Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Sain kuulla, että isoisäni (isän puolelta=ei väleissä) oli jättänyt minulle perintöä? Rahat menneet, äiti raivoaa??
09.09.2016 |
Mistä päästä tämmöistä lähtee edes selvittelemään? En tiedä mitään muutenkaan, enkä varsinkaan lakiasioista. Vähiten tiedän isäni puoleisen suvun asioista.
Taustaa: Isäni ja äitini elivät sitä sen ajan "Levottomat"-tyyllistä elämää .Ehkä voi sanoa että nykyistä some-menestyjät-elämää. Tästä on nyt aikaa ja minä olen keski-ikäinen ja äitini tosiaan vanhus.
Siinä heidän menestyjät-elämässään kävi niin, että isäni sai tuomion talousrikoksista. Se saattoi olla siihen aikaan kovempi juttu kuin nykyään. (Nykyään on pressan linnassa joka vuosi kutsuttuina vieraina Talousrikollisia, tämän verran tiedän.) Niin siinä vaiheessa tuli ero ja äitini pisti välit poikki kaikkeen mitä sieltäpäin (isän puolellta) olisi olemassa. Tai tulossa.
Vuosikymmeniä on mennyt. Minä olen elänyt ihan hyvän lapsuuden. Äidin ja äidin hyvän, ja meitä tukevan suvun kanssa. En ole koskaan edes ajatellut lapsea, että jotain jäi paitsi kun ei isästä puhuttu. .Se vaan meni niin. Oli niin paljon muutakin touhua. Joo ja ei ollut mitään faceja tai muita internettejä, joten sitä vaan jättää asiat kun ei oikein tiedä eikä osaa muutenkaan.
Mumille olisi ollut kauhistus , ja varmaan hirveä häpeä, jos olisin esim. käynyt kyselemässä jotain jostain virastosta. Tämä oli elämää silloin.
Nyt selvisi, vuosikymmenten jälkeen, että isäni isä, siis on kuollessaan jättänyt minulle: poikansa tyttärelle, avioliitossa tehdylle, kymmeniä tuhansia euroissa, rahaa, Siis isän suvun puolelta perintöä? Muutenkin aika hienoa. En tiennyt että minua ajateltiin tai minusta välitettiin sieltä päin.
Asia on nyt selvinnyt, ja raivopäisen äitini reaktio on, että sitä rahaa on vähän tullut, ja kaikki on sinuun mennyt!?
Mistä minä saan tietää että mihin on mennyt? Ja mistä minä voin selvittää että miten ja miten paljon ?
Kysymys: onko minulla mitään mahdollisuutta selvittää näitä perintö- ja raha-asoita siten, etten lopullisesti suututa äitiäni? Eli ettei hän saa tietää että edes kyselen näitä asioita?
Pitääkö tätä varten palkata lakimies? Onhan hänellä täysi vaitiolovelvollisuus, ettei hän voi äidilleni kertoa asiasta, vaikka hän miten alkaisi kovistelemaan?
Äidistäni voin sanoa että hän on sen ajan kuuluisa, erittäin kaunis malli ja mannekiini. Eikä mikään seinäruusu muutenkaan elämässä. Että hänen kanssaan en vaan voi alkaa vanhoja asioita kaivelemaan.
Mumma ja mufa kuolleet jo. Ei siskoja tietääkseni. Isä varmaan elää vielä kun ei ole mitään kuulunut.
Kommentit (70)
Suvussa vastaava tapaus. Äiti sai rahat itselleen ostamalla asunnon, joka oli osin lasten nimissä. Mutta sitten kun myi asunnon, otti rahat itselleen. Ei tästä enempää, asianomaiset saattavat käydä täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täh? Koska äiti oli joskus kaunis mannekiini, ei häneltä voi kysyä isästä eikä perinnöstä? Rumalta sairaanhoitajalta voisi...?
Oliko lapsille automaattinen edunvalvonta joskus 60-70-80 -luvulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verohallinosta voi tilata kopion testamentista ja perukirjasta.
Vierailija kirjoitti:
Oliko lapsille automaattinen edunvalvonta joskus 60-70-80 -luvulla?
Ainakin sukulaisperheessä 70-luvulla piti pitää hyvin tarkkaa kirjaa siitä, mihin lasten rahoja käytti. Ei todellakaan saanut mennä elatukseen, eikä edes esim isoon hankintaan, mikä tarvittiin opiskelujen yhteydessä, ja joka olisi ollut investointi tulevaan ammattiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteys kotikuntasi maistraattiin.
Onko tietäjiä paikalla? Mistä alkaa asiaa perintörahoja selvittää? Koko isänpuoen suku on pidetty minulta piemnnossa. Minulla on kuulemma siskoja täällä ja isäkin vielä elossa. Mitään ei vaan ole sieltäpäin sitten 60-luvun kuulunut. Voikohan Kadonnutta etsimässä -ohjelmaa tehdä ihan kotimaassa? Olisi meinaan aika paljon etsittäviä meinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit ettei mitään jäänyt puuttumaan elämästäsi, vaikka isäsi ei siihen osallistunut. Kyllä minusta nyt tuntuu, ettei kaikki ole mennyt kohdallasi lapsuudessasi "normaalisti" ja jotain jäi puuttumaan. Aloituksesi on aika epäselvä, ja on kummallista että keski-iässä pelkäät selvästi äitiäsi.
