Tavarat voivat lisätä onnellisuutta enemmän kuin matkustelu
Nykyisin keskiluokan piirissä on muotia suosia aineetonta ja elämyskuluttamista. Melkein kaikki tuttuni sanoisivat, että matkailu on kuitenkin parempaa käyttöä rahoille kuin vaikkapa uusi sisustusesine. Se mielletään jollakin tavalla arvokkaammaksi ja onnellisuutta enemmän lisääväksi käyttökohteeksi rahalle.
Olen eri mieltä. Vaikka tykkäänkin matkustelusta ja sen tarjoamista läsnäolon kokemuksista, muistot matkasta haalistuvat nopeasti, ja reissulla on kestävää vaikutusta vain, jos matkalla saa uusia ystäviä, oppii jonkin taidon tai saavuttaa jonkin todella erityisen kokemuksen. Näitä asioita ei tapahdu usein.
Sen sijaan matkan hinnalla ostettu grafiikanlehti, sohvapöytä tai kaiutinpari voi tuottaa arjessa iloa ja tyydytystä vuosien ajan vaikka jopa päivä. Materia tuottaa myönteisiä kokemuksia jatkuvasti, ei vain kerran. Minusta materiaan sijoittaminen on edelleen hyvä sijoitus omaan onnellisuuteen, kunhan sen tekee harkiten ja omien arvojensa mukaisesti.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä ap:n kanssa. Rakastan tavaroita, etenkin kauniita ja aitoja käyttöesineitä ja niiden hypistelyä, ostamista ja ihastelua. En koe saavani vuosittaiselta etelänreissulta henkistä pääomaa enkä halua reppureissata tai kokea extremeä sen enempää.
Tämä kommentti avaa minulle tätä näkökulmaa kovasti - siis ajatus siitä, että on olemassa a) etelänmatka (valmismatka) ja b) vaivalloinen, hikinen reppureissu.
Olen perheen kanssa reissannut vuosikaudet niin, että yksi matka kestää viikosta neljään. Varaamme lennot ja vuokraaamme asuntoja. Perillä vuokraamme auton (ja käytämme toki julkisia myös). Asumme muualla kuin turistialueilla ja yleensä vain vierailemme suurissa kaupungeissa. Elämme mahdollisimman paikallista elämää (no, eihän se tietenkään ole ihan sitä ikinä). Käymme siis ruokaostoksilla, ravintoloissa, ihailemme arkkitehtuuria, pikkukylien hautausmaita (rakastan), luontoretkeilemme, harrastamme kaikenlaista jne. jne. Esimerkiksi tämän kesän vajaan neljän viikon reissulla taisimme käydä reilussa 20 kylässä ja kaupungissa. Meillä on perillä "koti", johon palaamme joka päivä. Usein tutustumme ihmisiin, toisin enemmän, toisiin vähemmän.
Ainakin minä koen, että sekä itselleni että koko perheelle matkat ovat olleet mielettömän avartava kokemus. Paljon tästä on sellaista, jota on vaikea pukea sanoiksi muutoin kuin, että se on henkistä pääomaa. Jo pelkästään sen näkeminen, miten eri tavalla ihmiset vaikka ihan Euroopassa elävät (nyt puhun taas ihan muista kuin turistikohteista ja suurista kaupungeista), millaisia tapoja ja ajatuksia heillä on, miten he juhlivat, iloitsevat, surevat, tekevät töitä, rentoutuvat jne. jne. on ollut meille loppumattomien pohdintojen ja keskustelujen kohde. Tämä on myös muuttanut meitä.
Tykkään toki kovasti myös tavaroista ja niitäkin olen matkoilta usein tuonut (taidetta, vaatteita, sisustusesineitä, liikuntavälineitä jne.). Samoin olen tuonut arkea sulostuttamaan kaikenlaista ihan mausteista ihovoiteisiin ja pannunalusiin. Nämä nyt ovat kuitenkin vain tavaraa. Noita kokemuksia ei perheestämme kukaan vaihtaisi mihinkään materiaan.
hanska kirjoitti:
Nykyisin keskiluokan piirissä on muotia suosia aineetonta ja elämyskuluttamista. Melkein kaikki tuttuni sanoisivat, että matkailu on kuitenkin parempaa käyttöä rahoille kuin vaikkapa uusi sisustusesine. Se mielletään jollakin tavalla arvokkaammaksi ja onnellisuutta enemmän lisääväksi käyttökohteeksi rahalle.
Olen eri mieltä. Vaikka tykkäänkin matkustelusta ja sen tarjoamista läsnäolon kokemuksista, muistot matkasta haalistuvat nopeasti, ja reissulla on kestävää vaikutusta vain, jos matkalla saa uusia ystäviä, oppii jonkin taidon tai saavuttaa jonkin todella erityisen kokemuksen. Näitä asioita ei tapahdu usein.
