Todella hyväksikäytetty ja paha mieli :(

Jäikö asia lippujen osalta auki, eli et vastannut tytölle mitään selvästi ymmärrettävää? Olisi tärkeää, että tyttö (ja äitinsä) ymmärtävät, ettet aio lippuja ko. tapahtumaan ostaa. Jos ja kun asia on kaikille osapuolille selvä tai asiasta ei tule enää puhetta, sen voinee "sivuuttaa".

Tämä lienee ollut vain ylilyönti ja toivottavasti vahinko, ei pahempaa hyväksikäyttökuviota taustalla, jos olette äidin kanssa ystäviä. Toivon, että välinne säilyvät ennallaan ja olet perheen kanssa tekemisissä jatkossakin, oman jaksamisesi mukaan :) 

Minä soittaisin tuolle äidille, kertoisin neutraalisti että hänen lapsensa oletti itsestäänselvyytenä minun ostavan nuo liput, ja sanoisin sitten tuon saman minkä sinäkin, että kyseessä olisi koko kuukauden ruokabudjettisi suuruinen kustannuserä.

"Ymmärrät varmaan, että en tietenkään noin kalliita lippuja voi ostaa ja minua huolettaa, että olet ilmeisesti antanut ymmärtää tämän olevan itsestäänselvyys. Nyt tytölle on tullut ihan vääränlainen käsitys tilanteesta. Miten ehdottaisit, että korjaamme asian?"

Suhtautuminen jatkossa riippuen siitä, mitä hän vastaa.

"Aika iso hyppy siitä, ettei rahat riitä ruokaan siihen, että halutaan tapahtumaan johon luultavasti esim. tytön luokalta ei osallistu kukaan. Tai voisin kuvitella todella harvalla olevan rahaa laittaa tuonikäisen menoon sen verran. En oikeastaan edes tiedä, onko tapahtuma asiallinen tytön ikäiselle."

Minusta tuo jo kertoo, että koko juttu on lapsen keksimä. Ja lapset nyt ei välttämättä ymmärrä vielä rahan arvoa saati sitä, että mihin kenelläkin on varaa.

Meidän ekaluokkalainen kysyi isomummoltaan saako 50e( on aiemmin saanut lahjaksi tältä mummolta) ja väitti että minä olen pyytänyt kysymään. En todella ollut, joten kyllä nuo lapset osaa... Pidin suuren puhuttelun tuon jälkeen.

Veljen vaimo sanoi mulle hyvin suoraa, että heidän lapsille pitäisi antaa lahjat rahana. Tuli vähän samanlainen olo, koska heillä on oikeasti huipputulot ja itselleni esimerkiksi jouluna on todella tiukkaa saada rahat riittämään veljeni lasten ja omien vanhempieni lahjoihin. On totta, että pari kertaa on pitänyt vähän nyhjäistä tyhjästä.

En myöskään halua muuttua pankkiautomaatiksi. En koskaan saa heiltä lahjaa, joka vastaisi sitä summaa,jolla heidän lapsilleen ostan lahjat. Veljeni tulot ovat yksin jo yli 6000 ja minun kuukausipalkkani puolet tästä. Vaimolla myös parempi palkka kuin mulla.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on lapsi, sen maailmassa mahdottomatkin asiat ovat itsestäänselvyyksiä. Ei lapsi ymmärrä esimerkiksi rahan arvoa. Toisin on lapsen äidin kanssa, ikävää että siirsi pettymyksentuottamisen sinulle, eikä tehnyt sitä itse. Sanoisin sinuna asiasta äidille, ettei tällainen toistu.

Tässä varmasti hyvin kiteytettynä jutun ydin. Lapsi ei ymmärrä asiaa samalla tavoin kuin aikuiset. Aina olisin hieman varovainen tällaisten tulkintojen kanssa, tai tilanteissa jolloin joltain kuultu asia tulee välikäsien kautta. Jotenkin luulisin, ettei tytön äiti tai perhe millään tavalla pidä sinua pankkiautomaattina, mutta tytön suusta kuultuna se tuli todella töksäyttäen ulos.

