Lue keskustelun säännöt.
Lakimiestä paikalla? Pesänjakajan vastuuseen vetäminen
09.09.2016 |
Pesänjakajana on yksi vainajan lapsista. Ei koulutusta, kyseessä huomattavan suuri perintö. Pesänjakaja mokasi ja meni antamaan erään paperin, joka olisi kuulunut minulle (vainajan antama tahdonilmaus, ei ollut kuitenkaan testamentti, se on erikseen) toiselle henkilölle. Henkilölle, jota vastaan asia, joka paperissa luki, toimii. (Että ihmiset voivat olla hälmöjä!!)
Jos en saa kyseistä papaeria, saatan hävitä kymmeniätuhansia euroja. Olen itse toisen perinnönsaajan lapsi, en rintaperillisenä tässä mukana, vaan vanhempani on elossa vielä (mutta muisti ei toimi).
Millaiseen vastuuseen pesänjakaja voidaan saada?
Kommentit (118)
Mä tunnistan sinussa itseäni. Mulle tehty vähän vastaavaa, myös perintöihin liittyvissä jutuissa. Minut nolattiin nauramalla ja kimpassa dissaamisella, vain kaksi serkkua puolusti minun mielipidettäni.
Jälkeenpäin joku muukin on sanonut että oli kanssani samaa mieltä. Tosi naurettavaa. Ahdistuin pitkäksi aikaa, ihmettelin miten lapsuusajan hauskat hetket nollataan. Tein itseni kanssa töitä pitkään ja aina päädyin samaan, eli unohda heidät. Älä soita, älä lähetä joulukortteja, älä kutsu kesäjuttuihisi jne... Näin olen tehnyt, enkä enää heitä kaipaa.
Olen kuullut että minun suuhuni on laitettu juttuja joita en ole koskaan sanonut ja juttuja joita en ole tehnyt (esim en vastaa puheluihin, mikä ei pidä paikkaansa. Aina vastaan ja jos en pysty niin takaisin soitan).
Harmitti aikansa, ei enää. Suku on pahin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En laittanut sähköpostiin mitään moitintaa siitä, että miksei edes kertonut mulle, että vainaja tällaisen lapun kirjoitti?! (Pitääkö mua ihan nollana? Siltä ainakin tuntuu!) Olinpa mä kiltti *taputuksia päähän*
ap
Vierailija kirjoitti:
Mä tunnistan sinussa itseäni. Mulle tehty vähän vastaavaa, myös perintöihin liittyvissä jutuissa. Minut nolattiin nauramalla ja kimpassa dissaamisella, vain kaksi serkkua puolusti minun mielipidettäni.
Jälkeenpäin joku muukin on sanonut että oli kanssani samaa mieltä. Tosi naurettavaa. Ahdistuin pitkäksi aikaa, ihmettelin miten lapsuusajan hauskat hetket nollataan. Tein itseni kanssa töitä pitkään ja aina päädyin samaan, eli unohda heidät. Älä soita, älä lähetä joulukortteja, älä kutsu kesäjuttuihisi jne... Näin olen tehnyt, enkä enää heitä kaipaa.
Olen kuullut että minun suuhuni on laitettu juttuja joita en ole koskaan sanonut ja juttuja joita en ole tehnyt (esim en vastaa puheluihin, mikä ei pidä paikkaansa. Aina vastaan ja jos en pysty niin takaisin soitan).
Harmitti aikansa, ei enää. Suku on pahin!
Minustakin on puhuttu ihan paskaa, mm. kun olin sanonut, että perintöä ei vaan kannattaisi jakaa vielä, koska vanhempani edunvalvoja tulee sen tarkistamaan ja maistraatti on kehottanut olemaan jakamatta, niin se kääntyi niin, että aion ehkä viedä tämän perinnönjaon oikeuteen. Just.
Mutta luulin, että mulla on sukulaisissa tukijoita, nyt tää anteeksipyynnön saamisen vaikeuden oivallus auttaa mua varmaan eteenpäin asioiden päässä pyörittämisessä. Eli alan suhtautua niin ihmisiin, että minultakin kuuluu pyytää anteeksi jos on minua loukannut ja jos ei pyydä niin syylllistys siitä, etten ole ystävällinen ei enää minua ohjaa. Olivatpa he keitä vaan, sukulaisia tai muita. En ole ehkä itsekään maailman paras tajuamaan milloin olen loukannut toisia, mutta sen verran olen elämässä oppinut, että jos olen toiminut väärin ja minulle siksi suututaan, niin en enää "ammu viestintuojaa" eli väheksy suuttujaa. Vaan pyydän anteeksi.
ap
Minä vain luulin aikaisemmin, että ihmiset ovat ystäviä, jos he puhuvat ystävällisesti.
