En halua, että miehen lapsi muuttaa meille

Vierailija kirjoitti:

Mies reagoi niin, että "tottakai tulee meille". ap

Hyvä, että mies on vastuullinen vanhempi. Muutenhan ap ei voisi tietää, hylkääkö isä myös ap:n lapsen, jos ap:lle sattuisi jotain.

Elämässä tulee yllätyksiä, nyt on vain sopeuduttava.

Tuossa tilanteessa yleensä suositellaan lapsen sijoittamista ammattilaisten hoitamaan perhekotiin, koska lapsella on selkeästi monia isoja ongelmia (ei vähiten äidin päihteiden takia). Siksi hän tarvitsee nyt jotain muuta kuin etäisen isän ja epävarman äitipuolen.

Vierailija kirjoitti:

Olen maailman lempein ihminen varmaan enkä ikinä satuttanu ketään, silti nyt sain purra kieltäni etten ois vastannu et onneksi en oo äitis ja tässä ei oltais jos oma äitis susta oikeesti välittäis... Mulle tuli myös EKA KERTAA elämässäni suunnaton halu lyödä takaisin tuota kirkuvaa, purevaa, sylkevää ja mua haukkuvaa lasta. :( EN tehnyt niin, en ikinä telkisi - enhän? Vein lapsen aamupäivällä mummolleen ja lysähdin tärisevänä itkemään auton rattiin - mitäs jos en ensi kerralla enää kykenekään hillitsemään itseäni?

Sinun kannattaa ymmärtää nyt heti sellainen asia, että sinulle tulee vielä monen monta samanlaista hetkeä oman rakkaan lapsesi kanssa. Ihan taatusti. Mutta silloin sinulla ei ehkä ole mummolaa, jonne viedä lapsi, kun et itse tahdo jaksaa.

Säälin todella miehesi lasta. Hänellä on selvästi ollut aivan helvetillistä, ja hänen perusturvallisuudentunteensa horjuu pahasti. Lapsi ei ole paha eikä hän vihaa sinua. Sinä olet sijaiskohde hänen pahalle ololleen, mikä tietysti on sinulle kurjaa. Lastenhoitajana ja äidiksi haluavana ihmisenä varmasti ymmärrät, että vain aika ja rakkaus korjaavat tilanteen.

Muistakaa myös, että oma äiti on kuitenkin oma äiti, ja vaikka lapsella olisi ollut kuinka hirveä äiti, te ette missään nimessä saa lapsen kuullen haukkua häntä.

Lapselle on parasta nyt heti saada perhe, joka tukee häntä. Kuri, rajat ja hellyys auttavat. Rakkaus tulee sitten myöhemmin. Voisitteko mitenkään saada yksinhuoltajuuden, jotta lapsen äiti ei pystyisi kerta toisensa jälkeen romuttamaan lapsen eteen tekemäänne työtä? Parasta olisi myös se, jos miehesi pystyisi jäämään hetkeksi kotiin (nyt kun sinä et vielä ole äitiyslomalla vaan voisit elättää perhettä), jotta lapsi kotiutuisi ja tottuisi uuteen elämäänsä.

Voimia sinulle ja miehellesi.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa tilanteessa yleensä suositellaan lapsen sijoittamista ammattilaisten hoitamaan perhekotiin, koska lapsella on selkeästi monia isoja ongelmia (ei vähiten äidin päihteiden takia). Siksi hän tarvitsee nyt jotain muuta kuin etäisen isän ja epävarman äitipuolen.

Kuka tällaista suosittelee? Tai siis, kenen "pitäisi"? Lapsen ns. "oma sossu", johon mieheni on ollut puhelimitse yhteydessä, on koko ajan puhunut vaan siitä, että lapsi siirtyy meille, kun äiti ei häntä enää halua (siis, ei halua perhekuntoutukseen tmv). ap

Vierailija kirjoitti:

kieltäydy ottamasta lasta luoksenne,ajattele nyt itseäsi ja omaa lastasi. Elämäsi menee pilalle tuollaisen lapsen kanssa.

Käsittämätön kommentti. Kyseessä on LAPSI, herran tähden! Ap, kyllä te pärjäätte. Rakkaudella kasvattamalla 5-vuotias on kohta osa perhettänne, ettekä enää koskaan halua hänestä luopua. Siksipä sanonkin, että tehkää nyt paperit kuntoon. Muuten siinä käy niin, että kun olette kaikki rakastuneet lapseen ja hän on tasapainoinen ja kaikin puolin ihana, biologinen äiti haluaakin ykskaks hänet luokseen, pitää sen aikaa , että saa lapsen pään sekaisin ja sitten työntää lapsen teille takaisin. Siinä vaiheessa ongelmat onkin jo isompia.

Usko minua, tässä puhuu kokemus.

Jäitä hattuun. Apua sosiaalitoimesta ja perheneuvolasta. Olkaa yhteisesti vanhempia, mies tietysti etunenässä isänä, mutta sinä samalla linjalla teidän kodin äitinä ja aikuisena. Tytön äiti on mitä on, te ranekkatte nyt yhdessä oman yhteisen elämän, johon kuuluvat isä, äiti, isosisko ja tuleva vauva. 

Tyttö varmasti koittelee rajoja ja sitä, että hylkäättekö tekin hänet. Hän on elänyt turvattomassa kodissa ja ehkä joutunut olemaan pikkuaikuinen ihan liiian varhain. Hän varmaankin oireilee testaamalla onko hän niin arvoton ihminen, että tekin hänet hylkäätte. Mutta ammattiavun (sekä tytölle että teille vanhemmille) ja aikuismaisen toiminnan seurauksena elämä tulee varmaan tasoittumaan ja alkaa toimia ja jonain päivänä toivottavasti huomaat rakastavasi vauvasi isosiskoa. Hoiva ja huolenpito herättä rakkautta.

