Lakimiestä paikalla? Pesänjakajan vastuuseen vetäminen

Siis ei ymmärrä...

ap

Ap, sinä olet varsinainen pesän jakaja. Lopeta heti jakamasta pesääsi kaikille

Kirjallinen pesänjakaja? :D Sorry, mutta tästä oli kyllä apua. Sain rauhoituttua sen verran että sain laitettua järkevän s-postin asiasta :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh. Päädyin nyt kuitenkin pyytämään sukulaiselta sähköpostitse aivan asiaa vain sisältäen, että pyytää paperin takaisin ja jos se ei palaudu niin että tarvitsen todisteen sen sisällöstä. Jos ei tajua pahoitella niin ei voi mitään, mutta en enää ole tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko.

ap

Hui miten angstinen ketju!

Mutta, hyvä jos olet rauhoittunut. Muista säilyttää sinun ja pesänhoitajaa välinen sähköpostivaihto, tekstarit tmv ja käsittele asiaa vain 'kirjallisesti' niin sinulle jää todisteita siitä että hän tietää lapusta ja sen sisällöstä jne.

Jos lähtee oikeusteitse oikeutta hakemaan, voi päätyä maksamaan suuria summia asianajajille, ja jos saat perintöä, sinun katsotaan kykenevän ne myös maksamaan (ei valtion). Varaudu siis siihen myös jos lähdet oikeutta hakemaan.

Käsittääkseni kuitenkin pesänhoitaja on toiminut sinua kohtaan vahingollisesti ja hänet voisit mahdollisesti haastaa korvausvelvollisuuteen, et sitä henkilöä, joka mielestäsi sinulle kuuluvan osuuden näin vääryydellä saa pitää.

Laissa on käsittääkseni (en ole juristi) kyllä ihan tarkoituksella oltu rajaamatta joku isoäidiltä saatu omaisuus ikuisiksi ajoiksi vain sen kyseisen suvun jäsenille, ellei itse kukin aina testamentissaan niin määrää, joka ei siltikään poista esim puolison oikeutta rahallisesti oikeudenmukaiseen korvaukseen, eli jos saat suvun kartanon, tulee sinun /pesän maksaa puolisolle kuitenkin se tasinkoa niin että hänelle jää puolet heidän omaisuutensa arvosta omaksi.

Mutta kun et tietenkään voi täällä kaikkia yksityiskohtia auki kirjoittaa niin Aila vaikea kenenkään on mitään juridisesti pitävää kantaa asiaan antaa. Jos koet asian hyvin tärkeäksi, kannattaisi sinun kyllä keskustella kasvokkain ja avoimesti ihan juristin kanssa.

Kävi miten kävi, älä myrkytä elämääsi materian takia. Sitä ei kukaan täältä mukaansa saa, mutta moni on elämänsä jonkun menetetyn töllin tai hopea-astiaston takia pilannut! Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!

No on tosiaan toiminut vahingollisesti minua kohtaan! Jos ei ala auttamaan sen korjaamisessa niin...mutta en oikeastaan epäile, etteikö auttaisi. Vain anteeksi en varmaan ymmärrä pyytää. Mutta nyt kun tajuan, että jotta minä voisin välittää hänestä edelleen niin hänen olisi kuulunut niin tehdä, niin ei se niin haittaa. Ilmeisesti minä sukulaisena en ole hänelle kovin tärkeä. En koe itse myrkyttäneeni mitään tässä nyt kyllä.

ap

Hei, en väitä sinun myrkyttäneen mitään vaan tarkoitin vain, että älä itse katkeroidu, kävi tässä jutussa miten tahansa! Eli älä anna epäreilunkaan lopputuloksen pilata loppuelämääsi vaan tajua se, että sinä et voi tyhmästi käyttäytyviä ihmisiä muuttaa, mutta sinä voit valita kenen kanssa olet tekemisissä! Jos heidän käytös on sinua kohtaan asiatonta, eivät he ansaitse sinun seuraasi!

