Selvisivätkö isovanhempanne sodasta?

Molemmat papat selvisi minullakin. Tosin mummun ensimmäinen mies kuoli sodassa.

Toinen isoisä kaatui sodassa, toinen ei.

Selvisivät, olivat molemmat sellaisessa siviilityössä ettei kutsuttu rintamalle. Harvinaista.

Selvisivät. Toinen vaari haavoittui kahdesti.

En tiedä kuka on isäni isä.

Äitini isä katosi/kuoli talvisodan viimeisinä päivinä. Mummoni jäi yksin 3 pienen lapsen kanssa.

Vaari katosi talvisodan viimeisinä päivinä ja siunattiin kentällejääneenä. Aseveljet kertoivat nähneensä samannäköisen miehen kaatuvan ja jäävän vihollisen puolelle. Äiti syntyi sitten puolen vuoden kuluttua. Isoisä selvisi kotiin haavoittuneena ja kuoli 70-luvulla.

Isoisäni soti ensimmäisessä maailmansodassa Mannerheimin joukoissa. Selvisi kyllä, mutta luikki sodan jälkeen Suomi-vaimoaan karkuun Venäjälle ja perusti siellä uuden perheen. Isoäiti jäi yksin pienen pojan (isäni) kanssa. Isäni haki lupaa saada taistella Suomen armeijassa ja osallistui toiseen maailmansotaan. Selvisi hengissä, mutta kyllä se sota jätti jälkensä ja tapaamiset sotaveteraanien kanssa oli hänelle tärkeitä.

Äidin puolen isoisästä en tiedä, osallistuiko hän toiseen maailmansotaan. Siitä ei ole koskaan ollut puhetta, vaikka kyllä hän siihen aikaan oli jo ihan aikuinen mies.

Selvisivät koska olivat molemmat sellaisessa siviilityössä ettei kutsuttu rintamalle, aika harvinaista.

Selvisi, toinen oli vain sotimassa. Tosin sotimassa ollut pappani kuoli sitten vanhuuteen 14v sitten :(

Kumpikaan isoisäni ei ollut sodassa. Setiäni on ollut ja kukaan ei kuollut tai loukkaantunut, ihmeellistä sinänsä. 

Vaari kuoli v. 1918 sodassa. Valkoiset menivät ja ampuivat kotipihaan vaimon ja lasten silmien edessä.

Jos isovanhemilla ei vanhemmilla ole ollut lapsia on todennäköistä että itsekkin jää lapsettomaksi.

Omat isovanhemmat ovat lisääntyneet sodan jälkeen eli tehneet niitä suuria ikäluokkia, jos olisi kaatunut sodassa, niin lapset olisi jäänyt saamatta. Mummin ensimmäinen mies kaatui sodassa.

Iskän puolelta mummo joutui lähtemään evakkona Karjalasta ja oli 4-vuotias kun talvisota syttyi, iskän puolelta ukki taas asui ihan ''tynkä''-Suomen puolella ja tapasi mummon kun hänen perhe sijoitettiin samalle paikkakunnalle jossa ukki asui. Äidin puolelta mummo ja ukki ovat syntyneet vuosina 1943 ja 1944 joten luonnollisesti niiden ei tarvinnut osallistua sotaan. Mutta isoisoukki osallistui sotaan eikä se hirveesti puhunut sodasta kun käytiin sen luona.

T: 22-vuotias nuori mies/poika

Selvisivät, mutta oli haavoittunut ( toisesta en tarkemmin tiedä). Välirauhan aikana kuoli sairauskohtaukseen.

Molemmat paapat ovat osallistuneet sekä talvi- että jatkosotaan. Hengissä säilyivät, sirpaleita tuli.

Selvisivät rintamalta elossa. Äidinisä ei tosin koskaan päässyt sotatraumojen yli ja teki itsarin 50-luvulla äitini ollessa 2-vuotias. Edellisenä iltana oli sanonut, ettei kestä ajatusta siitä, kuinka monelta lapselta tappoi isän. Hän oli ilmeisesti tuon aikakauden suomalaismieheksi aikamoinen herkkis ja mielenterveyshuollon puute tuskin auttoi pääsemään elämässä eteenpäin.

Kyllä ovat kuolleet, eli eivät selvinneet.

Toinen pappani kuoli juuru ennen sotia, toinen pappani taas oli yli-ikäinen sotaan, joten ei ollut rintamalla hänkään. Äitini vanhin veli oli vapaaehtoisena jatkosodassa ja kuoli sodan jälkeen sodassa saamaansa sairauteen. Vanhempani taas olivat molemmat sotalapsina Ruotsissa.

Selvisi molemmat isoisoisät. Toinen kuoli jo 80-luvulla sydänkohtaukseen, ennenkuin synnyin. Ja toinen oli kranaatinheitinmies, joten hän oli toisesta korvastaan kuuro, mutta eli pitkän elämän ja kuoli 2000-luvun alussa.

isoisät olivat sodassa ja hengissä selvisivät.

Toinen kuoli ennen syntymääni ja isoäiti kuoli kun olin lapsi enkä tiedä tarkemmin. Suomen puolella koti.

Toinen isoisä selvisi kanssa, mutta sota jätti mieleen jälkensä. Ukki ja mummo tulivat omaisuuden menettäneenä luovutetuilta alueilta, että alusta aloittivat elämän vaikka henki säilyi. Ukki kärsi ja pelkäsi tosissaan 3. maailmansotaa, kun 60-luvulla Tsekkoslovakian miehitys ja muuta jännitettä maailmalla. Pelkääminen ei tainnut ollut ihan aiheetonta, kun olen ymmärtänyt, että pojalleen eli enolleni jaettiin kovat piippuun jossakin tilanteessa samaan aikaan, kun oli armeijassa.