Lue keskustelun säännöt.
Ikävät seuraukset aiheettomasta lastensuojeluilmoituksesta
hellolel
10.09.2016 |
Meistä teki joku nimettömän ja tekaistun lastensuojeluilmoituksen keväällä. Ilmoitus itsessään oli täysin älytön, ja sosiaalityöntekijätkin sen tajusivat, mutta halusivat silti laittaa meidät prosessiin, tai kai se oli sääntöjen mukaan pakkokin, eli meille seurasi ensin parin kuukauden piinallinen odottelu, ja sen jälkeen kotikäynti, joka oli aivan kamala stressi, mutta käynnillä työntekijät totesivat, että on tosiaan ihan tuulesta temmattu ilmoitus. Ilmoituksen teki hyvin todennäköisesti häiriintynyt naapurimme, koska hän ei siedä sitä, että lapsemme pelaavat pallopelejä pihallamme. Hän on valittanut noista pallopeleistä useita kertoja taloyhtiön hallituksen ja isännöitsijän kautta, vaatinut esim korvauksia kun joutuu kuuntelemaan lasten ääntä, valittanut nurmikon kunnosta yms aivan älytöntä. Lapsemme eivät pelaa hänen pihallaan eikä nurmikkomme ole kärsinyt peleistä. Lapset eivät myöskään potki palloa seinään tms vaan pelaavat ihan normaalisti pihassa.
Minulle oli valtava shokki saada kirje lastensuojelusta, jossa ilmoitettiin että meistä on tehty tällainen ilmoitus ja siitä seuraavat toimenpiteet. Tuntui kamalalta ja mielivaltaiselta, että joku tuntematon tulee kotiimme arvostelemaan meitä ja lapsiamme. Järki sanoi että mitään syytä ilmoitukseen ei ole, mutta se sisälsi sen verran ilkeitä ja henkilökohtaisia väitteitä, että ne menivät kyllä ihon alle. Koko sen ajan, kun odotimme kotikäyntiä, vähensin sosiaalista elämäämme, en halunnut kutsua meille toisia lapsiperheitä kylään, tai leikkiä lasten kanssa pihassa. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt ehkä hakea sairaslomaa töistä, koska stressasin niin paljon ja nukuin huonosti. Mietin, miksi joku sanoo noin ilkeitä asioita meistä, ja miten paljon pahaa voi kenelle tahansa aiheuttaa suutuksissaan nimettömänä, koska ilmoituksesta seuraa aina tämä kamala kotikäynti ja piinallinen odotus. Lapsemmekin ovat jo aika isoja, joten emme oikein tienneet miten tämä vaikutti heihin.
Nyt kesän jälkeen tajuan, ettemme ole vieläkään toipuneet. Emme syöneet kertaakaan pihallamme kesällä, koska emme halua naapurin kuuntelevan juttujamme ruokapöydässä. Emme kertaakaan kutsuneet ystäviä meille grillaamaan tai syömään kesällä. En enää vie pyykkejä pihalle kuivumaan, niin että hän näkisi ne. Tuntuu ihan hullulta, mutten tunne oloani turvalliseksi omassa pihassamme, vaan pelkään irrationaalisesti, että hän kyttää ja kuuntelee, ja tekee taas uusia ilmoituksia.
Lapseni putosi puusta (ei edes minun valvonnassani) ja sai kipsin. Pelkään nyt että siitäkin tehdään ilmoitus, ja jotenkin väännetään se lastensuojeluasiaksi. Lisäksi joka kerta, kun esiteini korottaa ääntään kotona, pelkään hysteerisesti että naapuri siellä jo näpyttelee sos.toimiston puhelinnumeroa. Olemme ihan tavallinen perhe, jonka sosiaalityöntekijätkin totesivat, mutta nyt pelkään hulluna että naapuri keksii tehdä saman uudelleen. Olisi mahtavaa muuttaa, mutta taloudellsista syistä se ei ole muutamaan vuoteen mahdollista, ja asunto on muuten ihana ja täydellinen, lapsilla kaikki kaverit täällä ja koulu ja harrastukset lähellä. Tuntuu ihan hullulta että tuollainen ilmoitus ja hullu naapuri voi tällä tavalla onnistua tekemään kiusaa ja saada elämästä paljon kurjempaa kuin ennen tuota pelkoa.
Kommentit (489)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä te valittavat ihmiset sitten haluatte ratkaisuksi tähän ongelmaan? Että jos jostain tehdään lasu niin sossut ei saisi tutkia? Tai että ei saisi tehdä nimetöntä lasua ja sitten joku jättää pelon takia tekemättä? Erotetaan kaikki sossut ja palkataan tilalle uusia, kun nykyiset on vaan rahanahneita hirviöitä (vaikka ap:n tapauksessakin he toimivat ymmärtääkseni ihan oikein ja jättivät rauhaan kun huolta ei ollut)? Lopetetaan koko lastensuojelu?
Ratkaisuja:
1. Ennaltaehkäisy. Lisää matalan kynnyksen apua jota saa helposti ilman lastensuojelun asiakkuutta kuten keskusteluapu.
2. Ei-kiireellisten lastensuojeluilmotusten lajittelu. Tällainen on käytössä joissain kunnissa. Arvioidaan mitkä ilmoitukset kuuluvat lastensuojelulle ja mitkä vaikkapa perhetyölle. Säästää lastensuojelun resursseja.
3. Nimettömien ilmoitusten kielto. Ymmärrettävästi ilmoittajan nimen päätyminen perheelle josta ilmoitus on tehty tulee estää. Nimen on kuitenkin oltava sosiaaliviranomaisten tiedossa kiusailmoituksien estämiseksi.
4. Lastensuojelumerkinnän poistaminen jos ilmoitus todetaan aiheettomaksi. Nyt kaikki merkinnät säilyvät kunnes lapsi on 18.
5. Lisää resursseja lastensuojelulle. Hyvin usein lastensuojelun tekemät virheet johtuvat kiireestä.
Eri lisää: varsinkin kohtaan yksi pitää panostaa: hyvä kohtelu ensin vanhemmille ja mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään, toimeentuloon ym. asioihin (joko työn avulla tai ilman, jos ei riitä työpaikkoja kaikille). Hyvinvoivassa perheessä niin taloudellisesti, henkisesti, fyysisesti kuin sosiaalisestikin lapsilla on hyvät kasvuedellytykset, ja ne pitää turvata ensin vanhemmille. Ei siis niin, että esim. syrjitään ensin vanhempia, ja sen jälkeen autetaan, ja viime kädessä otetaan lapsi/lapset huostaan, mikä hyödyttää vain muita osapuolia.
Sossujen koulutusta pitäisi myös tutkia, olisiko siellä jotain parantamisen varaa. Moniin opintoihin kuuluu pakollisena oma terapia, ei olisi sosiaalialallekaan mikään huono idea. Voisi lisätä ymmärrystä ihmisyyttä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä te valittavat ihmiset sitten haluatte ratkaisuksi tähän ongelmaan? Että jos jostain tehdään lasu niin sossut ei saisi tutkia? Tai että ei saisi tehdä nimetöntä lasua ja sitten joku jättää pelon takia tekemättä? Erotetaan kaikki sossut ja palkataan tilalle uusia, kun nykyiset on vaan rahanahneita hirviöitä (vaikka ap:n tapauksessakin he toimivat ymmärtääkseni ihan oikein ja jättivät rauhaan kun huolta ei ollut)? Lopetetaan koko lastensuojelu?
Ratkaisuja:
1. Ennaltaehkäisy. Lisää matalan kynnyksen apua jota saa helposti ilman lastensuojelun asiakkuutta kuten keskusteluapu.
2. Ei-kiireellisten lastensuojeluilmotusten lajittelu. Tällainen on käytössä joissain kunnissa. Arvioidaan mitkä ilmoitukset kuuluvat lastensuojelulle ja mitkä vaikkapa perhetyölle. Säästää lastensuojelun resursseja.
3. Nimettömien ilmoitusten kielto. Ymmärrettävästi ilmoittajan nimen päätyminen perheelle josta ilmoitus on tehty tulee estää. Nimen on kuitenkin oltava sosiaaliviranomaisten tiedossa kiusailmoituksien estämiseksi.
4. Lastensuojelumerkinnän poistaminen jos ilmoitus todetaan aiheettomaksi. Nyt kaikki merkinnät säilyvät kunnes lapsi on 18.
5. Lisää resursseja lastensuojelulle. Hyvin usein lastensuojelun tekemät virheet johtuvat kiireestä.
Eri lisää: varsinkin kohtaan yksi pitää panostaa: hyvä kohtelu ensin vanhemmille ja mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään, toimeentuloon ym. asioihin (joko työn avulla tai ilman, jos ei riitä työpaikkoja kaikille). Hyvinvoivassa perheessä niin taloudellisesti, henkisesti, fyysisesti kuin sosiaalisestikin lapsilla on hyvät kasvuedellytykset, ja ne pitää turvata ensin vanhemmille. Ei siis niin, että esim. syrjitään ensin vanhempia, ja sen jälkeen autetaan, ja viime kädessä otetaan lapsi/lapset huostaan, mikä hyödyttää vain muita osapuolia.
