Lue keskustelun säännöt.
Entinen sijaisäiti ihmettelee: Miksi sossu pakottaa lapset tapaamaan biovanhempiaan, vaikka
12.09.2016 |
näistä tapaamisista selkeästi on lapsille haittaa? Huumevanhemmat esim jättävät tulematta tapaamisiin, silloinkin kun tulevat, syyllistävät lasta ja haukkuvat sijaisperhettä. Meidän sijoitetut lapset taantuivat joka ikisen kerran kun nuo tapaamiset toteutui tai jäi toteutumatta.
Meidänkin tapauksessa oli hyvin epätodennäköistä, että lapset koskaan voisi biovanhemmille palata, silti oli pakko raahata noihin tapaamisiin, jotka repi lapset aina vereslihalle uudestaan.
Nyt kun homma sijaisvanhempana on ohi, uskallankin kysyä MIKSI?
Kommentit (29)
Voisiko olla niin yksinkertainen asia, että vanhemmilla on lain suoma oikeus tavata lapsiaan, jos he itse niin haluavat? Joku kommentoi, ettei ollut tarvinnut nähdä vanhempiaan, joten vanhemmat eivät ehkä itse olleet aloitteellisia.
Säälittää kyllä sossut. Aina teet väärin jonkun mielestä. Raskas ja tärkeä työ. Annetaan heillekin vähän kunnioitusta välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap teidän sijaisperheellenne tapahtui, kasvoivatko lapset aikuisiksi vai annoitteko heidät pois?
Häpeäkseni myönnän, että luovuimme sijaisvanhemmuudesta juuri siitä syystä, minkä avauksessa esitin. En voi sanoin kuvailla sitä turhautumisen määrää, minkä mieheni kanssa koimme noiden pakotettujen bio-tapaamisten jälkeen. Kaikki, mitä lasten kanssa oltiin saavutettu siihen saakka, valui hiekkana sormien välistä. Jatkuvaa pään hakkaamista seinään. Ei se sitten ollut meidän juttu. Ja ei, ei varoitettu valmennuksessa, riittävästi ainakaan. Keskitytään nyt omiin biologisiin lapsiimme, tukiperheenä oloon kahdesti kuussa ja kummilapsiin, sekä auttamaan hädänalaisia lapsia tiettyjen järjestöjen kautta. ap
Just.
Ja mikähän mahtaa olla neidin oma panos aiheeseen?
Vierailija kirjoitti:
Sait alapeukun tuon viimeisen lauseen takia. Miksi ette puuttuneet itse asiaan jo silloin aiemmin ja sanoneet painokkaasti asiasta sossuille??
Kyllä on painokkaasti sanottu.. Se teatteri vaan kun ei meidän pillin mukaan pyöriny. ap
Näin sossuna sanottava, että se ei ole pelkästään työntekijästä kiinni, että onko niissä tapaamisissa käytävä vai ei. Laki velvoittaa tekemään työtä biologisen perheen yhdistämiseksi. Lapsen edun pitäisi kuitenkin olla aina ensin.
Minusta sinun olisi hyvä kertoa sosiaalityöntekijälle rehellisesti havainnoistasi lasten suhteen. Jos on todella niin, että tapaamiset tuottavat lapselle enemmän haittaa kuin hyötyä, on perusteltua miettiä jatkoa niiden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö 12-vuotias saa päättää tapaako vanhempaansa?
Itse asuin yh-äidillä joka suostutteli tapaamaan iskää jolla uus vaimo, mielenhäikkää ja alkoa. Vaimo mustasukkainen, iskä puhuu törkeitä, haukkuu äidin ja lapsen, puhuu siitä miten lapsi vie tuhkatkin pesästä
( ei edes elareita maksanut) ja myöhemmässä elämässä sanoi kännissä äidilleni "saat sata markkaa jos saan viettää yön tyttäreni kanssa..."wtf... Ja ehti hieman lääppiäkin, ohimennen, mistä se vaimonkin mustasukkaisuus vain lisääntyi... Ja vaimohan oli sosiaalialan väkeä, päiväkodissa töissä. Iskästä saikin hyvän kestovauvan itselleen:)
Olin todella ujo ja herkkä lapsi ja niin on varmaan moni muukin. Aikuisena sitten viimeistään näitä(kin) asioita käydään läpi, kuka mitenkin. Kuka sinne asti nyt sitten jaksaakin.
