Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En halua, että miehen lapsi muuttaa meille
12.09.2016 |
Okei, otsikko on provosoiva, tahallaan. Minä oon niin hukassa nyt että tartten mahdollisimman monen neuvoja.
Oon raskaana ja miehen lapsi vihaa mua, on vihannut aina, kiitos äitinsä aivopesun. Ei siinä vielä mitään. Ollaan miehen kans seurusteltu 3v ja miehen tytär 5, kohta 6v. Mies ja lapsen äiti erosivat jo raskausaikana, naisen aloitteesta, jonka jälkeen nainen on omasta halustaan ollut lapsen yh ja halunnut vetää tapaamiset ja miehen isäsuhteen lapseen niin minimiin kuin mahdollista. Oikeuden päätöksen kautta lapsi kuitenkin käynyt meillä tähän saakka satunnaisesti, on ollut hankalaa, lapsi kiukuttelee sekä minulle että isälleen minkä ymmärrän, ollaan sen verta vieraita.
Nyt sitten rysähti viime viikolla pommi: Lapsi on huostattu kiireellisesti äidiltään, hänellä on päihdeongelmia. Ei ilmeisesti mitään hirmu vakavaa tai piktäaikaista, kun ei ole tullut tietoon aiemmin. Joka tapauksessa lapsen äiti ilmoitti, että haluaa alkaa etävanhemmaksi: Ei esim suostunut sossun ehdottamaan perhekuntoutukseen, eli ei edes halua lastaan enää itselleen/pyrkiä raittiiksi.
Tämähän tarkoittaa sitä, että meille kovinkin vieras lapsi muuttaa meille. Mua pelottaa. Olen ihan hukassa sen lapsen kanssa. Tänäänkin mm puri mua, löi ja huusi, ettei totteöe mua koska en ole hänen äitinsä. Olen maailman lempein ihminen varmaan enkä ikinä satuttanu ketään, silti nyt sain purra kieltäni etten ois vastannu et onneksi en oo äitis ja tässä ei oltais jos oma äitis susta oikeesti välittäis... Mulle tuli myös EKA KERTAA elämässäni suunnaton halu lyödä takaisin tuota kirkuvaa, purevaa, sylkevää ja mua haukkuvaa lasta. :( EN tehnyt niin, en ikinä telkisi - enhän? Vein lapsen aamupäivällä mummolleen ja lysähdin tärisevänä itkemään auton rattiin - mitäs jos en ensi kerralla enää kykenekään hillitsemään itseäni?
En syytä lasta, mutta äitiä syytän, ja tätä tilannetta. Soitin lapsen äidille tän episodin jälkeen, ja tuntui, että hän ois ollut vaan vahingoniloinen. Päällimmäinen lause, jota mulle teroitti "Luulis että ammattilainen nyt pärjää yhen viisvuotiaan kans (olen lastenhoitaja ammatiltani) ja muistakin että teen heti rikosilmoituksen jos eepäilen että oot satuttanu MUN lasta" - Lasta, jota hän ei itse yhtäkkiä edes halua itselleen enää?
En ois ikinä uskaltautunu hankkiutua raskaaksi, jos tämä tilanne ois ollut ennustettavissa edes mitenkään. En pärjää miehen lapsen kanssa, enkä tiedä miten voisin vaatia miestä jäämään kotiin hoitamaan itse lastaan, koska meidän talous menis heti kuralle.
Ja please, ei niitä "case eerika taas"-kommentteja nyt. Olen itkenyt aikoinaan eerikan takia monta litraa varmaan.. Enkä ikinä satuttaisi lasta. Tää tilanne vaan on ihan umpisolmu.
Kommentteja?
Kommentit (34)
Te tarvitsette nyt apua koko perhe, järjestyisikö neuvolan tai perheneuvolan kautta? Lapsi varmaan oireilee äitinsä ongelman takia, veikkaisin että on oireillut jo kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutat eri osoitteeseen, mies hoitaa itse oman mukulansa, näette toisianne kun lapsi on mummonsa luona.
