Lue keskustelun säännöt.
Miksi laihduttamisen sanotaan olevan vaikeaa?
08.09.2016 |
Olin kirjoittamassa pitkää tekstiä, mutta tajusin ettei kukaan jaksa lukea sitä. Joten otsikon kysymykseen haen vastausta. Siinähän ei ole mitään vaikeaa. Ainoa mikä siitä tekee vaikeaa on ne järjettömät aikarajat joita laihduttajat asettavat itselleen. Sitten kun tavoitteeseen ei olla päästy (yllättävää kun paino hankittu monessa vuodessa ja se ei lähdekään muutamassa kuukaudessa) tai rupeaa kyllästyttämään täysin järjettömät kitukuurit niin luovutetaan ja valitetaan kuinka vaikeaa on ja mässätään taas lisää. Joten mikä siitä tekee vaikeaa? Mistäänhän ei tarvitse luopua laihduttaakseen, paitsi tietenkin kiloista heh heh.
Nyt en sitten puhu näistä sairauksista/lääkkeistä jotka aiheuttavat lihavuutta ja tekevät laihtumisesta hankalaa, nämä ihmiset eivät kuulu näihin valittajiin joita en ymmärrä. Minulla ei ole kyseisistä sairauksista muuta tietoa kuin se, että todella moni tuntuu vetoavan näihin aina kun puhutaan laihduttamisesta. Ja nykyään monet väittävät kyseisiä tauteja omaavansa vaikka lääkärissä ei ole käytykään.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainakin on todella vaikeaa se jatkuvan nälän sietäminen. Syön kyllä tarpeeksi proteiinia, kuituja ja rasvaa, mutta se kalorivaje vaan tekee nälän. Noin -500 kcal laskennallisella vrk vajeella laihdun vain alle kilon kuukaudessa. Ja koko ajan on nälkä. Nyt on lähtenyt vuodessa noin 9 kiloa kun en yksinkertaisesti pysty tätä alituista nälkää sietämään koko ajan. Liikuntaa harrastan keskimäärin 5-6h viikossa, että sitäkään ei hirveästi voi enää lisätä...
Että tässä se vaikeus on - taistella tauotta elimistön nälkäsignaalia vastaan.
Nyt on kyllä jotain pielessä syömisissäsi jos on jatkuva nälkä. Laihduttaessa ei kuulu olla nälkää. Jos on oikeasti kyse kunnollisesta näläntunteesta, niin tarkistappa uudestaan annoskokosi ja mitä syömäsi ruoka sisältää. Voiko kyse olla liiasta liikunnasta? Ehditkö lepäämään kunnolla? Jos päivittäinen kaloritarpeesi on vaikka 2000 ja vedät -500 vajeella eli 1500. Kai lisäät kaloreita niille päiville kun treenaat? Voisit silloin hyvin syödä sen 1800 kaloria niinä päivinä.
Kiitos muillekin kommenteista, kertokaa ihmeessä lisää omia tarinoita/mietteitä! Ap
Kaloritarpeeni ei todellakaan ole 2000, vaan noin 1600. Tämänkin olen ajan mittaan kokeilemalla todistanut. Eli kun on lepopäivä, saan syödä laihduttassa vain 1100kcal. Salipäivänä esim 1400 kcal. Tähän kcal määrään on mahdoton saada niin paljon ruokaa, ettei olisi lähes koko ajan nälkä.
Välillä söin nollavajeella eli esim 1600 tai 1900 kcal päivä noin kolme kuukautta. Painoni pysyi paikoillaan. Eli tämä todellakin on se mitä kulutan. Jos salin päälle käyn tunnin pyörälenkin, saa syödä noin 500kcal lisää, mutta kyllä kahden tunnin liikunnan jälkeen nälkäkin lisääntyy.
Ja ei, ei ole mitään kilpirauhasen vaivaa tms, peruskulutukseni on vain todella pientä vaikka vielä on painoa reilu 70kg ja bmi 26.
Oikeasti (enkä sano tätä päteäkseni tai loukatakseni!): mene lääkäriin tai ravintoterapeutille. Jo pelkästään se, että näännyt, on merkki siitä, että tuo tapasi ei nyt vain toimi, etkä tee sillä itsellesi mitään hyvää (IMO laihtuminen hinnalla millä hyvänsä ei ole sen arvoista!).
Vielä villimpi ehdotus: mitä, jos oikeasti kokeilisit lisätä sitä syömistä senkin uhalla, että se turhauttaa? Kun nuo kalorit kuulostavat aika hurjilta liikkuvalla ihmisellä, enkä millään jaksa uskoa että liikkuva ihminen saisi syödä vain 1400 kcal verran ruokaa.Olen käynyt lääkärissä kuten sanoin jo. Arvot on kunnossa. Ravintoterapeuttien ohjeita olen lukenut vinot pinot, enkä ihan rehellisesti usko että sieltä olisi mitään apua.
Kuten sanoin jo, olen kokeillut myös syödä enemmän. Silloin paino joko pysyy samana (+-0 kaloreilla) tai nousee (+100-500kcal/päivä lisäyksellä). Nämä kokeilut olen tehnyt kuukausien ajan, joten lisäsyömisestä EI OLE HYÖTYÄ.
Laihtumisessa tärkeintä on se MITÄ syö, ei ruuan määrä.
"Syön esim kalaa/kanaa, papuja, linssejä, maustamatonta rahkaa, raejuustoa, kasviksia,siemeniä ja pähkinöitä, ruista. Hyvin vähän mitään "yli yhden ainesosan" raakaaineita." "Proteiinia tulee keskimäärin päivässä vajaa 100g ja rasvaa 50g."
MITÄ pitäisi siis syödä eri lailla, kerro?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole vaikeaa. Jos lihoo kilon, sitten laihduttaa sen kilon. Siihen menee pari päivää.
Miksi alapeukkuja? Minä olen laihduttanut tuolla lailla kymmeniä kiloja.
Siksi että kiloa ei pysty laihduttamaan parissa päivässä. Kilo läskiä on noin 7000 kcal, ja vaikka jollain ilveellä onnistuisitkin vetämään kaksi päivää -3500 kcal vajeella, niin elimistö ei yksinkertaisesti pysty metabolisoimaan noin paljoa rasvaa noin lyhyessä ajassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sudenkuoppa on liian isot annoskoot. Ruoka on hyvää ja rakastan syömistä. Kohtuudessa on hirveän vaikea pysyä. Se vaatii jatkuvaa itsekuria ja jatkuvia ponnistuksia. Ja siihen on yritykset aina ennenpitkää romahtaneet, kun en vaan jaksa niin kurinalaista elämää.
Varsinaisia herkkuja en syö juuri milloinkaan, koska niistä voin luopua kokonaan ilman että vaarannan terveyteni. Mutta tavallisen ruuan syömistä ei voi lopettaa kokonaan, vaan kohtuukäytön opettelu on ainoa keino. Ja kun ruoka on riippuvuus, on kohtuukäytön opettelu hyvin hankalaa. Ei päihderiippuvaisillekaan suositella päihteiden kohtuukäytön opettelua jotta pääsisivät eroon riippuvuudesta.
