Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä yliopistokoulutus sosiaalisesti kyvyttömälle?
11.09.2016 |
Tykkäisin noin teoriassa olla ihmisten kanssa, ainoa vaan luottamus ihmisiin on mennyt täysin koulukiusaamisen ja vuosia jatkuneen yksinäisyyden seurauksena. En osaa ollenkaan toimia ryhmässä, kouluaikojen ryhmätyöt vedin läpi puhumatta mitään, kaikki antoivat asian olla koska pitivät minua luuserina. Olen kyllä joustava ja mukautuvainen, mutta en osaa ryhmätilanteessa puhua enkä uskalla ottaa toisiin kontaktia. Paineen alla, tai jonkun turhautuessa minuun, lakoan täysin ja taannun mumisevaksi säheltäjäksi. Olen käsistäni tumpelo eli ammatikoulu ei tule kyseeseen. AMK:it ovat pelkkää ryhmätyötä eli hell no. Olen älykäs ja ns. kirjaviisas, eli yliopisto olisi se minun juttuni. Kysymys kuuluu, mikä ala?
Sanomattakin selvää että asiakaspalvelu osana tulevaa työnkuvaa ei tule kysymykseen. Työkaverit samalla työpaikalla ovat periaatteessa ok, jos henki on asiallinen (eli ei ole pakko kavereita tai näytellä mukasosiaalista). Työllistymisen pitäisi olla alalla mahdollisimman hyvä, minä en ole niitä ihmisiä jotka poimitaan rekrytoinnissa jatkoon kiinnostavan CV:n tai "hyvä tyyppi"-ominaisuuksien takia.
Mikä koulutus täyttäisi nämä kriteerit? (Ja älkää sanoko että ala tutkijaksi, tutkijoiden täytyy verkostoitua, olla tekemisissä ihmisten kanssa ja pitää luentoja.)
Kommentit (24)
No. Minä lähtisin kartoittamalla siitä, että mikä itseä kiinnostaa.... niin sitten lisi helpompi miettiä noita koulutusvaihtoehtojakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnon- ja valtiotieteelliset alat?
Miten ois ihan perinteisesti lääkis.
Yliopistossakin on ryhmätöitä.
Jos olet hyvä laskemaan lähtisin opiskelemaan matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa tai tekniikkaa. Tekniikan puolella suuntausin jollekin hyvin laskennelliselle puolelle. Esim. teknillinen mekaniikka. Siellä on ainakin todella hyvä työllisyys tilanne.
Semmoinen mikä sinua kiinnostaa ja millä alalla on töitä.
Ihmisten kanssa oppii kyllä olemaan kun treenaa tarpeeksi, tuon vamman ei pidä antaa vaikuttaa ammatinvalintaan.
t. introvertti esiintyjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn samaistumaan tähän tunteeseen.
Itse muistan kun aloitin leppävaaran laureassa tietojenkäsittelyn AMK:ssa niin ei herranjestas niitä ryhmätöiden määrää, jokaisella kurssilla "projekteja". Tuon jälkeen sanasta projekti tuli itselle kirosana.
Lopetin ekan vuoden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin hyvällä kirjoitustaidolla varustettu ihminen suoriutuu yliopistossa alasta kuin alasta.
Sun pitäisi kyllä keskittyä tuosta ongelmasta parantumiseen. Ei yliopistosta tule muuten yhtään mitään. Pitää vain löytää se tahtotila reipastumiseen, ei siinä ole oikotietä onneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa valita sellainen ala, jossa saat jotain oikeaa pätevyyttä ja osaamista. Ei siis mitään yleispätevää diipadaapaa. Kun osaat ja tiedät, että osaat niin se auttaa niissä sosiaalisissakin asioissa. Sut halutaan töihin osaamisen vuoksi, eikä siksi että olisit hyvä tyyppi.
Pystyn samaistumaan tähän tunteeseen.
