Tavarat voivat lisätä onnellisuutta enemmän kuin matkustelu

Minä olen onnellisesti lomallakin kotonani ja olen sisustanut kotini linnakseni. Kun kaikki on jo nähty, melkein.

Vierailija kirjoitti:

Olen samoilla linjoilla ap:n kanssa. Materiasta piittaaminen mielletään helposti järjettömäksi kulutushysteriaksi, mitä se ei todellakaan ole. Pikemminkin päin vastoin. Kumpi on ekologisempaa ja lähiympäristöä hyödyttävämpää rahankäyttöä, ostaa esimerkiksi Suomessa käsityönä valmistettu klassinen puinen pöytä vai lentää lentokoneella Thaimaahan ja takaisin?

Luin joskus tältä palstalta ajatuksen, että ihmiset eivät ole tarpeeksi materialistisia. Jos todella arvostaa materiaa, haluaa pitää tavaroista hyvää huolta, vaalia niitä, ja korvata ne harkiten, ei ostaa ja heittää kohta roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kotioloissa kärjistetysti kurja ja saamaton. Matkalla olenkin joku muu, sellainen kuin haluan. Vapaa. Onnellinen. Tuntematon. Elävä.

Joten koukussa matkailuun. Tavarat lähinnä ahdistavat.

Kuulostaapa kurjalta elämältä. :(

Sellaista se on! Vaikka sanoinkin, että kärjistetysti.

Voi hitsi kun elämä ei ole täydellistä. Siinä on säröjä ja kupruja. Eikä aina jaksa olla 100% onnellinen joka hetki. Mutta tätä voi kompensoida sillä, että on  täydellisiä lomamuistoja, jotka on otettu täydellisillä  merkkikameroilla sekä sillä että kotona on muutamia harkittuja täydellisiä designesineitä. Eivät ole järin kauniita, mutta kun Glorian kotikin niitä mainostaa ja käskee päivittämään kotinsa rouheilla tarkkaan harkituilla yksityiskohdilla, niin täydestä menee.

Jos pitäisi kuolinvuoteella että olisinko a) matkustellut enemmän b) ostanut uudet verhot ja kaiuttimet niin vastaisin kyllä a.

Samaa mieltä. Olen opiskelija ja moni kaverini pöyristyi, kun käytin yllättäen saamani rahat ostamalla kunnon työtuolin ja ison näytön sen sijaan, että olisin lähtenyt muutaman päivän reissuun. Jokainen saa käyttää rahansa ja vapaa-aikansa mihin haluaa. Minulle tuottaa huomattavasti enemmän tyydytystä päivittäinen töiden tekeminen ja harrastaminen kunnon välineillä kuin muutaman päivän maisemanvaihdos.

Onhan matkustelu toisinaan mukavaa, mutta minä pidän enemmän junalla matkustamisesta. Parin päivän reissu tarkoittaa siis yleensä kotimaata tai naapurivaltioita. En saa mitään tyydytystä vain siitä, että kohteeni olisi mahdollisimman kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi kuolinvuoteella että olisinko a) matkustellut enemmän b) ostanut uudet verhot ja kaiuttimet niin vastaisin kyllä a.

Myöskin A. Tästä on tehty ihan tutkimuskin jossa todettiin että ihmiset ovat kuolinvuoteellaan katuneet etteivät ole nähneet maailmaa tarpeeksi.

Kyllä minuakin harmittaisi, jos en pääsisi matkustelemaan. Mutta siitä ei ollutkaan kysymys vaan siitä, kumpi lisää onnellisuutta enemmän. Elämäni parhaasta matkasta muistan enää kohokohdat enkä niitäkään kovin elävästi, mutta minulla on samoihin aikoihin ostettu kahvimylly, josta on ollut iloa joka päivä ja on vielä vuosikausia. Tiedän, että minulla oli reissussa tosi kivaa, mutta olisi vaikea perustella, miksi satojen eurojen matka olisi ollut parempi onnellisuusinvestointi kuin noin sadan euron kahvimylly.

"Olen samoilla linjoilla ap:n kanssa. Materiasta piittaaminen mielletään helposti järjettömäksi kulutushysteriaksi, mitä se ei todellakaan ole. Pikemminkin päin vastoin. Kumpi on ekologisempaa ja lähiympäristöä hyödyttävämpää rahankäyttöä, ostaa esimerkiksi Suomessa käsityönä valmistettu klassinen puinen pöytä vai lentää lentokoneella Thaimaahan ja takaisin?"

