Lue keskustelun säännöt.
Milloin jättää ehkäisy pois
08.09.2016 |
Toisessa vaakakupissa se, että en ole enää ihan nuori, täytän kohta 38. Olisi hienoa saada lapsi, olen siis lapseton vielä. Tiedän että montaa vuotta ei voi enää miettiä asiaa vaan aika saattaa käydä vähiin, ja ehkä heti ei edes tärppää. Molemmat halutaan lapsia. Toisessa vaakakupissa kuitenkin sitten se, että ei olla vielä naimisissa, eikä suhdekaan ole mikään kamalan pitkä vielä, avoliitto kuitenkin siis. Jos olisin nuorempi niin haluaisin odottaa vielä pari vuotta että suhde on ehtinyt kunnolla vakiintua ennen lapsien saamista, sillä haluan että tämä suhde onnistuu ja kestää. Onko muita ollut samassa tilanteessa? Missä vaiheessa olette uskaltaneet jättää ehkäisyn pois, vaikka tuntuisi että se olisi liian aikaista, paitsi että iän takia olisi jo kiire?
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Jätä pois vaan. Tuttavapiirissä on naisia, jotka saivat lapsen muka väärään aikaan ja jopa väärän miehen kanssa lähellä 40 v., mutta ovat nyt äärettömän onnellisia lapsensa kanssa. Lapsi menee kouluun, ja käy välillä myös isällään. Kaikki on hyvin!
Tuo on se mitä pelkään, että suhde päättyy ja jään yksin lapsen kanssa. En halua sitä. Lapsi ei kuitenkaan ole elämäni ykköshaave, vaikka lapsen toivonkin saavani.
Olisi kiva kuulla onko kukaan yli 35-vuotias tullut ekalla yrittämällä raskaaksi. Vai meneekö pikemminkin pitkä aika yrittäessä että tärppää?
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka suunniteltua tuo raskautuminen nyt ylipäätään sitten on.. Monelle raskaus on ylläri kun ehkäisy petti.. Moni taas yrittää vuosia onnistumatta.
Riippuu vähän siitä mikä ehkäisy sulla on käytössä. Jos yhdistelmäpillerit, niin kannattaa tuossa harkintavaiheessa ehkä vaihtaa kondomiin. Itse 35 ja juuri jättämässä pillerit - mennään vielä puolisen vuotta kondomilla ja sit alkaa vauvan yritys. Edellistä yrittäessä 4 v sitten meni puoli vuotta ennenkuin menkat kåynnistyivät pillerien jälkeen. Sitten tulinkin heti raskaaksi. Eli tuolla "harkintavaiheella" voi hyvällä tuurilla nopeuttaa varsinaista raskaaksi tuloa mut ei vielä sitoudu mihinkään peruuttamattomaan.
Aina kyllä sanotaan että ei liian aikaisin kannata tehdä suhteeseen lasta. Pitää ensin oppia tuntemaan puoliso kunnolla ja vuosi tai kaksi ei siihen riitä.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu vähän siitä mikä ehkäisy sulla on käytössä. Jos yhdistelmäpillerit, niin kannattaa tuossa harkintavaiheessa ehkä vaihtaa kondomiin. Itse 35 ja juuri jättämässä pillerit - mennään vielä puolisen vuotta kondomilla ja sit alkaa vauvan yritys. Edellistä yrittäessä 4 v sitten meni puoli vuotta ennenkuin menkat kåynnistyivät pillerien jälkeen. Sitten tulinkin heti raskaaksi. Eli tuolla "harkintavaiheella" voi hyvällä tuurilla nopeuttaa varsinaista raskaaksi tuloa mut ei vielä sitoudu mihinkään peruuttamattomaan.
Kuparikierukka. Onneksi. Jos olisi hormoniehkäisy niin juuri tuota ajattelisin että entäs jos kierto ei palaakaan kunnolla.. Nyt voisi vaan otattaa kierukan pois ja katsoa mitä tapahtuu. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras ystäväni oli toistakymmentä vuotta yhdessä nuoruudenrakkautensa kanssa. Erosivat ystäväni ollessa 34, hän löysi vuotta myöhemmin uuden suhteen, suunniteltu raskaus sai alkunsa reilun vuoden yhdessäolon jälkeen. Ainakin ulospäin suhde voi hyvin, ovat onnellisia ja lapsi on terve! Olemme niin hyviä ystäviä että jos jotain oikeaa kränää olisi nin varmasti tietäisin... ovat nyt jo yli nelikymppisiä.
