Naapurin yh maksatti lapsensa munkkirinkilän ( 39 senttiä) lapsen viikkorahoista.
Onko mielestäsi oikein? Lapsi kertoi pihalla, että nyt ei voi sitten ostaa niin paljon karkkia kuin muina lauantaina, kun maksoi tänään itse munkkirinkilän itse. Kertoi, että äiti oli sanonut, että nyt kun lapsi aloittaa taas uuden harrastuksen, niin täytyy molempien osallistua harrastusmaksujen säästötalkoisiin. Mutta eikö leivonnaiset sentään kuuluisi aikuisen maksaa? Ei kai kellään ole niin tiukkaa, että ei ole edes munkin verran varaa ostaa lapselleen? sääliksi käy lasta, kun huomenna saa vain muutaman karkin. Oli kuulemma halunnut munkin, kun se tuoksui niin hyvältä kaupassa.
Kommentit (25)
Ei taida kuulua sinulle, miten toisessa perheessä raha-asiat sovitaan, Liittyykö tämä jotenkin siihen, että naapuri on yh? Hänen periaatteensa on jotenkin lähtökohtaisesti väärin?
Fiksuahan toi on. Kyse ei ole siitä, että rahaa ei olisi 40 senttiä vaan siitä, että kaikkea mässyä vanhemmat ei maksa.
Meidän lapsella on herkkuraha, jonka hän käyttää valintansa mukaan joko karkkiin, kekseihin, leivoksiin, jäätelöön, sipseihin tai roskaruokaan. Oppii hahmottamaan, mitä mikäkin maksaa ja tekemään valintoja.
ainakin ennen lasten täytyi maksaa kaikki asiat pienestä viikkorahasta. jos tahtoi jonkun lelun niin taytyi säästää karkkirahoista. minusta hyvää kasvatusta ainakin koittaa saada lapsi tajuamaan ettei kaikkeen ole varaa. voi sitten aikuisena rähmiä raha-asiansa, mutta hyvä , että lapsena on talouskuri
Kyllä, joillain voi olla niin tiukkaa, että ei voi ostaa edes sitä munkkirinkilää. Munkin hinnalla saa jo esim. makaronit päivän ruokaan tai margariinia leivänpäälle.
Tiedän yhden erittäin hyvin toimeentulevan perheen, jossa lapset ovat maksaneet aina kaikki menonsa itse. Lapset ovat nyt teini-ikäisiä ja saavat kuukausirahaa varmaan jotain 300-400 euron tienoilla, josta maksavat itse kaikki menonsa vaatteista harrastuksiin ja puhelinlaskuihin ym. Ruuat saavat kyllä kotona. Eivät vaikuta ainakaan minun mielestäni erityisen tyytymättömiltä tuohon järjestelyyn ja toinen heistä on säästänyt noista rahoistaan mm. mopoauton itselleen.
No 39 sentillä ei kuitenkaan saisi juurikaan karkkia joten mitä väliä? Ja saihan lapsi jo sen munkin.
Vierailija kirjoitti:
No 39 sentillä ei kuitenkaan saisi juurikaan karkkia joten mitä väliä? Ja saihan lapsi jo sen munkin.
Prismasta saa tällä hetkellä tuolla hinnalla noin 65grammaa karkkia. Irtokarkit kun ovat 5.95€/kg.
Aika paljon saisi kyllä karkkia tuolla hinnalla.
No, jos on tietty määrä lapselle annetu "herkkurahaa" ja lapsi haluaa ostaa munkkirinkilän, niin eikö tämä rinkilä ole osa herkkua?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden erittäin hyvin toimeentulevan perheen, jossa lapset ovat maksaneet aina kaikki menonsa itse. Lapset ovat nyt teini-ikäisiä ja saavat kuukausirahaa varmaan jotain 300-400 euron tienoilla, josta maksavat itse kaikki menonsa vaatteista harrastuksiin ja puhelinlaskuihin ym. Ruuat saavat kyllä kotona. Eivät vaikuta ainakaan minun mielestäni erityisen tyytymättömiltä tuohon järjestelyyn ja toinen heistä on säästänyt noista rahoistaan mm. mopoauton itselleen.
Entäs jos ei säästäkään mopoautoa? Jos ei tarvitse mitään noin hintavaa? Olen melko varma, että nuokin lapset otetaan vanhempien maksamalle lomamatkalle, eivät siis maksa rahoistaan kaikkea eli esim. ulkomaanmatkoja.
Kuinka paljon muka tuolloinen 40 senttiä auttaa niissä harrastusmaksuissa? Jos vuodessa säästää joka viikko 40 senttiä, niin tuosta tulee vain 20,80€.
Kyllä on elämänhallinnassa vikaa, jos lapsi joutuu harrastuksia välillisestikin viikkorahoistaan maksamaan. Tausta on se, että perinteisesti heillä on perjantaisin syöty jotain hyvää iltateellä, lauantaisin on sitten ollut karkkipäivä. tiedän nämä herkuttelut niin hyvin, kun itsellä on samanikäinen lapsi, ja nämä lapset ovat kavereita. vertailevat välillä herkkujen määrää, ja tapoja, miten toisten luona saa.
ap
Hyvä opettaa lapselle rahankäyttöä ja sitä, ettei niitä herkkuja ylenmäärin tarvitse syödä.
Kyllä meilläkin välillä lapsille sanotaan herkuista, että ainoastaan siinä tapauksessa voi ostaa jotain, jos maksaa omista rahoistaan. Tuo lapsi oli valinnut karkin sijaan munkin, ihan hyvä oppia ettei kaikkea voi saada ja jos jotain ostaa, niin se on sitten jostain muusta pois.
Toihan on ihan fiksulta kuulostava tapa opettaa rahankäyttöä. Lapsilla on ikään kuin palkka ja sen mukaan sitten elävät ja kuluttavat. Herkkuja nyt muutenkaan kannata ostaa kauheasti niin tolla tavalla oppivat että ne muuten maksaa joten kannattaa miettiä mitä haluaa.
Siis kuinka paljon sokeria sen naapurin muksun pitäis sun mielestä syödä?
Viikkorahalla voi ostaa karkkia tai muuta herkkua. Lapsi päätti ostaa sen munkkirinkilän tänään. Huomenna ostaa lopuilla karkkia. Ihan oikeesti, ei se lapsi mene tuosta pilalle. Se saa herkkuja molempina päivinä. Sillä on asiat ihan hyvin.
Lapsi saa harrastaa, saa herkkuja ja opetetaan rahankäyttöäkin, ja sitten joku naapuri valittaa noiden perusteella äidin elämänhallinnan puutteesta. Hohhoijaa.
Ap voisi nyt mennä itseensä ja miettiä, että mikä siinä naapurin YH:ssa nyt oikeasti tökkii?
Hyvähän se on opettaa rahankäyttöä nuoresta alkaen.