Lapsen kaverit eivät viihdy meillä

Meillä saavat välillä olla netissä. Usein kyllästyvät äkkiä ja lähtevät ulos. Lautapelejä eivät kavereiden kanssa pelaa. Ja enpä muista että itsekään olisi pelattu.

Meillä taas pelataan paljon lautapelejä. Ehkä olemme sitten poikkeus nykymaailmassa :)

Ap

No en ymmärrä minäkään.  Yleensä lapset luontaisesti haluavat leikkiä ja olla ulkona.  Minulla samanikäisiä lapsenlapsia, jotka (onneksi) eivät ole riippuvaisia tableteista ja älykännyistä. Koko kesän, viime viikkoon saakka kävivät uimassa, pyöräilivät ja leikkivät. Toki hekin toisinaan pelaavat, mutta nettiyhteyttä heidän puhelimissaan ei ole ja tabletit ovat aikuisten takana, niiden käyttöön tarvitaan aikuisen lupa.

Muutama sellainen tilanne on kuulemme tullut vastaan, että joku kaveri on näyttänyt netistä jotain pelottavaa leffaa, joka sitten on jäänyt kummittelemaan mieleen aiheuttaen ahdistusta. Juttelemalla on selvitty ja sovittu, että eivät enää katso, koska itselle tulee ikävä olo. Koska lapsista on kysymys, on mahdollista toki, että sopimuksesta ei pidetä kiinni aina. Ne tilanteet tulee sitten taas jutella läpi.

Hirmuisen surullista, että nykylapsuus on niin perin lyhyt ja siihen sisältyy paljon tekijöitä, jotka eivät ole omiaan edistämään lasten kasvamista tasapainoisiksi aikuisiksi. Pelit ja kännyt liittyvät vahvasti nykyaikaan, mutta niiden aiheuttama riippuvuus on todellista. Vanhempien vastuuta minäkin peräänkuulutan.

Lautapelien pelaaminen kaverien kanssa kultaisella 80-luvulla oli ihan parasta! Meitä oli sellainen pieni kaveriporukka minun luokaltani ja tulimme aina pelaamaan meille kerran viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas pelataan paljon lautapelejä. Ehkä olemme sitten poikkeus nykymaailmassa :)

Ap

Kiva kuulla. Niin lapsenlapsenikin pelaavat. Ja pelaamme usein porukalla.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/07/15/ohjeita-alle-10-vuotiaan-lapsen…

Suurin osa vanhemmista haluaa selvästikin lapset pois jaloista.

No lapset oppii siihen malliin, minkä muualta saavat. Nykyään kun ympärilleen katselee, niin iästä riippumatta tuntuvat ihmiset parhaiten viihtyvän nenä kiinni laitteissaan.

Täytyy kyllä sanoa tätä nykymukuloiden ainaista tabletti-kännykkäräpläystä/pelaamista/videoiden katselua seurattuani, että en ymmärrä miksi ne vekottimet pitää olla aina ja joka paikassa mukana. Yhdessä tuttavaperheessä lapset saadaan pysymään ruokapöydässä syömässä niiden avulla, sekä kotona että ravintolassa (lapset 3-12-vuotiaita). Vekottimet raahataan kaikkialle mukana, autossa on tietysti omansa siellä selkänojissa. Auta armias mikä poru siitä syntyy jos vanhemmat edes yrittää takavarioida ne siksi aikaa kun tehdään koko perheenä jotain yhteistä aktiviteettia, esim. ajetaan moottoriveneellä. 