Muuta ruokasi koostumusta. Näin pystyt syömään vain tarpeeksi, et liikaa.
Millaista ruokaa pitäisi syödä, että ei pysty syömään liikaa, kun kyseessä on riippuvuus, siis psyykkinen juttu?
Riippuvuus ei ole psyykkinen juttu. Riippuvuutta aiheuttaa hyvin hiilaripitoiset ruuat. No, leipä tässä tulee ekana mieleen.
Onko tuttua, että esim. hapankorppua voi mennä tuhottomat määrät kun aloitat? Kokeilepa syödä ne päällyset ilman sitä hapankorppua. Raja tulee äkkiä vastaan.
Sivusta kysäisen, että eikö mielestäsi alkoholiriippuvuuskaan ole psyykkinen juttu? Eli muutama viikko katkolla, jotta fyysiset vieroitusoireet loppuvat, ja sen jälkeen alkoholisti ei enää ole alkoholisti ja voi alkaa vaikka juomaan kohtuudella silloin tällöin? Tai ainakaan minkäänlaisia vaikeuksia ei ole raittiina pysymiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainakin on todella vaikeaa se jatkuvan nälän sietäminen. Syön kyllä tarpeeksi proteiinia, kuituja ja rasvaa, mutta se kalorivaje vaan tekee nälän. Noin -500 kcal laskennallisella vrk vajeella laihdun vain alle kilon kuukaudessa. Ja koko ajan on nälkä. Nyt on lähtenyt vuodessa noin 9 kiloa kun en yksinkertaisesti pysty tätä alituista nälkää sietämään koko ajan. Liikuntaa harrastan keskimäärin 5-6h viikossa, että sitäkään ei hirveästi voi enää lisätä...
Että tässä se vaikeus on - taistella tauotta elimistön nälkäsignaalia vastaan.
Nälkä on laihduttajan vihollinen, jos se nälkä on koko ajan seurana. Normaali nälkä on eri juttu. Syö niin, että et ole nälkäinen kaiken aikaa. Se kyllä onnistuu oikealla ravinnolla, ei keinotekoisella ruualla.
Syön esim kalaa/kanaa, papuja, linssejä, maustamatonta rahkaa, raejuustoa, kasviksia,siemeniä ja pähkinöitä, ruista. Hyvin vähän mitään "yli yhden ainesosan" raakaaineita. Kerro toki mikä olisi vielä oikeampaa. Jos söisin niin että "ei ole nälkä", lihoisin noin puoli kiloa viikossa. Olen kokeillut.
Jospa jättäisit noi rahkat ja raejuustot syömättä ja lisäisit rasvaa ruokiisi. Liika proteiini tyssää laihdutuksen.
Proteiinia tulee keskimäärin päivässä vajaa 100g ja rasvaa 50g. Mitkä olisivat mielestäsi paremmat määrät? Huom käyn 4 kertaa viikossa salilla, proteiinia ei voi ihan minimiin vetää ja se myös pitää nälkää kuitenki paremmin kuin hiilari. Rasvan määrää on vaikea kasvattaa koska sitten muuta pitäisi vähentää, ja pelkällä rasvalla ei jaksa liikkua (olen kokeillut).
Proteiinin tarve on n. 1g/rasvaton painokilo. Proteiinia ei syödä energiaa saadakseen. Energia saadaan joko hiilareista tai rasvasta
Suositus kovempaa treenavalle on kylläkin 1.5-2 grammaa per rasvaton kilo. Jos vaihdan proteiinia rasvaan, ei se auta nälkään eikä laihtumiseen. Kuten sanoin, olen kyllä kokeillut. Tässä vuosien mittaan on kuule kerennyt kokeilla vaikka mitä kombinaatioita!
Ja se nimenomaan kumoaa alkuperäisen väitteen - laihtuminen ei todellakaan ole helppoa, jos se on kiinni proteiinigrammojen murto-osista ja makrosuhteiden viilaamisesta grammojen tarkkuudella...
Tällein sivusta seuranneena lihapäänä, jolle ns. kausilaihdutus on enemmän kuintuttua.
On pakko kysyä että mikä on sen laihdutuksen tavoite? Absoluuttinen kilomäärä vai yleinen kireys?
Mulla on selkeästi liikaa rasvaa reisissä ja vatsassa, ja yleisesti (vähemmän, mutta liikaa silti) muuallakin. Kyllä tästä olisi varaa lähteä. Lihasta mulla on jo naiseksi melkein liikaakin, joten rasvan poisto on ainoa keino saada itsestään paremman näköinen/kiinteämpi. Ja se vaatii kilojen tiputtamista.
Sen verran mitä lueskelin noita aikaisempia ruokavalio juttuja, niin et ole varmaan lyhytaikaista ketoosia vielä kokeillut?
Siitä saattaisi hyvinkin olla apuja niiden viimeisten hyllyvien karistamiseksi.
Toki ne ketoosin alkuoireet ovat vähintäänkin perseestä mutta jos ei ole diabetestä ongelmana niin suosittelen kokeilemaan.Minäkin jumitun aina keväällä siihen "x pisteeseen" (pieni pöhötys ja roikkuva alavatsa) ja joudun ottamaan sen "viimeisen silauksen" n. 1,5 kk ketoosilla, jonka jälkeen sitten lisäilen hissukseen niiden hiilareiden osuuksia takaisinpäin.
Saattaa olla kokeilemisen arvoinen temppu.
Kunhan vain muistaa palautella niitä hiilareita, hitaasti takaisin siihen ruokavalioon.
Olen joskus. Sillä lähtee noin kilo turvotusta, mutta ei sen jälkeen juuri muuta. Syön jo nyt "hyvähiilarisesti", asia voisi olla eri jos söisin perus"perunaa ja vehnäleipää" -ruokaa. Ja suoraan sanottuna ei tuollaisen "pikaerikoisdieetit" ole minusta hyväksi ja pidemmän aikavälin ratkaisu kuitenkaan, toimisi tai ei. Varmaan jollain pussidieetilläkin voisi kiloja lähteä, mutta se on jo liian kova hinta terveydelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sudenkuoppa on liian isot annoskoot. Ruoka on hyvää ja rakastan syömistä. Kohtuudessa on hirveän vaikea pysyä. Se vaatii jatkuvaa itsekuria ja jatkuvia ponnistuksia. Ja siihen on yritykset aina ennenpitkää romahtaneet, kun en vaan jaksa niin kurinalaista elämää.
Varsinaisia herkkuja en syö juuri milloinkaan, koska niistä voin luopua kokonaan ilman että vaarannan terveyteni. Mutta tavallisen ruuan syömistä ei voi lopettaa kokonaan, vaan kohtuukäytön opettelu on ainoa keino. Ja kun ruoka on riippuvuus, on kohtuukäytön opettelu hyvin hankalaa. Ei päihderiippuvaisillekaan suositella päihteiden kohtuukäytön opettelua jotta pääsisivät eroon riippuvuudesta.
