miksi et tee toista, kolmatta ja neljättä lasta?

Miksi monissa mamuperheissä on todella paljon lapsia? Ei ainakaan taloudelliset syyt esteenä.

Koska en halua, ekankin hankkiminen oli väärä päätös. En pidä lapsista. Hallitsemattomasti  lisääntyvät ihmiset ovat äärimmäisen itsekkäitä.

Ei meinattu saada ensimmäistäkään eikä toinen suostu enää tulemaan. Meidät on tutkittu eikä syytä lapsettomuuteen ole löytynyt kummastakaan. Luonnon valinta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on syy yksinkertaisesti se, että emme saa yhtään minkäänlaista apua lastenhoitoon isovanhemmilta. Emme tietenkään ole tehneet lapsia isovanhempia varten, mutta voin sanoa, että kun edes ravintolaillallista kahden kesken miehen kanssa ei ole päässyt nauttimaan kolmeen vuoteen, niin kyllähän se vaikuttaa ja paljon. Monien tuttavien isovanhemmat ottavat lapset lähes kaikiksi viikonlopuiksi hoitoon - itse en tällaista edes haluaisi, mutta jos lapset saisi hoitoon vaikka edes kerran vuodessa, niin tilanne olisi aivan eri. Nyt tilanne on se, etteivät lapset ole ikinä olleet isovanhemmilla (tai muuallakaan) hoidossa päiväkotia lukuun ottamatta, ja kyllä, myönnän, että olemme väsyneitä. Siksi emme edes harkitse kolmatta lasta. Jos saisimme apua ja tukea, niin aivan varmasti tekisimme kolmannen ja ehkä neljännenkin. :)

MLL on paikka, josta saa lastenhoitajaa. Ei maksa älyttömiä, jos sen kerran vuoteenkin haluaa. Joissain paikkakunnilla saa myös lähihoitajaopiskelijoita, jotka ovat käyneet lastenhoidon kurssit jo. Maksavat vähemmän kuin nuo MLL. Meillä kerran oli kuopuksen ultra aikana ja oli todella ihana ihminen hoitamassa poikaamme.

Asumme ulkomailla, eikä täällä sattuneesta syystä ole mitään MLL-järjestöä. Toki lastenhoitajan voi palkata jonkun sivuston kautta, mutta eipä houkuta ajatus ottaa viikonlopuksi täysin vierasta ihmistä hoitamaan lapsia. Mieluummin sitten ilman.

Sain esikoisen vasta lähempänä neljääkymppiä, taloudellisesti toinen lapsi tekisi tiukkaa jos haluaisimme säilyttää kutakuinkin kohtuullisen elintason. Asumme maassa jossa ei ole lapsilisiä keskiluokalle ja päivähoitomaksut noin 2000 euroa kuukaudessa.

Pitäisi olla isompi talo, isompi auto, matkustaminen olisi kalliimpaa ja paljon haastavampaa (ja sitä haluan ehdottomasti tehdä), tulot pitäisi olla todella suuret, elämä pyörisi liikaa vain lapsien ja heidän tarpeidensa ja menemisten ympärillä, tulevaisuudessa kaikki kuskaamiset, harrastukset, jne, sotkua olisi enemmän, ruokakulut suuremmat kuten kaikki muutkin kulut, raskaus ja synnytys pilaa kroppaa kaikilta osin, palautumiseen menee ikuisuus, vauvan kanssa valvominen ei kiinnosta.

Mitähän vielä. Ei kiitos.

Kovasti on haaveissa ja toivottavasti toteutuukin, jos kaikki sujuu nyt kahden lapsen kanssa hyvin. Lapset nyt 2,5 v. Ja 4 kk. Arki sujuu lasten kanssa mukavasti. Lapset ovat perustyytyväiseltä. Ennen ajattelin, etten haluaisi lapsia ollenkaan, sitten tuli vauvakuume n. 27-v. ja siitä parin vuoden päästä syntyi esikoinen kun olin valmistunut ja oli työpaikka ja mies oli valmis isyyteen. Täytyy nyt odottaa se 1,5 vuotta, jotta hormonitoiminta taas käynnistyy ja näemme, millainen tästä nuoremmasta tulee. Arvioidaan sitten tilanne miehen kanssa, voisiko meille tulla viedä lisää lapsia. Isovanhemmat asuvat Naapurikunnissa ja näkevät lapsia säännöllisesti 1-2 kertaa kuussa. Eilen haettiin isoäiti retkelle kanssamme. Vanhempi lapsi on ollut muutamia kertoja myös yökylässä, kun olemme käyneet häissä tms juhlissa. Lisäksi ollut pari kolme tuntia isovanhempien kanssa kun olemme käyneet syömässä/salilla/ostoksilla tms. Usein. Uskon että sillä on merkitystä, että isovanhemmat auttavat ja tukevat meitä vanhemmuudessa. Molemmilla on myös työpaikat ja koulutus. Olemme molemmat keskituloisia, brutto yht. 8k. Silti mietin, onko meillä varaa hankkia lisää lapsia. Joutuisimme joko muuttamaan halvemmalle alueelle tai kerrostaloon lisähuoneita saadaksemme ellei toinen meistä saisi huomattavaa ylennystä. Oikeastaan taloudelliset syyt ja ehkä hieman myös se, miten omalle urakehitykselleni käy, ovat ainoat vasta-aiheet.

