Tavarat voivat lisätä onnellisuutta enemmän kuin matkustelu
Nykyisin keskiluokan piirissä on muotia suosia aineetonta ja elämyskuluttamista. Melkein kaikki tuttuni sanoisivat, että matkailu on kuitenkin parempaa käyttöä rahoille kuin vaikkapa uusi sisustusesine. Se mielletään jollakin tavalla arvokkaammaksi ja onnellisuutta enemmän lisääväksi käyttökohteeksi rahalle.
Olen eri mieltä. Vaikka tykkäänkin matkustelusta ja sen tarjoamista läsnäolon kokemuksista, muistot matkasta haalistuvat nopeasti, ja reissulla on kestävää vaikutusta vain, jos matkalla saa uusia ystäviä, oppii jonkin taidon tai saavuttaa jonkin todella erityisen kokemuksen. Näitä asioita ei tapahdu usein.
Sen sijaan matkan hinnalla ostettu grafiikanlehti, sohvapöytä tai kaiutinpari voi tuottaa arjessa iloa ja tyydytystä vuosien ajan vaikka jopa päivä. Materia tuottaa myönteisiä kokemuksia jatkuvasti, ei vain kerran. Minusta materiaan sijoittaminen on edelleen hyvä sijoitus omaan onnellisuuteen, kunhan sen tekee harkiten ja omien arvojensa mukaisesti.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään kirjoista ja kirjojen omistamisesta mutten välitä matkustelemisesta. Totta siis turiset, tavallasi.
Toisaalta eihän kirjassa ole tärkeintä se fyysisen objektin omistaminen, vaan lukiessa tapahtuva päänsisäinen elämysmatkailu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään kirjoista ja kirjojen omistamisesta mutten välitä matkustelemisesta. Totta siis turiset, tavallasi.
Toisaalta eihän kirjassa ole tärkeintä se fyysisen objektin omistaminen, vaan lukiessa tapahtuva päänsisäinen elämysmatkailu.
Eihän se omistaminen tärkeintä olekaan, mutta minun tapauksessani kauniin kirjan omistaminen on luksusta lukukokemuksen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkään kirjoista ja kirjojen omistamisesta mutten välitä matkustelemisesta. Totta siis turiset, tavallasi.
Toisaalta eihän kirjassa ole tärkeintä se fyysisen objektin omistaminen, vaan lukiessa tapahtuva päänsisäinen elämysmatkailu.
Eihän se omistaminen tärkeintä olekaan, mutta minun tapauksessani kauniin kirjan omistaminen on luksusta lukukokemuksen päälle.
Juuri näin. Aika monella aktiivisella lukijalla on kirjoja, joita me haluamme omistaa, vaikka kuinka olisi kirjasto korttelin päällä. Lukeminen on myös fyysistä tekemistä, ja kokemukseen kuuluu oleellisena osana painomusteen tuoksu, paperin tuntu ja sivujen kääntämisestä syntyvä ääni.
Samaa mieltä kuin AP. Ärsyttää se matkoista ja elämyksistä jankuttaminen, varsinkin kun siinä on takana se ajatus, että seon jotenkin hienompaa kuin se, että pitää kauniista esineistä ympärillään. Samaa sukua kuin nykyinen minimalismi- ja maritusbuumi, jossa ihanteena on kliinisen laitoskeittiön näköinen huusholli. Yök!
Matkustelu avartaa ja kalibroi perspektiiviä. Ainakin mun onnellisuutta lisää itsensä löytäminen uusista tilanteista ja maailmankatsomuksen laajentaminen saa arvostamaan sitä mitä mulla on.
Sitä vastoin voit osoittaa minkä hyvänsä esineen mun kotoa ja se on täysin korvattavissa tai voin elää ilman sitä.
Ihmiset ovat erilaisia. Moni haluaa, että koti on helposti ja nopeasti siivottavissa. Säilytystilaa on vähemmän kuin aikaisemmin. Omassa lapsuudessani keväisin vietiin talvivaatteet kerrostalon ullakolle ja tuotiin sieltä kesävaatteet tilalle, nykyisin ei juurikaan ullakoita ole vaan sekä talvi- että kesävaatteet on säilytettävä asunnossa sisällä. Tavaraa on ylipäätään enemmän kuin aikaisemmin, vaikka kuinka yrittäisi olla maltillinen kuluttaja. Jos perheessä on vielä eri-ikäisiä lapsia, niin tavaraa on yllinkyllin. Ja joka joulu ja syntymäpäivä tulee lisää.
Jotkut arvostavat kallista designia, mutta monelle riittää samannäköinen halvempi versio. Vaikka kyse olisi kaiutinparistakin, riittää musiikin kuunteluun halvempikin. Varsinkin, jos pääasiassa kuuntelee musiikkia kännykällään. Kodista voi saada itselleen mieluisan käytetyillä tavaroillakin, jos on sen verran kädentaitoja, että osaa niitä tarvittaessa tuunata tai entisöidä.
