Tavarat voivat lisätä onnellisuutta enemmän kuin matkustelu

Vierailija kirjoitti:

Olen myös ihmetellyt matkustelusta saatavaa henkistä pääomaa. Mulla on ollut niin hankala elämä, että olen joutunut ylittämään itseni jatkuvasti muutenkin ja jotenkin tuntuisi hullulta vielä hankaloittaa kaikkea matkustamalla. Kai jos olisi tasaista muuten,se voisi tuoda positiivista stressiä ja uusia kokemuksia. En ole kyllä huomannut, että matkustaneet tuttuni olisivat viisaampia tai avarakatseisempia kuin kotimaassa pysyneet. Saahan henkistä pääomaa esimerkiksi perhettä elättäessä, ammatillisesti kehittyessä, kriisistä selviämisessä, ihmissuhteissa luovimisesta, uuden instrumentin opettelussa... sitä olen miettinyt, että matkatessa pääsee varmaan tavallaan luomaan nahkaansa eri tavalla, koska kukaan ei tiedä eikö oleta sinusta mitään etukäteen. Voi hypätä eri rooliin, kokeilla olla sellainen, jollaisena kotikulmilla et voisi esiintyä.

Tässä verrattiinkin nyt matkustelua tavaroiden ostoon. Mutta harvalla tavallisella ihmisellä arki on jatkuvasti uusia kokemuksia, uusia ihmisiä, tms. vaan yleensä se arki on aika tasaista puurtamista. Toki eri asia eri elämävaiheet esim. Muutto uudella paikkakunnalle, uusi työpaikka tms. jolloin joutuu ehkä vähän tutkiskelemaan itaeäänkin. Eikä henkinen pääoma ole myöskään mitään sellaista, että sinä voisit välttämättä ulkoapäin kenestäkään toisesta sanoa että miten he ovat täysin samanlaisia kuin Suomesaa ollessaan, kyllä kokemukset aina muokkaavat ihmistä.

Minulle koirat ovat tärkeämpää kuin matkailu. Ja siitä syystä arvostan myös kaunista ja viihtyisää kotia.

Olen samaa mieltä. Kuten ei matkustelu itsessään yleensä, ei myöskään se tavara itsessään ole se onnellisuuden tuottaja. Onnellisuus tulee siitä, millaisia arvoja itse kannattaa ja miten mikin asia sitten sitä arvoa edistää.

Minulla matkustelu tuottaa kokemuksia vapaudesta ja itsenäisyydestä (tärkeitä arvoja minulle), monet tavarat puolestaan tuovat turvan ja kauneuden kokemuksia (myös tärkeitä arvoja). Viihdyn välillä erittäin mielelläni omissa maailmoissani tai mielikuvitusmaailmoissa (kirjat, internet, pelit = tavaroiden kautta) ja välillä taas ruoka, kulttuurimenot ja ystävien seura ovat tärkeitä (voi toteuttaa matkustellessa).

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Mitä se vain matkustelusta saatava kestävä henkinen pääoma on?

Kuinka paljon sä olet matkustanu ja minne, kuinka pitkiä aikoja ja miten?

Jos matkustaa aina samaan paikkaan tai pelkkiin länkkäriresortteihin ja pääaktiviteetit ovat rannalla makoilu, turistikiertueet ja shoppailu, ei matkustamistesta ehkä sitten jää niin paljon käteen etteikö sitä korvaisi kivalla sisustustuotteella.

Antoisin matkaaminen on myös vaivalloisinta, tietävät reppureissaajat.

Tyypillinen matkani on tätä nykyä muutaman päivän tai viikon lomamatka johonkin eurooppalaiseen suurkaupunkiin nauttimaan kulttuurista, hyvästä ruoasta ja juomasta ja tapaamaan kavereita, joita työskentelee tai opiskelee siellä sun täällä.

Reileilläkin olen toki käynyt, mutta en kaipaa matkailulta vaivalloisuutta, seikkailullisuutta tai backbacker-uskottavuutta. En vain arvosta sellaisia asioita tarpeeksi enkä pidä niitä antoisina.

Ei mullekaan jää suurkaupunkilomista läheskään niin paljon käteen kuin jossain päin maailmaa luonnon helmassa. Kultturelli shoppailu-ravintola-museo-tyyppiset matkat on ok jos kaipaa mukavuutta ja helppoutta. Valkoiset pöytäliinat vs. syrjäkujan autenttinen katukeittiö, tiedäthän.

