Vuonna 2004 naimisiin menneet, miten menee?

Erosimme 2013, minkä jälkeen mies kuoli viinaan vuonna 2015.

Ollaan vanhemmuusliitossa, mies asustaa yläkerrassa, mulla oma huone alakerrassa. Ei riidellä tms, ystäviä ollaan muttei rakastavaisia.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vanhemmuusliitossa, mies asustaa yläkerrassa, mulla oma huone alakerrassa. Ei riidellä tms, ystäviä ollaan muttei rakastavaisia.

Oletteko sillä tavalla ystäviä, että voitte keskustella asiasta kuin asiasta? Seksi kuitenkin puuttuu, onko se yhteinen päätös vai niin että toinen ei halua?

Meilläkin on vanhemmuusliitto, mutta ystäviä emme ole. Kavereita korkeintaan, tai välillä tuntuu, että tuttavia. Juttelemme käytännön asioista: mitä menoja kummallakin on ja kumpi vie kuopuksen harrastuksiin. Seksiä on ollut varmaan alle 100 kertaa koko avioliiton aikana ja nekin kerrat vuosina 2007-2008 ja 2014.

Yhden kerran on avioero edennyt ensimmäiseen vaiheeseen, mutta se jäi siihen.

Tunteita ei ole, ei enää edes vihaa, katkeruutta, pettymystä tai surua, joita joskus oli.

Ap

Itse naimisissa v.2003 ja 2 lasta. Seksiä n.2-6xkk. Välillä vituttaa mutta arki rullaa ja onnellisia ollaan yhdessä kuitenkin. Hellyyttä ja läheisyyttä lähes päivittäin. Osataan puhua ja paljon on vastamäkeä ollut, mun sairaus, miehen lomautus/työttömyys /uudelleen koulutus, talon rakennus yms.

Välillä tää parisuhde on tahtotila ja ruusun punainen arki on haavetta. Mutta kuitenkin rakastetaan toisiamme ja halutaan olla yhdessä. Tehdään kahdestaan juttuja kuten käydään lenkillä tms. Kotityöt tehdään yhdessä pääasiassa. Kunnioitus ja ystävyys suhteessa on kunnossa. Ei oo jännämies;)

Erottiin jo 2007 kun ootin kolmatta lastamme. Mies jo uusissa naimisissa ja 2 lasta lisää siellä. Itse olen käytännössä ollut sinkku ja sellaisena varmaan pysynkin.

Hyvin menee, onnellisia yhdessä edelleen. Ainoa mikä harmittaa välillä on seksin vähyys kun kumpikin ollaan niin väsyneitä iltaisin.

Meillä menee hyvin! Monta lasta ja työkiireitä. Illalla kuitenkin ehdimme istua alas ja keskustella päivän tärkeät asiat. Läheisyyttä ja rakkautta löytyy edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vanhemmuusliitossa, mies asustaa yläkerrassa, mulla oma huone alakerrassa. Ei riidellä tms, ystäviä ollaan muttei rakastavaisia.

Oletteko sillä tavalla ystäviä, että voitte keskustella asiasta kuin asiasta? Seksi kuitenkin puuttuu, onko se yhteinen päätös vai niin että toinen ei halua?

Meilläkin on vanhemmuusliitto, mutta ystäviä emme ole. Kavereita korkeintaan, tai välillä tuntuu, että tuttavia. Juttelemme käytännön asioista: mitä menoja kummallakin on ja kumpi vie kuopuksen harrastuksiin. Seksiä on ollut varmaan alle 100 kertaa koko avioliiton aikana ja nekin kerrat vuosina 2007-2008 ja 2014.

Yhden kerran on avioero edennyt ensimmäiseen vaiheeseen, mutta se jäi siihen.

Tunteita ei ole, ei enää edes vihaa, katkeruutta, pettymystä tai surua, joita joskus oli.

Ap

Seksi vain jäi jossain vaiheessa kun ei ollut enää sellaista kipinää välillämme, enpä edes muista koska olisi ollut viimeksi, ainakin yli 5 v siitä.

Kyllä me suht koht kaikesta puhutaan, tosin raha-asiat alkaa olla sellaisia että säästömme ovat erillisiä. Voi olla että muutamme erilleen kun lapset lähtevät kotoa, saa nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vanhemmuusliitossa, mies asustaa yläkerrassa, mulla oma huone alakerrassa. Ei riidellä tms, ystäviä ollaan muttei rakastavaisia.