Onko tilanne siis se, että isoäitisi on lahjoittanut sinulle kesämökin, mutta hän on antanut isäsi vaimolle hallintaoikeuden mökkiin? Jos hallintaoikeus on elinikäinen, ei sitä voi silloin millään erillisillä paperille kirjoitetuilla toiveilla mitätöidä, vaan se on voimassa niin kauan kuin isäsi vaimo elää. Jos elinikäinen hallintaoikeus on myönnetty pelkästään isällesi (ja vaimo käyttää mökkiä avioliiton kautta), se raukeaa isäsi kuollessa, eikä se siirry omaisuudenjaossa leskelle, eli millään toivepaperilla ei tässäkään tilanteessa ole mitään merkitystä.

Kukaan ei pysty haudan takaa määräämään omaisuutensa jakamista, vaikka olisi elinaikanaan kirjoittanut kymmenen käskyä, missä tilanteessa kenelläkin on oikeus mihinkin omaisuuteen, jos sitä tahtoa ei ole kirjattu testamenttiin.

Ap, mitä psykiatrisia diagnooseja sinulla on???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh. Päädyin nyt kuitenkin pyytämään sukulaiselta sähköpostitse aivan asiaa vain sisältäen, että pyytää paperin takaisin ja jos se ei palaudu niin että tarvitsen todisteen sen sisällöstä. Jos ei tajua pahoitella niin ei voi mitään, mutta en enää ole tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko.

ap

Hui miten angstinen ketju!

Mutta, hyvä jos olet rauhoittunut. Muista säilyttää sinun ja pesänhoitajaa välinen sähköpostivaihto, tekstarit tmv ja käsittele asiaa vain 'kirjallisesti' niin sinulle jää todisteita siitä että hän tietää lapusta ja sen sisällöstä jne.

Jos lähtee oikeusteitse oikeutta hakemaan, voi päätyä maksamaan suuria summia asianajajille, ja jos saat perintöä, sinun katsotaan kykenevän ne myös maksamaan (ei valtion). Varaudu siis siihen myös jos lähdet oikeutta hakemaan.

Käsittääkseni kuitenkin pesänhoitaja on toiminut sinua kohtaan vahingollisesti ja hänet voisit mahdollisesti haastaa korvausvelvollisuuteen, et sitä henkilöä, joka mielestäsi sinulle kuuluvan osuuden näin vääryydellä saa pitää.

Laissa on käsittääkseni (en ole juristi) kyllä ihan tarkoituksella oltu rajaamatta joku isoäidiltä saatu omaisuus ikuisiksi ajoiksi vain sen kyseisen suvun jäsenille, ellei itse kukin aina testamentissaan niin määrää, joka ei siltikään poista esim puolison oikeutta rahallisesti oikeudenmukaiseen korvaukseen, eli jos saat suvun kartanon, tulee sinun /pesän maksaa puolisolle kuitenkin se tasinkoa niin että hänelle jää puolet heidän omaisuutensa arvosta omaksi.

Mutta kun et tietenkään voi täällä kaikkia yksityiskohtia auki kirjoittaa niin Aila vaikea kenenkään on mitään juridisesti pitävää kantaa asiaan antaa. Jos koet asian hyvin tärkeäksi, kannattaisi sinun kyllä keskustella kasvokkain ja avoimesti ihan juristin kanssa.

Kävi miten kävi, älä myrkytä elämääsi materian takia. Sitä ei kukaan täältä mukaansa saa, mutta moni on elämänsä jonkun menetetyn töllin tai hopea-astiaston takia pilannut! Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!

No on tosiaan toiminut vahingollisesti minua kohtaan! Jos ei ala auttamaan sen korjaamisessa niin...mutta en oikeastaan epäile, etteikö auttaisi. Vain anteeksi en varmaan ymmärrä pyytää. Mutta nyt kun tajuan, että jotta minä voisin välittää hänestä edelleen niin hänen olisi kuulunut niin tehdä, niin ei se niin haittaa. Ilmeisesti minä sukulaisena en ole hänelle kovin tärkeä. En koe itse myrkyttäneeni mitään tässä nyt kyllä.

ap

Hei, en väitä sinun myrkyttäneen mitään vaan tarkoitin vain, että älä itse katkeroidu, kävi tässä jutussa miten tahansa! Eli älä anna epäreilunkaan lopputuloksen pilata loppuelämääsi vaan tajua se, että sinä et voi tyhmästi käyttäytyviä ihmisiä muuttaa, mutta sinä voit valita kenen kanssa olet tekemisissä! Jos heidän käytös on sinua kohtaan asiatonta, eivät he ansaitse sinun seuraasi!