Muuta ruokasi koostumusta. Näin pystyt syömään vain tarpeeksi, et liikaa.
Millaista ruokaa pitäisi syödä, että ei pysty syömään liikaa, kun kyseessä on riippuvuus, siis psyykkinen juttu?
Riippuvuus ei ole psyykkinen juttu. Riippuvuutta aiheuttaa hyvin hiilaripitoiset ruuat. No, leipä tässä tulee ekana mieleen.
Onko tuttua, että esim. hapankorppua voi mennä tuhottomat määrät kun aloitat? Kokeilepa syödä ne päällyset ilman sitä hapankorppua. Raja tulee äkkiä vastaan.
Sivusta kysäisen, että eikö mielestäsi alkoholiriippuvuuskaan ole psyykkinen juttu? Eli muutama viikko katkolla, jotta fyysiset vieroitusoireet loppuvat, ja sen jälkeen alkoholisti ei enää ole alkoholisti ja voi alkaa vaikka juomaan kohtuudella silloin tällöin? Tai ainakaan minkäänlaisia vaikeuksia ei ole raittiina pysymiseen?
Alkoholiriippuvuus ei ole psyykkistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainakin on todella vaikeaa se jatkuvan nälän sietäminen. Syön kyllä tarpeeksi proteiinia, kuituja ja rasvaa, mutta se kalorivaje vaan tekee nälän. Noin -500 kcal laskennallisella vrk vajeella laihdun vain alle kilon kuukaudessa. Ja koko ajan on nälkä. Nyt on lähtenyt vuodessa noin 9 kiloa kun en yksinkertaisesti pysty tätä alituista nälkää sietämään koko ajan. Liikuntaa harrastan keskimäärin 5-6h viikossa, että sitäkään ei hirveästi voi enää lisätä...
Että tässä se vaikeus on - taistella tauotta elimistön nälkäsignaalia vastaan.
Nälkä on laihduttajan vihollinen, jos se nälkä on koko ajan seurana. Normaali nälkä on eri juttu. Syö niin, että et ole nälkäinen kaiken aikaa. Se kyllä onnistuu oikealla ravinnolla, ei keinotekoisella ruualla.
Syön esim kalaa/kanaa, papuja, linssejä, maustamatonta rahkaa, raejuustoa, kasviksia,siemeniä ja pähkinöitä, ruista. Hyvin vähän mitään "yli yhden ainesosan" raakaaineita. Kerro toki mikä olisi vielä oikeampaa. Jos söisin niin että "ei ole nälkä", lihoisin noin puoli kiloa viikossa. Olen kokeillut.
Jospa jättäisit noi rahkat ja raejuustot syömättä ja lisäisit rasvaa ruokiisi. Liika proteiini tyssää laihdutuksen.
Proteiinia tulee keskimäärin päivässä vajaa 100g ja rasvaa 50g. Mitkä olisivat mielestäsi paremmat määrät? Huom käyn 4 kertaa viikossa salilla, proteiinia ei voi ihan minimiin vetää ja se myös pitää nälkää kuitenki paremmin kuin hiilari. Rasvan määrää on vaikea kasvattaa koska sitten muuta pitäisi vähentää, ja pelkällä rasvalla ei jaksa liikkua (olen kokeillut).
Proteiinin tarve on n. 1g/rasvaton painokilo. Proteiinia ei syödä energiaa saadakseen. Energia saadaan joko hiilareista tai rasvasta
Suositus kovempaa treenavalle on kylläkin 1.5-2 grammaa per rasvaton kilo. Jos vaihdan proteiinia rasvaan, ei se auta nälkään eikä laihtumiseen. Kuten sanoin, olen kyllä kokeillut. Tässä vuosien mittaan on kuule kerennyt kokeilla vaikka mitä kombinaatioita!
Ja se nimenomaan kumoaa alkuperäisen väitteen - laihtuminen ei todellakaan ole helppoa, jos se on kiinni proteiinigrammojen murto-osista ja makrosuhteiden viilaamisesta grammojen tarkkuudella...
Tällein sivusta seuranneena lihapäänä, jolle ns. kausilaihdutus on enemmän kuintuttua.
On pakko kysyä että mikä on sen laihdutuksen tavoite? Absoluuttinen kilomäärä vai yleinen kireys?
Mulla on selkeästi liikaa rasvaa reisissä ja vatsassa, ja yleisesti (vähemmän, mutta liikaa silti) muuallakin. Kyllä tästä olisi varaa lähteä. Lihasta mulla on jo naiseksi melkein liikaakin, joten rasvan poisto on ainoa keino saada itsestään paremman näköinen/kiinteämpi. Ja se vaatii kilojen tiputtamista.
Sen verran mitä lueskelin noita aikaisempia ruokavalio juttuja, niin et ole varmaan lyhytaikaista ketoosia vielä kokeillut?
Siitä saattaisi hyvinkin olla apuja niiden viimeisten hyllyvien karistamiseksi.
Toki ne ketoosin alkuoireet ovat vähintäänkin perseestä mutta jos ei ole diabetestä ongelmana niin suosittelen kokeilemaan.Minäkin jumitun aina keväällä siihen "x pisteeseen" (pieni pöhötys ja roikkuva alavatsa) ja joudun ottamaan sen "viimeisen silauksen" n. 1,5 kk ketoosilla, jonka jälkeen sitten lisäilen hissukseen niiden hiilareiden osuuksia takaisinpäin.
Saattaa olla kokeilemisen arvoinen temppu.
Kunhan vain muistaa palautella niitä hiilareita, hitaasti takaisin siihen ruokavalioon.Olen joskus. Sillä lähtee noin kilo turvotusta, mutta ei sen jälkeen juuri muuta. Syön jo nyt "hyvähiilarisesti", asia voisi olla eri jos söisin perus"perunaa ja vehnäleipää" -ruokaa. Ja suoraan sanottuna ei tuollaisen "pikaerikoisdieetit" ole minusta hyväksi ja pidemmän aikavälin ratkaisu kuitenkaan, toimisi tai ei. Varmaan jollain pussidieetilläkin voisi kiloja lähteä, mutta se on jo liian kova hinta terveydelle.
Mikä on sinun "hyvähiilarinen"? Miksi se on sinusta "hyvähiilarinen"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainakin on todella vaikeaa se jatkuvan nälän sietäminen. Syön kyllä tarpeeksi proteiinia, kuituja ja rasvaa, mutta se kalorivaje vaan tekee nälän. Noin -500 kcal laskennallisella vrk vajeella laihdun vain alle kilon kuukaudessa. Ja koko ajan on nälkä. Nyt on lähtenyt vuodessa noin 9 kiloa kun en yksinkertaisesti pysty tätä alituista nälkää sietämään koko ajan. Liikuntaa harrastan keskimäärin 5-6h viikossa, että sitäkään ei hirveästi voi enää lisätä...
Että tässä se vaikeus on - taistella tauotta elimistön nälkäsignaalia vastaan.