Älkää antako tytön äidin etämäärätä teitä, vaikka äitiä ei lapselle toki saa haukkua. Vaikeita tilanteitta voitte purkaa perheneuvolassa. Saatte varmasti sieltä apua ja välineitä miettiä miten toimia lapsen kanssa hankalissa tilanteissa. Ja kiva kuulla, että lapsi voi vierailla välillä mummolassa, jolloni sinä saat olla kahdestaan vauvan kanssa. Tyttöhän voi varmaan myös jatkaa päiväkodissa osa-aikaisesti? Luulen, että elämästänne ei tulee ollenkaan sellaista kamalaa mitä nyt ensijärkytyksessäsi pelkäät vaan asiat järjestyvät, samoin tunteet.

Totta mooses isä on valmis ottamaan Oman lapsen vastaan. Miten muuta voisi ajatellakaan. Minusta ap on itsekäs ja ei ymmärrä yhtään mitään..

Lapsi päivähoitoon, kasvatuksen vetovastuu isälle. Vai meinasiko mies, että sinähän voit isommankin lapsen hoitaa sitten kun toinen lapsi syntyy? Eli keskustelkaa, mihin Sinä olet valmis, et pääkasvattajana ainakaan, kuka hoitaa jos mies vkl jossain jne.

Koska kiireellinen huostaanotto ja levoton lapsi, voidaan vetää aika suoraan johtopäätös että lapsen äiti on sekaisin kuin seinäkello ja niin epätasapainoisen äidin luona asuva lapsi varmasti oireilee hankalasti. Tarvitsette kyllä apua, mutta varsinkin tämä pieni lapsiraukkaa tarvitsee tasapainoisen kodin jossa häntä ei riepotella silloin tällöin isänluona ja silloin tällöin äidin luona, varsinkaan sellaisen äidin luona josta tuli nyt huostaanotto. Tarjotkaa lapselle rakkautta, tasapainoa ja säännöllinen elämän rytmi. Kaikki kääntyy vielä hyväksi

Metsään mennään jos sossu näkee tilanteen vaan sellaisena että lapsen koti siirtyy äidiltä isän luo ja asia pois päiväjärjestyksestä. Kyllähän te nyt herranjumala tarvitsette kunnon apua eikä asia selviä sillä että lapsi vain muuttaa teille.

Oikeastaan odotin että viranomaiset olisivat suositelleet sijaisperhettä, kun lapsen tilanne on se että äiti ei enää lasta halua ja isää näkee harvoin. Sijaisperheen luona lapsi saisi vankemmin apua ja lapsen käyttäytymistä olisi helpompi lähteä ratkomaan ja tukemaan. Lapsi pääsisi paikkaan jossa keskitytään vain häneen. Isä varmasti välittää lapsesta ja on ilmaissut halunsa ottaa lapsi luokseen asumaan, mutta ei se silti välttämättä ole paras vaihtoehto tässä tilanteessa.

Mikä hinku näihin huonoihin provoihin on?

Missä lastenhoitajia koulutetaan?

Ellet ole jo nelikymppinen. Koulutusta ei ole ollut -96 jälkeen

Muista, että lapsi häiriökäyttäytyy, koska häntä on kohdeltu kaltoin. Luultavasti elo äidin luona on ollut jollain tapaa pielessä jo pitkään. Lapsi ei siis varsinaisesti vihaa sinua, kun ei sinua edes kunnolla tunne. Hänen on vain paha olla, ja paha olo purkautuu ikävällä tavalla. Hakekaa ehdottomasti apua! Perheneuvola, jota onkin jo ehdotettu, on oikein hyvä vaihtoehto. Huolehtikaa, että teillä on turvallinen ja hyvä koti. Pyrkikää tekemään ja harrastamaan yhdessä. Kun lapsi tajuaa olevansa ihmisarvoinen ja osa perhettä, hänen ei enää tarvitse pitää yllä vihaista suojamuuriaan. Ole sitkeän lempeä, ja kun et jaksa, siirrät vastuun toiselle aikuiselle ja otat itsellesi aikaa. Kaikki tulee vielä muuttumaan hyväksi.

Lapsen muutto pois äidiltään on luultavasti parasta mitä hänelle on ikinä tapahtunut.

Lapsi aistii aikuisten väliset erimielisyydet ja ei tiedä miten suhtautua niihin. Ne on todella kuormittavia lapselle. koita puhua nätisti lapsen äidistä, koita omalta osaltasi muodostaa yhteenhiileen puhaltava tiimi lapsen läheisistä aikuisista.

muiden käytöksestä et voi päättää mutta omaasi voit vaikuttaa.

Lue ross greene, tulistuva lapsi. se on nopeasti luettu ja ammattilaisena saat nopeasti kiinni miten haastavien lasten kanssa lastenpsykiatrian ammattilaiset pyrkivät käyttäytymään. Ei millään kurilla, kiusaamisella ja latistamisella, vaan aikuisen roolissa lasta tukien.

Mene lapsen puolelle. sanoita tilanteita ja tunteita. vahvista lapsen mielessä että hänellä on paljon aikuisia jotka välittävät hänestä ja hän on arvokas. Muutos tuo myrskyn, mutta anna sen laantua, katso pidemmälle.