Nuoret köyhempiä kuin ennen - mitä tapahtuu yhteiskunnallemme?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt jotenkin hämmentynyt näistä kirjoituksista.

Olen itse syntynyt vuonna 1989 joten kuulun kai ap:n mainitsemaan toivottomaan ikäluokkaan, ja mieheni myös, hän on syntynyt 1990. Vaan meillä ei ole mitään toivotonta tunnetta.

Mieheni valmistui juuri, ja hänelle tarjottiin kesän aikana viittä eri työpaikkaa, osa vakituisia, osa pitkiä määräaikaisuuksia, josta hän valitsi minkä halusi. Ja toisista työpaikoista toivotettiin tervetulleeksi jos ei viihdykään siinä minkä valitsi, pitävät paikkaa pari kuukautta auki hänelle varmuuden vuoksi.

Itse olen ollut työelämässä useamman vuoden, ihan ok-palkalla mielestäni. Olisin saanut yksinkin lainan kivaan uuteen paritalonpuolikkaaseen jota katselin 9-vuotiaan tyttäreni kanssa ennen kun tapasin nykyisen mieheni. Itse olen tehnyt pätkätöitä johtuen ihan siitä että alallani on töitä tarjolla niin paljon kun jaksaa tehdä ja pidän vaihtelusta, joten en ole ikinä edes hakenut vakipaikkaa. Nyt syksyllä aloitin AMK-opinnot, ja työnäkymät ovat senkin jälkeen hyvät, ja opintojen ohessakin saa töitä tehdä niin paljon kun ehtii.

Omaa asuntoa meillä ei vielä ole, säästämme ASP-tilille. Itselläni on myös hieman perintöä isovanhemmilta, kiinteistön puolikkaan ja maan muodossa. Autot on molemmilla ja tulevaisuuden näkymät hyvät. Mies on ollut töissä vasta pari kuukautta mutta puhuvat jo ylennyksestä. Asumme myös muuten Helsingissä tällä hetkellä, mutta tänne toki emme aio loppuiäksi jäädä.

Myös kaikki oman ikäiset ystäväni ovat aikalailla samantyyppisissä tilanteissa ympäri Suomen, eikä kenenkään tulevaisuus näytä tai tunnu ap:n maalailemalta kauhukuvalta.

Kuulostat onnekkaalta ihmiseltä, mutta et ehkä kovin fiksulta kuitenkaan. Miksi muuten yleistäisit oman tuurisi koskemaan kaikkia muita, kun raaka fakta on, että työelämä on epävarmempaa ja pirstaleisempaa kuin koskaan ennen.

Tässä maassa on tuhansia, tuhansia ja taas tuhansia nuoria aikuisia, jotka ovat hankkineet korkeakoulutuksen ja jotka tekisivät mitä vain saadakseen ylennyksiä ja voidakseen tehdä työtä "niin paljon kuin jaksaa tehdä". Maailma ei vain enää toimi sillä lailla, ja todella monet jäävät osattomiksi ilman omaa syytään. Tietenkin aina on niitä, joille käy mäihä, mutta nämä onnekkaat eivät todellakaan ole aina niitä, jotka ansaitsisivat menestyksensä enemmän kuin ne, joilla ei ole yhtä hyvä tuuri.

Kiva kun mainitsit että sinulla on perintöä, se selittää edes vähän sitä, miksi sinulla on turvatumpi olo, ja miksi saisit helposti lainaa. Minulla esimerkiksi näin 33-vuotiaana ei ole mitään muuta omaisuutta kuin se minkä olen itse itselleni hankkinut, ei ole perintöjä näkynyt.

Lainaa hakiessa perintöä ei muuten vielä ollut, eikä pankki sen tulosta mitään tiennytkään. Eikä sen rahallinen arvo muutenkaan suuri ole, sijainnin takia. 