Tavaroiden hankkimisen ja matkustelun voi kätevästi yhdistää. Minä haen ulkomailta kokkaamiseen liittyviä pieniä juttuja. Siten voin palata ajatuksissani takaisin siihen kivaan lomakohteeseen ja matkamuistoihin vaikka kattaessani pöytää tai leipoessani jotain. Tavarat eivät ulkopuolisen silmään näytä ihmeellisilta mutta minulle ne ovat rakkaita koska niihin liittyy muistoja.
Vierailija kirjoitti:
Tavaroiden hankkimisen ja matkustelun voi kätevästi yhdistää. Minä haen ulkomailta kokkaamiseen liittyviä pieniä juttuja. Siten voin palata ajatuksissani takaisin siihen kivaan lomakohteeseen ja matkamuistoihin vaikka kattaessani pöytää tai leipoessani jotain. Tavarat eivät ulkopuolisen silmään näytä ihmeellisilta mutta minulle ne ovat rakkaita koska niihin liittyy muistoja.
Erittäin hyvä vinkki!
Kukin panostakoon siihen, jonka itse kokee nautinnollisimmaksi. Minä nautin matkustelusta enemmän kuin materiasta, joten matkatoimistoille minä roponi kiikutan. Jos joku taas tulee tavaroista onnelliseksi, ostakoon tavaroita. Turha makuasioista on kiistellä.
hanska kirjoitti:
Nykyisin keskiluokan piirissä on muotia suosia aineetonta ja elämyskuluttamista. Melkein kaikki tuttuni sanoisivat, että matkailu on kuitenkin parempaa käyttöä rahoille kuin vaikkapa uusi sisustusesine. Se mielletään jollakin tavalla arvokkaammaksi ja onnellisuutta enemmän lisääväksi käyttökohteeksi rahalle.
Olen eri mieltä. Vaikka tykkäänkin matkustelusta ja sen tarjoamista läsnäolon kokemuksista, muistot matkasta haalistuvat nopeasti, ja reissulla on kestävää vaikutusta vain, jos matkalla saa uusia ystäviä, oppii jonkin taidon tai saavuttaa jonkin todella erityisen kokemuksen. Näitä asioita ei tapahdu usein.
Sen sijaan matkan hinnalla ostettu grafiikanlehti, sohvapöytä tai kaiutinpari voi tuottaa arjessa iloa ja tyydytystä vuosien ajan vaikka jopa päivä. Materia tuottaa myönteisiä kokemuksia jatkuvasti, ei vain kerran. Minusta materiaan sijoittaminen on edelleen hyvä sijoitus omaan onnellisuuteen, kunhan sen tekee harkiten ja omien arvojensa mukaisesti.
Niin no jokaisella varmasti omat onnellisuuden lähteet. Mutta olen hieman eri mieltä tosta, että reissusta olisi kestävää vaikutusta vain jos tapaa uusia ihmisiä tai oppii jonkun taidon tms. Matkailla voi tietysti monella tapaa mutta itselleni se on ainakin sellaista henkistä pääomaa, jota rahalla ei saa. Itsekin tykkään sisustamista mutta olen laittanut kodin ns. kerralla kuntoon, eikä tällöin tarvitse koko ajan olla haalimassa uutta tavaraa. Tykkään myös selailla sisustus-blogeja/lehtiä ja näin voi selailla kauniita koteja ostamatta ainuttakaan tavaraa. Näin teoriassa jos kotini palaisi tulipalossa niin voisin käydä heti seuraavana päivänä ostamassa vastaavanlaisia sisustavaroita tilalle. Mutta jos minulta esim. katkaistaisiin jalat tms. niin en pääsisi ikinä enää matkustelemaan.
Mitä se vain matkustelusta saatava kestävä henkinen pääoma on?
Minä otan matkalta valokuvia, teen niistä valokuvakirjan ja selailen niitä aika-ajoin ja muistelen mukavaa matkaa ja tulen hyvälle tuulelle..
hanska kirjoitti:
Mitä se vain matkustelusta saatava kestävä henkinen pääoma on?
En tiedä mitä se sulle on. Mutta itse olin aiemmin aika arka ym. Mutta matkustellessa ja yksin matkustellessakin on pakostakin pärjättävä. Ei voi sanoa mitään yksittäistä tapahtumaa, että nyt kun olen reppureissannut päivän yksin niin itsetuntoni on noussut pykälän, vaan ne tajuaa monesti vasta myöhemmin kuinka matkustaminen ja uudet kokemukset vaikuttavat minäkuvaan ja itsetuntoonkin. Eikä se tietenkään ole mikään _vain_ matkustelusta saatava "henkinen kasvu" mutta tässä verrattiinkin nyt tavaroiden ostoa matkusteluun. Itselle ainakin aineettomat asiat ovat paljon pysyvämpiä kuin jokin sisustuskeppu. Mutta kukin tavallaan. :)
Olen aloittajan kanssa aivan eri ääripäissä. Minulle tavara ei tuo mitään tyydytystä. Kotini on pieni, sisustettu järkevästi ja minimaalisesti, enkä kaipaa sinne mitään enempää kuin tarpeellinen. Astioita on juuri sen verran mitä oikeasti käytän, koriste-esineitä ei ole, kirjoja vain ne rakkaimmat ja tärkeimmät, muutamia tauluja seinillä. En pidä kodinsisustuksesta, en tyynyistä tai torkkupeitoista, kaiuttimista tai sohvapöydistä. Kotini on valmis, siellä on kaikki mitä tarvitsen, ja uuden ostan vain jos entinen menee rikki.