Oletteko sillä tavalla ystäviä, että voitte keskustella asiasta kuin asiasta? Seksi kuitenkin puuttuu, onko se yhteinen päätös vai niin että toinen ei halua?

Meilläkin on vanhemmuusliitto, mutta ystäviä emme ole. Kavereita korkeintaan, tai välillä tuntuu, että tuttavia. Juttelemme käytännön asioista: mitä menoja kummallakin on ja kumpi vie kuopuksen harrastuksiin. Seksiä on ollut varmaan alle 100 kertaa koko avioliiton aikana ja nekin kerrat vuosina 2007-2008 ja 2014.

Yhden kerran on avioero edennyt ensimmäiseen vaiheeseen, mutta se jäi siihen.

Tunteita ei ole, ei enää edes vihaa, katkeruutta, pettymystä tai surua, joita joskus oli.

Ap

Seksi vain jäi jossain vaiheessa kun ei ollut enää sellaista kipinää välillämme, enpä edes muista koska olisi ollut viimeksi, ainakin yli 5 v siitä.

Kyllä me suht koht kaikesta puhutaan, tosin raha-asiat alkaa olla sellaisia että säästömme ovat erillisiä. Voi olla että muutamme erilleen kun lapset lähtevät kotoa, saa nähdä.

Minusta tuollaisessa liitossa on turha olla. Me olemme olleet 2006 vuodesta yhdessä ja paljon on kiireitä, lapsia yms mutta seksiä on 2-4 kertaan kuukaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vanhemmuusliitossa, mies asustaa yläkerrassa, mulla oma huone alakerrassa. Ei riidellä tms, ystäviä ollaan muttei rakastavaisia.

Oletteko sillä tavalla ystäviä, että voitte keskustella asiasta kuin asiasta? Seksi kuitenkin puuttuu, onko se yhteinen päätös vai niin että toinen ei halua?

Meilläkin on vanhemmuusliitto, mutta ystäviä emme ole. Kavereita korkeintaan, tai välillä tuntuu, että tuttavia. Juttelemme käytännön asioista: mitä menoja kummallakin on ja kumpi vie kuopuksen harrastuksiin. Seksiä on ollut varmaan alle 100 kertaa koko avioliiton aikana ja nekin kerrat vuosina 2007-2008 ja 2014.

Yhden kerran on avioero edennyt ensimmäiseen vaiheeseen, mutta se jäi siihen.

Tunteita ei ole, ei enää edes vihaa, katkeruutta, pettymystä tai surua, joita joskus oli.

Ap

Seksi vain jäi jossain vaiheessa kun ei ollut enää sellaista kipinää välillämme, enpä edes muista koska olisi ollut viimeksi, ainakin yli 5 v siitä.

Kyllä me suht koht kaikesta puhutaan, tosin raha-asiat alkaa olla sellaisia että säästömme ovat erillisiä. Voi olla että muutamme erilleen kun lapset lähtevät kotoa, saa nähdä.

Minusta tuollaisessa liitossa on turha olla. Me olemme olleet 2006 vuodesta yhdessä ja paljon on kiireitä, lapsia yms mutta seksiä on 2-4 kertaan kuukaudessa.

Miten niin turha? Kaikkia rulaa paremmin kun jaetaan arjen kiireet, jaetaan myös ilot ja surut ja ollaan molemmat koko ajan lasten saatavilla. Mitä iloa erillään asuminen toisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vanhemmuusliitossa, mies asustaa yläkerrassa, mulla oma huone alakerrassa. Ei riidellä tms, ystäviä ollaan muttei rakastavaisia.

Oletteko sillä tavalla ystäviä, että voitte keskustella asiasta kuin asiasta? Seksi kuitenkin puuttuu, onko se yhteinen päätös vai niin että toinen ei halua?

Meilläkin on vanhemmuusliitto, mutta ystäviä emme ole. Kavereita korkeintaan, tai välillä tuntuu, että tuttavia. Juttelemme käytännön asioista: mitä menoja kummallakin on ja kumpi vie kuopuksen harrastuksiin. Seksiä on ollut varmaan alle 100 kertaa koko avioliiton aikana ja nekin kerrat vuosina 2007-2008 ja 2014.

Yhden kerran on avioero edennyt ensimmäiseen vaiheeseen, mutta se jäi siihen.

Tunteita ei ole, ei enää edes vihaa, katkeruutta, pettymystä tai surua, joita joskus oli.

Ap

Seksi vain jäi jossain vaiheessa kun ei ollut enää sellaista kipinää välillämme, enpä edes muista koska olisi ollut viimeksi, ainakin yli 5 v siitä.