Ja minä tosiaan aloitin vasta korkeakouluopinnot, eli aiemmin olin ihan perustutkinnolla, n. 2v. peruskoulun päälle kestäneellä, töissä monta vuotta. Mieheni taas on käynyt lukion ja ollut töissä sen jälkeen, ja sitten mennyt vielä alansa noin vuoden kestävään asiantuntija-koulutukseen, eli ei hänelläkään ole korkeakoulutusta. Mutta hän on alalla jolla hyvällä tietotaidolla voi päästä huimiin palkkoihin, jos on oikeasti pätevä, ja sitä hän on. Ei se palkka vielä päätä huimaa, mutta on noususuuntainen ja sillä pärjätään hyvin vaikka minä opiskelen siis nyt enkä tienaa ihan hirveästi sen ohessa. 

Ehkä ongelma onkin juuri siinä liiassa korkeakouluttautumisessa, ehkä kouluttaudutaan aloille joilla ei ole töitä, tai joiden työt ovat pienempipalkkaisia ja hankalammin saatavia kun oma ammattitutkintoni, josta sain palkkaa n. 3000e/kk? 

Vaikka en silti tiedä, kuten sanoin niin samantyyppisissä tilanteissa on kaikki ystävänikin. Joillakin on AMK-tutkinto, joillakin ammattitutkinto joltain alalta, joillakin jopa ei tutkintoa ollenkaan, joillakin yliopistotutkinto. Suurimmalla osalla silti parisuhteet, osalla lapsia, osalla omistusasunto, osa vuokralla mutta kaikilla töitä. Ja ystäväni asuvat todella paljon ympäri Suomen koska olen itsekin asunut Suomea päästä päähän. 

Mutta on turha väittää että meille olisi vain asiat tipahtaneet syliin, töitä on tehty kaiken eteen. 

Sinä ja sinun ystäväsi siis olette kaikki töissä. Hienoa! Mutta kai edelleen osaat tulkita esim. työttömyyslukuja ja ymmärrät, että tuollainen tilanne on aika lailla harvinaisuus?

Mitä kouluttautumiseen tulee, niin yksi tulevaisuudelle ennustetuista kehityssuunnista on matalan koulutustason töiden totaalinen katoaminen. Siinä mielessä ei ole mitään järkeä pohdiskella, että ovatkohan muut vain kouluttautuneet liian pitkälle. Korkeakoulutus on edelleen edes jonkinlainen suoja sitä mahdollisesti tulevaisuudessa meitä odottavaa tilannetta vastaan, kun matalan koulutustason työt alkavat toden teolla kadota. Kehitys on jo alkanut.

Maailma ja työelämä muuttuu sellaista tahtia, että on myös turha syyllistää ihmisiä väärille aloille kouluttautumisesta. Esim. kauppatieteilijöillä alkaa olla tukalat oltavat, tradenomeilla on ollut jo pitkään, ja seuraavaksi hankalat oltavat saattaa olla juristeilla. Esim. joidenkin humanististen alojen opiskelu on todellinen riski, mutta suurin osa ihmisistä edes yrittää valita sellaisen alan, jolla työtä olisi.

Kiva, että miehesi pääsi hyvälle alalle ilman kunnon koulutusta, ja että tietotaidolla sieltä saa hyvän palkkakehityksen. Ole kiitollinen, ja ymmärrä, ettei tuollainen ole realistista kaikille meistä. Minusta ei olisi esim. insinööriksi tai lääkäriksi ihan vain henkilökohtaisten ominaisuuksieni vuoksi. Jos taas kyse on alasta, jolla pärjää kuka vain ilman kummempaa koulutusta, niin kerro minullekin mikä tuo ala on! Voin sitten tulevaisuudessa yrittää pyrkiä sinne.

Tottakai tiedän että on ihmisiä joilla menee huonosti, mutta ap maalailee koko sukupolven ihmisiä toivottoman tulevaisuuden omaaviksi, eikä se mielestäni ole todellinen tilanne, vaikka joillakin tilanne onkin kiristynyt.