Rahani käytän nimenomaan siihen matkusteluun. Se tuo minulle eniten tyydytystä. Matkojen suunnittelu, tekeminen, niiden muistelu, niistä kirjoittaminen, kuvien ottaminen ja järjestely, niiden katselu ja muokkailu, siitä minä saan paljon suuremman tyydytyksen kuin mistään sohvapöydistä.
hanska kirjoitti:
Mitä se vain matkustelusta saatava kestävä henkinen pääoma on?
Kuinka paljon sä olet matkustanu ja minne, kuinka pitkiä aikoja ja miten?
Jos matkustaa aina samaan paikkaan tai pelkkiin länkkäriresortteihin ja pääaktiviteetit ovat rannalla makoilu, turistikiertueet ja shoppailu, ei matkustamistesta ehkä sitten jää niin paljon käteen etteikö sitä korvaisi kivalla sisustustuotteella.
Antoisin matkaaminen on myös vaivalloisinta, tietävät reppureissaajat.
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Mitä se vain matkustelusta saatava kestävä henkinen pääoma on?
En tiedä mitä se sulle on. Mutta itse olin aiemmin aika arka ym. Mutta matkustellessa ja yksin matkustellessakin on pakostakin pärjättävä. Ei voi sanoa mitään yksittäistä tapahtumaa, että nyt kun olen reppureissannut päivän yksin niin itsetuntoni on noussut pykälän, vaan ne tajuaa monesti vasta myöhemmin kuinka matkustaminen ja uudet kokemukset vaikuttavat minäkuvaan ja itsetuntoonkin. Eikä se tietenkään ole mikään _vain_ matkustelusta saatava "henkinen kasvu" mutta tässä verrattiinkin nyt tavaroiden ostoa matkusteluun. Itselle ainakin aineettomat asiat ovat paljon pysyvämpiä kuin jokin sisustuskeppu. Mutta kukin tavallaan. :)
Okei, joo, ymmärrän. On ihan totta, että etenkin yksin matkustelu on hyvin tehokas tapa lisätä omaa itsevarmuutta ja kokemusta siitä, että pärjää. Tämä on hyvä esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Mitä se vain matkustelusta saatava kestävä henkinen pääoma on?
Kuinka paljon sä olet matkustanu ja minne, kuinka pitkiä aikoja ja miten?
Jos matkustaa aina samaan paikkaan tai pelkkiin länkkäriresortteihin ja pääaktiviteetit ovat rannalla makoilu, turistikiertueet ja shoppailu, ei matkustamistesta ehkä sitten jää niin paljon käteen etteikö sitä korvaisi kivalla sisustustuotteella.
Antoisin matkaaminen on myös vaivalloisinta, tietävät reppureissaajat.
Tyypillinen matkani on tätä nykyä muutaman päivän tai viikon lomamatka johonkin eurooppalaiseen suurkaupunkiin nauttimaan kulttuurista, hyvästä ruoasta ja juomasta ja tapaamaan kavereita, joita työskentelee tai opiskelee siellä sun täällä.
Reileilläkin olen toki käynyt, mutta en kaipaa matkailulta vaivalloisuutta, seikkailullisuutta tai backbacker-uskottavuutta. En vain arvosta sellaisia asioita tarpeeksi enkä pidä niitä antoisina.
Olen myös ihmetellyt matkustelusta saatavaa henkistä pääomaa. Mulla on ollut niin hankala elämä, että olen joutunut ylittämään itseni jatkuvasti muutenkin ja jotenkin tuntuisi hullulta vielä hankaloittaa kaikkea matkustamalla. Kai jos olisi tasaista muuten,se voisi tuoda positiivista stressiä ja uusia kokemuksia. En ole kyllä huomannut, että matkustaneet tuttuni olisivat viisaampia tai avarakatseisempia kuin kotimaassa pysyneet. Saahan henkistä pääomaa esimerkiksi perhettä elättäessä, ammatillisesti kehittyessä, kriisistä selviämisessä, ihmissuhteissa luovimisesta, uuden instrumentin opettelussa... sitä olen miettinyt, että matkatessa pääsee varmaan tavallaan luomaan nahkaansa eri tavalla, koska kukaan ei tiedä eikö oleta sinusta mitään etukäteen. Voi hypätä eri rooliin, kokeilla olla sellainen, jollaisena kotikulmilla et voisi esiintyä.
Minä tykkään kirjoista ja kirjojen omistamisesta mutten välitä matkustelemisesta. Totta siis turiset, tavallasi.