En tiedä miksi raskaus kuitenkin pelottaa minua kovin, ja ajatus lapsen saamisesta. Ehkä kaikkia pelottaa? Vauvakuumetta minulla ei ole mutta koska kuitenkin tuntuu siltä että lapsi olisi hienoa saada ja ikää vaan kertyy niin... Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi vaikee kysymys. Vaikka ajatellaan, että pitää tuntea mies ennen kuin tekee sen kanssa lapsia ja saada suhde vakiintunaan, niin voi yllättää millainen isä siitä miehestä kuoriutuu tai millainen äiti sitä itse on. Minusta tärkeintä tässä päätöksessä on se, että te molemmaat sitoudutte tähän projektiin nimeltä vauva. Jos toinen ei ole sitoutunut siihen hommaan, niin kyllä se lapsiperhe arki on sellaista aika usein, että tekisi mieli poistua takavasemmalle eli sitoutumista siihen puolisoon ja lapseen tarvitaan. En tarkoita, että pitäisi olla naimisissa vaan olla henkisesti ja fyysisesti
Hei valmis kohtaamaan uudenlainen elämä ja sen tuomat haasteet yhdessävalmis kohtaamaan uudenlainen elämä ja sen tuomat haasteet yhdessä.
Tsemppiä! Mitä ikinä päätättekään. ☺
Itse oon 33v sinkku ja tuntuu että kaikki saavat lapsia ympärillä, eikä mulla oo ees sitä miestä vielä. Ihana siis saada tällanen vahvistus että ehkä minäkin vielä kerkeän..😊
Ps. Saanko udella missä tapasitte? 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosi vaikee kysymys. Vaikka ajatellaan, että pitää tuntea mies ennen kuin tekee sen kanssa lapsia ja saada suhde vakiintunaan, niin voi yllättää millainen isä siitä miehestä kuoriutuu tai millainen äiti sitä itse on. Minusta tärkeintä tässä päätöksessä on se, että te molemmaat sitoudutte tähän projektiin nimeltä vauva. Jos toinen ei ole sitoutunut siihen hommaan, niin kyllä se lapsiperhe arki on sellaista aika usein, että tekisi mieli poistua takavasemmalle eli sitoutumista siihen puolisoon ja lapseen tarvitaan. En tarkoita, että pitäisi olla naimisissa vaan olla henkisesti ja fyysisesti
Hei valmis kohtaamaan uudenlainen elämä ja sen tuomat haasteet yhdessävalmis kohtaamaan uudenlainen elämä ja sen tuomat haasteet yhdessä.
Kiitos, hyvä saada näkökulmia mitä kannattaa ajatella. Sen tiedän että mies ihan tosissaan haluaa lapsen. Se on minulla tärkeä asia, jos mies epäröisi vauvaa niin en edes harkitsisi ehkäisyn poisjättämistä. Halu saada lapsi on kuitenkin eri asia kuin sitoutuminen lapsiperheen arkeen, joka voi rankkuudellaan yllättää. Mistä sen sitten tunnistaa että sitoutuuko mies projektiin nimeltä vauva ja lapsi? En usko, että pelkkiin puheisiin voi luottaa, mutta onko jotain hyviä merkkejä? Itse olen niin vastuuntuntoinen, että jos lapsen saan niin siitä hyvän huolen pidän. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Mitä ikinä päätättekään. ☺
Itse oon 33v sinkku ja tuntuu että kaikki saavat lapsia ympärillä, eikä mulla oo ees sitä miestä vielä. Ihana siis saada tällanen vahvistus että ehkä minäkin vielä kerkeän..😊
Ps. Saanko udella missä tapasitte? 😉
Sinä kerkeät vielä hyvin!
Osuttiin samoihin juhliin, joidenkin tuttujen kautta, siellä tavattiin ja alettiin vaan juttelemaan. Yhteisiä ystäviä meillä siis kuitenkaan ei ole. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Mitä ikinä päätättekään. ☺
Itse oon 33v sinkku ja tuntuu että kaikki saavat lapsia ympärillä, eikä mulla oo ees sitä miestä vielä. Ihana siis saada tällanen vahvistus että ehkä minäkin vielä kerkeän..😊
Ps. Saanko udella missä tapasitte? 😉
Sinä kerkeät vielä hyvin!
Osuttiin samoihin juhliin, joidenkin tuttujen kautta, siellä tavattiin ja alettiin vaan juttelemaan. Yhteisiä ystäviä meillä siis kuitenkaan ei ole. Ap.
