaan, mutta minkäs teet. Yläaste-lukioikä oli hyvin stressaavaa sekä fyysisesti että henkisesti. Lisäksi olin monta vuotta masentunut. Luulen noiden vaikuttavan aivoihin pysyvästi. Moni tuttunikin on sanonut, että masennus on tyhmentänyt heitä. No pelataan näillä eväillä, mitä on. Hankin tutkinnon käytännönläheisestä ammatista, mikä kiinnostaa.
Osasin. Kirjoitin L:n paperit, viisi ällää, yksi äm.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että onkohan varhaisen lukutaidon ja lukion menestyksellä jotain korrelaatiota havaittavissa?
En usko tuolla olevan kovinkaan suurta merkitystä. Kysehän on lähinnä siitä, että opetetaanko lukemista kotona vai ei. Minulle ei opetettu tai ainakaan en muista, että olisi opetettu. Jos opetettiinkin, niin en ollut kiinnostunut oppimaan.
Kyllähän aiemmin opetusta lukutaidosta saa hyötyä varmaan ensimmäisenä vuonna, mutta sen jälkeen hyöty lienee olematon.
En muista enää millaiset paperit sain, mutta muistan, että en lukenut kirjoituksiin kuin 20 ensimmäistä sivua yhden aineen kertauskirjasta. Taisi olla valtaosa M ja C. Matematiikasta olisi pitänyt saada L, mutta olin opiskellut yhden aihealueen itsenäisesti ja erittäin laiskasti ja se kostautui kirjoituksissa. Tosin eipä minua koskaan kiinnostanut mitä numeroita saan, koska tiedän, että pääsen mihin vain sisälle jos vain oikeasti haluan, koska pelkällä pääsykokeellakin voi päästä sisään.
Jotkut lapset oppivat lukemaan, vaikka kukaan ei ole opettanut. Ihan itse, ympäristöä vähän seuraten ja helpommin, kuin moni vartavasten opetteleva. Eli eroa löytyy, jos kaksi 5-vuotiasta olisikin osannut lukemaan. Toinen voi pitkään tapailla ja takkuilla, vaikka "osaa lukea", toinen lukee sujuvasti melkein heti ilman kenenkään opetusta.
Opin lukemaan 4-vuotiaana itsekseni, kun ei kukaan ehtinyt lukea. Siitä eteenpäin ahmin kaiken mitä käteen osui. Kuusi ällää pitkällä matikalla ja fysiikalla, silloin kun ei enempää voinut saada.
Ehkä tiedonjano ja keskittymiskyky.
Opin lukemaan 4-vuotiaana. Kirjoitin (vuonna kivi ja miekka) kuusi laudaturia.
Ei sitä tarvitse av-palstalla miettiä, kun asiaa on ihan tutkittu eikä minkäänlaista korrelaatiota aikaisen lukemaan oppimisen ja koulumenestyksen välillä ole havaittu. Ne, jotka oppivat ekalla lukemaan, ottavat ikätoverinsa keskimäärin ekaluokan lopulla lukemisen sujuvuudessa kiinni. Toisella luokalla osaamiseroja ei enää havaita.