Oi, kiitos! Nyt odottelen miten setä suhtautuu.

ap

Ap, sekoita nyt rajusti tunteet ja faktat. Näinhän perintöasioissa usein käy. Parhaiten saat asiasi hoidettua, kun toimit kylmän rauhallisesti ja työnnät mielessäsi syrjään vihasi äitipuolta kohtaan.

Kuvittele vaikka laatikko, jonne työnnät ne kaikki myllertävät tunteet, sulje kansi ja työnnä laatikko syrjään. Se on tarvittaessa avattavissa, kun haluat tunteita käsitellä, mutta muuten kansi pysyy kiinni.

Et saa hankkia nyt yhtään vihamiehiä. Voit tarvita jonain päivänä tätä pesänhoitajaa vaikkapa todistamaan puolestasi oikeudessa.

Siis hullua on, että tunnen syyllisyyttä vaatiessani itselleni oikeutta, vaikka samalla tunnenkin aivan velvollisuudekseni vaatia niitä, että en katkeroidu ja syytä setää elämäni pilaamisesta. Siis tarkoitan, että tämä on minulle ihan elämässäni laajemminkn iso oppiläksy, eikä setäni kauheasti voisi elämääni nyt kuitenkaan pilata, mutta tämä juttu on rinnakkainen muiden kokemusteni suhteen, joissa tällista pilaantumista on (ilman omaa syytäni) tapahtunut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Onko tilanne siis se, että isoäitisi on lahjoittanut sinulle kesämökin, mutta hän on antanut isäsi vaimolle hallintaoikeuden mökkiin? Jos hallintaoikeus on elinikäinen, ei sitä voi silloin millään erillisillä paperille kirjoitetuilla toiveilla mitätöidä, vaan se on voimassa niin kauan kuin isäsi vaimo elää. Jos elinikäinen hallintaoikeus on myönnetty pelkästään isällesi (ja vaimo käyttää mökkiä avioliiton kautta), se raukeaa isäsi kuollessa, eikä se siirry omaisuudenjaossa leskelle, eli millään toivepaperilla ei tässäkään tilanteessa ole mitään merkitystä.

Kukaan ei pysty haudan takaa määräämään omaisuutensa jakamista, vaikka olisi elinaikanaan kirjoittanut kymmenen käskyä, missä tilanteessa kenelläkin on oikeus mihinkin omaisuuteen, jos sitä tahtoa ei ole kirjattu testamenttiin.

Molemmilla aikuisilla on isoäidin antama hallintaoikeus, ja minä olen omistaja. Mutta vaimo on häätänyt minua sieltä pois ja isäni luumuilee vaimon selän takana, että "olen vaimoni uhri". Isoäiti halusi korjata tätä asiaa. Tiedämme, ettei hän voi asiaa enää oikaista, mutta asialla olisi henkistä merkitystä. Vaimo puhuu minusta muutakin paskaa niin tämä lappu voisi ojentaa sitäkin. Että mitähän se isoäiti halusikaan?

Lisäksi selitin jo, että osituksessa lapusta olisi saattanut olla hyötyä. Asianajajani ei pitänyt sitä milläänmuotoa turhana tai mitättömänä paperina kuultuaan sisällön.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, sekoita nyt rajusti tunteet ja faktat. Näinhän perintöasioissa usein käy. Parhaiten saat asiasi hoidettua, kun toimit kylmän rauhallisesti ja työnnät mielessäsi syrjään vihasi äitipuolta kohtaan.