Kiitos!!! Kaikkea hyvää teille! 😊
Ymmärrän pohdintasi hyvin, koska tunnistan sen omalta kohdaltani vielä parin vuoden takaa. Sinuna ottaisin pienen riskin, koska haluatte molemmat lapsia ja suhde vaikuttaa kuvauksesi perusteella hyvältä. Vaakakupissa on se tosiasia, että saatat jäädä vuosien varmistelun vuoksi lapsettomaksi. Pahimmassa tapauksessa vielä raskaiden hedelmöityshoitojen kautta. Vaikka odottaisit suhteen vakiintumista pari vuotta ja onnistuisitte tekemään lapsen nopeasti, ero voi tulla. Jos mies tuntuu myös järjellä ajateltuna hyvältä kumppanilta ja haluaa lapsia, jättäisin ehkäisyn nyt pois.
Olen 37-vuotias, mies samoin, ja yritämme esikoista. Ehkäisyn jätimme pois jo kolme vuotta sitten, mutta emme ekaan kahteen vuoteen varsinaisesti "tehneet" lasta (=liian harvoin seksiä ja tietämättä liian myöhään suhteessa ovulaatioon). Olemme tämän vuoden alusta yrittäneet järjestelmällisemmin eli ajoittaneet seksin oikeaan kohtaan kiertoa ja harrastaneet seksiä joka kierrossa. Tulin 03/16 raskaaksi kierron ainoalla yhdynnällä (!), mutta sain keskenmenon. Kesällä pääsimme taas yrittämään, mutta vielä ei ole tärpännyt.
Aina löytyy heitä, jotka tulevat heti raskaaksi ja he ovat usein aika innokkaana kertomassa siitä. Keskenmenoja ja pitkiä yritysaikoja on alkanut löytyä kaveripiiristä yllättävän monilta vasta meidän keskenmenomme jälkeen, vaikka olen kertonut siitä aika harvoille. Asiasta puhutaan edelleen aika vähän varsinkin sinkuille, lapsettomille pareille ja helpon oloisesti lisääntyville pareille. Ennen yrittämistä meillä molemmilla oli suuret luulot siitä, että saamme vauvan alulle aika lailla heti, kun vain haluamme. Olemme molemmat normaalipainoisia, urheilullisia, syömme terveellisesti. Elämme säännöllistä elämää, emme tupakoi ja varsinkin minulla alkoholia on kulunut todella vähän viimeiset 10 vuotta. Mieskin on toki kohtuukäyttäjä. Ruusuiset kuvitelmat ovat kadonneet tämän vuoden mittaan. Vaikka kuinka yrittää pitää pään kylmänä, antaa aikaa ja ajatella muita asioita, niin kyllä menkkojen alkaminen on joka kuukausi mulle aina isompi pettymys. Ei sitä oikein osaa kuvitella, ellei sitä ole kokenut. Silloin kun huvikseen seksin harrastamisesta siirrytään "minä haluan" -vaiheeseen, hommaan myös jotenkin takertuu enemmän, kun on myöntänyt itselleen haluavansa sen vauvan. Sitten kun joka kuukausi pettyy, fiilis on aika kitkerä.
Sitähän ei voi tietää, olisiko itse saanut lasta helpommin nuorenakaan. Mutta mä olen sitä mieltä, että mitä lyhyempänä tämän yrittämisvaiheen onnistuu pitämään, sen parempi. Se edellyttää esim. oman kiertonsa aktiivista tiedostamista (ellei peitto heilu muutenkin parin päivän välein) ja aihepiiri pyöri ajatuksissa tässä vaiheessa jo lähes päivittäin. Meidän yritysaika on vielä aika lyhyt, joten voin vain kuvitella kuinka puhki vuosikausia yrittäneet ovat.
En missään nimessä halua pelotella tai olla negatiivinen. Sinä voit tulla helposti raskaaksi vielä parinkin vuoden päästä, mutta kyllä se aika harvinaista nelikymppisenä on, jos ihan rehellisiä ollaan. Siksi tarttuisin toimeen aika rivakasti nyt, kun hedelmällisiä aikoja on todennäköisesti sulla ihan kivasti vielä lähitulevaisuudessa. Luin juuri jostain lekuripalstalta, että 32-vuotiaalla raskaaksitulon mahdollisuus on n. 5-15 % per kierto, jos yhdyntä on ajoitettu oikein. Ja 37 v. se on luonnollisesti jo vähän pudonnut tuosta. Että hommiin vaan, raskaaksitulo kun on niitä harvoja asioita, joita ei täysin pysty edes lääketiede hallitsemaan, vaan luonnon ehdoilla pitkälti mennään. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä pois vaan. Tuttavapiirissä on naisia, jotka saivat lapsen muka väärään aikaan ja jopa väärän miehen kanssa lähellä 40 v., mutta ovat nyt äärettömän onnellisia lapsensa kanssa. Lapsi menee kouluun, ja käy välillä myös isällään. Kaikki on hyvin!