Mieheni alalla ei varmasti pärjää kuka vain ja hän meni monen insinöörinkin ohi haastatteluissa töitä hakiessaan ihan vaan taitojensa vuoksi, itsestä ei esimerkiksi olisi tekemään niitä juttuja millään, mutta ala on tulevaisuutta ja siellä pyörii paljon rahaa. Arvata varmaan voi jo aiemmin että kyse siis tietotekniikkahommista, tarkemmin en osaa eritellä mitä hän tekee koska en ymmärrä niistä itse juuri mitään. Itsellä taas hoitoalan perustutkinto jolla saa töitä niin kauan kun ihmiset syntyvät, elävät, sairastavat ja kuolevat, ja saman alan AMK-kaksoistutkinto työn alla.

Ystävissä taas on monen eri alan ihmisiä ja yritin vain kertoa että ei tämä elämä nyt suurimmalla osalla kuitenkaan niin surkealta tunnu ja näytä mitä ap antaa ymmärtää vaikka toki tiedän että niitäkin on.

Ja työelämän muutoksiin täytyy vain sopeutua.

Totta on, että varsin suurella osalla asiat ovat ihan hyvin, ainakin tällä hetkellä. Mutta samalla koko ajan kasvaa se osa väestöä, jolla ei käy yhtä hyvä tuuri, tai jotka eivät ole erityisen lahjakkaita, kai sinä tiedät että ÄO 90 on ihan normaali, ihan kuin ÄO 110, mutta et kai ole niin naivi, että luulet heidän olevan ihan samalla viivalla työelämän haasteissa? Ja että esim. lukihäiriö, ADHD yms. pienet neurologiset poikkeavuudet haittaavat merkittävästi työllistymistä, ellei sitten ole erityistä lahjakkuutta täi älykkyyttä tai vaikkapa erinomaisia vanhempia tasapainottamassa kokonaisuutta. 

Aikaisemmin myös vähemmän älykkäät ja lahjakkaat saivat töitä, erilaisia apulaishommia oli pilvin pimein ja palkat ihan sellaisia ettei sossun luukulle joutunut vaikka olisi ollut perhettäkin. Autonkorjauksessa ei lukihäiriö juurikaan haitannut yms. 

Muuten hoitoalalla riittänee kyllä töitä, mutta onko varaa maksaa palkkaa? Tietotekniikan alalla taas tupsahtaa aina välillä joukoittain uusia työttömiä irtisanomisten johdosta, kilpailu on kovaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse huomannut ns. "nurinkurisen" kehityksen työmarkkinoilla. Kun itse olin lukiossa vain n. 10 vuotta sitten, puhuttiin kauheasti kuinka suuret ikäluokat eläköityy ja meidät sitten revitään yliopistosta töihin. Eipä käynyt niin ei. Jos mutuilemaan lähdetään, niin omasta lapsuuden kavereistani vakitöissä tai ylipäätänsä suhteellisen varmalla leivällä ovat juuri ammattikoulun käyneet, ne jotka menivät "halveksittuihin hanttihommiin". Heillä on varaa omakotitaloon, lapsiin, etelänmatkoihin. He ovat voineet asettua aloilleen, sillä työtä on löytynyt paikkakunnalta tai ainakin viereiseltä paikkakunnalta.

Samaan aikaan minä maksan opintolainaa ja etsin silpputöitä ympäri maata. On aika katkera fiilis, kun nuoruudessa opettajat hokivat, että yliopistosta aukeaa tie hyvään uraan. Tällä hetkellä voin vain haaveilla 3000e/kk palkasta. Pari kaveria totesi maisterin papereiden jälkeen, että turhaan senkin tutkinnon tekivät (kun töitä ei ole) ja vaihtoivat ammattikouluun.