Kyllä me suht koht kaikesta puhutaan, tosin raha-asiat alkaa olla sellaisia että säästömme ovat erillisiä. Voi olla että muutamme erilleen kun lapset lähtevät kotoa, saa nähdä.

Minusta tuollaisessa liitossa on turha olla. Me olemme olleet 2006 vuodesta yhdessä ja paljon on kiireitä, lapsia yms mutta seksiä on 2-4 kertaan kuukaudessa.

Miten niin turha? Kaikkia rulaa paremmin kun jaetaan arjen kiireet, jaetaan myös ilot ja surut ja ollaan molemmat koko ajan lasten saatavilla. Mitä iloa erillään asuminen toisi?

Saat ainakin seksiä. Miten jaksat olla vuosikausia ilman seksiä?

Meillä menee hyvin. Meillä on kaksi lasta, rakastamme edelleen toisiamme ja panostamme myös parisuhteemme hoitoon.

Mentiin naimisiin kesäkuussa 2004. Joulukuussa 2010 kävi ilmi, että miehellä on sivusuhde joka oli kestänyt jo kolme vuotta ja sitten kävi ilmi sekin,  ettei aio luopua sivusuhteesta. Joten paiskasin miehen pihalle ja avioero oli lopullisesti valmista kauraa vuoden 2012 tammikuussa. Eli ero tuli. Silloin harmitti, nyt ei enää. En ole mennyt uuteen pysyvään suhteeseen, sillä mun on hyvä näin kahden lapsen kanssa. Lapsillakin ilmeisen hyvä, joskin isosti miinusta on se, että heidän isäänsä ei kiinnosta tavata lapsiaan.

Erottiin 2010 ystävinä. 

Minä rupesin ottamaan viinaa kaksin käsin.

2013 raitistuin.

Molemmilla uudet kumppanit ja elämä taas ok. Edelleen hyviä ystäviä.

t. Ex-Vaimo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vanhemmuusliitossa, mies asustaa yläkerrassa, mulla oma huone alakerrassa. Ei riidellä tms, ystäviä ollaan muttei rakastavaisia.

Oletteko sillä tavalla ystäviä, että voitte keskustella asiasta kuin asiasta? Seksi kuitenkin puuttuu, onko se yhteinen päätös vai niin että toinen ei halua?

Meilläkin on vanhemmuusliitto, mutta ystäviä emme ole. Kavereita korkeintaan, tai välillä tuntuu, että tuttavia. Juttelemme käytännön asioista: mitä menoja kummallakin on ja kumpi vie kuopuksen harrastuksiin. Seksiä on ollut varmaan alle 100 kertaa koko avioliiton aikana ja nekin kerrat vuosina 2007-2008 ja 2014.

Yhden kerran on avioero edennyt ensimmäiseen vaiheeseen, mutta se jäi siihen.

Tunteita ei ole, ei enää edes vihaa, katkeruutta, pettymystä tai surua, joita joskus oli.

Ap

Seksi vain jäi jossain vaiheessa kun ei ollut enää sellaista kipinää välillämme, enpä edes muista koska olisi ollut viimeksi, ainakin yli 5 v siitä.

Kyllä me suht koht kaikesta puhutaan, tosin raha-asiat alkaa olla sellaisia että säästömme ovat erillisiä. Voi olla että muutamme erilleen kun lapset lähtevät kotoa, saa nähdä.

Minusta tuollaisessa liitossa on turha olla. Me olemme olleet 2006 vuodesta yhdessä ja paljon on kiireitä, lapsia yms mutta seksiä on 2-4 kertaan kuukaudessa.

Miten niin turha? Kaikkia rulaa paremmin kun jaetaan arjen kiireet, jaetaan myös ilot ja surut ja ollaan molemmat koko ajan lasten saatavilla. Mitä iloa erillään asuminen toisi?

Saat ainakin seksiä. Miten jaksat olla vuosikausia ilman seksiä?

No ei kyllä yhtään kiinnosta pelkät seksisuhteet. Ja toisaalta, aloitin muutenkin seksielämän vasta 24-vuotiaana, hyvin pärjäsin siihenkin asti.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vanhemmuusliitossa, mies asustaa yläkerrassa, mulla oma huone alakerrassa. Ei riidellä tms, ystäviä ollaan muttei rakastavaisia.

Meillä mies asustaa man cavessaan alakerrassa, mä asun yläkerrassa. Parhaina viikkoina ei nähdä kuin kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vanhemmuusliitossa, mies asustaa yläkerrassa, mulla oma huone alakerrassa. Ei riidellä tms, ystäviä ollaan muttei rakastavaisia.