Ja isit ja äidit: kysykää aikuisen oikeesti että onko lapsella hyvä ja levollinen olla kulloisessakin olinpaikassaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap teidän sijaisperheellenne tapahtui, kasvoivatko lapset aikuisiksi vai annoitteko heidät pois?
Häpeäkseni myönnän, että luovuimme sijaisvanhemmuudesta juuri siitä syystä, minkä avauksessa esitin. En voi sanoin kuvailla sitä turhautumisen määrää, minkä mieheni kanssa koimme noiden pakotettujen bio-tapaamisten jälkeen. Kaikki, mitä lasten kanssa oltiin saavutettu siihen saakka, valui hiekkana sormien välistä. Jatkuvaa pään hakkaamista seinään. Ei se sitten ollut meidän juttu. Ja ei, ei varoitettu valmennuksessa, riittävästi ainakaan. Keskitytään nyt omiin biologisiin lapsiimme, tukiperheenä oloon kahdesti kuussa ja kummilapsiin, sekä auttamaan hädänalaisia lapsia tiettyjen järjestöjen kautta. ap
Ja hylkäsitte lapset jotka on kokeneet jo hylkäystä?! Voi herranjumala!! Täällä entinen sijaisnuori kirjoittaa. Oma perheeni oli todella sekaisin ja lähdin itse pois kotoani lapsena. Siitä huolimatta äidin näkeminen ja yhteydenpito oli minulle todella tärkeä! En käsitä mikä siinä on niin vaikea ymmärtää? Minua ei kyllä pakotettu tapaamisiin ja sain sanoa jos en halunnut mennä. Se on kyllä soossuilta väärin pakottaa lapsi tapaamaan vanhempiaan. Mutta lasta pitää lain mukaan kuulla vasta 12v. Alle sen ikäiset ovat täysin sossun armoilla ja he tekevät niinkuin lapsen parhaaksi näkevät. Eivät läheskään aina kyllä oikein. Mutta se on psykologien yms. Mielestä lapsen parhaaksi tukea yhteyttä vanhempiin. Mieti kuin rikki ne lapset sitten ovat kun eivät tapaa vanhempiaan ja kokevat vain olevansa pahemmin hylättyjä. Ne ovat lasten mielestä kuitenkin ne omat vanhemmat rakkaita ja tärkeitä, ihan sama kuin sekopäisiä ovat. Tiesitkö että ihmisen aivot kehittyvät niin, että normaali ihminen näkee vanhemmissaan vikaa vasta yli 20v. Tajuavat että he ei ole täydellisiä. Siihen asti lapsilla on usein tarve kaikesta huolimatta puolustaa vanhempiaan. Siis kyllähän nyt jokainen teini haukkuu vanhempansa ja jokainen huostaanotettu tietää, että ne on viallisia. Mutta ei sitä hyväksytä ja aina toivotaan, että he muuttivat ne ovat lapsen silmissä aina ykkösiä. Tätä sossu tukee, että säilyisi edes joku yhteys vanhempiin. Sitten kun ovat tuon 12v. Niin katsotaan se riittäväksi iäksi itse jo arvioimaan suhdetta vanhempiin. Sitten on jo valtaa itse päättää onko tekemisissä vai ei. Mutta se mahdollisuus halutaan säilyttää, että suhteesta tulisi vielä hyvä. Se on ihmisen mielenterveydelle todella tärkeää tuntea vanhempansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli sellainen lupaukset pettävä alkoholisti-isä. Näin jälkikäteen oli ihan hyvä, että sain tietoa isästäni ja tavallaan hyvä, että lupaukset eivät toteutuneet. Eipähän jäänyt haavekuvitelmia siitä, että isä jossain istuu ja odottaa minua. Toinen aikuinen toki joutui ottamaan itkuni ja pettymykseni vastaan, mutta sellaista se elämä on. Ehkä te olisitte tarvinneet apua tilanteiden käsittelemiseen? Harmi, että jäitte yksin, sillä muuten kuulostaa siltä, että annatte hyvää lapsille.
Just.