Nyt vedät hetken henkeä. Ymmärrän, että pelottaa, vituttaa ja kaikkea siltä väliltä. Tosiasia on kuitenkin se, että lapsi muuttaa teille. Ja todennäköisesti hänen äitinsä on kaikkea muuta "kuin vähän alkkis" ja selvästi luonteeltaankin sellainen, että lapsi on saanut yliotteen aikuisista. Äiti ei pärjää lapsensa kanssa ja siksi on nyt nostanut kädet pystyyn.
Raskaushormonit saa sulla tunteet pintaan ja siksi nyt tuntuu ylivoimaiselta. Mutta, jos te jaksatte miehen kanssa olla systemaattisen jämäköitä ja kuitenkin lempeitä kasvattajia, niin varmasti lapsella on parempi olla teillä kuin äidillään. Ja se kantaa kyllä aikanaan hedelmää. Rankkaa tulee olemaan mutta joskus kohtalo heittää ihmisten elämään haasteita. Voimia ja tsemppiä! ps. Varmasti kannattaa myös etsiä ammattiapua heti. Käydä esim. perheneuvojalla kysymässä neuvoja tilanteeseen eikä pähkäillä turhaan yksin hankalassa tilanteessa.
Perheneuvolaan mars, apua lapselle ja tukea teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi kasvatus- ja perheneuvolan jonoon heti.
Haette lapselle apua. Ei lapsestakaan ole kivaa muuttaa yhtäkkiä vieraille ihmisille.
Asetatte rajat, mutta aina välillä voi tehdä jotain kivaa. Nyt alkuun vaaditaan hyviä hermoja teiltä molemmilta. Mieti itse miten käyttäytyisit, jos yhtökkiä sanottaisiin ettet voi enää asua miehesi kanssa, vaan joutuisit muuttamaan muualle.
Mutta miehen on oltava tässä mukana.
Tiedän itse miten kamala olin teini-ikäisenä äidin uudelle miehelle. Ehkä olin vain kateellinen äidistä, koska olimme asuneet jo useamman vuoden kahdestaan.
Mutta kyllä siinä vaadittiin hyviä hermoja kaikilta ja kun asiaan totuin, niin kaikki oli paremmin kuin ennen. Ja vielä aikuisenakin äitini mies on minulle kuin isä, enemmän kuin oma isäni.
Eli oikeasti rauhallisuutta ja hermoja. Lapsi on siinä iässä, että koettelee teitä varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te tarvitsette nyt apua koko perhe, järjestyisikö neuvolan tai perheneuvolan kautta? Lapsi varmaan oireilee äitinsä ongelman takia, veikkaisin että on oireillut jo kauan.
Lapsiparka, mitä kaikkea onkaan joutunut näkemään ja kokemaan...
kieltäydy ottamasta lasta luoksenne,ajattele nyt itseäsi ja omaa lastasi. Elämäsi menee pilalle tuollaisen lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi oireilee mutta pelottavinta on että äiti uhkailee teitä. En tiedä kannattaako teidän ottaa lasta teille asumaan. Äiti taatusti rupee hankalaksi.
Tarvitsette nyt ammattilaisten neuvoja.
Lapsi reagoi varmaankin kotioloihin nyt ja hakee rajoja kokeakseen turvallisuutta. Hepposin perustein ei lasta huostaanoteta ja kotona on täytynyt tapahtua yhtä ja toista.
Lapsella on hätä ja teidän tehtävänne on nyt asettaa lapsen hätä oman halun edelle. Lapsi muuttaa teille nyt ja nyt pitää vaan miettiä, millä tavalla lasta voi auttaa ja mielen korjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi tehtävä on asettaa rajat lapselleen. Minkälainen vässykkä sallii naistaan kohdeltavan tuolla lailla?
Ei se mene niin, että koska aloittaja on nainen, vastuu siirtyy hänelle. Kyse ei ole hänen lapsestaan. Lapsella on isä, kasvattaja ja huoltaja, jonka täytyy hoitaa velvollisuutensa.