Sen sijaan matkan hinnalla ostettu grafiikanlehti, sohvapöytä tai kaiutinpari voi tuottaa arjessa iloa ja tyydytystä vuosien ajan vaikka jopa päivä. Materia tuottaa myönteisiä kokemuksia jatkuvasti, ei vain kerran. Minusta materiaan sijoittaminen on edelleen hyvä sijoitus omaan onnellisuuteen, kunhan sen tekee harkiten ja omien arvojensa mukaisesti.
Kukin tavallaan. Minä käytän kaiken liikenevän matkustamiseen.
Matkailu oikeasti avartaa näkemyksiä ja maailmankuvaa! Kunhan EI valitse aina samaa turistirysää joka vuosi, jossa paikallisetkin puhuu suomea ja tarjoilee lihapullia perunamuusilla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pitäisi kuolinvuoteella että olisinko a) matkustellut enemmän b) ostanut uudet verhot ja kaiuttimet niin vastaisin kyllä a.
Myöskin A. Tästä on tehty ihan tutkimuskin jossa todettiin että ihmiset ovat kuolinvuoteellaan katuneet etteivät ole nähneet maailmaa tarpeeksi.
Jep, jos päädyn miettimään elämäni parhaimpia muistoja niin kyllä ne jollakin tapaa aina liittyy matkustamiseen, mm. lapsena perheen kanssa ja aikuisena yksin, poikaystävän tai kavereiden kanssa.
Mun elämäni pahimmat muistot taas liittyvät matkustamiseen. Tuntuu että joka reissulla käy jotain pahaa. En ole koskaan Suomessa pelännyt niin kuin matkoilla. En haluaisi kuolla yksin ulkomailla.
Inhoan yli kaiken matkojen etsimistä ja vertailua. Kaikki kotityöt ovat minulle mieluisampia. Siksi pitkitän ja pitkitän kesälomamatkan hankkimista. Reissun jälkeen olen yleensä kuolemanväsynyt. Menee vähintään viikko palautua.
Ei meidän muistot kyllä haalistu, on mukava muistella matkoja. Katsella kuvia ja videoa matkoilta, muistella ihmisiä jotka on tavannut jne
Mä ainakin muistan kaikkien reissujen pääkohdat ja mitä en muista voin katsoa valokuvista. Katuisin koko elämäni jos en olisi lähtenyt reppureissulle toisella puolelle maailmaa ja olisin ostanut matkarahoilla jonkun tiskikoneen joka olisi tähän mennessä jo hajonnut ja vaihdettu uuteen. Näin esimerkkinä.
Tai ostaisin matkarahalla jonkun huippupuhelimen joka olisi vuoden päästä jo pois muodista. Tai merkkivaatteita. Tai uuden sisustuksen. Tai mitä tahansa tavaraa joka olisi vuoden päästä jo vanha tai pois muodista tai rikki joten rahat olisi heitetty hukkaan.
Ymmärrän kyllä että jonkun mielestä on tärkeää saada kaikkea krääsää, vaikka kävisikin noin. Se on heidän asiansa.
Itselläni tavaroista tulee heti itsestäänselvyyksiä kun saan ne hankittua. En saa niistä mitään kiksejä sen jälkeen. Ne ei tunnu enää miltään.
Matkailu on kivaa, mutta siinä vaihessa kun tajuat sairastuneesi johonkin tropiikista saamaasti loistautiin tai malariaan tai muuhun kivaan tuliaiseen, alkaa jälkikäteen kaduttaa matkalle lähteminen..
Mutta, molempia kohtuudella ;)
Vierailija kirjoitti:
Olihan tuo tonnin piano kyllä hyvä sijoitus. Paljon enemmän olen sillä elämyksiä saanut kuin saisin reissaamalla ympäri maapalloa.
Tämä oli minusta oikeastaan hyvä kiteytys: myös ne tavarat tuottavat (joillekin) ihmisille nimenomaan elämyksiä. Etenkin käyttöesineet ja kirjat ym., mutta myös vaikkapa taide tai muutoin vain kauniit esineet, joita on miellyttävä katsella. Kyse ei siis edelleenkään ole siitä, että tavaran haaliminen itsessään olisi tärkeää, vaan siitä, millaisen merkityksen niille tavaroille antaa. Joillekin taas tavarat eivät tuota iloa, mutta ei se tarkoita, että tavaroista saatu ilo olisi jotenkin vähäpätöisempää.
t. Se arvoista jollain sivulla jauhanut... joka nauttii matkustelustakin :)
Ihmiset ovat erilaisia, ja sen kyllä huomaa ketkä eivät ole matkustelleet omassakin lähipiirissä. Materiasta nauttikoot ne ketkä haluavat.