Sinun kannattaa nyt hieman vetää hajurakoa tähän perheeseen, jos tuntuu siltä, että sinua käytetään hyväksi. Et tee noita hyviä tekoja enää, laitat hieman rajaa, että pääset tasapainoon. Auta tasan sen verran kuin sinusta itsestäsi tuntuu hyvältä.

Joululahjoista: Miksi pitää ostaa sukulaisille lahjoja? Sopikaa että ostatte ainoastaan omille lapsille!

Vierailija kirjoitti:

Minä soittaisin tuolle äidille, kertoisin neutraalisti että hänen lapsensa oletti itsestäänselvyytenä minun ostavan nuo liput, ja sanoisin sitten tuon saman minkä sinäkin, että kyseessä olisi koko kuukauden ruokabudjettisi suuruinen kustannuserä.

"Ymmärrät varmaan, että en tietenkään noin kalliita lippuja voi ostaa ja minua huolettaa, että olet ilmeisesti antanut ymmärtää tämän olevan itsestäänselvyys. Nyt tytölle on tullut ihan vääränlainen käsitys tilanteesta. Miten ehdottaisit, että korjaamme asian?"

Suhtautuminen jatkossa riippuen siitä, mitä hän vastaa.

Sisältää selvän syytöksen äitiä kohtaan tuo "olet ilmeisesti antanut ymmärtää" -kohta. Mikäli äidillä ei ole osaa eikä arpaa koko jutussa, hän todennäköisesti loukkaantuu, vaikka samalla häpeääkin lapsen puheita. Ja jatkon voi sitten arvata, ei kukaan kunnollinen ihminen halua olla tilanteessa, jossa tulee nähdyksi hyväksikäyttäjänä.

Olet idiootti Ap :D sinunlaisia helppo hyväksikäyttää.

Täällä oli hyvä ehdotus tuo, että ottaa vähän etäisyyttä ja alkaa antaa vain aineetonta apua. Jos tämä viilentää lasten äidin suhtautumista ap:hen, on kyse hyväksikäytöstä.

Jos ap ottaa asian puheeksi tuon äidin kanssa, tämä äiti ei todellakaan myönnä mitään ja sanoo lapsen jutelleen omiaan. (Mikä toki sekin voi olla mahdollista.) Ap selvästikin kilttinä ihmisenä voi olla altis myös uskomaan hyvää toisista. Siksi kannatan tuota "testausta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikävää.

Totuus on, että pienituloisilla on usein semmoinen oletus, että heitä auttavalla vähän suurempituloisella tai keskituloisella on oikeasti rahajemma, jossa se auttaja välillä käy itsekseen kylpemässä, kuin Roope Ankka rahasäiliössään. Syy tähän oletukseen on se, että itse he eivät suin surminkaan auttaisi ketään, vaikka rahaa olisi vähän enemmänkin kuin on. Köyhä pysyy helpostikin köyhänä juuri täydellisen rahankäsittelemiskyvyttömyytensä ansiosta.

Mutta joo, ehkä pitäisin etäisyyttä. Voithan sanoa että sulle on nyt tullut muitakin autettavia ja vielä kurjemmassa asemassa olevia... koska niitä varmasti maailmassa riittää.

Kuinka monta pienituloista tunnet henkilökohtaisesti?

Aika monta.

Ja suurin osa tuollaisia? Kummasti valikoitunut tuttavapiiriin vain tietynlaisia ihmisiä, oletko koskaan miettinyt mistä johtuu?

Varmaan ainakin se, että tämä puoli ihmisissä tulee minulle näkyviin, johtuu siitä, että olen keskituloinen kamppailija, joka on ja on ollut halukas auttamaan kanssaihmisiään, myös taloudellisesti. Kolmenkymmenen vuoden mittaan autettavia on kertynyt, vaikka en siis todellakaan ui rahassa, en omista rahapuuta, en ole saanut lottovoittoja enkä perintöjä. Olen auttanut monia pienituloisia taloudellisesti ahtaista paikoista, ja tuo ilmiö - autettavan valtava väärinkäsittämisen halua auttajan varallisuudesta ja mahdollisuudesta - on niin toistuva ilmiö, että en jaksa enää edes siihen pettyä.