Olipas  kaunis kärjistys. - Voisi kysyä myös kuinka monta klassista, käsityön  valmistettua pöytää sinä hankit vuodessa tai vaikka 15 -vuoden aikana?  Elämme sikäli paradksaalista aikaa,että hyvin monella on ns. perustarpeet tyydytettynä, jonka jälkeen tulee se vaikein kysymys, mitä sen jälkeen? Pitääkö Ikean pöytä vaihtaa uuteen ja uniikkiin kotimaiseen vaikka sekin toimii edelleen hyvin. - Pitääkö ostaa uusi takki vain jotta voisi näyttää mahd. trendikkäämmältä -ai niin itseltä löytyy jo muutama muukin takki- Pitäsikö rahat laittaa säästöön sukanvarteen, pahan päivänvaralle tai kenties lapsen lapsille perinnöksi? Vai lähtisikö käymään, jossain lämpimässä ja aurinkoisessa paikassa ja saisi sieltä uutta energiaa tänne kylmään ja hämärään pohjoiseen.

Kaikki minusta periaatteessa hyviä vaihtoehtoja. ongelmia saattaa tulla, jos kuvittelee voivansa tehdä ja valita kaikki yhdellä kertaa, vaikka toisaalta kulutus kulttuuri -yhdistettynä hyvin hedonistiseen "elämyskulttuuriin" on sitä, mitä moni tavoittelee. - Ei ole ihme, että ympäristö kärsii, kun kaikki pitää saada vielä samanaikaisesti edullisesti ja mahdollismman pian, ellei heti.    

Korjaus elämme paradoksaalista aikaa, koska monelle on ns. perustarpeet tyydytettynä, mutta silti olemme luultavsti nälkäisempiä kuin koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen onnellisesti lomallakin kotonani ja olen sisustanut kotini linnakseni. Kun kaikki on jo nähty, melkein.

Lucky you... mä olen asunut jonkin aikaa töissä ulkomailla ja tehnyt n 70 matkaa ja vasta raapaissut pintaa! Miten paljon täytyy reissata että on nähnyt melkein kaiken??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi kuolinvuoteella että olisinko a) matkustellut enemmän b) ostanut uudet verhot ja kaiuttimet niin vastaisin kyllä a.

Myöskin A. Tästä on tehty ihan tutkimuskin jossa todettiin että ihmiset ovat kuolinvuoteellaan katuneet etteivät ole nähneet maailmaa tarpeeksi.

Jep, jos päädyn miettimään elämäni parhaimpia muistoja niin kyllä ne jollakin tapaa aina liittyy matkustamiseen, mm. lapsena perheen kanssa ja aikuisena yksin, poikaystävän tai kavereiden kanssa.

Kotini on taas täynnä isovanhempieni vanhoja huonekaluja, jotka ovat täynnä tarinoita, ja onhan niihin jollakin tavalla kuitenkin tietynlainen tunneside mutta loppujen lopuksi nekin ovat vain materiaa.

Mä laitan rahani matkailuun. Osa ihanuutta on suunnittelu, matkakohteen valinta, budjetti, nähtävyydet, retket/aktiviteetit jne. Pelkästään kohteen valintaan menee aikaa.

Sitten kun saa liput ostettua, alkaa odotus. Ja sitten varsinainen matka...

En saa mistään materiasta vastaavaa tunnetta. Puhelin on puhelin, oli se sitten ikivanha nokia tai uusi iPhone. Sohva on sohva, sillä istutaan, maataan ja pannaan, oli päällys mikä tahansa tai maksoi se 300 tai 3000. Sama pätee oikeastaan kaikkeen asunnossani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen onnellisesti lomallakin kotonani ja olen sisustanut kotini linnakseni. Kun kaikki on jo nähty, melkein.

Lucky you... mä olen asunut jonkin aikaa töissä ulkomailla ja tehnyt n 70 matkaa ja vasta raapaissut pintaa! Miten paljon täytyy reissata että on nähnyt melkein kaiken??

Sitä minäkin ihmettelin. Minulla on ikää 52 vuotta, olen asunut neljässä eri maassa yhteensä 21 vuotta, matkustanut n. 50 maassa, enkä todellakaan ole nähnyt kaikkea, läheskään. Aina vain kiinnostaa nähdä ja kokea vielä lisää. Linnaa en kaipaa, pieni siisti asiallinen koti riittää.

Vierailija kirjoitti:

Matkustelu avartaa ja kalibroi perspektiiviä. Ainakin mun onnellisuutta lisää itsensä löytäminen uusista tilanteista ja maailmankatsomuksen laajentaminen saa arvostamaan sitä mitä mulla on.

Sitä vastoin voit osoittaa minkä hyvänsä esineen mun kotoa ja se on täysin korvattavissa tai voin elää ilman sitä.

Selvä. Anna tiskikoneesi mulle.

hanska kirjoitti:

Kyllä minuakin harmittaisi, jos en pääsisi matkustelemaan. Mutta siitä ei ollutkaan kysymys vaan siitä, kumpi lisää onnellisuutta enemmän. Elämäni parhaasta matkasta muistan enää kohokohdat enkä niitäkään kovin elävästi, mutta minulla on samoihin aikoihin ostettu kahvimylly, josta on ollut iloa joka päivä ja on vielä vuosikausia. Tiedän, että minulla oli reissussa tosi kivaa, mutta olisi vaikea perustella, miksi satojen eurojen matka olisi ollut parempi onnellisuusinvestointi kuin noin sadan euron kahvimylly.