Tuskin kukaan on vartavasten menossa hakemaan lomamatkalta vaivalloisuutta, mutta se on usein pakollinen paha kun reppureissaillaan ja nimenomaan haetaan sitä seikkkailullisuutta. Jotkut reissaavat saadakseen uskottavuutta mikä on mulle ihan ok, jokainen elää kuten elää.

Mukavuusalueelta on poistuttava silloin tällöin jos haluaa kasvaa ihmisenä. Tietenkin jos ei sellaisesta välitä, niin sisustelkoot kotiaan sitten :)

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Kuten ei matkustelu itsessään yleensä, ei myöskään se tavara itsessään ole se onnellisuuden tuottaja. Onnellisuus tulee siitä, millaisia arvoja itse kannattaa ja miten mikin asia sitten sitä arvoa edistää.

Minulla matkustelu tuottaa kokemuksia vapaudesta ja itsenäisyydestä (tärkeitä arvoja minulle), monet tavarat puolestaan tuovat turvan ja kauneuden kokemuksia (myös tärkeitä arvoja). Viihdyn välillä erittäin mielelläni omissa maailmoissani tai mielikuvitusmaailmoissa (kirjat, internet, pelit = tavaroiden kautta) ja välillä taas ruoka, kulttuurimenot ja ystävien seura ovat tärkeitä (voi toteuttaa matkustellessa).

Tämä voisi olla minun kirjoittamaani.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Mitä se vain matkustelusta saatava kestävä henkinen pääoma on?

Kuinka paljon sä olet matkustanu ja minne, kuinka pitkiä aikoja ja miten?

Jos matkustaa aina samaan paikkaan tai pelkkiin länkkäriresortteihin ja pääaktiviteetit ovat rannalla makoilu, turistikiertueet ja shoppailu, ei matkustamistesta ehkä sitten jää niin paljon käteen etteikö sitä korvaisi kivalla sisustustuotteella.

Antoisin matkaaminen on myös vaivalloisinta, tietävät reppureissaajat.

Tyypillinen matkani on tätä nykyä muutaman päivän tai viikon lomamatka johonkin eurooppalaiseen suurkaupunkiin nauttimaan kulttuurista, hyvästä ruoasta ja juomasta ja tapaamaan kavereita, joita työskentelee tai opiskelee siellä sun täällä.

Reileilläkin olen toki käynyt, mutta en kaipaa matkailulta vaivalloisuutta, seikkailullisuutta tai backbacker-uskottavuutta. En vain arvosta sellaisia asioita tarpeeksi enkä pidä niitä antoisina.

Ei mullekaan jää suurkaupunkilomista läheskään niin paljon käteen kuin jossain päin maailmaa luonnon helmassa. Kultturelli shoppailu-ravintola-museo-tyyppiset matkat on ok jos kaipaa mukavuutta ja helppoutta. Valkoiset pöytäliinat vs. syrjäkujan autenttinen katukeittiö, tiedäthän.

Tuskin kukaan on vartavasten menossa hakemaan lomamatkalta vaivalloisuutta, mutta se on usein pakollinen paha kun reppureissaillaan ja nimenomaan haetaan sitä seikkkailullisuutta. Jotkut reissaavat saadakseen uskottavuutta mikä on mulle ihan ok, jokainen elää kuten elää.

Mukavuusalueelta on poistuttava silloin tällöin jos haluaa kasvaa ihmisenä. Tietenkin jos ei sellaisesta välitä, niin sisustelkoot kotiaan sitten :)

Sinulle se kodin sisustaminen olisi epämukavuusalueelle menemistä. Ota koko seuraavan kaukomatkan budjetti ja käytä se kauniiden tavaroiden, elektroniikan tai taiteen ostamseen. Tämä vastaisi suurin piirtein sitä, että minä lähtisin sellaiselle reppureissumatkalle, joka ei lainkaan kiinnosta. Mutta mitä tahansa itsensä kehittämisen eteen, vai mitä?

Uutuudenviehätys katoaa nopeasti. Jatkuvasti matkustelevat ovat kulutuskäytätytymisen muovaamia persoonia, jotka eivät kykene keskittymään hetkeen, jolleivät saa jatkuvasti uusia virikkeitä.

Ihminen joka kykenee nauttimaan arjen pienistä toistuvista iloista on paljon onnellisempi.

Olen eri mieltä siitä, että muistot matkoista haalistuvat nopeasti. Itselleni ne muistot tuottavat valtavasti iloa vielä vuosienkin päästä. 