Itse muistan kun aloitin leppävaaran laureassa tietojenkäsittelyn AMK:ssa niin ei herranjestas niitä ryhmätöiden määrää, jokaisella kurssilla "projekteja". Tuon jälkeen sanasta projekti tuli itselle kirosana.
Lopetin ekan vuoden jälkeen.
No mikä tarkalleen ottaen ryhmätöissä mättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun pitäisi kyllä keskittyä tuosta ongelmasta parantumiseen. Ei yliopistosta tule muuten yhtään mitään. Pitää vain löytää se tahtotila reipastumiseen, ei siinä ole oikotietä onneen.
Samaa mieltä. Kannattaa mennä terapiaan ja miettiä yliopistoa toissijaisena asiana. Ei mene ammatinvalintakaan sitten pieleen vain vanhojen traumojen takia.
Tuli mieleen että voisit olla vaikka psykologi, sosiaalityöntekijä, tilastotieteilijä, kirjastonhoitaja, ohjelmoija, kemisti, hautausmaantyöntekijä tai floristi, tuossa nyt joitain mitä tuli mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitäisi kyllä keskittyä tuosta ongelmasta parantumiseen. Ei yliopistosta tule muuten yhtään mitään. Pitää vain löytää se tahtotila reipastumiseen, ei siinä ole oikotietä onneen.
Samaa mieltä. Kannattaa mennä terapiaan ja miettiä yliopistoa toissijaisena asiana. Ei mene ammatinvalintakaan sitten pieleen vain vanhojen traumojen takia.
Mä kyllä suosittelen jonkun valinnan tekemistä jo nyt, vaikka menisitkin terapiaan. Ammattia voi vaihtaa ja koulutusta voi vaihtaa, jos se alkaakin tuntua väärältä sitten. Ei terapian takia kannata jäädä pysähdyksiin odottelemaan, että joku "korjaa sut".
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen että voisit olla vaikka psykologi, sosiaalityöntekijä, tilastotieteilijä, kirjastonhoitaja, ohjelmoija, kemisti, hautausmaantyöntekijä tai floristi, tuossa nyt joitain mitä tuli mieleen.
Psykologiaa ei edes pääse opiskelelemaan ellei omaa hyviä sosiaalisia taitoja, sillä useimmissa yliopistoissa on soveltuvuuskokeet juuri tätä varten. Muutenkin siinä työssä täytyy olla aika paljon ihmisten kanssa tekemisissä.
Ehdotan esimerkiksi journalistiikkaa tai jotain kirjoittamiseen liittyvää. Journalistisella alalla ei ole mikään pakko suuntautua sellaiseen työhön, jossa täytyy olla ihmisten kanssa jatkuvasti tekemisissä vaan voi kirjoittaa asioista, joita varten ei tarvitse olla koko ajan tapaamassa muita ihmisiä.
"No mikä tarkalleen ottaen ryhmätöissä mättää?"
- En ole se, jolta kysyt, mutta vastaan silti, että ei mikään, jos kaikki tekevät oman osansa, mutta liian usein ryhmätyöt on sitä, että liian moni käyttää huomattavan suuren aja sen huokailuun, että voisiko joku tehdä, niin itse voisi niinkuin katsoa vieressä, tai kadota paikalta, odottaen, että muut raportoivat hänelle ja tai pitävät hänen ajat tasalla . - Jos tekijä(t) onnistuu tekemään hyvää jälkeä voi sitten ottaa kunniain itselleenkin. Jos taas epäonnistuu, niin arvaappa, miten silloin toimitaan?
Tekniikan ala. On kyllä jonkin verran ryhmätöitä, mutta kyllä sinä niissä pärjäät. Kiusaajatyypit ei yleensä hae tekniikkaan, tai harva heistä hakee.
Jossain lappeenrannassa kait aloitellaan jotain sosiaalipuolen opetusta?
Sieltä on lyhyt matka rajallekkin.
Alue: Aihe vapaa
Oikein hyvää iltaa sinne porvooseen.