Nälkä on laihduttajan vihollinen, jos se nälkä on koko ajan seurana. Normaali nälkä on eri juttu. Syö niin, että et ole nälkäinen kaiken aikaa. Se kyllä onnistuu oikealla ravinnolla, ei keinotekoisella ruualla.
Syön esim kalaa/kanaa, papuja, linssejä, maustamatonta rahkaa, raejuustoa, kasviksia,siemeniä ja pähkinöitä, ruista. Hyvin vähän mitään "yli yhden ainesosan" raakaaineita. Kerro toki mikä olisi vielä oikeampaa. Jos söisin niin että "ei ole nälkä", lihoisin noin puoli kiloa viikossa. Olen kokeillut.
Jospa jättäisit noi rahkat ja raejuustot syömättä ja lisäisit rasvaa ruokiisi. Liika proteiini tyssää laihdutuksen.
Proteiinia tulee keskimäärin päivässä vajaa 100g ja rasvaa 50g. Mitkä olisivat mielestäsi paremmat määrät? Huom käyn 4 kertaa viikossa salilla, proteiinia ei voi ihan minimiin vetää ja se myös pitää nälkää kuitenki paremmin kuin hiilari. Rasvan määrää on vaikea kasvattaa koska sitten muuta pitäisi vähentää, ja pelkällä rasvalla ei jaksa liikkua (olen kokeillut).
Proteiinin tarve on n. 1g/rasvaton painokilo. Proteiinia ei syödä energiaa saadakseen. Energia saadaan joko hiilareista tai rasvasta
Suositus kovempaa treenavalle on kylläkin 1.5-2 grammaa per rasvaton kilo. Jos vaihdan proteiinia rasvaan, ei se auta nälkään eikä laihtumiseen. Kuten sanoin, olen kyllä kokeillut. Tässä vuosien mittaan on kuule kerennyt kokeilla vaikka mitä kombinaatioita!
Ja se nimenomaan kumoaa alkuperäisen väitteen - laihtuminen ei todellakaan ole helppoa, jos se on kiinni proteiinigrammojen murto-osista ja makrosuhteiden viilaamisesta grammojen tarkkuudella...
Tällein sivusta seuranneena lihapäänä, jolle ns. kausilaihdutus on enemmän kuintuttua.
On pakko kysyä että mikä on sen laihdutuksen tavoite? Absoluuttinen kilomäärä vai yleinen kireys?
Mulla on selkeästi liikaa rasvaa reisissä ja vatsassa, ja yleisesti (vähemmän, mutta liikaa silti) muuallakin. Kyllä tästä olisi varaa lähteä. Lihasta mulla on jo naiseksi melkein liikaakin, joten rasvan poisto on ainoa keino saada itsestään paremman näköinen/kiinteämpi. Ja se vaatii kilojen tiputtamista.
Sen verran mitä lueskelin noita aikaisempia ruokavalio juttuja, niin et ole varmaan lyhytaikaista ketoosia vielä kokeillut?
Siitä saattaisi hyvinkin olla apuja niiden viimeisten hyllyvien karistamiseksi.
Toki ne ketoosin alkuoireet ovat vähintäänkin perseestä mutta jos ei ole diabetestä ongelmana niin suosittelen kokeilemaan.Minäkin jumitun aina keväällä siihen "x pisteeseen" (pieni pöhötys ja roikkuva alavatsa) ja joudun ottamaan sen "viimeisen silauksen" n. 1,5 kk ketoosilla, jonka jälkeen sitten lisäilen hissukseen niiden hiilareiden osuuksia takaisinpäin.
Saattaa olla kokeilemisen arvoinen temppu.
Kunhan vain muistaa palautella niitä hiilareita, hitaasti takaisin siihen ruokavalioon.Olen joskus. Sillä lähtee noin kilo turvotusta, mutta ei sen jälkeen juuri muuta. Syön jo nyt "hyvähiilarisesti", asia voisi olla eri jos söisin perus"perunaa ja vehnäleipää" -ruokaa. Ja suoraan sanottuna ei tuollaisen "pikaerikoisdieetit" ole minusta hyväksi ja pidemmän aikavälin ratkaisu kuitenkaan, toimisi tai ei. Varmaan jollain pussidieetilläkin voisi kiloja lähteä, mutta se on jo liian kova hinta terveydelle.
Mikä on sinun "hyvähiilarinen"? Miksi se on sinusta "hyvähiilarinen"?
En syö ollenkaan perunaa/pastaa/riisiä. Niiden tilalla kasviksia ja papuja/herneitä. En syö vehnää enkä valmisleipää, vaan teen itse ruis/mallas/juures/siemen-leipää. Sokerijugurtteja syön max yhden päivässä. Kyllä tuo mielestäni poikkeaa ns. virallisterveellisestä (saatika keskimääräisestä) ruokavaliosta sinne hyvähiilarisen puoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sudenkuoppa on liian isot annoskoot. Ruoka on hyvää ja rakastan syömistä. Kohtuudessa on hirveän vaikea pysyä. Se vaatii jatkuvaa itsekuria ja jatkuvia ponnistuksia. Ja siihen on yritykset aina ennenpitkää romahtaneet, kun en vaan jaksa niin kurinalaista elämää.
Varsinaisia herkkuja en syö juuri milloinkaan, koska niistä voin luopua kokonaan ilman että vaarannan terveyteni. Mutta tavallisen ruuan syömistä ei voi lopettaa kokonaan, vaan kohtuukäytön opettelu on ainoa keino. Ja kun ruoka on riippuvuus, on kohtuukäytön opettelu hyvin hankalaa. Ei päihderiippuvaisillekaan suositella päihteiden kohtuukäytön opettelua jotta pääsisivät eroon riippuvuudesta.
Muuta ruokasi koostumusta. Näin pystyt syömään vain tarpeeksi, et liikaa.
Millaista ruokaa pitäisi syödä, että ei pysty syömään liikaa, kun kyseessä on riippuvuus, siis psyykkinen juttu?
Riippuvuus ei ole psyykkinen juttu. Riippuvuutta aiheuttaa hyvin hiilaripitoiset ruuat. No, leipä tässä tulee ekana mieleen.
Onko tuttua, että esim. hapankorppua voi mennä tuhottomat määrät kun aloitat? Kokeilepa syödä ne päällyset ilman sitä hapankorppua. Raja tulee äkkiä vastaan.
Sivusta kysäisen, että eikö mielestäsi alkoholiriippuvuuskaan ole psyykkinen juttu? Eli muutama viikko katkolla, jotta fyysiset vieroitusoireet loppuvat, ja sen jälkeen alkoholisti ei enää ole alkoholisti ja voi alkaa vaikka juomaan kohtuudella silloin tällöin? Tai ainakaan minkäänlaisia vaikeuksia ei ole raittiina pysymiseen?
Alkoholiriippuvuus ei ole psyykkistä.