Tämä minullekin aikoinaan koulussa tolkutettu työvoimapula-ennustus johtui aikoinaan siitä, että ajateltiin suurien ikäluokkien eläköityessä jäävän jättimäinen määrä työpaikkoja auki seuraavalle, määrällisesti pienemmälle sukupolvelle. Kävikin sitten niin, että iso osa teollisista aloista siirrettiin ulkomaille ja monet virat joita ennen teki kolme ihmistä tiivistettiinkin yhden ihmisen työksi, tai sitten positio lakkautettiin kokonaan sen tekijän eläköityessä. Tällä hetkellä hoitoalan ihmisiä tarvitaan suurten eläköityvien ikäluokkien hoitamiseksi mutta heidän kaikkien kupsahtaessaan ei enää ole tarvetta heillekään. Että sellaista. 

Olen vajaa 30v opiskelija ja tienaan kuussa n.700e. Suurin koskaan saamani palkka (raskaasta ja kaiken vapaa-ajan vieneestä työstä) oli 1700e ja pari sataa suurempi kuin mikään muu saamani palkka. Masentavaa. No, onpahan intoa opiskella paremmin palkattu ammatti itselleni.

Vierailija kirjoitti:

Meille todellakin sanottiin opintojen alussa, että kaikille löytyy tältä alalta hyviä töitä.

Tästä saatte kyllä syyttää ihan omaa tyhmyyttänne ja kuvitelmia omasta erinomaisuudestanne. Tätä samaa teille löytyy koulutuksen jälkeen töitä ja teistä oikein tapellaan työmarkkinoilla koulutuksen jälkeen tuubaa selitetään aivan kaikissa oppilaitoksissa ja aina se on ollut ihan yhtä puutaheinää johon ei kenenkään pitäisi uskoa.

Tietysti, kun olette siinä korkeakoulutuksen kuplassa niin uskotte kaiken sitä kehuvan ja ylistävän vaikka se olisi kuinka puutaheinää tahansa.

Vierailija kirjoitti:

[

Niinhän se on. Ammattikouluissa voi kyllä opiskella aloja, jotka eivät ole niin "välttämättömiä" ja yliopistossa aloja, joille tarvitaan aina tekijöitä

Todellisuus on kylläkin juuri päinvastoin. Ammattikouluissa opiskellaan sellaisia aloja jotka ovat aivan varmasti välttämättömiä ja yliopistoissa sitten niitä jotka eivät ole niin välttämättömiä.

Vierailija kirjoitti:

Kun ennen oli kerran enemmän rahaa ja kaikki paremmin niin oletteko koskaan ajatelleet oliko silloin omilla lapsena vanhemmillanne lähes tonnin älypuhelimeen verrattavia leluja?

Nykyisin, kun silmät auki kadulla kävelee niin siellä on jokatoisella lapsella, nuorella ja teinillä uusi kallis älypuhelin kädessä.

No, itselläni on ilmaiseksi saatu kymmenen vuotta vanha nokialainen. Lapsellani on kyllä iPhone, mutta sen ovat hänen isovanhempansa (suurta ikäluokkaa, suuret eläkkeet) hänelle ostaneet.

Ei tässä älypuhelinten omistamisesta ole kyse, vaan siitä, että olisi mahdollisuus suunnitella elämäänsä pidemmällä tähtäyksellä, voisi luottaa tulevaisuuteen. Että saisi joskus sen toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen ja voisi ottaa lainaa oman asunnon hankkimiseksi.

Minulle vuokralla asuminen ei ole sinänsä mikään mörkö tai asenteellinen asia. Mutta on tosiasia, että vuokra menee tavallaan taivaan tuuliin, oikealle omistajalle, kun lähes samalla rahalla voisin kerryttää omaa varallisuuttani, jos vain ensin sen lainan pankista saisin.

Älypuhelimista on turha puhua, sillä ne ovat sitä teknologista kehitystä, jota ei edes ollut silloin kun omat vanhempamme olivat lapsia. Aika oli silloin toinen. Peruasiat, kuten asuminen, ruoka ja työ kuitenkin pysyvät samana vuosikymmenestä toiseen. Ihminen tarvitsee niitä.