Tällä tarkoitan nyt omaa sähköpostiani, joka oli aivan ystävällinen tai ainakin neutraali. Mutta hupsis, en minä enää olekaan sinun ystäväsi, setämies, vaikka puhunkin tässä ystävällisesti. Tavallaan hirveän surullista.
ap
Ap:lla on nyt ihan perusasiat hukassa. Kaikkea sontaa en ole lukenut ja korjaa toki jos olen ymmärtänyt jotain väärin, mutta käsitykseni mukaan et ole pesän osakas, joten sinulla ei ole mitään syytä tai oikeutta haastaa ketään mihinkään mistään.
Toiseksi, jos hallintaoikeutta ei ole kirjattu testamenttiin, niin sitä ei ole olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta siis tääkin on mielenkiintoinen, millä lailla ihmiset ottavat oikeudekseen sanoa muiden toimineen väärin. Jos uupunut äiti (minä) ei kykene siivoamaan koska hänen äitinsä on kohdellut häntä kaltoin, niin sitten minulle suututaan. Sen sijaan, että tuettaisiin. Mutta mikä selittäisi sukulaisen harhautumisen tässä tilanteessa? Lisäksi en ole vastuussa palstalaisille siivoamisistani. Jos haukkua ois haluttu, se ois pitänyt kohdistaa jotenkin muuten.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on nyt ihan perusasiat hukassa. Kaikkea sontaa en ole lukenut ja korjaa toki jos olen ymmärtänyt jotain väärin, mutta käsitykseni mukaan et ole pesän osakas, joten sinulla ei ole mitään syytä tai oikeutta haastaa ketään mihinkään mistään.
Toiseksi, jos hallintaoikeutta ei ole kirjattu testamenttiin, niin sitä ei ole olemassakaan.
Sinulla on pallo hukassa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, mitä testamentissa lukee pätee. Ei muu.
Voi pkl! Miten otsikkosi ja alkuperäinen asia liittyy nyt syyttely ja anteeksiantamis-jankutukseesi? Lakimiestäkö tarvitset pohtimaan näitä kenen syy ja kenen pitää pyytää anteeksi. Sun suurin ongelma on jankutuksesi, jota ei kukaan jaksa kuunnella, ei varmaan pesänjakaja, eikä lakimieskään rahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on nyt ihan perusasiat hukassa. Kaikkea sontaa en ole lukenut ja korjaa toki jos olen ymmärtänyt jotain väärin, mutta käsitykseni mukaan et ole pesän osakas, joten sinulla ei ole mitään syytä tai oikeutta haastaa ketään mihinkään mistään.
Toiseksi, jos hallintaoikeutta ei ole kirjattu testamenttiin, niin sitä ei ole olemassakaan.
Sinulla on pallo hukassa.
ap
Toisella meistä on, ja se en ole minä.
Vierailija kirjoitti:
Voi pkl! Miten otsikkosi ja alkuperäinen asia liittyy nyt syyttely ja anteeksiantamis-jankutukseesi? Lakimiestäkö tarvitset pohtimaan näitä kenen syy ja kenen pitää pyytää anteeksi. Sun suurin ongelma on jankutuksesi, jota ei kukaan jaksa kuunnella, ei varmaan pesänjakaja, eikä lakimieskään rahalla.
Huomaan vaan, että tämäkin linkittyy elämään kokonaisuutena, en ehkä suhtautuisi tähän näin, jos menneisyyteni olisi jotenkin erilainen. Ja siis sekään ei ole kritiikki, vaan vain toteamus. Haluaisin suhtautua asioihin mahdollisimman energiankulumattomasti, mutta menneisyyden taakkojen takia se tavoite on melko vaiheessa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on nyt ihan perusasiat hukassa. Kaikkea sontaa en ole lukenut ja korjaa toki jos olen ymmärtänyt jotain väärin, mutta käsitykseni mukaan et ole pesän osakas, joten sinulla ei ole mitään syytä tai oikeutta haastaa ketään mihinkään mistään.
Toiseksi, jos hallintaoikeutta ei ole kirjattu testamenttiin, niin sitä ei ole olemassakaan.
Sinulla on pallo hukassa.
apToisella meistä on, ja se en ole minä.