Oletteko sillä tavalla ystäviä, että voitte keskustella asiasta kuin asiasta? Seksi kuitenkin puuttuu, onko se yhteinen päätös vai niin että toinen ei halua?

Meilläkin on vanhemmuusliitto, mutta ystäviä emme ole. Kavereita korkeintaan, tai välillä tuntuu, että tuttavia. Juttelemme käytännön asioista: mitä menoja kummallakin on ja kumpi vie kuopuksen harrastuksiin. Seksiä on ollut varmaan alle 100 kertaa koko avioliiton aikana ja nekin kerrat vuosina 2007-2008 ja 2014.

Yhden kerran on avioero edennyt ensimmäiseen vaiheeseen, mutta se jäi siihen.

Tunteita ei ole, ei enää edes vihaa, katkeruutta, pettymystä tai surua, joita joskus oli.

Ap

Seksi vain jäi jossain vaiheessa kun ei ollut enää sellaista kipinää välillämme, enpä edes muista koska olisi ollut viimeksi, ainakin yli 5 v siitä.

Kyllä me suht koht kaikesta puhutaan, tosin raha-asiat alkaa olla sellaisia että säästömme ovat erillisiä. Voi olla että muutamme erilleen kun lapset lähtevät kotoa, saa nähdä.

Minusta tuollaisessa liitossa on turha olla. Me olemme olleet 2006 vuodesta yhdessä ja paljon on kiireitä, lapsia yms mutta seksiä on 2-4 kertaan kuukaudessa.

Miten niin turha? Kaikkia rulaa paremmin kun jaetaan arjen kiireet, jaetaan myös ilot ja surut ja ollaan molemmat koko ajan lasten saatavilla. Mitä iloa erillään asuminen toisi?

Saat ainakin seksiä. Miten jaksat olla vuosikausia ilman seksiä?

En oo tuo alkuperäinen jolta kysyttiin, mutta vastaus kysymykseen: ERITTÄIN HYVIN.

Seksi ei ole merkittävää. Seksi on yliarvostettua. Todellisuudessa sitä tarvitsevat erittäin harvat ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vanhemmuusliitossa, mies asustaa yläkerrassa, mulla oma huone alakerrassa. Ei riidellä tms, ystäviä ollaan muttei rakastavaisia.

Meillä mies asustaa man cavessaan alakerrassa, mä asun yläkerrassa. Parhaina viikkoina ei nähdä kuin kerran.

Oho. Ettekö näe edes keittiössä? Ette syö samaan aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan vanhemmuusliitossa, mies asustaa yläkerrassa, mulla oma huone alakerrassa. Ei riidellä tms, ystäviä ollaan muttei rakastavaisia.

Meillä mies asustaa man cavessaan alakerrassa, mä asun yläkerrassa. Parhaina viikkoina ei nähdä kuin kerran.

Oho. Ettekö näe edes keittiössä? Ette syö samaan aikaan?

Mies on kolmivuorotyössä, mä päivätyössä. Ei syödä samaan aikaan tai jos syödään niin äärimmäisen harvoin. Mies laittaa kyllä aterioita siinä missä minäkin, on aina laittanut eli kun mies menee ilta- tai yövuoroon tai on arkivapaalla, mulle voi olla ruoka pöydässä valmiina kun tulen töistä klo 17, mutta syön yksin tai lasten kanssa.

Itse asiassa oon huomannut että pidän tästä tilanteesta. Jos mies ilmestyy usein hengailemaan luolastaan niin mua alkaa hermostuttaa. Se jotenkin sotkee arjen. Parempi kun käy vaan töissä ja on missä on. Joskus oon miettinyt, että periaatteessa olisi sama vaikka mulla asuisi siellä miehen tilalla joku siivooja tai kodin hengetär, mutta lapsille se ei tietenkään olisi sama juttu. Kysehän on heidän isästään.

Naimisiin menimme 2004, yhdessä on oltu nyt 15 v. Suuri rakkaus on muuttunut kumppanuudeksi. Kunnioitamme ja arvostamme toisiamme. Seksiä on keskimäärin varmaan kerran kuussa tai kahdessa. Olemme molemmat paljon poissa työmme puolesta, joten arki on aikataulujen sovittamista. Päävastuu kaikesta on minulla. Onneksi lapset ovat jo isoja. Kummallakin varmasti on jotain säätöä /flirttiä työmatkoillaan, pientä piristystä, joka ei ole toiselta pois. Elämä on siis ihan hyvää.