Hyvä ystäväni varmaankin lainaisi tässä kohtaa Nuuskamuikkusen sanontaa, joka menee, jotenkin näin: Täytyy mennä, jotta voisi tulla takaisin.

Olen siinä onnellisessa asemassa, että itselläni on luultavasti kaikki tällä hetkellä välttämättömimmät tavarat hankittuna. - Toki vieläkin ostan kirjoja ja jopa cd-levyjä. Vaatteitakin hankin,mutta yhtä kaikki yritän ajatella aina, että kuinka kauan mitäkin tarvitsen sen sijaan hankkisin vain siksi, että voisin sanoa hankkineeni. - Toki -en kiellä- hutiostoksia ja jonkun mielestä tarpeetonta huomaan hankkineeni kyllä vuosien saatossa myös.  

En koe tai halua muuttaa asuntoni sisustustakaan kovin usein. -Tällöinkin yleensä viime aikoina  vain jotain pienempää, kuten uudet verhot. Mutta esim huonekaluni olen pikkuhiljaa hankkinut ajatuksella, että kestävät mieluummin useita vuosia ellei peräti vuosikymmeniä, kuten osa on kestäny jo tähä mennessä.

autoa en omista. Lapsia, eikä puolisoa minulla ei ole. Kummilapsiani hemmottelen säännöllisen epäsäännöllisesti.  

En ole ajatellut laittaa kerralla kaikkia uusiksi. ( Esim vanha tamminen kirjoituspöytäni varmastikin kestää vielä useamman vuosikymmenen).   Voisn tietysti ehkä säästää enempi arvopapereihin tms. Tai vaikka vain sukanvarteen, mutta olen liian utelias ollakseni aina ja kokoajan vain lähimaisemissa. Mitä kaltaiseni sinkku sitten voisi "ylimääräisellä" rahalla tehdä, jotta se tulis käytetttyä ns. viisaasti? 

Matkustelu on yksi valinta, mutta kuten edellä käy ilmi ei varmasti ainoa. Ja joskus ihmetten itsekin, että miten ihmeessä kaikilla rahaa kaikkiin tekemisiinsä ja hankintoihinsa. 

Uuden tavaran hankkiminen tuottaa iloa vain silloin, kun tavaraa ei ole. Suurimmalla osalla keskiluokkaisista tavaraa on jo aivan liikaa. Siihen perustuu KonMarin suuri suosiokin länsimaissa. Tavarasta halutaan päästä eroon eikä suinkaan hankkia vielä lisää. 

Pidän kovasti matkustamisesta ja reissuja on kiva muistella jälkeenpäinkin mutta kyllä nautin enemmän ja useammin hienosta taulusta seinälläni tai uudesta huonekalusta.

Vierailija kirjoitti:

Uuden tavaran hankkiminen tuottaa iloa vain silloin, kun tavaraa ei ole. Suurimmalla osalla keskiluokkaisista tavaraa on jo aivan liikaa. Siihen perustuu KonMarin suuri suosiokin länsimaissa. Tavarasta halutaan päästä eroon eikä suinkaan hankkia vielä lisää. 

Ei minulle tavaran hankkiminen ainakaan tuota mielihyvää. Se on hankalaa ja siihen menee rahaa. Mutta se, että minulla on mukava sohva, jossa ottaa nokoset tai sairastaa, ja videoskriini, jolta katsella elokuvia ystävieni kanssa, tuottaa jatkuvaa, kestävää ja syvällistä iloa ja onnea.

Samaa mieltä ap:n kanssa. Rakastan tavaroita, etenkin kauniita ja aitoja käyttöesineitä ja niiden hypistelyä, ostamista ja ihastelua. En koe saavani vuosittaiselta etelänreissulta henkistä pääomaa enkä halua reppureissata tai kokea extremeä sen enempää.

Minä olen kotioloissa kärjistetysti kurja ja saamaton. Matkalla olenkin joku muu, sellainen kuin haluan. Vapaa. Onnellinen. Tuntematon. Elävä.

Joten koukussa matkailuun. Tavarat lähinnä ahdistavat.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uuden tavaran hankkiminen tuottaa iloa vain silloin, kun tavaraa ei ole. Suurimmalla osalla keskiluokkaisista tavaraa on jo aivan liikaa. Siihen perustuu KonMarin suuri suosiokin länsimaissa. Tavarasta halutaan päästä eroon eikä suinkaan hankkia vielä lisää. 