Itselleni taas olisi ollut helppo perustelu. Ensinnäkään en juo kahvia, vaan teetä ja teen keittämiseen riittää mikro tai vedenkeitin. Toiseksi harvemmin 100 eurolla pääsee matkalle, ja vaikka josiin kahvia niin tyytysin ehkä johonkin halvempaan versioon, jotta pääsisin matkalle. Ajatteliain ettei se sadan euron kahvimylly oleellisesti paranna arkea, enkä pidä sitä tarpeellisena muuten olisin sen jo ostanut.

Olihan tuo tonnin piano kyllä hyvä sijoitus. Paljon enemmän olen sillä elämyksiä saanut kuin saisin reissaamalla ympäri maapalloa.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Kyllä minuakin harmittaisi, jos en pääsisi matkustelemaan. Mutta siitä ei ollutkaan kysymys vaan siitä, kumpi lisää onnellisuutta enemmän. Elämäni parhaasta matkasta muistan enää kohokohdat enkä niitäkään kovin elävästi, mutta minulla on samoihin aikoihin ostettu kahvimylly, josta on ollut iloa joka päivä ja on vielä vuosikausia. Tiedän, että minulla oli reissussa tosi kivaa, mutta olisi vaikea perustella, miksi satojen eurojen matka olisi ollut parempi onnellisuusinvestointi kuin noin sadan euron kahvimylly.

Itselleni taas olisi ollut helppo perustelu. Ensinnäkään en juo kahvia, vaan teetä ja teen keittämiseen riittää mikro tai vedenkeitin. Toiseksi harvemmin 100 eurolla pääsee matkalle, ja vaikka josiin kahvia niin tyytysin ehkä johonkin halvempaan versioon, jotta pääsisin matkalle. Ajatteliain ettei se sadan euron kahvimylly oleellisesti paranna arkea, enkä pidä sitä tarpeellisena muuten olisin sen jo ostanut.

Mikä on pointtisi? On itsestäänselvyys, että ihminen, joka ei juo kahvia, ei pidä kahvimyllyä tarpeellisena.

hanska kirjoitti:

Nykyisin keskiluokan piirissä on muotia suosia aineetonta ja elämyskuluttamista. Melkein kaikki tuttuni sanoisivat, että matkailu on kuitenkin parempaa käyttöä rahoille kuin vaikkapa uusi sisustusesine. Se mielletään jollakin tavalla arvokkaammaksi ja onnellisuutta enemmän lisääväksi käyttökohteeksi rahalle.

Olen eri mieltä. Vaikka tykkäänkin matkustelusta ja sen tarjoamista läsnäolon kokemuksista, muistot matkasta haalistuvat nopeasti, ja reissulla on kestävää vaikutusta vain, jos matkalla saa uusia ystäviä, oppii jonkin taidon tai saavuttaa jonkin todella erityisen kokemuksen. Näitä asioita ei tapahdu usein.

Sen sijaan matkan hinnalla ostettu grafiikanlehti, sohvapöytä tai kaiutinpari voi tuottaa arjessa iloa ja tyydytystä vuosien ajan vaikka jopa päivä. Materia tuottaa myönteisiä kokemuksia jatkuvasti, ei vain kerran. Minusta materiaan sijoittaminen on edelleen hyvä sijoitus omaan onnellisuuteen, kunhan sen tekee harkiten ja omien arvojensa mukaisesti.

Riippuu ihan tavarasta ja matkasta.

Hieno matka lämmittää kyllä mieltä enemmän kuin oikeastaan mikään tavara, mutta jos siellä samassa tai samanlaisessa kohteessa on käyty jo lukuisia kertoja, niin ehkä parempi sijoitus olisi hankkia jotain mistä on käyttöä pitkään.

Mistä kukin nauttii ja saa tyydytystä. Muutin pari vuotta sitten pois Euroopasta ja muuttokulujen hinnoista kauhistuin sen verran, että päätin luopua omaisuudestani. Muistan elävästi ahdistuksen ja luopumisen tuskan. Nyt en edes muista, mitä ne tavarat oli. CD-levyjä, joita en ole Spotifyn tulon jälkeen kuunnellut, oli ainakin vino pino. Viikko sitten muutin taas uuten maahan, syvimpään Afrikkaan. Oli helppo muutto, koska tavaraa oli niin vähän. Kyllä mulle nämä itselleni uudet maailmankolkat ovat tarjonneet enemmän kuin tavarat. Tosin, jos työnantaja olisi maksanut muuttokustannukset, niin toki olisin ottanut roinani mukaan. Molempi parempi.