Kaksi riittää. Kahden kanssa liikumme helposti, normi perheauto riittää, lentäminen ei ole liian kallista, yksi hotellihuone lisäsänkyineen on tarpeeksi. Oma ura on edennyt kivuttomasti ilman liian pitkiä katkoja, molemmille lapsille riittää aikaa ja huomiota. En elä äitiyden kautta ja äitiys on osa minusta, haluan säilyttää myös sen toisen puolen, siksi en tehtaile lapsia. Ja nämä lapset saamme aikuisiksi ilman taloudellisia ongelmia (bruttotulomme yht. 13 000 e/kk), saavat haluamansa tietokoneet, yliopistojen preppauskurssit jne mitä hyvään tulevaisuuteen tarvitsevatkin. Eikä työttömyyskään olisi maatakaatava ongelma, talon voi myydä muuttaa pienempään ja elellä pitkään hyvin välirahalla.

Meillä vain kolme koska kaikilla lapsilla sairauksia jotka työllistävät arkea ja todennäköisesti lapset eivät koskaan parane kaikista sairauksista. Meillä vanhemmilla samoja sairauksia myös. Eli jaksaminen ei riittänyt neljänteen tai olisi riittänyt jos joku olisi voinut "taata terveen vauvan".

Mutta olen tyytyväinen porukkamme ja "lisää lapsia" tulee melkein päivittäin kun kavereita käy. Viimeisen viikon aikana on käynyt varmaan yli 10 kaveria ja olen leikkinyt lasten kanssa pihalla oikein urakalla hippaa ym.

Sitä ensimmäistäkään ei ole tullut.

Koska juuri neidän geenit eivät ole niin erinomaisia että niitä pitäisi loputtomiin monistaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei meinattu saada ensimmäistäkään eikä toinen suostu enää tulemaan. Meidät on tutkittu eikä syytä lapsettomuuteen ole löytynyt kummastakaan. Luonnon valinta?

Meillä sama.

Kolmatta ei tullut koska taloudellisesti meillä ei ole varaa, emmekä saa minkäänlaista tukea tai isovanhemmilta tai muulta lähipiiriltä. Omat resurssit ovat rajalliset, tai eivät useamman lapsen kanssa riittäisi siihen laatuun mitä omalta vanhemmuudeltaan odottaa. En halua että pienet koululaiset joutuvat viettämään useita tunteja yksin kotona, heräämään ja lähtemään yksin. On ollut tuuria ja oman uran kohdalla melkoista luopumista, että olemme onnistuneet järjestämään työkuviot niin, että lapsilla olisi aikuinen mahd. paljon läsnä.  Ei jaksaisi lähteä tähän  rumbaan enää uudestaan.  Yksi syy on päivähoidon surkea laatu. Kun tehtiin päätös päivähoitoryhmien kokojen kasvattamisesta huokaisin helpottuneena, että omamme ovat jo koululaisia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi monissa mamuperheissä on todella paljon lapsia? Ei ainakaan taloudelliset syyt esteenä.

Kun ei omista mitään niin saa hyvin tukia. Normaali keskituloinen omistava luokka ei voi lisääntyä loputtomiin, koska ei saa toimeentulotukea, toisin kuin mamut. Nelilapsinen mamuperhe saa niin paljon tukia että käteen jää asumiskulujenkin jälkeen 1930 euroa. Ei jää keskituloisella töissäkäyvällä kaksilapsisella tavallisella suomalaisperheellä juuri sen enempää asuntolainan, työnteon kannalta pakollisten matkakulujen ja päivähoitomaksujen jälkeen.

Meillä on kaksi lasta...tyttö ja poika.

En halunnut enää 3.lasta koska en halua enää ikinä synnyttää ja olla raskaana.

Ei myöskään tullut enää "vauvakuumetta". 

Mies olisi ehkä halunnut kolmannenkin lapsen mutta on nyt myöhemmin sanonut että oli oikea päätös tyytyä 2 lapseen. Talous olisi kyllä kestänyt lisälapset.

Olisin halunnut kolmannen ja ehkä jopa neljännen tehdä, kolmosesta puhuttiinkin ihan vakavissaan. Nyt leskenä sanoisin että vaikka nuori olenkin, en usko että enempää lapsia haluan. Niin se elämä heittelee ja prioriteetit muuttuu. Mutta saas nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi monissa mamuperheissä on todella paljon lapsia? Ei ainakaan taloudelliset syyt esteenä.

Koska he arvostaa perhettä enemmän kuin suomalaiset ja ovat yhteisöllisiä sekä epäitsekkäämpiä. Suomalaiset ei arvosta perhettä niin paljoa mikä näkyy siinä että lapsi potkitaan pihalle heti kun on 18v ja isovanhemmat dumpataan vanhainkoteihin.. suomalaisilta puuttuu yhteisöllisyys minkä voi päätellä myös yhden toisen ketjun vastauksista jossa moni sanoo ettei hanki lapsia kun ei ole tukiverkostoa.

Ensimmäinen erityislapsi, toisella kehitysvamma. Kolmas vasta vauva. Ei enempää oman jaksamisen ja kehon takia.

Meillä on ollut passiivinen perhepolitiikka. Emme ehkäise, mutta emme myöskään käy hedelmöityshoidoissa. Tällä reseptillä meille on siunaantunut yksi lapsi. Ennen ensimmäistä lasta kuvittelimme, että haluaisimme enemmän, mutta lopulta tämä tuntui hyvältä lapsiluvulta. On ihan silkkaa tuuria, että lapsiluvuksi tuli sama minkä saimme luonnostaan. Joku toinen olisi itkenyt silmät päästään, mutta me olemme onnellisia lapsestamme.

Lapsellista märistä jostain isovanhempien avun puutteesta, oikeasti apua saa jos haluaa, ihan tarkasti valvotuilta hoitajilta. Ja ihan ulkomaillakin sellaista lastenhoitoapua saa.