Olet väärässä. Alkoholiriippuvuus on sekä fyysistä että psyykkistä riippuvuutta. Monet riippuvuudet ovat sekä fyysisiä että psyykkisiä. Kannattaa jatkossa ottaa pikkuisen asioista selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sudenkuoppa on liian isot annoskoot. Ruoka on hyvää ja rakastan syömistä. Kohtuudessa on hirveän vaikea pysyä. Se vaatii jatkuvaa itsekuria ja jatkuvia ponnistuksia. Ja siihen on yritykset aina ennenpitkää romahtaneet, kun en vaan jaksa niin kurinalaista elämää.
Varsinaisia herkkuja en syö juuri milloinkaan, koska niistä voin luopua kokonaan ilman että vaarannan terveyteni. Mutta tavallisen ruuan syömistä ei voi lopettaa kokonaan, vaan kohtuukäytön opettelu on ainoa keino. Ja kun ruoka on riippuvuus, on kohtuukäytön opettelu hyvin hankalaa. Ei päihderiippuvaisillekaan suositella päihteiden kohtuukäytön opettelua jotta pääsisivät eroon riippuvuudesta.
Muuta ruokasi koostumusta. Näin pystyt syömään vain tarpeeksi, et liikaa.
Millaista ruokaa pitäisi syödä, että ei pysty syömään liikaa, kun kyseessä on riippuvuus, siis psyykkinen juttu?
Riippuvuus ei ole psyykkinen juttu. Riippuvuutta aiheuttaa hyvin hiilaripitoiset ruuat. No, leipä tässä tulee ekana mieleen.
Onko tuttua, että esim. hapankorppua voi mennä tuhottomat määrät kun aloitat? Kokeilepa syödä ne päällyset ilman sitä hapankorppua. Raja tulee äkkiä vastaan.
Sivusta kysäisen, että eikö mielestäsi alkoholiriippuvuuskaan ole psyykkinen juttu? Eli muutama viikko katkolla, jotta fyysiset vieroitusoireet loppuvat, ja sen jälkeen alkoholisti ei enää ole alkoholisti ja voi alkaa vaikka juomaan kohtuudella silloin tällöin? Tai ainakaan minkäänlaisia vaikeuksia ei ole raittiina pysymiseen?
Ei alkoholiriippuvuus millään katkolla lopu. Katkolla ollaan väkisin ilman alkoa. Riippuvuus lähtee sillä, että toimitaan niin, ettei mielitekoa tule riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen. Se on pelkkää biologiaa, ei siinä psykiatreilla ole mitään virkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sudenkuoppa on liian isot annoskoot. Ruoka on hyvää ja rakastan syömistä. Kohtuudessa on hirveän vaikea pysyä. Se vaatii jatkuvaa itsekuria ja jatkuvia ponnistuksia. Ja siihen on yritykset aina ennenpitkää romahtaneet, kun en vaan jaksa niin kurinalaista elämää.
Varsinaisia herkkuja en syö juuri milloinkaan, koska niistä voin luopua kokonaan ilman että vaarannan terveyteni. Mutta tavallisen ruuan syömistä ei voi lopettaa kokonaan, vaan kohtuukäytön opettelu on ainoa keino. Ja kun ruoka on riippuvuus, on kohtuukäytön opettelu hyvin hankalaa. Ei päihderiippuvaisillekaan suositella päihteiden kohtuukäytön opettelua jotta pääsisivät eroon riippuvuudesta.
Muuta ruokasi koostumusta. Näin pystyt syömään vain tarpeeksi, et liikaa.
Millaista ruokaa pitäisi syödä, että ei pysty syömään liikaa, kun kyseessä on riippuvuus, siis psyykkinen juttu?
Riippuvuus ei ole psyykkinen juttu. Riippuvuutta aiheuttaa hyvin hiilaripitoiset ruuat. No, leipä tässä tulee ekana mieleen.
Onko tuttua, että esim. hapankorppua voi mennä tuhottomat määrät kun aloitat? Kokeilepa syödä ne päällyset ilman sitä hapankorppua. Raja tulee äkkiä vastaan.
Sivusta kysäisen, että eikö mielestäsi alkoholiriippuvuuskaan ole psyykkinen juttu? Eli muutama viikko katkolla, jotta fyysiset vieroitusoireet loppuvat, ja sen jälkeen alkoholisti ei enää ole alkoholisti ja voi alkaa vaikka juomaan kohtuudella silloin tällöin? Tai ainakaan minkäänlaisia vaikeuksia ei ole raittiina pysymiseen?
Alkoholiriippuvuus ei ole psyykkistä.
Olet väärässä. Alkoholiriippuvuus on sekä fyysistä että psyykkistä riippuvuutta. Monet riippuvuudet ovat sekä fyysisiä että psyykkisiä. Kannattaa jatkossa ottaa pikkuisen asioista selvää.
Tee sinä kehotuksesi mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainakin on todella vaikeaa se jatkuvan nälän sietäminen. Syön kyllä tarpeeksi proteiinia, kuituja ja rasvaa, mutta se kalorivaje vaan tekee nälän. Noin -500 kcal laskennallisella vrk vajeella laihdun vain alle kilon kuukaudessa. Ja koko ajan on nälkä. Nyt on lähtenyt vuodessa noin 9 kiloa kun en yksinkertaisesti pysty tätä alituista nälkää sietämään koko ajan. Liikuntaa harrastan keskimäärin 5-6h viikossa, että sitäkään ei hirveästi voi enää lisätä...
Että tässä se vaikeus on - taistella tauotta elimistön nälkäsignaalia vastaan.
Nälkä on laihduttajan vihollinen, jos se nälkä on koko ajan seurana. Normaali nälkä on eri juttu. Syö niin, että et ole nälkäinen kaiken aikaa. Se kyllä onnistuu oikealla ravinnolla, ei keinotekoisella ruualla.
Syön esim kalaa/kanaa, papuja, linssejä, maustamatonta rahkaa, raejuustoa, kasviksia,siemeniä ja pähkinöitä, ruista. Hyvin vähän mitään "yli yhden ainesosan" raakaaineita. Kerro toki mikä olisi vielä oikeampaa. Jos söisin niin että "ei ole nälkä", lihoisin noin puoli kiloa viikossa. Olen kokeillut.
Jospa jättäisit noi rahkat ja raejuustot syömättä ja lisäisit rasvaa ruokiisi. Liika proteiini tyssää laihdutuksen.
Proteiinia tulee keskimäärin päivässä vajaa 100g ja rasvaa 50g. Mitkä olisivat mielestäsi paremmat määrät? Huom käyn 4 kertaa viikossa salilla, proteiinia ei voi ihan minimiin vetää ja se myös pitää nälkää kuitenki paremmin kuin hiilari. Rasvan määrää on vaikea kasvattaa koska sitten muuta pitäisi vähentää, ja pelkällä rasvalla ei jaksa liikkua (olen kokeillut).
Proteiinin tarve on n. 1g/rasvaton painokilo. Proteiinia ei syödä energiaa saadakseen. Energia saadaan joko hiilareista tai rasvasta
Suositus kovempaa treenavalle on kylläkin 1.5-2 grammaa per rasvaton kilo. Jos vaihdan proteiinia rasvaan, ei se auta nälkään eikä laihtumiseen. Kuten sanoin, olen kyllä kokeillut. Tässä vuosien mittaan on kuule kerennyt kokeilla vaikka mitä kombinaatioita!