Kuvittele vaikka laatikko, jonne työnnät ne kaikki myllertävät tunteet, sulje kansi ja työnnä laatikko syrjään. Se on tarvittaessa avattavissa, kun haluat tunteita käsitellä, mutta muuten kansi pysyy kiinni.

Et saa hankkia nyt yhtään vihamiehiä. Voit tarvita jonain päivänä tätä pesänhoitajaa vaikkapa todistamaan puolestasi oikeudessa.

No joo, totta tämäkin.

Mietin vain, että tarvitsenko jos joudun nyt liian nurkkaan ajetuksi tunteineni, syyllisyyden tunteen kanssa siitä, että tavallaan osoitan jonkun egolle, että se teki virheen :O

ap

Mutta toivotaan, että vaimokin ajattelee, etten tee lapulla mitään ja palauttaa sen :D

aå

Se oli isoäitini tahdonilmaus. Eli että avio-oikeutta ei lahjoituksiin ole. Siis vanhempani aiemmin saamiin. Osasta on avio-oikeuden poistava lahjakirja, mutta kysymys on myöhemmin niistä, joissa ei ole!

ap

Miksiköhän pesänhoitaja ei nyt vastaa...mrr.....

ap

Ja jos he, eli muut sisarukset ei nyt puolusta minua vaimon suuntaan minusta tuntuu niin kuin minulle ois käännetty selkä ja sitten vielä joku syyttää siitä minua, että itsepäs olit niin hankala, että tarttit sellaista paperia. Ihan kuin kaikki olis aina minun vika ja mistään ei saisi loukkaantua, ei suuttua, ei raivostua, ei hermostua, ei mitään. Koska aina oma vika.

Sit tullaan suunnilleen lässyttään, että valitset itse tunteesi ja reaktiosi. Joo no niin valitsen juu. Mutta niin valitsee pesänhoitajakin jos mun raivo häiritsee! Jos siis vielä menetän malttini jos ei apua eli oman virheensä korjaamista ja vähän vikkelään ala tulla.

Puhuin äitinikin kanssa ja tekopyhästi nyt pitäisi kuulemma antaa henkilölle aikaa. Sanoisiko se idiootti niin, jos minä olisin mokannut ja joku vihaisena (mitä en edes saanut kirjeessä olla) vaatisi minulta toimenpiteitä? Varmana haukkuisi, että kun kestää ja annan toisen odpttaa ja on "täysin ymmärrettävää", että se raivoaa. Nyt mä sotken mahdollisuuteni apuun, jos sanon poikkipuolisestikaan pesänhoitajan mokanneen. Onko reilua?

Mutta päästiin kyllä äidin kanssa sopuun puhelimessa lopuksi ja nyt se kuulemma ymmärtää mun pahoittuneen mielen hyvin. Ettei silleen äitiraivoa tähän liity nyt...

ap

Oon varmaan ihan paska kun oon näin hankala, vai mitä? Sen pesänhoitajan mielestä :( Kun en haluaisi, mutta en voi antaa ihmisten kävllä vain ylitsenikään...

ap

Kun hän itseasiassa vastasi, että s-posti ei toimi kun hänellä on uusi puhelin ja siinä on jotain ongelmaa. Uskon sen, koska tätini sanoi eilen, että hän oli valittanut puhelinta jo eilen. Niin mä sit jouduin vähän painostamaan eli laitoin tekstiviestillä ne s-postien sisällöt ja kysyin, että saatko luettua s-postit muualla? Ei tullut vastusta. Sit mä vielä kysyin, että voinko lähettää yhden s-postin vaikka hänen vaimolleen josta lukisi sen, koska sillä, että hän lukisi sen on aika kiire. Se liittyy isäni edunvalvontaan ja perinnönjakoon tiedoksi.

Ei vastauksia. Niin minusta tuntuu että painostin :((

ap

Kun on ilmeisesti mökillään nyt. Melkein tekis mieli vaatia, että nonni, nyt lähdet sit kirjastoon tämän takia. Mutta en kehtaa.

ap

Koska ymmärsin eilen, että aikovat jakaa perinnön suunnilleen maanantaina.

ap