En ole väittänytkään olevani pesän osakas, miten se mitätöi asian? Ja KYSYIN, voiko pesänhoitajaa laittaa vastuuseen, koska paperi olisi ollut minulle tärkeä. Mutta ehkä ei nyt tarvitse, kun sain vietyä asiaani eteenpäin (se sähköposti).
ap
Lue luku 19 kokonaan. Koska et ole pesän osakas, et voi suoraan tehdä mitään. Mutta voit yrittää vaikuttaa osakkaaseen faktoilla, ei mutulla eikä "minun mielestäni" -pohjalta.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040#L19P5
19 luku
4 §
Pesänselvittäjäksi oikeuden on määrättävä henkilö, jonka voidaan olettaa suorittavan pesän selvityksen sen laadun edellyttämällä taidolla ja joka siihen suostuu. Erityistä huomiota on kiinnitettävä pesän osakkaiden sekä muidenkin ehdotuksiin, joiden oikeus on pesän selvityksestä riippuvainen.
Osakas voidaan määrätä pesänselvittäjäksi vain, jos muut osakkaat eivät sitä vastusta ja määräämiseen on erityinen syy. (20.8.2004/783)
Jos testamentissa on nimetty testamentin toimeenpanija, on hänet määrättävä pesänselvittäjäksi, jollei vastasyitä ole.
5 §
Milloin pesän laatuun tai laajuuteen katsoen taikka muusta erityisestä syystä on tarpeen, voidaan määrätä useita pesänselvittäjiä. Oikeudella on valta jakaa hallinto heidän keskensä, ja sen on samalla määrättävä hallinnon jaon perusteet.
6 §
Jos pesänselvittäjä tahtoo luopua toimestaan ja näyttää pätevän syyn, vapauttakoon oikeus hänet siitä.
Jollei pesänselvittäjä ole toimeensa sopiva, on hänet siitä vapautettava, milloin joku, jonka oikeus riippuu pesän selvityksestä, sitä vaatii. Sama on laki, milloin pesän selvitys jostakin erityisestä syystä on uskottava toiselle. Jos oikeuden tietoon tulee seikkoja, joiden perusteella pesänselvittäjää on pidettävä toimeensa sopimattomana, voi oikeus omasta aloitteestaan vapauttaa hänet siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo no koitan saada kaiken sujumaan ilman riitaa.
ap
Perimmäinen syyllinenhän on siis vaimo, jos ei anna paperia takaisin. Pesänhoitajalle nyt voi sattua tällainen virhe. Mutta aika ymmärrettävää, ettei vaimo halua auttaa minua taistelemaan paperin avulla itseään vastaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Huh. Päädyin nyt kuitenkin pyytämään sukulaiselta sähköpostitse aivan asiaa vain sisältäen, että pyytää paperin takaisin ja jos se ei palaudu niin että tarvitsen todisteen sen sisällöstä. Jos ei tajua pahoitella niin ei voi mitään, mutta en enää ole tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko.
ap
Hui miten angstinen ketju!
Mutta, hyvä jos olet rauhoittunut. Muista säilyttää sinun ja pesänhoitajaa välinen sähköpostivaihto, tekstarit tmv ja käsittele asiaa vain 'kirjallisesti' niin sinulle jää todisteita siitä että hän tietää lapusta ja sen sisällöstä jne.
Jos lähtee oikeusteitse oikeutta hakemaan, voi päätyä maksamaan suuria summia asianajajille, ja jos saat perintöä, sinun katsotaan kykenevän ne myös maksamaan (ei valtion). Varaudu siis siihen myös jos lähdet oikeutta hakemaan.
Käsittääkseni kuitenkin pesänhoitaja on toiminut sinua kohtaan vahingollisesti ja hänet voisit mahdollisesti haastaa korvausvelvollisuuteen, et sitä henkilöä, joka mielestäsi sinulle kuuluvan osuuden näin vääryydellä saa pitää.
Laissa on käsittääkseni (en ole juristi) kyllä ihan tarkoituksella oltu rajaamatta joku isoäidiltä saatu omaisuus ikuisiksi ajoiksi vain sen kyseisen suvun jäsenille, ellei itse kukin aina testamentissaan niin määrää, joka ei siltikään poista esim puolison oikeutta rahallisesti oikeudenmukaiseen korvaukseen, eli jos saat suvun kartanon, tulee sinun /pesän maksaa puolisolle kuitenkin se tasinkoa niin että hänelle jää puolet heidän omaisuutensa arvosta omaksi.
Mutta kun et tietenkään voi täällä kaikkia yksityiskohtia auki kirjoittaa niin Aila vaikea kenenkään on mitään juridisesti pitävää kantaa asiaan antaa. Jos koet asian hyvin tärkeäksi, kannattaisi sinun kyllä keskustella kasvokkain ja avoimesti ihan juristin kanssa.