Me matkustelimme paljon minun nuoruudessani perheen kanssa, tehtiin kesälomareissuja Euroopassa autolla (kesto 3-4 viikkoa), kerran esim. ajettiin Suomesta Italiaan ja takaisin. Mukana viihdykkeenä oli ne tavarat, mitä me lapset oltiin itse mukaan otettu (kirjoja ja pieniä pelejä joita pystyi autossa pelaamaan). Siltikään en muista, että olisi koskaan ollut äärettömän tylsää. Nykylapset varmaan hirttäisi itsensä turvavöihinsä jos eivät saisi ottaa mukaansa sen seitsemää viihdekeskusta.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy kyllä sanoa tätä nykymukuloiden ainaista tabletti-kännykkäräpläystä/pelaamista/videoiden katselua seurattuani, että en ymmärrä miksi ne vekottimet pitää olla aina ja joka paikassa mukana. Yhdessä tuttavaperheessä lapset saadaan pysymään ruokapöydässä syömässä niiden avulla, sekä kotona että ravintolassa (lapset 3-12-vuotiaita).

Eikö nykylapsilta uskalleta vaatia mitään vai miten ne on kykenemättömiä istumaan ruokapöydässä ilman viihdyttämistä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas pelataan paljon lautapelejä. Ehkä olemme sitten poikkeus nykymaailmassa :)

Ap

Voi olla. Minä ainakin inhosin jo lapsena lautapelejä. Enkä muista kenenkään kaverinikaan niitä tykänneen pelata. Me mieluummin ulkoilimme tai leikimme nukeilla tms.

Olen aina ihmetellyt tätä hyvän äitiyden myyttiä lautapeli-innosta. Ihanaa, perjantai-ilta ja lasten kanssa pelataan taas lautapelejä saunan jälkeen. Ah ja voih.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas pelataan paljon lautapelejä. Ehkä olemme sitten poikkeus nykymaailmassa :)

Ap

Kiva kuulla. Niin lapsenlapsenikin pelaavat. Ja pelaamme usein porukalla.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/07/15/ohjeita-alle-10-vuotiaan-lapsen…

Meilläkin pelataan, sekä perheenä että lapset omia pelejään ja aikuiset omiaan. :)

Jos haluatte lasten kavereiden viihtyvän teillä, niin suosittelisin hieman sallivampaa linjaa! Siis että saa pelata tabletilla/kännykällä/pleikkarilla MUTTA ei koko aikaa, vaan pitää tehdä muutakin välillä! :) Toimii meillä ja kaverit viihtyy.

No mistä lapset saa mallin. Äidit istuvat nokka puhelimessa koko ajan, eivätkä edes kuuntele, mitä lapsi yrittää sanoa.

Kuinka paljon itse leikit legoilla tai pelaat lautapelejä? Tai askartelet/piirrät? Entä kuinka paljon olet netissä tai katsot netflixiä? Niinpä

En usko että tuo on oikeasti kiinni tuosta tekemisestä, kyllä ruutuja tuijottavat lapsetkin leikkivät muillakin jutuilla.

Usein kyllä nämä "meidän lapset ei saa tehdä sitä ja tätä" -vanhemmat on ankaria ja tylsiä muissakin asioissa. Voisiko vanhempien luonne olla sellainen, että teillä oloa vierastetaan tai jopa pelätään? Ei uskalleta välttämättä edes jutella kaverin kanssa kaikesta (pienilläkin lapsilla on jo "salaisuuksia" kavereiden kanssa" kun vanhemmat on ehkä tietämättäänkin kontrolloivia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy kyllä sanoa tätä nykymukuloiden ainaista tabletti-kännykkäräpläystä/pelaamista/videoiden katselua seurattuani, että en ymmärrä miksi ne vekottimet pitää olla aina ja joka paikassa mukana. Yhdessä tuttavaperheessä lapset saadaan pysymään ruokapöydässä syömässä niiden avulla, sekä kotona että ravintolassa (lapset 3-12-vuotiaita).

Eikö nykylapsilta uskalleta vaatia mitään vai miten ne on kykenemättömiä istumaan ruokapöydässä ilman viihdyttämistä?

  Suurinta osaa ei kasvateta ollenkaan. Saa tehdä mitä haluaa ja ihmetellään kun ne ei pysty istumaan edes ruokapöydässä normaalisti.