Sossujen koulutusta pitäisi myös tutkia, olisiko siellä jotain parantamisen varaa. Moniin opintoihin kuuluu pakollisena oma terapia, ei olisi sosiaalialallekaan mikään huono idea. Voisi lisätä ymmärrystä ihmisyyttä kohtaan.
Kannatetaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä te valittavat ihmiset sitten haluatte ratkaisuksi tähän ongelmaan? Että jos jostain tehdään lasu niin sossut ei saisi tutkia? Tai että ei saisi tehdä nimetöntä lasua ja sitten joku jättää pelon takia tekemättä? Erotetaan kaikki sossut ja palkataan tilalle uusia, kun nykyiset on vaan rahanahneita hirviöitä (vaikka ap:n tapauksessakin he toimivat ymmärtääkseni ihan oikein ja jättivät rauhaan kun huolta ei ollut)? Lopetetaan koko lastensuojelu?
Ratkaisuja:
1. Ennaltaehkäisy. Lisää matalan kynnyksen apua jota saa helposti ilman lastensuojelun asiakkuutta kuten keskusteluapu.
2. Ei-kiireellisten lastensuojeluilmotusten lajittelu. Tällainen on käytössä joissain kunnissa. Arvioidaan mitkä ilmoitukset kuuluvat lastensuojelulle ja mitkä vaikkapa perhetyölle. Säästää lastensuojelun resursseja.
3. Nimettömien ilmoitusten kielto. Ymmärrettävästi ilmoittajan nimen päätyminen perheelle josta ilmoitus on tehty tulee estää. Nimen on kuitenkin oltava sosiaaliviranomaisten tiedossa kiusailmoituksien estämiseksi.
4. Lastensuojelumerkinnän poistaminen jos ilmoitus todetaan aiheettomaksi. Nyt kaikki merkinnät säilyvät kunnes lapsi on 18.
5. Lisää resursseja lastensuojelulle. Hyvin usein lastensuojelun tekemät virheet johtuvat kiireestä.
Teoriassa kaunis ajatus, mutta käytännössä se menee näin;
1.matalan kynnyksen ' apu':
-ammattitaidoton, lapseton, sinkku, vastavalmistunut, elämästä irtaantunut tai muuten vain vit...inen naikkonen 'kuuntelee' sinua ja hänellä ' herää vakava huoli' - jos ei muusta, niin sinun pärstäkertoimestasi- onhan hänellä valta antaa elämä tai ottaa se- riittää, kun raapustaa muutaman valheellisen kirjauksen.
2. arvioidaan mitkä kuuluvat lastensuojeluun/ perhetyölle
-ammattitaidoton, ehkä vastavalmistunut ja elämästä irtaantunut naikkonen perhetyöstä kuuntelee sinua, kyttää miten onnistut paineistetussa tilanteessa moppamaan,kokkaamaan,tarjoilemaan itse leivotut herkulliset pullakahveet,nukuttamaan vauvan kun uhmaikäinen kiukuttelee ja murkku huudattaa musiikkia liian kovaa tai paiskaa oven kiinni. Hänellä 'herää vakava huoli' arjenhallinnastasi, joten lastensuojeluunhan ilmoitus oikeasti sitten kuuluikin, kuten kaikki tähänkin asti. Jälleen seuraa vallanhimoisen virantoimittajan valheellinen raapustus, jolla perhe vodaan tuhota.
3.nimen oltava viranomaisten tiedossa kiusailmoituksien estämiseksi
- nimet ovat viranomaisten selvitettävissä nykyiselläänkin, usein myös ' nimettömien' ilmoittajien henkilötiedot pyydetään ilmoitusta tehdessä esim.puhelimitse. Tämä muutos ei siis vaikuttaisi juuri mitenkään, virkakoneisto on pätevöitynyt tuhoamaan tietoja ja asiakirjoja sekä tappamaan kaikki tutkinnat, jotka saattaisivat lopettaa virkaatekevän työuran tai haitata sitä. Pienten pulliasten ja heidän perheidensä elämä on täysin yhdentekevä tässä leikissä.
4.ilmoituksen poistaminen jos todetaan aiheettomaksi
-lastensuojelun merkinnät ja asiakirjat( siis ne,jotka virkamies katsoo tarpeelliseksi säilyttää oman selustansa turvaamiseksi) säilytetään kylläkin noin 100 vuotta, niitä EI poisteta lapsen täysi- ikäistyttyä, älkää nyt typeriä luulko! Miten mainio lyömäase useiden sukupolvien ajaksi- ikuinen leima ja häpeätahra.
Ja sitäpaitsi- virakamiesuskonnossa kukaan ei ole syytön, ei edes,vaikka toisin todistetaan.
Kyse on lastensuojelun totalitarismista ja niin julkeasta mielivallasta, että sitä ei Suomen rajojen ulkopuolella ymmärretä lainkaan, jos ei sisäpuolellakaan. Meidän perheemme lähtee maasta heti kun aika on sopiva ja yhtään lasta ei kannata tähän pehmokommunismin luvattuun maahan kenenkään täyspäisen enää tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä maa todelakin niin perseestä, että itseään ei saa puolustaa hyökkääjiä vastaan koska saattaa vahingossa vahingoittaa tätä liikaa ja joutuukin itse tuomiolle, lisäksi kuka tahansa random voi pilata toisten elämän tekemällä aiheettoman lasun eikä tästä koidu tälle mitään seurauksia. Täähän on rikollisten ja kiusaajien paratiisi.
Juu, tervetuloa todellisuuteen sinullekin. Sitähän se on.
Tämä ketju on oikeasti aika terapeuttinen. Ehkä ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että tulen kuulluksi ja ymmärretyksi tämän kanssa ja että on muitakin, jotka kokevat näin 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tämäkään keskustelu ei menisi ihan hukkaan, kun televisiossakin juuri tuli ohjelmaa, missä sanottiin, että täällä vauva.fi:ssä saa vain pahan mielen itselleen. Onneksi nyt muutenkin on tullut asioita esille, mutta en tiedä, onko lastensuojelun puutteita yleisesti otettu muualla käsittelyyn.
Ei olla otettu. Olen yrittänyt viedä omaa kokemustani julkisuuteen mutta lehdet, edes roskalehdet, eivät suostu julkaisemaan kriittistä juttua lasusta. Iltiksestäkin sanottiin vaan että "emme voi ottaa tällaista käsittelyyn...". Avasi ainakin mun silmät tajuamaan millainen kommunisti-pa*kamaa Suomi on.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun ap otti aiheen puheeksi. Tämä lasun arvostelu on kielletty aihe Suomessa. Siksi, koska kansainväliset firmat tahkoaa rahaa näillä lasun haaviin joutuneilla lapsilla.
Meidän perhe on ei nyt niin aiheettoman lasuilmon, mutta siitä seuranneen järjettömän kiusaamisen, uhri. Kaikki alkoi siitä että menin yksityiselle terapeutille ekaa kertaa kertomaan ongelmastani, nimittäin saatoin suutuspäissäni (olin myös uupunut) läpsäistä 3-v lastani kämmenselälle jos hän teki jotain tuhmaa eikä totellut kun ohjasin lopettamaan. Yritin saada tämän omin keinoin loppumaan mutta en onnistunut. Samoin mieheni oli uupunut, oli hänellä ollut masennustakin muttei ollut ikinä hakenut apua siihen ja lisäksi hän harjoitti henkistä väkivaltaa ja uhkaili joskus myös fyysisellä, eli oli tyrannihenkisyyttä hänessä. Ei siis todellakaan mikään hyvä tilanne, ja toivoinkin mielessäni että mies vaan kuolisi pois tai ottaisi eron jotta pääsisin eroon hänestä.
Noniin, no sitten tämä terapeutti päätti tehdä meistä lasu ilmoituksen (ensimmäisen tapaamisen perusteella), josta seurasi hirveitä asioita. Koska minä olin tyhmä eli rehellinen, vietiin meiltä pienet lapset jo kuukauden päästä lasu ilmoituksesta, mitään oikeaa apua ei saatu (esim kotiapua tai perhekuntoutusta tai yhtään mitään muuta, kuin jotain mukavien juttelua pari kertaa viikossa sosionomien kanssa) ja asianajajamme on sitä mieltä että avohuollon johtavalla sossulla oli selvästi meitä jotain vastaan henkilöinä. Vastuusossu ehtikin jo pakenemaan tässä välissä jonnekin tai sitten kuoli pois. Emme siis saaneet lain mukaista apua. Sijoituksen, ja varsinkin huostaanoton, pitäisi olla se viimeinen ja äärimmäinen keino mutta eipä se näille akoille ollut temppu eikä mikään.