Ja se nimenomaan kumoaa alkuperäisen väitteen - laihtuminen ei todellakaan ole helppoa, jos se on kiinni proteiinigrammojen murto-osista ja makrosuhteiden viilaamisesta grammojen tarkkuudella...
Tällein sivusta seuranneena lihapäänä, jolle ns. kausilaihdutus on enemmän kuintuttua.
On pakko kysyä että mikä on sen laihdutuksen tavoite? Absoluuttinen kilomäärä vai yleinen kireys?
Mulla on selkeästi liikaa rasvaa reisissä ja vatsassa, ja yleisesti (vähemmän, mutta liikaa silti) muuallakin. Kyllä tästä olisi varaa lähteä. Lihasta mulla on jo naiseksi melkein liikaakin, joten rasvan poisto on ainoa keino saada itsestään paremman näköinen/kiinteämpi. Ja se vaatii kilojen tiputtamista.
Sen verran mitä lueskelin noita aikaisempia ruokavalio juttuja, niin et ole varmaan lyhytaikaista ketoosia vielä kokeillut?
Siitä saattaisi hyvinkin olla apuja niiden viimeisten hyllyvien karistamiseksi.
Toki ne ketoosin alkuoireet ovat vähintäänkin perseestä mutta jos ei ole diabetestä ongelmana niin suosittelen kokeilemaan.Minäkin jumitun aina keväällä siihen "x pisteeseen" (pieni pöhötys ja roikkuva alavatsa) ja joudun ottamaan sen "viimeisen silauksen" n. 1,5 kk ketoosilla, jonka jälkeen sitten lisäilen hissukseen niiden hiilareiden osuuksia takaisinpäin.
Saattaa olla kokeilemisen arvoinen temppu.
Kunhan vain muistaa palautella niitä hiilareita, hitaasti takaisin siihen ruokavalioon.Olen joskus. Sillä lähtee noin kilo turvotusta, mutta ei sen jälkeen juuri muuta. Syön jo nyt "hyvähiilarisesti", asia voisi olla eri jos söisin perus"perunaa ja vehnäleipää" -ruokaa. Ja suoraan sanottuna ei tuollaisen "pikaerikoisdieetit" ole minusta hyväksi ja pidemmän aikavälin ratkaisu kuitenkaan, toimisi tai ei. Varmaan jollain pussidieetilläkin voisi kiloja lähteä, mutta se on jo liian kova hinta terveydelle.
Mikä on sinun "hyvähiilarinen"? Miksi se on sinusta "hyvähiilarinen"?
En syö ollenkaan perunaa/pastaa/riisiä. Niiden tilalla kasviksia ja papuja/herneitä. En syö vehnää enkä valmisleipää, vaan teen itse ruis/mallas/juures/siemen-leipää. Sokerijugurtteja syön max yhden päivässä. Kyllä tuo mielestäni poikkeaa ns. virallisterveellisestä (saatika keskimääräisestä) ruokavaliosta sinne hyvähiilarisen puoleen.
Mikä on sun makrojakaumasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on aina omat haasteensa, kun on ensin vetänyt vuosia paskaa naamaan ja yht'äkkiä joudut opettelemaan syömään oikein ja sopivasti ja jopa aloittamaan säännöllisen liikkumisen. Teoriassa helppo, käytäntö on sitten toinen eli kyllä siinä apua tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle ainakin on todella vaikeaa se jatkuvan nälän sietäminen. Syön kyllä tarpeeksi proteiinia, kuituja ja rasvaa, mutta se kalorivaje vaan tekee nälän. Noin -500 kcal laskennallisella vrk vajeella laihdun vain alle kilon kuukaudessa. Ja koko ajan on nälkä. Nyt on lähtenyt vuodessa noin 9 kiloa kun en yksinkertaisesti pysty tätä alituista nälkää sietämään koko ajan. Liikuntaa harrastan keskimäärin 5-6h viikossa, että sitäkään ei hirveästi voi enää lisätä...
Että tässä se vaikeus on - taistella tauotta elimistön nälkäsignaalia vastaan.
Nälkä on laihduttajan vihollinen, jos se nälkä on koko ajan seurana. Normaali nälkä on eri juttu. Syö niin, että et ole nälkäinen kaiken aikaa. Se kyllä onnistuu oikealla ravinnolla, ei keinotekoisella ruualla.
Syön esim kalaa/kanaa, papuja, linssejä, maustamatonta rahkaa, raejuustoa, kasviksia,siemeniä ja pähkinöitä, ruista. Hyvin vähän mitään "yli yhden ainesosan" raakaaineita. Kerro toki mikä olisi vielä oikeampaa. Jos söisin niin että "ei ole nälkä", lihoisin noin puoli kiloa viikossa. Olen kokeillut.
Jospa jättäisit noi rahkat ja raejuustot syömättä ja lisäisit rasvaa ruokiisi. Liika proteiini tyssää laihdutuksen.
Proteiinia tulee keskimäärin päivässä vajaa 100g ja rasvaa 50g. Mitkä olisivat mielestäsi paremmat määrät? Huom käyn 4 kertaa viikossa salilla, proteiinia ei voi ihan minimiin vetää ja se myös pitää nälkää kuitenki paremmin kuin hiilari. Rasvan määrää on vaikea kasvattaa koska sitten muuta pitäisi vähentää, ja pelkällä rasvalla ei jaksa liikkua (olen kokeillut).
Proteiinin tarve on n. 1g/rasvaton painokilo. Proteiinia ei syödä energiaa saadakseen. Energia saadaan joko hiilareista tai rasvasta
Suositus kovempaa treenavalle on kylläkin 1.5-2 grammaa per rasvaton kilo. Jos vaihdan proteiinia rasvaan, ei se auta nälkään eikä laihtumiseen. Kuten sanoin, olen kyllä kokeillut. Tässä vuosien mittaan on kuule kerennyt kokeilla vaikka mitä kombinaatioita!
Ja se nimenomaan kumoaa alkuperäisen väitteen - laihtuminen ei todellakaan ole helppoa, jos se on kiinni proteiinigrammojen murto-osista ja makrosuhteiden viilaamisesta grammojen tarkkuudella...
Tällein sivusta seuranneena lihapäänä, jolle ns. kausilaihdutus on enemmän kuintuttua.
On pakko kysyä että mikä on sen laihdutuksen tavoite? Absoluuttinen kilomäärä vai yleinen kireys?
Mulla on selkeästi liikaa rasvaa reisissä ja vatsassa, ja yleisesti (vähemmän, mutta liikaa silti) muuallakin. Kyllä tästä olisi varaa lähteä. Lihasta mulla on jo naiseksi melkein liikaakin, joten rasvan poisto on ainoa keino saada itsestään paremman näköinen/kiinteämpi. Ja se vaatii kilojen tiputtamista.
