Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mikä yliopistokoulutus sosiaalisesti kyvyttömälle?

Vierailija
11.09.2016 |

Tykkäisin noin teoriassa olla ihmisten kanssa, ainoa vaan luottamus ihmisiin on mennyt täysin koulukiusaamisen ja vuosia jatkuneen yksinäisyyden seurauksena. En osaa ollenkaan toimia ryhmässä, kouluaikojen ryhmätyöt vedin läpi puhumatta mitään, kaikki antoivat asian olla koska pitivät minua luuserina. Olen kyllä joustava ja mukautuvainen, mutta en osaa ryhmätilanteessa puhua enkä uskalla ottaa toisiin kontaktia. Paineen alla, tai jonkun turhautuessa minuun, lakoan täysin ja taannun mumisevaksi säheltäjäksi. Olen käsistäni tumpelo eli ammatikoulu ei tule kyseeseen. AMK:it ovat pelkkää ryhmätyötä eli hell no. Olen älykäs ja ns. kirjaviisas, eli yliopisto olisi se minun juttuni. Kysymys kuuluu, mikä ala?

Sanomattakin selvää että asiakaspalvelu osana tulevaa työnkuvaa ei tule kysymykseen. Työkaverit samalla työpaikalla ovat periaatteessa ok, jos henki on asiallinen (eli ei ole pakko kavereita tai näytellä mukasosiaalista). Työllistymisen pitäisi olla alalla mahdollisimman hyvä, minä en ole niitä ihmisiä jotka poimitaan rekrytoinnissa jatkoon kiinnostavan CV:n tai "hyvä tyyppi"-ominaisuuksien takia.

Mikä koulutus täyttäisi nämä kriteerit? (Ja älkää sanoko että ala tutkijaksi, tutkijoiden täytyy verkostoitua, olla tekemisissä ihmisten kanssa ja pitää luentoja.)

Kommentit (24)

Vierailija
21/24 |
11.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Työllistymisen kannalta ei ole oikein olemassa muita kuin noita asiakaspalvelua vaativia ammatteja (sosiaalityö, puheterapeutti, lastentarhanopettaja jne.), jos yhteiskuntatieteitä, kieliä tai humanistisia aineita mietit. Siis toki joka alalla on aina pari avointa paikkaa, mutta jos tosiaan et ole se "hyvä tyyppi", joka 200 hakijan joukosta poimitaan, niin työllistyminen jää hirveästi tuurin varaan.

Taloustieteen puolta tai sitten jotain matemaattista/insinöörialaa lähtisin itse selvittämään. Tai sitten oikeustiede.

Nykymaailmassa ei oikein ole olemassa ammatteja, joissa ei olisi vaatimuksena sosiaalista kanssakäymistä. Ne mitä on, ovat sitten hirveän haluttuja paikkoja, koska suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan halua olla jatkuvasti toisten kanssa tekemisissä.

Vierailija
22/24 |
11.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jossain lappeenrannassa kait aloitellaan jotain sosiaalipuolen opetusta?

Sieltä on lyhyt matka rajallekkin. Voisit ryhtyä terapeutiksi ja terapeuttisoida itseäsi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/24 |
11.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kirjastonhoitajan täytyy olla melko sosiaalinen. Asiakkaista täytyy tykätä, koska asiakaspalvelua on paljon varsinkin kaupungin kirjastoissa ja myös yhteistyötä erilaisten sidosryhmien, kuten päiväkotien, koulujen, nuorisotalon, senioritalon kanssa. Täytyy olla myös esiintymiskykyinen ja vetää erilaisia ryhmiä, vaikka satutuntia, lukupiiri, it-opastusta jne, järjestää tilaisuuksia jne. Harvalla työ on toimistotyötä eli esim aineiston luettelointia.

Vierailija
24/24 |
11.09.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Tuli mieleen että voisit olla vaikka psykologi, sosiaalityöntekijä, tilastotieteilijä, kirjastonhoitaja, ohjelmoija, kemisti, hautausmaantyöntekijä tai floristi, tuossa nyt joitain mitä tuli mieleen."

- Yliopostoon onkin minun viimeisen opiskelupaikka  valintani jälkeen tullutkin mielenkiintoiselta kuullostavia opinto -kokonaisuusksia, kuten vaikka tuo hautausmaantyöntekijän koulutusohjelma. Mitenkäs onko tuo floristin koulutusohjelma osa botaniikkaa, vai olenko eksyksissä? - Tovon kuitenkin lopuksi, että kovin sosiaalsesti kyvyttömät eivät hakeutuisi ehdoin -tahdoin psykologeiksi tai sosiaalityöntekijöiski, ellei ura tutkimuskammiossa, näiltä aloilta nappaa. Myös kirjastonhoitajana saattaa joutua olemaan ihmisten kanssa tekemisissä vielä pitkään.