Voitte kokeilla. Ihan kuka vaan, yrittäkääpä auttaa toisia omien varojenne puitteissa. Mikään ei riitä koskaan, lisää halutaan.

Kyllä jo pienet lapset osaa keksiä kaikenlaista ja tietää keneltä kannattaa kysyä mitäkin. Itsekin äitinä yllättyy välillä mitä keksivät. Siksi kannattaa selvittää tilanne ennen kuin vedät hätäisiä johtopäätöksiä.

Voi olla lapsen keksimä, mutta voi olla ihan muutakin. Lippua et missään nimessä osta, vaan jatkat niinkuin itse parhaiten koet.

Ihminen rakastaa kaikista vähiten sitä, josta se on taloudellisesti riippuvainen??

Ei ollut väärinkäsitys. Äiti kyllä pahoitteli hirveästi koko puhelun ajan, ensin kielsi täysin, ettei asiasta olla puhuttu ollenkaan. Sitten kyllä sanoi, että hei konsertista kyllä ollaan puhuttu kotona (ai nyt yhtäkkiä oltiikin) ja tietysti noin once in a lifetime-mahdollisuus olisi ikimuistoinen syntymäpäivä ja on ihan luonnollista, että tyttö vähän sekoaa, ja että "tietenkin ymmärtää, ettei mulla ole tähän mahdollisuutta". Että wink wink vaan.

Ei suoraan sanonut yhtään mitään. Meillä oli helvetin kiusallinen hiljaisuus kun en yksinkertaisesti tiennyt mitäköhän tähän pitäisi vastata.

Niin, että jos mulla olisi mahdollisuus maksaa niin asia olisi sitten niin, että liput olisi saatava? Mitä helvetin ymmärtämistä siinä on, ettei vieras ihminen osta sulle konserttilippuja? Pysäytänkö minä vieraita ihmisiä kadulla, ja sanon ymmärtäväni jos he eivät halua ostaa mulle kahta 80 euron lippua? Että velvollisuus olisi, mutta hän nyt tämän kerran ymmärtää.

Äiti on just sellanen rempseä ihminen, joka vie muntyyppisiä nynneröjä 6-0. Mun on hirveän vaikeaa sanoa ihmisille asioita suoraan. Nytkin osasin vaan sanoa, että ok kun äiti kysyi tulenko taas ensi viikolla viemään tytön.

Musta tuntuu, että asia on vaivannut mua ennen mutta en ole osannut laittaa selkeästi sormea siihen kohtaan, mikä ahdistaa. Mulla on valitettava historia siitä, että mua on hyväksikäytetty hyvinkin törkeästi, ja mun on ollut vaikea ymmärtää sitä. Mut on äärimmäisen helppo saada manipuloitua uskomaan, että olen tietyllä tavalla vastuussa toisesta ihmisestä. Esim. kämppikseni veti safkojani pari vuotta, ja sai mut näkemään tilanteen niin, että jos en auta minä olen syyllinen jos aikuisella ihmisellä ei rahat riitä ruokaan. Nyt mulla on käynyt tämän perheen kanssa niin, että koen olevani velvollinen auttamaan ja olevani syyllinen jos jostain kieltäydyn.

Asia raivostuttaa siksi, että olen lopettanut n. vuosi sitten terapian, missä käsiteltiin esim. just tätä todella paljon ja luulin olevani "voitolla". Nyt on vaan itkettäny koko päivän. Laitoin kaverille kuvakaappauksen pankkitilistä, ja sanoin et hei sano rehellisesti, onko tää normaalia. Mä en enää tiedä.

Kaveri sanoi heti, että ei todellakaan ole, ja olenko mä todella kykenemätön ymmärtämään, ettei ole normaalia, ettei äiti mene itse _oman_ lapsensa kanssa ostamaan koulutarvikkeita vaan laittaa käytännössä ventovieraan piikkiin. (On siis äärimmäisen läheinen ystävä mulle)

Mä oon tietyllä tavalla kokenut, että mulla ei oo "varaa" kieltäytyä. Luin vanhoja viestejä, ja nään niiden oikeaa sävyä jotenkin vasta nyt. Äiti tavallaan "tilaa" multa ruokaa. Jos ehdotan jotain, äiti ei hämmästele tai kiitä, vaan yksinkertaisesti sopii asian. Tai tavallaan vaan nappaa hanakasti asiaan kiinni. Äiti siis _ei_ ole ystäväni, enkä ole saanut tässä suhteessa yhtään mitään vastalahjaksi.

Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa nähdä asia:

Joko olen ihminen, joka on leikittänyt ja liikuttanut lapsia, toivottavasti ehkäissyt edes vähän syrjäytymistä ja mahdollistanut kokemuksen, että kuuluu joukkoon muiden kanssa. Lapset ovat saaneet kivoja kokemuksia ja tunteen, että heistä välittää muutkin kun pelkkä äiti.

Sitten taas on se mahdollisuus, että on olemassa hyväuskoinen idiootti, jossa yh-äiti pienillä varoilla näki ilmaisen ja luotettavan lastevahdin ja kaiken kukkuraksi toimii vielä kätevänä raha-automaattina. Kuka hullu nyt ei tollaiseen ottais kiinni, varsinkin kun se toinen aikuinen on liian typerä edes ymmärtääkseen, miltä ulospäin hänen toimintansa näyttää?

Mä laitan tän touhun nyt katkolle. Olen aidosti vihainen, koska tämä on täsmälleen sama kaava miten on aiemminkin mennyt. Eli että olen aidosti kykenemätön näkemään, että mua käytetään hyväksi kuin vasta kun tilanne etenee törkeäksi. En ole kyllä edistynyt sitten yhtään.

Ja tästä on oikeastaan ihan turha syyttää edes äitiä. Jos toinen ihminen on tyhmä, niin se on sitten tyhmä, ja tyhmälle tehdään mitä tarvitaan, että saadaan omille hyvää.

joo, end rant. Oon vaan jotenki niin pettynyt itseeni. Mulla on oikeasti joku ongelma. Ei äidillä , ei perheellä, vaan mulla. Hohhoijaa.

Ja kaiken tän keskellä velloo ajatus, että entä jos vaan kiihdytän itseäni ihan turhaan ja pilaan omalla pikkumaisuudellani lapsen mahdollisuuden tehdä jotain muuta kuin kököttää kotona (ollaan siis touhuttu noita ihan ilmasia juttuja vaikka kuinka,kun etusivulla ehdotettiin sitä).

joo mulla on paha olo. Joo, koen jotenkin, että olen tullut hyväksikäytetyksi vaikka aina vapaaehtoisesti olen kaiken tehnyt. Mutta kuten etusivulla sanottiin, pitäisikö vaan jatkaa vaikka olisi epäkiitollista?

Kuten täällä jo monesti neuvottu, tietenkään et jatka tuota menoa, nyt himmailet auttamistarvettasi ja pidät etäisyyttä.

Sulla on oikeus laittaa rahojasi säästöön ja suoda itsellesi once in lifetime matka, esimerkiksi.

Lapselle olet tietysti päässyt muodostumaan läheiseksi, jos olet häntä säännöllisesti tavannut. Tämän vuoksi on kyllä parempi kummallekin, että et tylysti katkaise välejä lapseen. Äitiin voit etäännyttää itsesi, ja viedä lasta vaikka uimaan tai luontoretkelle, mutta niitäkin käyntejä voit harventaa. Lapselle voit myös ihan suoraan selittää, että ei sinullakaan ihan kauheasti sitä rahaa ole, niinpä meidän kaikkien täytyy joskus vaan opetella olemaan ilman asioita joita tekee mieli.

Ja oikeasti, laita itsellesi tavoite. Kolmen viikon maailmanympärysmatka. Jotain tarpeeksi kallista, johon sun oikeasti pitää säästää. ITSELLESI.

Ap, onko kyseessä oleva perhe sukua jos kerran eivät ole ystäviä?

Ap:lle: toivottavasti opit tästä jotain, ja ymmärrät, että avustusjärjestöjen kanssa tapahtuu ihan samalla tavalla.

Juu, nyt otat etäisyyttä tohon perheeseen. Ihan selkeetä hyväksikäyttöä ja vielä sun mielenterveyden kustannuksella. Ei saa olla liian kiltti. Tsemppiä ja mukavaa syksyä sulle.