Selvisivätkö isovanhempanne sodasta?

Selvisi,toinen kuoli -80luvulla alzhaimerin tautiin ja toinen -93 sydänkohtaukseen.

molemmat olivat rintama sotilaita ja selvisivät sodasta lähes haavoittumatta.

Kyllä, mutta molemmat haavoittuivat. Toinen pahasti ja jäi elinikäinen vamma.

Kyllä. Toinen isoisä ei kyllä ollut sodassa, koska sairasti tuperkuloosia. 

Katosi kenenkään sukulainen sielä?

Selvis, mutta ei ilman traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Katosi kenenkään sukulainen sielä?

Ei tietääkseni. Oma isäni olisi joutunut sotaan, jos sota olisi jatkunut vielä vuodenkin. 

Selvis, sillä olivat lapsia.

Mun isoisät eivät olleet sodassa. isänisä kuoli jo ennen talvisodan syttymistä ja toinenkin oli liian vanha. Isäni ja kolme veljeään olivat sodassa, täti lottana. Isä selvisi vammautumatta, kaksi muuta veljeä olivat (lievästi) sotainvalideja ja nuorin kaatui. Kaksi enoani oli myös sodassa (jatkosoadass) ja äiti teki työvelvoitettaan turvesuolla ja mottimetsässä. 

Toinen haavoittui talvisodan 5. päivänä ja ei sitten jatkosodassakaan taistellut. Toinen oli liian nuori sotilaaksi.

Toinen vaari kuoli (isä oli silloin 3v), ja toinen loukkaantui, mutta palasi rintamalle ja jäi sodan jälkeen kapiaiseksi armeijan palvelukseen.

Vierailija kirjoitti:

Mun isoisät eivät olleet sodassa. isänisä kuoli jo ennen talvisodan syttymistä ja toinenkin oli liian vanha. Isäni ja kolme veljeään olivat sodassa, täti lottana. Isä selvisi vammautumatta, kaksi muuta veljeä olivat (lievästi) sotainvalideja ja nuorin kaatui. Kaksi enoani oli myös sodassa (jatkosoadass) ja äiti teki työvelvoitettaan turvesuolla ja mottimetsässä. 

Itse asiassa nuorimman setäni ruumista ei ole koskaan löytynyt, jäi rajan taa. Oli kaukopartioretkellä, ja kuolemasta on silminnäkijä lausuntoja ( tämä tieto kerrottiin suvulle vasta 1960-luvun lkopulla)

Kumpikin isoisä selvisi rintamalta kunnossa sekä fyysisesti että henkisesti. Tekivät täydet työurat sen jälkeen, toinen muurarina ja toinen maanviljelijänä.

Mun papan pappa oli sodassa ja selvisi. Kuoli juuri ennen syntymääni 90-luvun alussa ihan vaan vanhuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isoisät eivät olleet sodassa. isänisä kuoli jo ennen talvisodan syttymistä ja toinenkin oli liian vanha. Isäni ja kolme veljeään olivat sodassa, täti lottana. Isä selvisi vammautumatta, kaksi muuta veljeä olivat (lievästi) sotainvalideja ja nuorin kaatui. Kaksi enoani oli myös sodassa (jatkosoadass) ja äiti teki työvelvoitettaan turvesuolla ja mottimetsässä. 

Itse asiassa nuorimman setäni ruumista ei ole koskaan löytynyt, jäi rajan taa. Oli kaukopartioretkellä, ja kuolemasta on silminnäkijä lausuntoja ( tämä tieto kerrottiin suvulle vasta 1960-luvun lkopulla)

oksettaa että suvulle ei kerrottu.

Jos eivät olisi selvinneet, minua ei olisi - molemmat vanhempani ovat nimittäin syntyneet 50-luvulla, he ovat vanhojen vanhempien nuorimpia lapsia. Mun kumpikaan isoisä ei ollut sodassa, toisella oli huono sydän ja toisella huono näkö (hän sai näkövamman jonkinlaisessa onnettomuudessa asepalvelusta suorittaessaan). Äidinpuoleisilla isovanhemmilla oli vain siskoja (ukin ainoa veli kuoli 2-vuotiaana), isän vanhempien sisaruksista en itse asiassa tiedä. Isän äiti oli mukana lottajärjestössä, mutta sitä en tiedä, oliko hän missään lottahommissa sodan aikana. Hänellä oli kuitenkin pieniä lapsia siihen aikaan.

Selvisi juu. Isä ja täti ovat kertoneet, ettei vaari koskaan halunnut sodasta puhua. Sen verran oli kuitenkin kertonut, että oli joskus hetkeksi poistunut muun porukan joukosta. Kun oli palannut takaisin, oli alue pommitettu eikä kukaan ollut selvinnyt hengissä.

Hengissä ja ilman fyysisiä vammoja selvisivät kaikki isovanhempani. Se, että mitkä ovat olleet henkisen puolen vammat, niin sitä en voi tietää. Monesti sodasta puhuttaessa unohdetaan se asia, että vaikka selviäisi kokonaan ilman fyysisiä vammoja, voi henkisen puolen vammat olla isojakin.

Isovanhemmistani kaksi oli vielä lapsia sodan aikaan, kaksi nuoria aikuisia, siksipä toinen isoisä oli rintamallakin.

Kaksi isoisääni kävivät sodan. Äidin isä haavoittui, mutta kuntoutui ja teki päivätyönsä maanviljelijänä. Säilytti iloisen elämänasenteensa enkä muista hänen koskaan puhuneen sodasta. Menehtyi -83 sydänkohtaukseen.

Isän isä selvisi käsittääkseni vahingoittumattomana. Hän kuitenkin sairastui nuorena nivelreumaan ja menehtyi sen aikaisten hoitoihin liittyviin komplikaatioihin ennen syntymääni, joten häneen en ehtinyt tutustua.

Olivat liian vanhoja sotaan. Isäni ja sen veljet oli sodassa ja ei tullut henkisiäkään ongelmia.

Minusta on outoa, että jollekin tulee, jos ei omainen kuole tai itse haavoitu. Tällöin ymmärtäisin.

Isoisäni menetti kaiken omaisuutensa sodan takia.

19kprjaa: isoäitini isä siis menetti. Se oli katastrofi. Vanhuudenturva meni.