Ei minulle tavaran hankkiminen ainakaan tuota mielihyvää. Se on hankalaa ja siihen menee rahaa. Mutta se, että minulla on mukava sohva, jossa ottaa nokoset tai sairastaa, ja videoskriini, jolta katsella elokuvia ystävieni kanssa, tuottaa jatkuvaa, kestävää ja syvällistä iloa ja onnea.

Tuo juuri kuvastaa, miten ihmisillä on erilaisia mielitekoja. Mä elin yli 20 vuotta ilman sohvaa. Jos sairastin, lepäsin sängyssä. Tosin mulla on telkkari makuuhuoneessa enkä tarvitse tv-ohjelmien katsomiseen mitään valtavaa screeniä. Ystävien kanssa voin käydä elokuvissa, jos haluamme katsoa yhdessä jonkun elokuvan. 

Matkustamisen ja materian tuomat edut voi yhdistää ostamalla auton. Katsokaas kun autolla voi matkustaa paikasta toiseen ja löytää itsensä uusissa ja erilaisissa tilanteissa tai voi vain ihailla auton hienoja linjoja ja nauttia penkkien mukavasta syleilysta ja kuunnella mahtavista stereoista musiikkia.

Olen samoilla linjoilla ap:n kanssa. Materiasta piittaaminen mielletään helposti järjettömäksi kulutushysteriaksi, mitä se ei todellakaan ole. Pikemminkin päin vastoin. Kumpi on ekologisempaa ja lähiympäristöä hyödyttävämpää rahankäyttöä, ostaa esimerkiksi Suomessa käsityönä valmistettu klassinen puinen pöytä vai lentää lentokoneella Thaimaahan ja takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kotioloissa kärjistetysti kurja ja saamaton. Matkalla olenkin joku muu, sellainen kuin haluan. Vapaa. Onnellinen. Tuntematon. Elävä.

Joten koukussa matkailuun. Tavarat lähinnä ahdistavat.

Kuulostaapa kurjalta elämältä. :(

Vierailija kirjoitti:

Uutuudenviehätys katoaa nopeasti. Jatkuvasti matkustelevat ovat kulutuskäytätytymisen muovaamia persoonia, jotka eivät kykene keskittymään hetkeen, jolleivät saa jatkuvasti uusia virikkeitä.

Ihminen joka kykenee nauttimaan arjen pienistä toistuvista iloista on paljon onnellisempi.

Heh, olikohan nyt pientä yleistämisen makua. Itse osaan elää ja nauttia hetkestä. Juon juuri parvekkeella teetä ihanasta kukkamukistani, nautin auringosta ja ihailen viimeisiä kesäkukkiani. Olen aikamoinen kotihiiri, rentoudun parhaiten kotona ja mielestäni on stressaavaa, jos koko ajan täytyy olla menossa jonnekin. Silti rakastan matkustelua, ehkä juuri sen erilaisuuden vuoksi. Matkani ovat poikkeuksetta kaikki aktiivilomia, vastakkaisuuksia siis. Mielestäni juurikin materialistit ovat näitä kulutuskäyttäytymisen muovaamia, joille ei riitä mikään.

Mulle taas tavaralla ei ole merkitystä. Talo on sisustettu 10v sitten ja sen jälkeen olen ostanut kai 3 sohvatyynyn päällistä ja 1 verhot. Mitään muuta en kaipaa kotiini. Itselleni vielä vähemmän, kaapit on täynnä vaatteita vuosien varrelta ja mies on ostanut viimevuosina kai 3-4 laukkua joita ilmankin olisin pärjännyt (sillä yhdellä mustalla luottolaukullani). Kirjojakaan en enää osta, tänävuonna olen lainannut ja lukenut n 100 kirjaston kirjaa. Käyn hyllystä kirjoja järjestyksessä läpi:)

Mutta matkoilla on. Tärkein syy on se että pääsen nauttimaan lämmöstä, kärsin kivuista jotka hellittää vasta kun on yli 25 lämmintä. Eli ainoastaan silloin kun olen poissa Suomesta, 4-6 viikkoa vuodessa + muutaman pitkän viikonlopun. Nautin kauniista maisemista, ravintoloiden loistavasta ruuasta ja hyvästä hinta-laatusuhteesta, ostoksista (ruokaa, ei tavaraa), kiireettömyydestä, nähtävyyksistä, ihan erilaisesta läheisyydestä mieheni kanssa jos ollaan kaksin jne. Kotona on aina arki läsnä, villakoirat murisee nurkissa vaikka kuinka yrittäisin istua terassilla ja uida omassa altaassa. Jos tarkenen.