No, me olemme (olimme) ulospäin ihan normaali perhe, työssä käyviä vanhempia, minä vielä korkeakoulutettu. Asuimme vielä silloin, kun lasuilmoitus tehtiin, kämäsellä alueella, mutta kuten oli toiveenakin, niin päästiin muuttamaan mukavammalle alueelle. Sattuu siis sitä paremmissakin piireissä.
Nyt tilanne on se että välit mieheni kanssa on totaalisen jäätyneet koska hän syyttää minua kaikesta ja lapset ovat sijaisperheessä (kylläkin minun valitsemassani/taistelemassani tutussa) perheessä. Asumme erikseen ja mieheni yrittää saada yksinhuoltajuuden. Onneksi ollaan sentään edelleen molemmat töissä, eli ei sossut päässeet lopullisesti tuhoamaan meitä ainakaan vielä. Siinä se. Terveisiä tutuille ja possutädeille.
Myös täällä haettiin itse apua perheväkivallan uhan vuoksi. Minä, joka apua pyysin ( avunpyyntö oli erittäin perusteltu, mies sai vankeustuomion teoistaan, pienen mutta sai kuitenkin) jouduin lastensuojelun piinaamaksi ja lapsestani erotetuksi tekaistujen asiakirjojen ja valheiden avulla- jälkikäteen ei ole voitu näyttää toteen yhtäkään niistä valheista joita huostahakemuksessa ja ilmoituksissa yms minusta aikanaan kirjoitettiin. Vielä pitkälle toistakymmentä vuotta myöhemminkin taistelen pitääkseni mielenterveyteni koossa ja kamppailen eriasteisten traumojen kanssa, sillä mitään oikein kohdennettua tai oikea- aikaista apua en lukuisista pyynnöistäni huolimatta mistään saanut, kiusantekoa jatkettiin myös erittäin rajulla tavalla kuopukseni syntymän jälkeen. Ilman ystäviäni ja toisen lapseni isää myös hänet olisi koneisto väkivaltaisest vienyt valheellisten ja vanhentuneiden asiakirjojen nojalla. Huostaanotto esikoiseni osalta kylläkin tehtiin kun lopulta yksinkertaisesti romahdin keskellä arjen vaatimuksia ja siispä annoin lapseni 'väliaikaiseen sijoitukseen' tuttavaperheeseeni koska en enää tiennyt miten muuten olisin voinut selvitä silloisessa tioanteessani Perhe, joka oli toiminut tukiperheenä jo aiemmin olikin selkäni takana ryhtynyt kaikessa hiljaisuudessa järjestämään huostaanottoa. Kunpa vain olisin ollut hiljaa ja yrittänyt selvitä muulla keinoin, mutta tyhmä ja tietämätön olin. Lähes välittömästi väliaikaisuus muuttui pysyväksi, lakineuvoja en saanut, tietoa oikeuksistamme en saanut, edes kaikkia perusteluja päätöksille en saanut saati tietoa kaikista niistä asiakirjoista, joiden nojalla sossu/HAO sitten teki päätöksensä. Nyt vuosia myöhemmin, kun olen pahimmasta myllytyksestä päässyt yli, yritän saada selville totuuden siitä, mitä tapahtui, missä tapahtui ja miksi tapahtui, mutta koska prosessissa tehtiin useita eri laittomuuksia ja viranomaiset tämän tietävät, he kieltytyvät luovuttamasta tietoja joiden nojalla voisin todistaa tietyt hlöt syyllisiksi minut romahduttaneeseen elämäntilanteeseen ja elinikäiset traumat aikaansaaneisiin päätöksiin. Tässä pisteessä kun ei ole enää kyse siitä, toteutuvatko pelkästään lapsen oikeudet, vaan kyse on myös siitä, että minua vastaan on tehty rikoksia, vaikka olen itse aktiivisesti kertonut tarkalleen mitä apua/ tukea olisimme tarvinneet- sitäpä ei annettu. Lapsen asiat ovat niin hyvin, kuin ne kykenin tuolloin järjestämään, mutta todellista äiti- lapsi yhteyttä häneen minulla ei tule olemaan koskaan normaalilla tavalla. Lastensuojelu ja virkakoneisto varasti paitsi minulta lapseni myös lapseltani äidin sekä oikeuden omaan verisukuunsa. Valtio ei ole perhe, järjestelmä ei ole ystävä, asiantuntija ei ole äitisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin viranomaisena (ei sosiaali-) en voi kun ihmetellä. Pitäisikö jokainen lapsiperhe tarkastaa vuosittain niin tarkastus olisi rutiininomainen asia kaikille, eikä mikään kohdistettu traumaisku? Jääkö ihmisille myös poliisien liikennevalvonnasta traumoja? Kuka uskaltaa tehdä rikollisen juopponaapurin lapsista lasua jos nimi on pakko jättää jonnekin tietokantaan? Lukaisin minilexiä ja thl:n tietopakettia että saa olla paketti aikalailla sekaisin jos lasu on jonkinlainen ongelma.
Ei tosiaan liikennevalvonnasta tai vaikka poliisin toiminnasta yleensä jää traumoja. Mitä sun mielestä lastensuojelusta kertoo se, että heidän asiakkailleen voi jäädä?
Ohis, mutta ei se aina poliiseillakaan ihan putkeen mene... Mm. nämä Elokapina-mielenosoitukseen liittyvät asiat ovat vielä selvittelyn alla ja olisiko tämän yhden putkapahoinpitely-tilanteenkin selvityskin vielä kesken... Ko. videot itsekin nähneenä voisin sanoa, että ihan oikein ei olla menetelty ko. tilanteissa. Mutta yleisestihän voi olla luottavaisin mielin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä te valittavat ihmiset sitten haluatte ratkaisuksi tähän ongelmaan? Että jos jostain tehdään lasu niin sossut ei saisi tutkia? Tai että ei saisi tehdä nimetöntä lasua ja sitten joku jättää pelon takia tekemättä? Erotetaan kaikki sossut ja palkataan tilalle uusia, kun nykyiset on vaan rahanahneita hirviöitä (vaikka ap:n tapauksessakin he toimivat ymmärtääkseni ihan oikein ja jättivät rauhaan kun huolta ei ollut)? Lopetetaan koko lastensuojelu?
Ratkaisuja:
1. Ennaltaehkäisy. Lisää matalan kynnyksen apua jota saa helposti ilman lastensuojelun asiakkuutta kuten keskusteluapu.
2. Ei-kiireellisten lastensuojeluilmotusten lajittelu. Tällainen on käytössä joissain kunnissa. Arvioidaan mitkä ilmoitukset kuuluvat lastensuojelulle ja mitkä vaikkapa perhetyölle. Säästää lastensuojelun resursseja.
3. Nimettömien ilmoitusten kielto. Ymmärrettävästi ilmoittajan nimen päätyminen perheelle josta ilmoitus on tehty tulee estää. Nimen on kuitenkin oltava sosiaaliviranomaisten tiedossa kiusailmoituksien estämiseksi.
4. Lastensuojelumerkinnän poistaminen jos ilmoitus todetaan aiheettomaksi. Nyt kaikki merkinnät säilyvät kunnes lapsi on 18.
5. Lisää resursseja lastensuojelulle. Hyvin usein lastensuojelun tekemät virheet johtuvat kiireestä.
Eri lisää: varsinkin kohtaan yksi pitää panostaa: hyvä kohtelu ensin vanhemmille ja mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään, toimeentuloon ym. asioihin (joko työn avulla tai ilman, jos ei riitä työpaikkoja kaikille). Hyvinvoivassa perheessä niin taloudellisesti, henkisesti, fyysisesti kuin sosiaalisestikin lapsilla on hyvät kasvuedellytykset, ja ne pitää turvata ensin vanhemmille. Ei siis niin, että esim. syrjitään ensin vanhempia, ja sen jälkeen autetaan, ja viime kädessä otetaan lapsi/lapset huostaan, mikä hyödyttää vain muita osapuolia.
Sossujen koulutusta pitäisi myös tutkia, olisiko siellä jotain parantamisen varaa. Moniin opintoihin kuuluu pakollisena oma terapia, ei olisi sosiaalialallekaan mikään huono idea. Voisi lisätä ymmärrystä ihmisyyttä kohtaan.
Tyhmä ja tietämätön kysyy: missä opinnoissa on pakollinen oma terapia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo juunyt ole enää normaalia käytöstä aikuiselta ihmiseltä ettei uskalla enää tehdä mitään normaalia ja itkua väännetään paniikissa. Nyt taitaa olla oikeasti pian lasulle tilausta jos moiset vainoharhat jatkuu. Ota itseäsi niskasta kiinni ja palaa normaaliin elämään. Ja hae itsellesi ammattiapua sillä lapsi/lapset kärsii jos vanhemmat ovat kuin säikkyjä pupuja.