Sen verran mitä lueskelin noita aikaisempia ruokavalio juttuja, niin et ole varmaan lyhytaikaista ketoosia vielä kokeillut?
Siitä saattaisi hyvinkin olla apuja niiden viimeisten hyllyvien karistamiseksi.
Toki ne ketoosin alkuoireet ovat vähintäänkin perseestä mutta jos ei ole diabetestä ongelmana niin suosittelen kokeilemaan.Minäkin jumitun aina keväällä siihen "x pisteeseen" (pieni pöhötys ja roikkuva alavatsa) ja joudun ottamaan sen "viimeisen silauksen" n. 1,5 kk ketoosilla, jonka jälkeen sitten lisäilen hissukseen niiden hiilareiden osuuksia takaisinpäin.
Saattaa olla kokeilemisen arvoinen temppu.
Kunhan vain muistaa palautella niitä hiilareita, hitaasti takaisin siihen ruokavalioon.Olen joskus. Sillä lähtee noin kilo turvotusta, mutta ei sen jälkeen juuri muuta. Syön jo nyt "hyvähiilarisesti", asia voisi olla eri jos söisin perus"perunaa ja vehnäleipää" -ruokaa. Ja suoraan sanottuna ei tuollaisen "pikaerikoisdieetit" ole minusta hyväksi ja pidemmän aikavälin ratkaisu kuitenkaan, toimisi tai ei. Varmaan jollain pussidieetilläkin voisi kiloja lähteä, mutta se on jo liian kova hinta terveydelle.
Pussidietille älä lähde, se on vain se varmin tapa saada lisää löysää, mikäli sitä lihasta kehosta vaan löytyy.
Muttamutta jos kerran ketoilu on jo kokeiltu/ei innosta koska olet jo valmiiksi vhh:lla.
Niin jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa joista ensimmäinen on vääristynyt kehonkuva (mahdotonta näin anonyymisti ilman kuvia yms analysoida tarkemmin) ja se toinen hiilarien syömisen ajoittamisen kanssa kikkailu.
Eli lähestulkoon kaikki päivän hiilarit ennen kuntosalia/juoksemista huiviin ja loppupäivä salaattia yms. lukuunottamatta ilman.
Periaatteessa ketoaineiden kanssa leikkimistä tuokin, tosin ilman sitä itse ketoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä on aina omat haasteensa, kun on ensin vetänyt vuosia paskaa naamaan ja yht'äkkiä joudut opettelemaan syömään oikein ja sopivasti ja jopa aloittamaan säännöllisen liikkumisen. Teoriassa helppo, käytäntö on sitten toinen eli kyllä siinä apua tarvitsee.
Tärkein apu on omat aivot ja oman kehon viestien kuuntelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sudenkuoppa on liian isot annoskoot. Ruoka on hyvää ja rakastan syömistä. Kohtuudessa on hirveän vaikea pysyä. Se vaatii jatkuvaa itsekuria ja jatkuvia ponnistuksia. Ja siihen on yritykset aina ennenpitkää romahtaneet, kun en vaan jaksa niin kurinalaista elämää.
Varsinaisia herkkuja en syö juuri milloinkaan, koska niistä voin luopua kokonaan ilman että vaarannan terveyteni. Mutta tavallisen ruuan syömistä ei voi lopettaa kokonaan, vaan kohtuukäytön opettelu on ainoa keino. Ja kun ruoka on riippuvuus, on kohtuukäytön opettelu hyvin hankalaa. Ei päihderiippuvaisillekaan suositella päihteiden kohtuukäytön opettelua jotta pääsisivät eroon riippuvuudesta.
Muuta ruokasi koostumusta. Näin pystyt syömään vain tarpeeksi, et liikaa.
Millaista ruokaa pitäisi syödä, että ei pysty syömään liikaa, kun kyseessä on riippuvuus, siis psyykkinen juttu?
Riippuvuus ei ole psyykkinen juttu. Riippuvuutta aiheuttaa hyvin hiilaripitoiset ruuat. No, leipä tässä tulee ekana mieleen.
Onko tuttua, että esim. hapankorppua voi mennä tuhottomat määrät kun aloitat? Kokeilepa syödä ne päällyset ilman sitä hapankorppua. Raja tulee äkkiä vastaan.
Sivusta kysäisen, että eikö mielestäsi alkoholiriippuvuuskaan ole psyykkinen juttu? Eli muutama viikko katkolla, jotta fyysiset vieroitusoireet loppuvat, ja sen jälkeen alkoholisti ei enää ole alkoholisti ja voi alkaa vaikka juomaan kohtuudella silloin tällöin? Tai ainakaan minkäänlaisia vaikeuksia ei ole raittiina pysymiseen?
Alkoholiriippuvuus ei ole psyykkistä.
Olet väärässä. Alkoholiriippuvuus on sekä fyysistä että psyykkistä riippuvuutta. Monet riippuvuudet ovat sekä fyysisiä että psyykkisiä. Kannattaa jatkossa ottaa pikkuisen asioista selvää.
Tee sinä kehotuksesi mukaan.
Läheisen alkoholismin vuoksi olen ottanut paljonkin selvää alkoholismista. En ole törmännyt vielä yhteenkään asiantuntijaan, joka kiistäisi alkoholiriippuvuuden psyykkisen puolen. Kerrotko minulle, että ketkä asiantuntijat niin tekevät? Mielelläni lukisin myös tutkimuksia, artikkeleita tms aiheesta. Pystyt varmaan muutaman linkittämään, kun kerran olet ottanut asiasta selvää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sudenkuoppa on liian isot annoskoot. Ruoka on hyvää ja rakastan syömistä. Kohtuudessa on hirveän vaikea pysyä. Se vaatii jatkuvaa itsekuria ja jatkuvia ponnistuksia. Ja siihen on yritykset aina ennenpitkää romahtaneet, kun en vaan jaksa niin kurinalaista elämää.
Varsinaisia herkkuja en syö juuri milloinkaan, koska niistä voin luopua kokonaan ilman että vaarannan terveyteni. Mutta tavallisen ruuan syömistä ei voi lopettaa kokonaan, vaan kohtuukäytön opettelu on ainoa keino. Ja kun ruoka on riippuvuus, on kohtuukäytön opettelu hyvin hankalaa. Ei päihderiippuvaisillekaan suositella päihteiden kohtuukäytön opettelua jotta pääsisivät eroon riippuvuudesta.
Muuta ruokasi koostumusta. Näin pystyt syömään vain tarpeeksi, et liikaa.
Millaista ruokaa pitäisi syödä, että ei pysty syömään liikaa, kun kyseessä on riippuvuus, siis psyykkinen juttu?
Riippuvuus ei ole psyykkinen juttu. Riippuvuutta aiheuttaa hyvin hiilaripitoiset ruuat. No, leipä tässä tulee ekana mieleen.
Onko tuttua, että esim. hapankorppua voi mennä tuhottomat määrät kun aloitat? Kokeilepa syödä ne päällyset ilman sitä hapankorppua. Raja tulee äkkiä vastaan.