Kävi miten kävi, älä myrkytä elämääsi materian takia. Sitä ei kukaan täältä mukaansa saa, mutta moni on elämänsä jonkun menetetyn töllin tai hopea-astiaston takia pilannut! Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!
Vierailija kirjoitti:
Perimmäinen syyllinenhän on siis vaimo, jos ei anna paperia takaisin. Pesänhoitajalle nyt voi sattua tällainen virhe. Mutta aika ymmärrettävää, ettei vaimo halua auttaa minua taistelemaan paperin avulla itseään vastaan.
ap
Perimmäinen syyllinen on pesänhoitaja. Ei vaimolla ole mitään velvollisuutta edes säilyttää tuota paperia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perimmäinen syyllinenhän on siis vaimo, jos ei anna paperia takaisin. Pesänhoitajalle nyt voi sattua tällainen virhe. Mutta aika ymmärrettävää, ettei vaimo halua auttaa minua taistelemaan paperin avulla itseään vastaan.
apPerimmäinen syyllinen on pesänhoitaja. Ei vaimolla ole mitään velvollisuutta edes säilyttää tuota paperia!
Niin no onhan se näinkin :(
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Päädyin nyt kuitenkin pyytämään sukulaiselta sähköpostitse aivan asiaa vain sisältäen, että pyytää paperin takaisin ja jos se ei palaudu niin että tarvitsen todisteen sen sisällöstä. Jos ei tajua pahoitella niin ei voi mitään, mutta en enää ole tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko.
apHui miten angstinen ketju!
Mutta, hyvä jos olet rauhoittunut. Muista säilyttää sinun ja pesänhoitajaa välinen sähköpostivaihto, tekstarit tmv ja käsittele asiaa vain 'kirjallisesti' niin sinulle jää todisteita siitä että hän tietää lapusta ja sen sisällöstä jne.
Jos lähtee oikeusteitse oikeutta hakemaan, voi päätyä maksamaan suuria summia asianajajille, ja jos saat perintöä, sinun katsotaan kykenevän ne myös maksamaan (ei valtion). Varaudu siis siihen myös jos lähdet oikeutta hakemaan.
Käsittääkseni kuitenkin pesänhoitaja on toiminut sinua kohtaan vahingollisesti ja hänet voisit mahdollisesti haastaa korvausvelvollisuuteen, et sitä henkilöä, joka mielestäsi sinulle kuuluvan osuuden näin vääryydellä saa pitää.
Laissa on käsittääkseni (en ole juristi) kyllä ihan tarkoituksella oltu rajaamatta joku isoäidiltä saatu omaisuus ikuisiksi ajoiksi vain sen kyseisen suvun jäsenille, ellei itse kukin aina testamentissaan niin määrää, joka ei siltikään poista esim puolison oikeutta rahallisesti oikeudenmukaiseen korvaukseen, eli jos saat suvun kartanon, tulee sinun /pesän maksaa puolisolle kuitenkin se tasinkoa niin että hänelle jää puolet heidän omaisuutensa arvosta omaksi.
Mutta kun et tietenkään voi täällä kaikkia yksityiskohtia auki kirjoittaa niin Aila vaikea kenenkään on mitään juridisesti pitävää kantaa asiaan antaa. Jos koet asian hyvin tärkeäksi, kannattaisi sinun kyllä keskustella kasvokkain ja avoimesti ihan juristin kanssa.
Kävi miten kävi, älä myrkytä elämääsi materian takia. Sitä ei kukaan täältä mukaansa saa, mutta moni on elämänsä jonkun menetetyn töllin tai hopea-astiaston takia pilannut! Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!
No on tosiaan toiminut vahingollisesti minua kohtaan! Jos ei ala auttamaan sen korjaamisessa niin...mutta en oikeastaan epäile, etteikö auttaisi. Vain anteeksi en varmaan ymmärrä pyytää. Mutta nyt kun tajuan, että jotta minä voisin välittää hänestä edelleen niin hänen olisi kuulunut niin tehdä, niin ei se niin haittaa. Ilmeisesti minä sukulaisena en ole hänelle kovin tärkeä. En koe itse myrkyttäneeni mitään tässä nyt kyllä.
ap
Ja neuvoin vielä, että pyytää sähköpostitse, että takaisinpyytäminen voidaan myöhemmin todistaa (=asianajajani neuvo, sitä en sanonut) ja että se halutaan takaisin käteen, ettei vaimo voi väittää sen kadonneen postissa. Vähän siis pientä näpäyttelyn makua, mutta en voi todellakaan enää luottaa henkilön älykkyyteen tässä asiassa, vaikka muuten ihan älykäs onkin.
ap