Tämä on vanha ketju mutta aihe on tätäpäivää. Ylläolevan kommentin kirjoittajan lailla ajatteleva ei tajua, millaisia psyykkisiä ja pysyviä traumoja sosiaalityö tuottaa niin lapsille kuin vanhemmillekin ja te tyhjän kyttääjät, perättömien valheiden levittelijät, teistä minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa. Oma elämäni ja mielenterveyteni on mennyttä työkyvyn ohella lopuksi ikää sairaiden valheiden ja mustamaalaamisen vuoksi. Ilman lapsiani olisin tap pa nut itseni. Te turhat ilmoittelijat ette tajua mikä helvetti voi tavallisella vanhemmalla olla edessään vain siksi että teille ' heräsi huoli'! Ottaisitte edes siitä selvää, mistä koko kieroutunut huoli käsitteen viljely on saanut alkunsa, mutta ei, teillä ei älykkyysosamäärä siihen taivu.
Tätä ei ehkä kannattaisi sanoa ääneen, mutta entäpä jos asia onkin toisin päin? Joku tekee perättömän lasun äidistä joka sattuu olemaan opettaja?
Seurauksena on, että kaikki kärsivät. Opettajan ura, hänen lapset ja luultavasti opetettavatkin lapset. Jos yrittää hakea uusia töitä, siellä se lasu seuraa.Mitä ihmettä sinä sössötät? Kuule kyllä meillä sossuillakin on lapsoa, joistain heistä tulee lasujakin joskus. On myös sossuja, joilla on oma lapsi huostassa. Ja silti käydään töissä normaalisti.
Vai että sossun lapsesta on herännyt "huoli". Kuis se nyt niin on käynyt? Vääränlainen makaroonilaatikko kyseessä? Kyllä ammattilaisen pitäis osata lapsensa hoitaa!
Ihan mielenkiinnosta kysyn, miltä sossusta tuntuu kun Sossut tunkee ovesta sisään ja ryhtyy nuuskimaan nurkkia. Onko pölyä tai sotkua. Miten sossu suhtautuu, kun kollega raivoaa pää punaisena, kun yrität oikaista valheellista tietoa? Olisi kiva olla kärpäsenä katossa seuraamassa tilannetta.
Oikeassa elämässä nämä ammattilaiset ei kuitenkaan näytä onnistuvan omien lastensa kanssa mitenkään erinomaisesti. Olen nähnyt sossun lapsen ryyppäämässä, oli 13 -vuotias..Huoh, sossut on ihmisiä niinkuin me muutkin. Ne tekee virheitä lasten kasvatuksessa, kaikki tekee. Ja teinit nyt vaan on teinejä, hyvästä kasvatuksesta huolimatta ne saattaa eksyä väärään seuraan ja alkaa ryyppäämään tai vaikka käyttämään huumeita. Minäkin olen sossun lapsi, ja vaikka vanhemmat parhaansa yritti niin kyllä onnistuin ryyppäämään alaikäisenä, tosin olin jo 16v kun aloitin. Ihan normaali, asiansa hoitava aikuinen minusta kasvoi, hyvissä väleissä vanhempien kanssa edelleen.
Ja kyllä, oli kotona pölyä nurkissa ja välillä sotkuista, se on ihan normaalia. Sossuäitini ei edelleenkään sano mitään, vaikka meillä olisi minkälainen kaaos kun tulee lapsenlapsiaan katsomaan, tai vaikka syöttäisin lapsille nakkeja ja ranskalaisia joskus ruuaksi.
Minun on sen puoleen helppo luottaa lastensuojeluun, että tunnen useamman sossun ja kaikki on ihan mukavia järki-ihmisiä, joilla on suuri sydän ja halua auttaa muita.
Miksi, siis MIKSI sinusta ei ole tehty huoli-ilmoitusta ja asiakkuutta jo aloitettu, kuten äitisikin kohdalla olisi pitnäyt toimia? Ainiin, mutta sinähän olet niiden jälkeläisiä. Itse olen joutunut sosiaalikoneiston vainoamaksi, siis todella vainoamaksi. En voi ymmärtää,miten sinun käsityksesi sosiaalialalla työskentelevistä voi olla kuvaamasi kaltainen vai olisiko vain niin, että koska et näe metsää puilta eläessäsi umpilepikossa, koet tarpeelliseksi puolustella niitä samoja ihmisiä,jotka harjoittavat mielivaltaansa vailla mitään omaatuntoa ja ilman asianmukaista tai riittävää elämänkokemusta saati koulutusta ja hymyilevät päälle "kuinka nyt tuli taas viljopetteriliisaa autetuksi, vähät vanhemmista, nehän syöttivät lapselleen nakkimakkaroita,herrantähden sentään ja imuroivatkin vain kerran viikkossa!" Miksi uskot lähipiirisi valheita, etkö tosiaan kykene näkemään heidän toimintansa taakse? Kokeile joskus ajatella ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun ap otti aiheen puheeksi. Tämä lasun arvostelu on kielletty aihe Suomessa. Siksi, koska kansainväliset firmat tahkoaa rahaa näillä lasun haaviin joutuneilla lapsilla.
Meidän perhe on ei nyt niin aiheettoman lasuilmon, mutta siitä seuranneen järjettömän kiusaamisen, uhri. Kaikki alkoi siitä että menin yksityiselle terapeutille ekaa kertaa kertomaan ongelmastani, nimittäin saatoin suutuspäissäni (olin myös uupunut) läpsäistä 3-v lastani kämmenselälle jos hän teki jotain tuhmaa eikä totellut kun ohjasin lopettamaan. Yritin saada tämän omin keinoin loppumaan mutta en onnistunut. Samoin mieheni oli uupunut, oli hänellä ollut masennustakin muttei ollut ikinä hakenut apua siihen ja lisäksi hän harjoitti henkistä väkivaltaa ja uhkaili joskus myös fyysisellä, eli oli tyrannihenkisyyttä hänessä. Ei siis todellakaan mikään hyvä tilanne, ja toivoinkin mielessäni että mies vaan kuolisi pois tai ottaisi eron jotta pääsisin eroon hänestä.
Noniin, no sitten tämä terapeutti päätti tehdä meistä lasu ilmoituksen (ensimmäisen tapaamisen perusteella), josta seurasi hirveitä asioita. Koska minä olin tyhmä eli rehellinen, vietiin meiltä pienet lapset jo kuukauden päästä lasu ilmoituksesta, mitään oikeaa apua ei saatu (esim kotiapua tai perhekuntoutusta tai yhtään mitään muuta, kuin jotain mukavien juttelua pari kertaa viikossa sosionomien kanssa) ja asianajajamme on sitä mieltä että avohuollon johtavalla sossulla oli selvästi meitä jotain vastaan henkilöinä. Vastuusossu ehtikin jo pakenemaan tässä välissä jonnekin tai sitten kuoli pois. Emme siis saaneet lain mukaista apua. Sijoituksen, ja varsinkin huostaanoton, pitäisi olla se viimeinen ja äärimmäinen keino mutta eipä se näille akoille ollut temppu eikä mikään.
No, me olemme (olimme) ulospäin ihan normaali perhe, työssä käyviä vanhempia, minä vielä korkeakoulutettu. Asuimme vielä silloin, kun lasuilmoitus tehtiin, kämäsellä alueella, mutta kuten oli toiveenakin, niin päästiin muuttamaan mukavammalle alueelle. Sattuu siis sitä paremmissakin piireissä.
Nyt tilanne on se että välit mieheni kanssa on totaalisen jäätyneet koska hän syyttää minua kaikesta ja lapset ovat sijaisperheessä (kylläkin minun valitsemassani/taistelemassani tutussa) perheessä. Asumme erikseen ja mieheni yrittää saada yksinhuoltajuuden. Onneksi ollaan sentään edelleen molemmat töissä, eli ei sossut päässeet lopullisesti tuhoamaan meitä ainakaan vielä. Siinä se. Terveisiä tutuille ja possutädeille.