Sinulle tekisi varmaan hyvää irrottautua äidistäsi ja kuvitelmasta että hän on ollut aina hyvä sinua kohtaan, tämä ei nimittäin ole totta edes normaalien vanhempien kohdalla, ja teillä ei selvästikään ole edes normaali suhde. Haluan vain herätellä sinua, vaikutat siltä, ettet ihan itseksesi tule siihen johtopäätökseen, että sinun ja äitisi suhde ei vaikuta kovin terveeltä.
Oli sinulle perintöä tai ei, niin itsesi vuoksi olisi tärkeää alkaa selvittämään asioita isästäsi ja hänen puolen suvusta. Isän merkitys ihmiselle on suuri, vaikka hän ei olisi ikinä elämässä ollutkaan mukana aktiivisesti. Älä vähättele suotta tuota merkitystä. Onko isäsi vielä elossa?
Niin ja totta kai voit palkata asianajajan, ja hän on vaitiolovelvollinen.
Minä en usko tähän kivikissan tarinaan pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tietäjiä paikalla? Mistä alkaa asiaa perintörahoja selvittää? Koko isänpuoen suku on pidetty minulta piemnnossa. Minulla on kuulemma siskoja täällä ja isäkin vielä elossa. Mitään ei vaan ole sieltäpäin sitten 60-luvun kuulunut. Voikohan Kadonnutta etsimässä -ohjelmaa tehdä ihan kotimaassa? Olisi meinaan aika paljon etsittäviä meinaan.
Hei, kirjoitin jo äskön sinulle, mutta huomasin vasta nyt tämän. Tässä muutamia kysymyksiä? Onko sinulla varaa asianajajaan, joka auttaisi tuon perinnön suhteen? (Minä en paljon tiedä, miten asiassa pitää edetä, ehkä joku paremmin tietävä kohta neuvoo). Mutta mitä tulee isän puolen sukuusi, niin tiedätkö esimerkiksi isäsi koko nimeä, asuin- tai synnyinpaikkakuntaa? Sanoit että isäsi on ollut vankilassa, tiedätkö missä vankilassa?
Provon tuntee mm. ilmaisusta "tosiaan", äitini on tosiaan vanhus. : /
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta virkatodistuksesta löytyy isän nimi ja jos fonecta fineder ei löydä, niin maistraatista voi tiedustella asuinpaikkaa.
Varaa aika lähimpään maistraattiisi, niin saat sieltä apua.
Pyydä isäsi ja isoisäsi virkatodistus:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Virkatodistus
http://www.maistraatti.fi/fi/Palvelut/kotikunta_ja_vaestotiedot/Perusti…
Siitä pääset kiinni sukulaistesi tietoihin.
Voit olla yhteydessä maistraattiin myös tuon alaikäisen edunvalvonta-asian tiimoilta.
Miten tämä keissi on selvinnyt, onko mitenkään? Aika surullista.
Vierailija kirjoitti:
Oliko lapsille automaattinen edunvalvonta joskus 60-70-80 -luvulla?
Pohdiskelin tässä samaa, sillä muistan kyllä 90-luvultakin vastaavanlaisen tapauksen. Vanhemmat haaskasivat lapsen omaisuutta ainakin sadan tonnin verran (en muista tarkkaa summaa). En tiedä, miten tuo olisi onnistunut, jos tuollainen tarkka edunvalvontasysteemi olisi ollut olemassa.
Toki siinä tapauksessa asia selvisi kyllä lapselle, kun tuli täysi-ikäiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei se äiti ole pystynyt tuota tekemään, koska jos testamentissa sinulle on määrätty kymmeniä tuhansia, niin verottajahan saa tämän tietää ja samalla kun testamentti on saanut lainvoiman, on sinulle määrätty edunvalvoja (joka ei ole äitisi tai isäsi) ja tämän tehtävänä on ollut valvoa, että rahojasi ei käytetä väärin. Varoistasi on joka vuosi pitänyt tehdä selvitys maistraattiin ja kun olet tullut täysi-ikäiseksi, on varmistettu, että olet saanut omasi.
Kyllä vanhemmatkin voivat olla edunvalvojia, esim meidän lapsilla oli, kun alaikäisinä perivät isoisänsä.
Jos kerran lapsi on ollut täysin tietämätön koko isän puolen suvusta, ja ollut alaikäinen, niin helppohan se on huoltajan ottaa rahat vastaan ja laittaa menemään.
Perijä ei osaa edes asiasta ajatella/kysellä mitään. Itse rahat on vaan annettu huoltajalle ja se siitä.
Enemmän surettaisi, että isoisä eikä isäkään ole koskaan saanut lapseen tutustua.
Alue: Aihe vapaa
Porvoossa taas tapahtuu 😁