Kun minä olin lapsi, ei äiti roikkunut puhelimessa tai katsonut televisiota. Hän oli pihalla kanssamme (me rakensimme majaa, hän huolehti kasveista) tai teki aktiivisesti kotitöitä eli esim. leipoi sämpylöitä, joita sitten saimme välipalaksi. Kotona oli koko ajan jotain yhteistä tekemistä ja kun vanhemmat olivat kotona, he olivat läsnä eivätkä matkalla kuntosalille.

Nykylapsi on samanlainen kuin lapset lapsuudessani eli siellä, missä aikuisetkin ovat. Ei ihan samassa paikassa, mutta lähellä, huutomatkan päässä. Kun äidit päivittää somessa, niin miksi ei lapsetkin siellä olisi?

Vierailija kirjoitti:

Jos haluatte lasten kavereiden viihtyvän teillä, niin suosittelisin hieman sallivampaa linjaa! Siis että saa pelata tabletilla/kännykällä/pleikkarilla MUTTA ei koko aikaa, vaan pitää tehdä muutakin välillä! :) Toimii meillä ja kaverit viihtyy.

Lapseni kaverilla oli tällainen tilanne. Kotonaan äitinsä ja isänsä eivät osanneet tietokonetta käyttää, kuin sen, mitä töissä oli pakko. Eli heillä ei ollut konetta, ei mitään pelikonetta tms.

Tilanne meni sellaiseksi, että pojan luona ei käynyt kukaan. Oli kyllä surullista. Yritin äidille sanoa, että tämä nyt vain on nykyaikaa, että ostakaa joku pelikone. Äiti ei lämmennyt ajatukselle.  

Meillä oli käytäntönä, että perjantaina oli pelipäivä. Eli sai kutsua kavereita pelaamaan pariksi, kolmeksi tunniksi. Se riitti ihan hyvin ja tekivät sitten muuta, kun tiesivät, että sinä yhtenä päivänä sai pelata.

Kyllä mekin perheen kesken pelataan. Mutta lapset eivät kavereiden kanssa pelaa lautapelejä. Jalista ja ulkopelejä kyllä pelaavat.

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas pelataan paljon lautapelejä. Ehkä olemme sitten poikkeus nykymaailmassa :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluatte lasten kavereiden viihtyvän teillä, niin suosittelisin hieman sallivampaa linjaa! Siis että saa pelata tabletilla/kännykällä/pleikkarilla MUTTA ei koko aikaa, vaan pitää tehdä muutakin välillä! :) Toimii meillä ja kaverit viihtyy.

Lapseni kaverilla oli tällainen tilanne. Kotonaan äitinsä ja isänsä eivät osanneet tietokonetta käyttää, kuin sen, mitä töissä oli pakko. Eli heillä ei ollut konetta, ei mitään pelikonetta tms.

Tilanne meni sellaiseksi, että pojan luona ei käynyt kukaan. Oli kyllä surullista. Yritin äidille sanoa, että tämä nyt vain on nykyaikaa, että ostakaa joku pelikone. Äiti ei lämmennyt ajatukselle.  

Meillä ei ollut telkkaria ennen kuin siinä kohtaa kun nuorinkin sisarukseni oli lähes yläkouluikäinen. Vanhempani halusivat, että lapsuus ei kulu telkkaria tuijottaessa vaan leikkiessä sekä harrastaessa. Kylässä tai kavereiden luona telkkaria sai katsoa, mutta sellaista ei tosiaan hankittu kotiin. Ei sitä oikein koskaan sillä lailla kaivannutkaan. Siltikin meillä kävi kavereita kylässä ihan normaalisti, tehtiin heidän kanssa sitten kaikkea muuta. Mutta nykylapset on siis näemmä erilaisia tässäkin asiassa, ei kyetä olemaan muutamaa tuntia erossa jostain koneesta ja olla sen kaverin luona jolla ei konetta ole.