Myös täällä haettiin itse apua perheväkivallan uhan vuoksi. Minä, joka apua pyysin ( avunpyyntö oli erittäin perusteltu, mies sai vankeustuomion teoistaan, pienen mutta sai kuitenkin) jouduin lastensuojelun piinaamaksi ja lapsestani erotetuksi tekaistujen asiakirjojen ja valheiden avulla- jälkikäteen ei ole voitu näyttää toteen yhtäkään niistä valheista joita huostahakemuksessa ja ilmoituksissa yms minusta aikanaan kirjoitettiin. Vielä pitkälle toistakymmentä vuotta myöhemminkin taistelen pitääkseni mielenterveyteni koossa ja kamppailen eriasteisten traumojen kanssa, sillä mitään oikein kohdennettua tai oikea- aikaista apua en lukuisista pyynnöistäni huolimatta mistään saanut, kiusantekoa jatkettiin myös erittäin rajulla tavalla kuopukseni syntymän jälkeen. Ilman ystäviäni ja toisen lapseni isää myös hänet olisi koneisto väkivaltaisest vienyt valheellisten ja vanhentuneiden asiakirjojen nojalla. Huostaanotto esikoiseni osalta kylläkin tehtiin kun lopulta yksinkertaisesti romahdin keskellä arjen vaatimuksia ja siispä annoin lapseni 'väliaikaiseen sijoitukseen' tuttavaperheeseeni koska en enää tiennyt miten muuten olisin voinut selvitä silloisessa tioanteessani Perhe, joka oli toiminut tukiperheenä jo aiemmin olikin selkäni takana ryhtynyt kaikessa hiljaisuudessa järjestämään huostaanottoa. Kunpa vain olisin ollut hiljaa ja yrittänyt selvitä muulla keinoin, mutta tyhmä ja tietämätön olin. Lähes välittömästi väliaikaisuus muuttui pysyväksi, lakineuvoja en saanut, tietoa oikeuksistamme en saanut, edes kaikkia perusteluja päätöksille en saanut saati tietoa kaikista niistä asiakirjoista, joiden nojalla sossu/HAO sitten teki päätöksensä. Nyt vuosia myöhemmin, kun olen pahimmasta myllytyksestä päässyt yli, yritän saada selville totuuden siitä, mitä tapahtui, missä tapahtui ja miksi tapahtui, mutta koska prosessissa tehtiin useita eri laittomuuksia ja viranomaiset tämän tietävät, he kieltytyvät luovuttamasta tietoja joiden nojalla voisin todistaa tietyt hlöt syyllisiksi minut romahduttaneeseen elämäntilanteeseen ja elinikäiset traumat aikaansaaneisiin päätöksiin. Tässä pisteessä kun ei ole enää kyse siitä, toteutuvatko pelkästään lapsen oikeudet, vaan kyse on myös siitä, että minua vastaan on tehty rikoksia, vaikka olen itse aktiivisesti kertonut tarkalleen mitä apua/ tukea olisimme tarvinneet- sitäpä ei annettu. Lapsen asiat ovat niin hyvin, kuin ne kykenin tuolloin järjestämään, mutta todellista äiti- lapsi yhteyttä häneen minulla ei tule olemaan koskaan normaalilla tavalla. Lastensuojelu ja virkakoneisto varasti paitsi minulta lapseni myös lapseltani äidin sekä oikeuden omaan verisukuunsa. Valtio ei ole perhe, järjestelmä ei ole ystävä, asiantuntija ei ole äitisi.
Joo, kaamein ja traumaattisin kokemus oli juuri noiden "arvon virkamiesten" kirjoittamat kunnianloukkaukset ja valheet lastemme(!) asiakaskertomuksiin. Sinne tuli kaikkea bullshittiä mm. anopin näkemyksistä (siis anopin joka ei pidä minusta) jotka esitettiin täytenä totena (eikä edes kysytty meidän vanhempien mielipidettä näihin näkemyksiin), mutta sen sijaan mitään äitini neutraalempia kommentteja ei kirjattu koska nehän olisivat antaneet liian hyvää kuvaa meidän perheestä! Ja tosiaan, kirjatut asiat alkoivat tosiaan elämään ihan omaa elämäänsä kuten joku jo mainitsikin.
Jos näitä kirjauksia ei otettaisi niin tosissaan kaikilla virka-asteilla, olisin vain huutonauranut näiden noita-akkojen paksuille jutuille. Tätä tarinointikirjaamis-traumaa ei ymmärretä eikä oteta tosissaan julkisella puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavalla kerralla kannattaa ottaa lakimies joka on perehtynyt Lasuun mukaan tapaamisiin. Ainakin tapaamiset menee sitten lakia noudattaen ja ei tule ikäviä yllätyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tämäkään keskustelu ei menisi ihan hukkaan, kun televisiossakin juuri tuli ohjelmaa, missä sanottiin, että täällä vauva.fi:ssä saa vain pahan mielen itselleen. Onneksi nyt muutenkin on tullut asioita esille, mutta en tiedä, onko lastensuojelun puutteita yleisesti otettu muualla käsittelyyn.
Ei olla otettu. Olen yrittänyt viedä omaa kokemustani julkisuuteen mutta lehdet, edes roskalehdet, eivät suostu julkaisemaan kriittistä juttua lasusta. Iltiksestäkin sanottiin vaan että "emme voi ottaa tällaista käsittelyyn...". Avasi ainakin mun silmät tajuamaan millainen kommunisti-pa*kamaa Suomi on.
Juuri tästä syystä esim. omanelämänkerrallisen kirjan, blogin, yleisönosastoihin tai keskustelupalstoille kirjoittaminen on ainoa reitti saada oma äänensä kuuluviin juuri sellaisena kuin sen haluaa tulevan kuulluksi. Ja valituksia, oikaisuvaatimuksia,perusteltuja rikosilmoituksia,kanteluita,asiakirjatilauksia joihin sisältyvät myös lokit, kaikkien kirjausten ja merkintöjen vaatimista alkuperäisessä muodossaan,jos on perusteltu syy epäillä että muokkamaton versio asiakirjoista on vaiokuttanut päätöksentekoon kuten yleensä on jne. Lukekaan lastensuojelulakia, potilaslakia, tietosuojalakia,perustuslakia,ihmisoikeuksien julistus yms yms. niin saatte jonkinlaisen käsityksen siitä laittomuuden määrästä,mitä lastensuojelu ja muu viranomaiskoneisto maassammme toteuttaa joka ikinen päivä. Ottakaa selvää oikeuksistanne ja kertokaa tietonne heille, jotka ovat joutuneet näiden kieroutuneiden "suvaitsevaisten" keskiluokkaisten ja rahanahneiden vallastaan humaltuneiden kynsiin. Pitäkää puolenne, älkääkä luovuttako- jos ette itsenne takia, tehkää se meidän muiden vuoksi ja lastenne ja lastenlastenne vuoksi. Totuus voittaa aina, jopa ylimielisimmän sosiaalityöntekijän tai väkivaltaisimman poliisin. Ja se totuus ei ole sama asia,kuin se mielivaltaisen viranomaisen rustailema horina huolista, joita hän omassa ahdistuneessa maailmankuvassaan kokee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuo juunyt ole enää normaalia käytöstä aikuiselta ihmiseltä ettei uskalla enää tehdä mitään normaalia ja itkua väännetään paniikissa. Nyt taitaa olla oikeasti pian lasulle tilausta jos moiset vainoharhat jatkuu. Ota itseäsi niskasta kiinni ja palaa normaaliin elämään. Ja hae itsellesi ammattiapua sillä lapsi/lapset kärsii jos vanhemmat ovat kuin säikkyjä pupuja.
Tämä on vanha ketju mutta aihe on tätäpäivää. Ylläolevan kommentin kirjoittajan lailla ajatteleva ei tajua, millaisia psyykkisiä ja pysyviä traumoja sosiaalityö tuottaa niin lapsille kuin vanhemmillekin ja te tyhjän kyttääjät, perättömien valheiden levittelijät, teistä minulla ei ole mitään hyvää sanottavaa. Oma elämäni ja mielenterveyteni on mennyttä työkyvyn ohella lopuksi ikää sairaiden valheiden ja mustamaalaamisen vuoksi. Ilman lapsiani olisin tap pa nut itseni. Te turhat ilmoittelijat ette tajua mikä helvetti voi tavallisella vanhemmalla olla edessään vain siksi että teille ' heräsi huoli'! Ottaisitte edes siitä selvää, mistä koko kieroutunut huoli käsitteen viljely on saanut alkunsa, mutta ei, teillä ei älykkyysosamäärä siihen taivu.
Tätä ei ehkä kannattaisi sanoa ääneen, mutta entäpä jos asia onkin toisin päin? Joku tekee perättömän lasun äidistä joka sattuu olemaan opettaja?
Seurauksena on, että kaikki kärsivät. Opettajan ura, hänen lapset ja luultavasti opetettavatkin lapset. Jos yrittää hakea uusia töitä, siellä se lasu seuraa.Mitä ihmettä sinä sössötät? Kuule kyllä meillä sossuillakin on lapsoa, joistain heistä tulee lasujakin joskus. On myös sossuja, joilla on oma lapsi huostassa. Ja silti käydään töissä normaalisti.
Vai että sossun lapsesta on herännyt "huoli". Kuis se nyt niin on käynyt? Vääränlainen makaroonilaatikko kyseessä? Kyllä ammattilaisen pitäis osata lapsensa hoitaa!
Ihan mielenkiinnosta kysyn, miltä sossusta tuntuu kun Sossut tunkee ovesta sisään ja ryhtyy nuuskimaan nurkkia. Onko pölyä tai sotkua. Miten sossu suhtautuu, kun kollega raivoaa pää punaisena, kun yrität oikaista valheellista tietoa? Olisi kiva olla kärpäsenä katossa seuraamassa tilannetta.