Vierailija kirjoitti:
En ois ikinä uskaltautunu hankkiutua raskaaksi, jos tämä tilanne ois ollut ennustettavissa edes mitenkään.
No kai aikuinen tajuaa, että aina jos toisella osapuolella on jo ennestään lapsia tilanne voi muuttua.
Äitihän olisi voinut vaikka kuolla autokolarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi oireilee jo monestakin syystä - jos äiti on päihdeongelmainen, mikä todellakin voi olla pitkään olemassaollut tilanne, ei koti ole ollut lapselle turvallinen tai hyvä paikka koskaan. On ihan ymmärrtettävää, että lapsi vetää kaikki kauhunarut käyttöön ja tekee kaiken minkä voi, saadeakseen teidät aivan raivoihinne ja kokeillakseen rajojaan. Jos saatte (ja kun saatte) ne vedettyä riittävän monta kertaa oikein ja jämäkästi mutta lempeästi ja muistatte myös kehua, näyttää rakkautta jne. helpottaa aivan varmasti. Perheneuvola on mainio paikka. Sinne vaan. Apua ja tukea tilanteeseen saa varmasti. Ja mahdollisesti ammattiapua tytölle. Mitä se sitten onkin.
Nyt vaan syvään henkeä. Lapsi on vasta melkein 6-vuotias. Ei enempää. Tilanne on käännettävissä ihan hyvään suuntaan. 6-vuotiaat tykkää aikuisten läheisyydestä, hellyydestä, tuesta ja yhdessä leikkimisestä ja tekemisestä. Hengitä. Helposti eikä ilmaiseksi tule tuo perhesuhde, mutta kyllä se siitä, kärsivällisyydellä.
Mitä mies ajattelee tästä kaikesta? Onko ahdistunut? Ottaako lapsen asumaan velvollisuudentunnosta vai onko innoissaan kun saa vihdoin mahdollisuuden päästä kunnolla osaksi lapsen elämää?
Mutta eihän mies voi lastaan sinun harteillesi lykätä. Kun olet vielä raskaanakin.
Onko huoltajuusasia ja asumiskuvio vaan sovittu paperilla vai onko asiasta käyty kattavia neuvotteluita viranomaisten kanssa? Kai te saatte jotain apua eikä lasta ole vaan lykätty teille ja siirretty miehelle huoltajuus?
Kyllä tässä prosessissa pitäisi olla mukana kunnon tukijoukot lastensuojelun kautta. Eihän siitä mitään tule jos lapsi vaan siirretään teille niillä perusteilla että mies on lapsen biologinen isä.
Lapsikin varmaan kaipaisi jotain psykologin apua tässä prosessissa.
Siis lasta ei ole otettu huostaan, vaan kiireellinen sijoitus äidin päihteiden käytön takia. Äiti sais lapsen takaisin luokseen, jos suostuis tekemään sossujen kanssa yhteistyötä, mutta hän ei halua (asia, joka itsestäni on täysin käsittämätöntä, vasta raskaana olevana "äitinä")
Ei, en ole tekemässä aborttia.
Lapsi on jo jonossa perheneuvolaan. ap
Mies reagoi niin, että "tottakai tulee meille". ap
Nyt jos lapsi on jäämässä isälleen, niin hoitakaa myös huoltajuus isälle, ettei käy niin että äiti joku päivä päättääkin haluta lapsensa takaisin.
Perheneuvola ei ole teidän ensisijainen paikka, vaan lastensuojelun järjestämä riittävä perhetyö. Mahdollisesti tehostettu, ostettu perhetyö, joka tuodaan teille kotiin, mieluiten niin, että työskennellään myös lapsen äidin kanssa.
Tarvitsette kaikki nyt tukea, miten tilanne hoidetaan lapsen parhaaksi. Samalla tulee huomioida tulevan vauvan tilanne ja teidän voimavarat toimia kummankin lapsen hyväksi.
Sinä tarvitset nyt ammattilaisen, jonka kanssa saat purkaa tilannetta. Jos se ei nopeasti järjesty lastensuojelusta, niin sitten neuvolan kautta.
Alue: Aihe vapaa
JSS!