Keskustelu - Miksi laihduttamisen sanotaan olevan vaikeaa? | Aihe vapaa

2016-09-08T14:11:29

Olin kirjoittamassa pitkää tekstiä, mutta tajusin ettei kukaan jaksa lukea sitä. Joten otsikon kysymykseen haen vastausta. Siinähän ei ole mitään vaikeaa. Ainoa mikä siitä tekee vaikeaa on ne järjettömät aikarajat joita laihduttajat asettavat itselleen. Sitten kun tavoitteeseen ei olla päästy (yllättävää kun paino hankittu monessa vuodessa ja se ei lähdekään muutamassa kuukaudessa) tai rupeaa kyllästyttämään täysin järjettömät kitukuurit niin luovutetaan ja valitetaan kuinka vaikeaa on ja mässätään taas lisää. Joten mikä siitä tekee vaikeaa? Mistäänhän ei tarvitse luopua laihduttaakseen, paitsi tietenkin kiloista heh heh. Nyt en sitten puhu näistä sairauksista/lääkkeistä jotka aiheuttavat lihavuutta ja tekevät laihtumisesta hankalaa, nämä ihmiset eivät kuulu näihin valittajiin joita en ymmärrä. Minulla ei ole kyseisistä sairauksista muuta tietoa kuin se, että todella moni tuntuu vetoavan näihin aina kun puhutaan laihduttamisesta. Ja nykyään monet väittävät kyseisiä tauteja omaavansa vaikka lääkärissä ei ole käytykään.

Vierailija

21/81 |

08.09.2016 | 15:32

Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin avata tätä vaikeuden käsitettä omakohtaisesti ja rehellisesti: minulle laihdutus oli henkisesti tosi vaikea prosessi. Minulla on pitkä historia ylipainoisena, laihduttavien naisten keskellä ja myös koulukiusattuna osin painoni vuoksi. Näiden asioiden keskellä opin aika paljon tapoja, joilla takuuvarmasti pilaa ruokasuhteensa: hyviä esimerkkejä vaikka se, että laihtuakseen pitää olla syömättä niin pitkään kuin jaksaa ja liikkua niin, että jalat tärisee, tai kannattaa olla koko koulupäivä syömättä, ettei kukaan pilkkaa. Täysi-ikäisenä opin, että jos haluaa juoda, kannattaa olla koko viikonloppu syömättä. Painonvartijoista opin, että appelsiinissa on 0 pistettä, joten niitä saa syödä kymmenen päivässä muun ruoan sijasta. Opin, että nukkumaan meneminen sudennälkäisenä on hyvä juttu.

Kun päästin noista laihdutussäännöistäni irti, minulla ei oikeasti ollut mitään muuta ottaa tilalle. Olisi ihme, jos en olisi lihonut (onneksi näin päin, itse asiassa - näin jälkikäteen luettuna noilla "säännöillä" olisi voinut olla myös ihan toinen suunta). Ja kun sitten tuli eteen tilanne, että kelkka on pakko kääntää nyt, minulle oli henkisesti työläs prosessi luottaa siihen, että voin laihtua ihan... no, normaalisti. Että voin syödä normaaleja aterioita, ja voin syödä, kun on nälkä. Voin syödä banaanin, vaikka siinä olisi enemmän kilokaloreja kuin porkkanassa. Että parisataa grammaa viikkopudotusta on tosi hyvä suoritus, ja että puntari vain näyttää, onko ruokailussa jotakin fiilattavaa, eikä sitä, että olen taas epäonnistunut ihmisenä.

Nyt, kun tuon prosessin on käynyt läpi, tämä itse asiassa on tosi helppoa. Nykyään minulla on hyvin yksinkertaiset säännöt: silloin kun on nälkä, silloin syödään. Herkutella saa, mutta kohtuudella. Liikkua kannattaa, muttei ole pakko. Aterioita ei skipata siksi, että voisi ostaa sillä hyvän omatunnon. Ymmärrän, jos jonkun korvaan nämä säännöt kuulostavat lapsellisen yksinkertaisilta, mutta... se ei ole ollut sitä aina. Toivottavasti tämä yhden laihduttajan tarina vähän avaisi, millainen historia voi yhden laihduttajan takana olla. :)

Mahtavaa! Aloitukseni ei ole pilkkausmielessä tehty, vaan tajusin tämän asian itse miettiessäni mikä loppujen lopuksi olikaan se vaikea kohta. Enkä keksinyt sitä.

Nykyinen rytmisi on juurikin sitä, mitä aloitukseltani hain. Noin sen kuuluisi mennäkin. Ehkä perimmäinen ajatus tämän takana on se, että ihmisen pitää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, jotta laihdutus on helppoa. Osaa iloita jokaisesta sadasta grammasta ja siitä, kuinka jaksaa pidemmän lenkin kuin viime kerralla. Eikä stressaa syömisiään. Jos haluaa syödä suklaata niin sitten syö. Nälkäisenä ihmiselle iskee kaikki mieliteot ja silloin tekee mieli kaikkea ja paljon. Kun pitää vatsan täynnä, ei näitä mielitekoja tule. Toinen pointtini on rytmi. Minua ainakin auttaa, kun arjessani on tietty rytmi ja nautin siitä. En kuitenkaan stressaa jos en jaksa mennä lenkille lenkkipäivänä. Joskus lepopäivänä haluankin lähteä salille joten menen. Kannattaa tehdä asioita joista nauttii!

Kun muuttaa elämässään aivan pieniä asioita, niin eron tulee huomaamaan. Aikaa menee, mutta se kyllä tapahtuu. Jotkut sanovat etteivät jaksa laihduttaa, koska se vie aikaa. Mielestäni laihdutus on enemmänkin elämäntaparemontti eli uusien kuvioiden oppiminen kohti parempaa elämää. Laihdutus ei ole x aika, koska mitä sen jälkeen sitten? Toki tälläkin tavalla saa laihduttaa, mutta itse pidän parempana oman arjen uudistamista kuin väliaikaista projektia.

Liikuntaa en suosittele niinkään laihdutusmielessä, vaan enemmänkin henkisen puolen takia. Itsestäni on tullut ainakin paljon positiivisempi ja virkeämpi liikunnan takia ja nautin siitä todella. Enkä nimenomaan pakota itseäni.

Kiitos vastauksestasi. Onneksi olet päässyt noista nuoruuden haamuista eroon ja etenet nyt fiksusti ja itseesi tyytyväisenä. :) Hauskaa muuten, että satuit mainitsemaan "lapsellisen helpoista säännöistäsi." Minusta kun nuo ovat juurikin ne "oikeat" säännöt ja ne nimenomaan ovat helppoja ja sitähän tällä aloituksella hainkin. :D

Vastaa

Tapahtumat

Miksi laihduttamisen sanotaan olevan vaikeaa?

Kommentit (81)