Oikeassa elämässä nämä ammattilaiset ei kuitenkaan näytä onnistuvan omien lastensa kanssa mitenkään erinomaisesti. Olen nähnyt sossun lapsen ryyppäämässä, oli 13 -vuotias..Huoh, sossut on ihmisiä niinkuin me muutkin. Ne tekee virheitä lasten kasvatuksessa, kaikki tekee. Ja teinit nyt vaan on teinejä, hyvästä kasvatuksesta huolimatta ne saattaa eksyä väärään seuraan ja alkaa ryyppäämään tai vaikka käyttämään huumeita. Minäkin olen sossun lapsi, ja vaikka vanhemmat parhaansa yritti niin kyllä onnistuin ryyppäämään alaikäisenä, tosin olin jo 16v kun aloitin. Ihan normaali, asiansa hoitava aikuinen minusta kasvoi, hyvissä väleissä vanhempien kanssa edelleen.
Ja kyllä, oli kotona pölyä nurkissa ja välillä sotkuista, se on ihan normaalia. Sossuäitini ei edelleenkään sano mitään, vaikka meillä olisi minkälainen kaaos kun tulee lapsenlapsiaan katsomaan, tai vaikka syöttäisin lapsille nakkeja ja ranskalaisia joskus ruuaksi.
Minun on sen puoleen helppo luottaa lastensuojeluun, että tunnen useamman sossun ja kaikki on ihan mukavia järki-ihmisiä, joilla on suuri sydän ja halua auttaa muita.
Miksi, siis MIKSI sinusta ei ole tehty huoli-ilmoitusta ja asiakkuutta jo aloitettu, kuten äitisikin kohdalla olisi pitnäyt toimia? Ainiin, mutta sinähän olet niiden jälkeläisiä. Itse olen joutunut sosiaalikoneiston vainoamaksi, siis todella vainoamaksi. En voi ymmärtää,miten sinun käsityksesi sosiaalialalla työskentelevistä voi olla kuvaamasi kaltainen vai olisiko vain niin, että koska et näe metsää puilta eläessäsi umpilepikossa, koet tarpeelliseksi puolustella niitä samoja ihmisiä,jotka harjoittavat mielivaltaansa vailla mitään omaatuntoa ja ilman asianmukaista tai riittävää elämänkokemusta saati koulutusta ja hymyilevät päälle "kuinka nyt tuli taas viljopetteriliisaa autetuksi, vähät vanhemmista, nehän syöttivät lapselleen nakkimakkaroita,herrantähden sentään ja imuroivatkin vain kerran viikkossa!" Miksi uskot lähipiirisi valheita, etkö tosiaan kykene näkemään heidän toimintansa taakse? Kokeile joskus ajatella ihan itse.
Eihän nyt kaikki kai toimi väärin lastensuojelussakaan kuitenkaan ja kaikkialla, ainakaan tämän kirjoittajan tuntemat ihmiset? Vaikka siis itse ilmeisesti oletkin kokenut vääryyttä (mihin toiv. saat vielä joskus oikeutta), niin ei kaikille kuitenkaan kai käy niin. Mutta siltikin kannatan varhaista puuttumista jollain tavalla asioihin, jos on ongelmia, mutta todellakin ensisijaisesti vanhempia tukien ja auttaen, ja että ihmisiä kohdeltaisiin hyvin jo ennen vanhemmuutta, niin pärjäävät lapsiperhearjessa itsekin. Voihan sitä myöhemminkin apua joutua tarvitsemaan, mutta sekin voisi olla juurikin sitä matalan kynnyksen palvelua, ellei sitten ole muita ihmissuhteita, jotka voisivat auttaa silloin, kun sitä apua tarvitsee. Tosin voisi tämä yhteiskunta vähän inhimillisempikin olla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun ap otti aiheen puheeksi. Tämä lasun arvostelu on kielletty aihe Suomessa. Siksi, koska kansainväliset firmat tahkoaa rahaa näillä lasun haaviin joutuneilla lapsilla.
Meidän perhe on ei nyt niin aiheettoman lasuilmon, mutta siitä seuranneen järjettömän kiusaamisen, uhri. Kaikki alkoi siitä että menin yksityiselle terapeutille ekaa kertaa kertomaan ongelmastani, nimittäin saatoin suutuspäissäni (olin myös uupunut) läpsäistä 3-v lastani kämmenselälle jos hän teki jotain tuhmaa eikä totellut kun ohjasin lopettamaan. Yritin saada tämän omin keinoin loppumaan mutta en onnistunut. Samoin mieheni oli uupunut, oli hänellä ollut masennustakin muttei ollut ikinä hakenut apua siihen ja lisäksi hän harjoitti henkistä väkivaltaa ja uhkaili joskus myös fyysisellä, eli oli tyrannihenkisyyttä hänessä. Ei siis todellakaan mikään hyvä tilanne, ja toivoinkin mielessäni että mies vaan kuolisi pois tai ottaisi eron jotta pääsisin eroon hänestä.
Noniin, no sitten tämä terapeutti päätti tehdä meistä lasu ilmoituksen (ensimmäisen tapaamisen perusteella), josta seurasi hirveitä asioita. Koska minä olin tyhmä eli rehellinen, vietiin meiltä pienet lapset jo kuukauden päästä lasu ilmoituksesta, mitään oikeaa apua ei saatu (esim kotiapua tai perhekuntoutusta tai yhtään mitään muuta, kuin jotain mukavien juttelua pari kertaa viikossa sosionomien kanssa) ja asianajajamme on sitä mieltä että avohuollon johtavalla sossulla oli selvästi meitä jotain vastaan henkilöinä. Vastuusossu ehtikin jo pakenemaan tässä välissä jonnekin tai sitten kuoli pois. Emme siis saaneet lain mukaista apua. Sijoituksen, ja varsinkin huostaanoton, pitäisi olla se viimeinen ja äärimmäinen keino mutta eipä se näille akoille ollut temppu eikä mikään.
No, me olemme (olimme) ulospäin ihan normaali perhe, työssä käyviä vanhempia, minä vielä korkeakoulutettu. Asuimme vielä silloin, kun lasuilmoitus tehtiin, kämäsellä alueella, mutta kuten oli toiveenakin, niin päästiin muuttamaan mukavammalle alueelle. Sattuu siis sitä paremmissakin piireissä.
Nyt tilanne on se että välit mieheni kanssa on totaalisen jäätyneet koska hän syyttää minua kaikesta ja lapset ovat sijaisperheessä (kylläkin minun valitsemassani/taistelemassani tutussa) perheessä. Asumme erikseen ja mieheni yrittää saada yksinhuoltajuuden. Onneksi ollaan sentään edelleen molemmat töissä, eli ei sossut päässeet lopullisesti tuhoamaan meitä ainakaan vielä. Siinä se. Terveisiä tutuille ja possutädeille.
Myös täällä haettiin itse apua perheväkivallan uhan vuoksi. Minä, joka apua pyysin ( avunpyyntö oli erittäin perusteltu, mies sai vankeustuomion teoistaan, pienen mutta sai kuitenkin) jouduin lastensuojelun piinaamaksi ja lapsestani erotetuksi tekaistujen asiakirjojen ja valheiden avulla- jälkikäteen ei ole voitu näyttää toteen yhtäkään niistä valheista joita huostahakemuksessa ja ilmoituksissa yms minusta aikanaan kirjoitettiin. Vielä pitkälle toistakymmentä vuotta myöhemminkin taistelen pitääkseni mielenterveyteni koossa ja kamppailen eriasteisten traumojen kanssa, sillä mitään oikein kohdennettua tai oikea- aikaista apua en lukuisista pyynnöistäni huolimatta mistään saanut, kiusantekoa jatkettiin myös erittäin rajulla tavalla kuopukseni syntymän jälkeen. Ilman ystäviäni ja toisen lapseni isää myös hänet olisi koneisto väkivaltaisest vienyt valheellisten ja vanhentuneiden asiakirjojen nojalla. Huostaanotto esikoiseni osalta kylläkin tehtiin kun lopulta yksinkertaisesti romahdin keskellä arjen vaatimuksia ja siispä annoin lapseni 'väliaikaiseen sijoitukseen' tuttavaperheeseeni koska en enää tiennyt miten muuten olisin voinut selvitä silloisessa tioanteessani Perhe, joka oli toiminut tukiperheenä jo aiemmin olikin selkäni takana ryhtynyt kaikessa hiljaisuudessa järjestämään huostaanottoa. Kunpa vain olisin ollut hiljaa ja yrittänyt selvitä muulla keinoin, mutta tyhmä ja tietämätön olin. Lähes välittömästi väliaikaisuus muuttui pysyväksi, lakineuvoja en saanut, tietoa oikeuksistamme en saanut, edes kaikkia perusteluja päätöksille en saanut saati tietoa kaikista niistä asiakirjoista, joiden nojalla sossu/HAO sitten teki päätöksensä. Nyt vuosia myöhemmin, kun olen pahimmasta myllytyksestä päässyt yli, yritän saada selville totuuden siitä, mitä tapahtui, missä tapahtui ja miksi tapahtui, mutta koska prosessissa tehtiin useita eri laittomuuksia ja viranomaiset tämän tietävät, he kieltytyvät luovuttamasta tietoja joiden nojalla voisin todistaa tietyt hlöt syyllisiksi minut romahduttaneeseen elämäntilanteeseen ja elinikäiset traumat aikaansaaneisiin päätöksiin. Tässä pisteessä kun ei ole enää kyse siitä, toteutuvatko pelkästään lapsen oikeudet, vaan kyse on myös siitä, että minua vastaan on tehty rikoksia, vaikka olen itse aktiivisesti kertonut tarkalleen mitä apua/ tukea olisimme tarvinneet- sitäpä ei annettu. Lapsen asiat ovat niin hyvin, kuin ne kykenin tuolloin järjestämään, mutta todellista äiti- lapsi yhteyttä häneen minulla ei tule olemaan koskaan normaalilla tavalla. Lastensuojelu ja virkakoneisto varasti paitsi minulta lapseni myös lapseltani äidin sekä oikeuden omaan verisukuunsa. Valtio ei ole perhe, järjestelmä ei ole ystävä, asiantuntija ei ole äitisi.