Sivusta kysäisen, että eikö mielestäsi alkoholiriippuvuuskaan ole psyykkinen juttu? Eli muutama viikko katkolla, jotta fyysiset vieroitusoireet loppuvat, ja sen jälkeen alkoholisti ei enää ole alkoholisti ja voi alkaa vaikka juomaan kohtuudella silloin tällöin? Tai ainakaan minkäänlaisia vaikeuksia ei ole raittiina pysymiseen?
Ei alkoholiriippuvuus millään katkolla lopu. Katkolla ollaan väkisin ilman alkoa. Riippuvuus lähtee sillä, että toimitaan niin, ettei mielitekoa tule riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen. Se on pelkkää biologiaa, ei siinä psykiatreilla ole mitään virkaa.
Annatko konkreettisia esimerkkejä oikeista toimintatavoista alkoholistille, jotka estävät mieliteot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sudenkuoppa on liian isot annoskoot. Ruoka on hyvää ja rakastan syömistä. Kohtuudessa on hirveän vaikea pysyä. Se vaatii jatkuvaa itsekuria ja jatkuvia ponnistuksia. Ja siihen on yritykset aina ennenpitkää romahtaneet, kun en vaan jaksa niin kurinalaista elämää.
Varsinaisia herkkuja en syö juuri milloinkaan, koska niistä voin luopua kokonaan ilman että vaarannan terveyteni. Mutta tavallisen ruuan syömistä ei voi lopettaa kokonaan, vaan kohtuukäytön opettelu on ainoa keino. Ja kun ruoka on riippuvuus, on kohtuukäytön opettelu hyvin hankalaa. Ei päihderiippuvaisillekaan suositella päihteiden kohtuukäytön opettelua jotta pääsisivät eroon riippuvuudesta.
Muuta ruokasi koostumusta. Näin pystyt syömään vain tarpeeksi, et liikaa.
Millaista ruokaa pitäisi syödä, että ei pysty syömään liikaa, kun kyseessä on riippuvuus, siis psyykkinen juttu?
Riippuvuus ei ole psyykkinen juttu. Riippuvuutta aiheuttaa hyvin hiilaripitoiset ruuat. No, leipä tässä tulee ekana mieleen.
Onko tuttua, että esim. hapankorppua voi mennä tuhottomat määrät kun aloitat? Kokeilepa syödä ne päällyset ilman sitä hapankorppua. Raja tulee äkkiä vastaan.
Sivusta kysäisen, että eikö mielestäsi alkoholiriippuvuuskaan ole psyykkinen juttu? Eli muutama viikko katkolla, jotta fyysiset vieroitusoireet loppuvat, ja sen jälkeen alkoholisti ei enää ole alkoholisti ja voi alkaa vaikka juomaan kohtuudella silloin tällöin? Tai ainakaan minkäänlaisia vaikeuksia ei ole raittiina pysymiseen?
Ei alkoholiriippuvuus millään katkolla lopu. Katkolla ollaan väkisin ilman alkoa. Riippuvuus lähtee sillä, että toimitaan niin, ettei mielitekoa tule riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen. Se on pelkkää biologiaa, ei siinä psykiatreilla ole mitään virkaa.
Annatko konkreettisia esimerkkejä oikeista toimintatavoista alkoholistille, jotka estävät mieliteot?
Oikea ruoka. Sopii mille tahansa riippuvuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun sudenkuoppa on liian isot annoskoot. Ruoka on hyvää ja rakastan syömistä. Kohtuudessa on hirveän vaikea pysyä. Se vaatii jatkuvaa itsekuria ja jatkuvia ponnistuksia. Ja siihen on yritykset aina ennenpitkää romahtaneet, kun en vaan jaksa niin kurinalaista elämää.
Varsinaisia herkkuja en syö juuri milloinkaan, koska niistä voin luopua kokonaan ilman että vaarannan terveyteni. Mutta tavallisen ruuan syömistä ei voi lopettaa kokonaan, vaan kohtuukäytön opettelu on ainoa keino. Ja kun ruoka on riippuvuus, on kohtuukäytön opettelu hyvin hankalaa. Ei päihderiippuvaisillekaan suositella päihteiden kohtuukäytön opettelua jotta pääsisivät eroon riippuvuudesta.
Muuta ruokasi koostumusta. Näin pystyt syömään vain tarpeeksi, et liikaa.
Millaista ruokaa pitäisi syödä, että ei pysty syömään liikaa, kun kyseessä on riippuvuus, siis psyykkinen juttu?
Riippuvuus ei ole psyykkinen juttu. Riippuvuutta aiheuttaa hyvin hiilaripitoiset ruuat. No, leipä tässä tulee ekana mieleen.
Onko tuttua, että esim. hapankorppua voi mennä tuhottomat määrät kun aloitat? Kokeilepa syödä ne päällyset ilman sitä hapankorppua. Raja tulee äkkiä vastaan.
Sivusta kysäisen, että eikö mielestäsi alkoholiriippuvuuskaan ole psyykkinen juttu? Eli muutama viikko katkolla, jotta fyysiset vieroitusoireet loppuvat, ja sen jälkeen alkoholisti ei enää ole alkoholisti ja voi alkaa vaikka juomaan kohtuudella silloin tällöin? Tai ainakaan minkäänlaisia vaikeuksia ei ole raittiina pysymiseen?
Ei alkoholiriippuvuus millään katkolla lopu. Katkolla ollaan väkisin ilman alkoa. Riippuvuus lähtee sillä, että toimitaan niin, ettei mielitekoa tule riippuvuutta aiheuttavaan aineeseen. Se on pelkkää biologiaa, ei siinä psykiatreilla ole mitään virkaa.
Annatko konkreettisia esimerkkejä oikeista toimintatavoista alkoholistille, jotka estävät mieliteot?
Oikea ruoka. Sopii mille tahansa riippuvuudelle.
Eli konkreettisia esimerkkejä kiitos. Mitä ruokaa pitää syödä ja miten usein, missä tilanteissa, jotta alkoholiriippuvuus ja tarve juoda loppuu? Kerro myös asiantuntijatahot, jotka ovat tutkimuksissaan päätyneet suosittelemaasi keinoon.
En oikeasti tajua, että vaikka ihminen voi toki opetella nauttimaan kevyestä ruuasta, mihin se poistuisi, että nauttii myös pizzasta? Voihan sitä herätä todellisuuteen, että kanafilettä ja vihanneksia syömällä on parempi olo kuin pastaa ja pizzaa ja risottoa mättämällä, mutta jos niistä sattuu pitämään, ei se himo ihan niin helpolla katoa. Tai toki voi oppia pitämään kermaviilikastikkeesta, mutta ei se kaikilla silti poista himoa majoneesikastikkeeseen.
Olen itse monen muun tapaan opetellut syömään fiksusti. Paino pysyy kurissa, nälkä ei ole mutta oikeasti haluaisin syödä paljon vapaammin ja myös sitä epäterveellistä mättöä.
Ok, tee sitten jotain muuta.