Joo, kaamein ja traumaattisin kokemus oli juuri noiden "arvon virkamiesten" kirjoittamat kunnianloukkaukset ja valheet lastemme(!) asiakaskertomuksiin. Sinne tuli kaikkea bullshittiä mm. anopin näkemyksistä (siis anopin joka ei pidä minusta) jotka esitettiin täytenä totena (eikä edes kysytty meidän vanhempien mielipidettä näihin näkemyksiin), mutta sen sijaan mitään äitini neutraalempia kommentteja ei kirjattu koska nehän olisivat antaneet liian hyvää kuvaa meidän perheestä! Ja tosiaan, kirjatut asiat alkoivat tosiaan elämään ihan omaa elämäänsä kuten joku jo mainitsikin.
Jos näitä kirjauksia ei otettaisi niin tosissaan kaikilla virka-asteilla, olisin vain huutonauranut näiden noita-akkojen paksuille jutuille. Tätä tarinointikirjaamis-traumaa ei ymmärretä eikä oteta tosissaan julkisella puolella.
Minun kohdallani ryhdyttiin ottamaan tosissaan nämä "tarinointikirjaamistraumat" siinä vaiheessa, kun alkoi poltella hoitavien tahojen ja sos.työntekijöiden omaa pallia- tajusivat lakimiehen ja traumaterapeutin astuttua kuvaan mukaan, että ovat viimein vaarassa jäädä kiinni lainvastaisista toimistaan. No, lastensuojeluasiakkuus lopetettiin perusteettomana nuorimmaisen osalta, minulle annettiin mm.virallinen ptsd-diagnoosi,jossa myös mainitaan, että pysyväisluonteinen ja vaikea traumatisaatio on viranomaistoiminnan aikaansaamaa ja että syytä lastensuojelulliseen "huoleen" ei ole. Tietenkään tämä ei poistanut sitä tosiasiaa, että lokitietoja on yhä manipuloitu ja väärennetty niin lastensuojelun kuin terveydenhuollon osalta ja tietoja ei suostuta luovuttamaan, kaikkia muitakaan asiakirjoja yms.tietoja ei ole luovutettu, asioista sovitaan yhä selkäni takana, kulukorvauksia ei makseta toisen lapseni tapaamisten osalta(kiusa se on pienikin kiusa),tapaamisia perutaan ilman syytä,yhteydenottoihin ei vastata jne. mutta helpotus perusteettoman asiakkuuden lopettamisesta toisen lapseni osalta on niin suuri, että hiukan edellisestä ponnistelusta toivuttuani tulen käymään uuteen taisteluun. Ja tämä ei jää tähän, sillä minä jatkan vaikka lopunelämäni- mitäpä muutakaan minulla enää olisi tekemistä, lastensuojeluhan vei minulta jo lähes kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä te valittavat ihmiset sitten haluatte ratkaisuksi tähän ongelmaan? Että jos jostain tehdään lasu niin sossut ei saisi tutkia? Tai että ei saisi tehdä nimetöntä lasua ja sitten joku jättää pelon takia tekemättä? Erotetaan kaikki sossut ja palkataan tilalle uusia, kun nykyiset on vaan rahanahneita hirviöitä (vaikka ap:n tapauksessakin he toimivat ymmärtääkseni ihan oikein ja jättivät rauhaan kun huolta ei ollut)? Lopetetaan koko lastensuojelu?
Ratkaisuja:
1. Ennaltaehkäisy. Lisää matalan kynnyksen apua jota saa helposti ilman lastensuojelun asiakkuutta kuten keskusteluapu.
2. Ei-kiireellisten lastensuojeluilmotusten lajittelu. Tällainen on käytössä joissain kunnissa. Arvioidaan mitkä ilmoitukset kuuluvat lastensuojelulle ja mitkä vaikkapa perhetyölle. Säästää lastensuojelun resursseja.
3. Nimettömien ilmoitusten kielto. Ymmärrettävästi ilmoittajan nimen päätyminen perheelle josta ilmoitus on tehty tulee estää. Nimen on kuitenkin oltava sosiaaliviranomaisten tiedossa kiusailmoituksien estämiseksi.
4. Lastensuojelumerkinnän poistaminen jos ilmoitus todetaan aiheettomaksi. Nyt kaikki merkinnät säilyvät kunnes lapsi on 18.
5. Lisää resursseja lastensuojelulle. Hyvin usein lastensuojelun tekemät virheet johtuvat kiireestä.
Eri lisää: varsinkin kohtaan yksi pitää panostaa: hyvä kohtelu ensin vanhemmille ja mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään, toimeentuloon ym. asioihin (joko työn avulla tai ilman, jos ei riitä työpaikkoja kaikille). Hyvinvoivassa perheessä niin taloudellisesti, henkisesti, fyysisesti kuin sosiaalisestikin lapsilla on hyvät kasvuedellytykset, ja ne pitää turvata ensin vanhemmille. Ei siis niin, että esim. syrjitään ensin vanhempia, ja sen jälkeen autetaan, ja viime kädessä otetaan lapsi/lapset huostaan, mikä hyödyttää vain muita osapuolia.
Sossujen koulutusta pitäisi myös tutkia, olisiko siellä jotain parantamisen varaa. Moniin opintoihin kuuluu pakollisena oma terapia, ei olisi sosiaalialallekaan mikään huono idea. Voisi lisätä ymmärrystä ihmisyyttä kohtaan.
Tyhmä ja tietämätön kysyy: missä opinnoissa on pakollinen oma terapia?
Terapeutin opinnoissa esim., mutta sellaisiahan papereita ei sosionomit omaa ja sen kyllä todellakin huomaa.
Puheet siitä, että lastensuojelun mielivalta liittyisi jotenkin vasemmistolaisuuteen, ovat täysin tuulesta temmattuja. Pikemminkin Suomessa vuosikymmeniä jatkunut politiikan oikeistosuuntaus on johtanut kuntapalveluiden yhä paheneviin leikkauksiin, tämä puolestaan on sysännyt lastensuojelulle aiemmin esim. nuorisopalveluille kuuluvia töitä. Ratkaisuna ei ole äänestää oikeistoa, vaan vahvistaa yhteiskunnassa panostamista lapsiperheitä tukeviin ja vaikeuksia ennaltaehkäiseviin kuntapalveluihin. Vasemmistossa on aidosti kuntapalveluiden puolella olevia ihmisiä. Kannattaa perehtyä ennenkuin äänestää.
Vastikään on perustettu kansalaisaloite lastensuojelusta:
Lastensuojelun mielivaltainen oikeus lapsiimme korjattava. Siinä puututaan mm. nimettömiin ilmoituksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kun ap otti aiheen puheeksi. Tämä lasun arvostelu on kielletty aihe Suomessa. Siksi, koska kansainväliset firmat tahkoaa rahaa näillä lasun haaviin joutuneilla lapsilla.
Meidän perhe on ei nyt niin aiheettoman lasuilmon, mutta siitä seuranneen järjettömän kiusaamisen, uhri. Kaikki alkoi siitä että menin yksityiselle terapeutille ekaa kertaa kertomaan ongelmastani, nimittäin saatoin suutuspäissäni (olin myös uupunut) läpsäistä 3-v lastani kämmenselälle jos hän teki jotain tuhmaa eikä totellut kun ohjasin lopettamaan. Yritin saada tämän omin keinoin loppumaan mutta en onnistunut. Samoin mieheni oli uupunut, oli hänellä ollut masennustakin muttei ollut ikinä hakenut apua siihen ja lisäksi hän harjoitti henkistä väkivaltaa ja uhkaili joskus myös fyysisellä, eli oli tyrannihenkisyyttä hänessä. Ei siis todellakaan mikään hyvä tilanne, ja toivoinkin mielessäni että mies vaan kuolisi pois tai ottaisi eron jotta pääsisin eroon hänestä.
Noniin, no sitten tämä terapeutti päätti tehdä meistä lasu ilmoituksen (ensimmäisen tapaamisen perusteella), josta seurasi hirveitä asioita. Koska minä olin tyhmä eli rehellinen, vietiin meiltä pienet lapset jo kuukauden päästä lasu ilmoituksesta, mitään oikeaa apua ei saatu (esim kotiapua tai perhekuntoutusta tai yhtään mitään muuta, kuin jotain mukavien juttelua pari kertaa viikossa sosionomien kanssa) ja asianajajamme on sitä mieltä että avohuollon johtavalla sossulla oli selvästi meitä jotain vastaan henkilöinä. Vastuusossu ehtikin jo pakenemaan tässä välissä jonnekin tai sitten kuoli pois. Emme siis saaneet lain mukaista apua. Sijoituksen, ja varsinkin huostaanoton, pitäisi olla se viimeinen ja äärimmäinen keino mutta eipä se näille akoille ollut temppu eikä mikään.
No, me olemme (olimme) ulospäin ihan normaali perhe, työssä käyviä vanhempia, minä vielä korkeakoulutettu. Asuimme vielä silloin, kun lasuilmoitus tehtiin, kämäsellä alueella, mutta kuten oli toiveenakin, niin päästiin muuttamaan mukavammalle alueelle. Sattuu siis sitä paremmissakin piireissä.
Nyt tilanne on se että välit mieheni kanssa on totaalisen jäätyneet koska hän syyttää minua kaikesta ja lapset ovat sijaisperheessä (kylläkin minun valitsemassani/taistelemassani tutussa) perheessä. Asumme erikseen ja mieheni yrittää saada yksinhuoltajuuden. Onneksi ollaan sentään edelleen molemmat töissä, eli ei sossut päässeet lopullisesti tuhoamaan meitä ainakaan vielä. Siinä se. Terveisiä tutuille ja possutädeille.
Myös täällä haettiin itse apua perheväkivallan uhan vuoksi. Minä, joka apua pyysin ( avunpyyntö oli erittäin perusteltu, mies sai vankeustuomion teoistaan, pienen mutta sai kuitenkin) jouduin lastensuojelun piinaamaksi ja lapsestani erotetuksi tekaistujen asiakirjojen ja valheiden avulla- jälkikäteen ei ole voitu näyttää toteen yhtäkään niistä valheista joita huostahakemuksessa ja ilmoituksissa yms minusta aikanaan kirjoitettiin. Vielä pitkälle toistakymmentä vuotta myöhemminkin taistelen pitääkseni mielenterveyteni koossa ja kamppailen eriasteisten traumojen kanssa, sillä mitään oikein kohdennettua tai oikea- aikaista apua en lukuisista pyynnöistäni huolimatta mistään saanut, kiusantekoa jatkettiin myös erittäin rajulla tavalla kuopukseni syntymän jälkeen. Ilman ystäviäni ja toisen lapseni isää myös hänet olisi koneisto väkivaltaisest vienyt valheellisten ja vanhentuneiden asiakirjojen nojalla. Huostaanotto esikoiseni osalta kylläkin tehtiin kun lopulta yksinkertaisesti romahdin keskellä arjen vaatimuksia ja siispä annoin lapseni 'väliaikaiseen sijoitukseen' tuttavaperheeseeni koska en enää tiennyt miten muuten olisin voinut selvitä silloisessa tioanteessani Perhe, joka oli toiminut tukiperheenä jo aiemmin olikin selkäni takana ryhtynyt kaikessa hiljaisuudessa järjestämään huostaanottoa. Kunpa vain olisin ollut hiljaa ja yrittänyt selvitä muulla keinoin, mutta tyhmä ja tietämätön olin. Lähes välittömästi väliaikaisuus muuttui pysyväksi, lakineuvoja en saanut, tietoa oikeuksistamme en saanut, edes kaikkia perusteluja päätöksille en saanut saati tietoa kaikista niistä asiakirjoista, joiden nojalla sossu/HAO sitten teki päätöksensä. Nyt vuosia myöhemmin, kun olen pahimmasta myllytyksestä päässyt yli, yritän saada selville totuuden siitä, mitä tapahtui, missä tapahtui ja miksi tapahtui, mutta koska prosessissa tehtiin useita eri laittomuuksia ja viranomaiset tämän tietävät, he kieltytyvät luovuttamasta tietoja joiden nojalla voisin todistaa tietyt hlöt syyllisiksi minut romahduttaneeseen elämäntilanteeseen ja elinikäiset traumat aikaansaaneisiin päätöksiin. Tässä pisteessä kun ei ole enää kyse siitä, toteutuvatko pelkästään lapsen oikeudet, vaan kyse on myös siitä, että minua vastaan on tehty rikoksia, vaikka olen itse aktiivisesti kertonut tarkalleen mitä apua/ tukea olisimme tarvinneet- sitäpä ei annettu. Lapsen asiat ovat niin hyvin, kuin ne kykenin tuolloin järjestämään, mutta todellista äiti- lapsi yhteyttä häneen minulla ei tule olemaan koskaan normaalilla tavalla. Lastensuojelu ja virkakoneisto varasti paitsi minulta lapseni myös lapseltani äidin sekä oikeuden omaan verisukuunsa. Valtio ei ole perhe, järjestelmä ei ole ystävä, asiantuntija ei ole äitisi.
Olen todella pahoillani puolestasi. Suomessa on jostain syystä vallalla koneistossa ajatus, että väkivallan uhriksi joutuva nainen on huono äiti. Häntä rangaistaan käytännössä siitä, että mies hakkaa. Viemällä lapset. Pahimmillaan. Äidin auttamisen ja miehen vastuuttamisen sijaan. Kyllä Suomessa on edelleen vahvaa misogyniaa, osin paljon vahvempaakin kuin muualla. Suomessa nainen ei saa olla uhri. Pitää olla vahva kuin mies ja oma häpeä, jos traumatisoituu tai ylipäätään saa turpaan. Tämä on se syy, miksi apua ei myöskään uskalleta hakea. Ihan syystä.
Vierailija kirjoitti:
Puheet siitä, että lastensuojelun mielivalta liittyisi jotenkin vasemmistolaisuuteen, ovat täysin tuulesta temmattuja. Pikemminkin Suomessa vuosikymmeniä jatkunut politiikan oikeistosuuntaus on johtanut kuntapalveluiden yhä paheneviin leikkauksiin, tämä puolestaan on sysännyt lastensuojelulle aiemmin esim. nuorisopalveluille kuuluvia töitä. Ratkaisuna ei ole äänestää oikeistoa, vaan vahvistaa yhteiskunnassa panostamista lapsiperheitä tukeviin ja vaikeuksia ennaltaehkäiseviin kuntapalveluihin. Vasemmistossa on aidosti kuntapalveluiden puolella olevia ihmisiä. Kannattaa perehtyä ennenkuin äänestää.
Vastikään on perustettu kansalaisaloite lastensuojelusta:
Lastensuojelun mielivaltainen oikeus lapsiimme korjattava. Siinä puututaan mm. nimettömiin ilmoituksiin.
Kyllä yliopistoissa yhä vahvemmin vallitsee vasemmistolainen ajattelu, etenkin yhteiskunnallisilla aloilla, sosiologia, naistutkimus, sosiaalityö... Mulle tullut vaikutelma lasun sossuista on nimenomaan kommunistinen, eli että isoveli valvoo ja kyllä valtio tietää parhaiten.
Tämä ei nyt oikeastaan kuulu ketjun todelliseen aiheeseen muulla tavalla, kuin että kaikki on pohjimmiltaan politiikkaa ja where the money goes, mutta..
Lastensuojeluntyöntekijöistä (oman kokemukseni kautta saatua tietoa, mustaa valkoisella, otanta tällähetkellä n.200 eri työntekijää) 99% on joko vihreä, vasemmistolainen tai demari. Tiedot saatu mm.kuntavaalien ehdokaslistoilta, puolueiden omilta sivustoilta tai muutoin luotettavaa reittiä. Itse en enää ikinä tule äänestämään mitään muuta puoluetta/ ihmistä, kuin oikealle kallistuvia isänmaallisia vaihtoehtoja. Ja yksikään ehdokas ei saa omata sidoksia lastensuojelulaitoksiin, terveydenhuoltoon tai muuhunkaan, mikä millääntavalla saattaisi liittyä lastensuojelun ja terveydenhuollon harjoittamaan lapsikauppaan.