Vierailija kirjoitti:

No, ei meillä -70 luvulla syntyneillä mene yhtään sen paremmin, itse olen johtavassa asemassa ja palkka ns. hyvä, mutta 5000 brtutto = 2900netto, ei sillä nelihenkinen perhe kovin pitkälle pötki. Turha kuvitella hankkivansa mitään mökkejä tms.

Ilmeisesti et edes tajua, kuinka hyvin sinulla menee verrattuna suurimpaan osaan suomalaisista?

Vierailija kirjoitti:

On tutkittu ja todettu FAKTA, että nykyinen nuorten sukupolvi jää vanhempiaan vähävaraisemmaksi, ja työelämältä on monien turha enää odottaa vakaita, turvallisia työsuhteita.

Tätä olet hokenut jo moneen kertaan keksi joku uusi juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ennen oli kerran enemmän rahaa ja kaikki paremmin niin oletteko koskaan ajatelleet oliko silloin omilla lapsena vanhemmillanne lähes tonnin älypuhelimeen verrattavia leluja?

Nykyisin, kun silmät auki kadulla kävelee niin siellä on jokatoisella lapsella, nuorella ja teinillä uusi kallis älypuhelin kädessä.

No on se kyllä väärin, että nykyään ei asuta luolassa ja leikitä saaliselänten luilla! En tiedä koska olet syntynyt, mutta todennäköisesti omilla vanhemmillasi ei ollut ainakaan väritelkkaria, ei videoita, eikä ainakaan tiskikonetta. Syyllistivätkö he sinua niistä, vai mistä olet oppinut tuon ruikutuksen?

Niin muita vaihtoehtojahan ei ole, kuin lapsilla lähes tuhannen euron älypuhelin tai asuminen luolassa ja leikkiminen luilla. Sinulla taitaa se ongelmasi löytyä ihan peilistä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset työikäiset ikäluokat ovat yhdessä asiassa onnekkaampia kuin vanhemmat ikäluokat: he perivät.

Jos marmatetaan suurista ikäluokista (1940-luvun lopulla syntyneet) tai heidän jälkeensä syntyneistä 1950-luvun ikäluokista, täytyy muistaa, että nykyiset 30-40 -vuotiaat ovat heidän perijöitään. Omistusasuntoja, kesämökkejä, sijoitusvarallisuutta jne. Jossakin vaiheessa tulee se "isojako".

Suurin osa noista perittävistä asunnoista on jossain hevon kuusessa, jossa ei enää asu ketään, ja asunnon arvo on romahtanut. Se ei tule menemään kaupaksi muuttotappiokunnassa, eikä toisaalta itsekään voi sinne muuttaa, koska siellä ei ole töitä. Harmaita hiuksia tulee nuo perinnöt vielä aiheuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen 27-vuotias, korkeakoulutettu ja työelämässä, mutta minä ja ikätoverini tietävät tasan tarkkaan mistä puhut. On suorastaan absurdia kuulla vanhemmalta väestöltä sellaisesta luksuksesta kuin lomaltapaluuraha joka kuulostaa lähinnä urbaanilta legendalta ikäpolveni korvaan.

Hauskaa puhetta sillä itse kyllä saan lomaltapaluurahan/lomarahan (millä nimellä se nyt sitten tällä hetkellä sattuu olemaan).

Tutustu edes hieman asiaan: https://www.pam.fi/wiki/lomaraha-lomaltapaluuraha.html

Vierailija kirjoitti:

No, itselläni on ilmaiseksi saatu kymmenen vuotta vanha nokialainen.

Tiedän, että tämä voi tulla "minä minä" sukupolven edustajalle yllätyksenä ja ehkä järkytyksenä mutta kaikki eivät puhu juuri sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on totta, että nykynuoret harvoin saavuttavat vanhempiensa elintasoa, mutta toistaalta täytyy muistaa, että nykyään nuorilla ja nuorilla aikuisilla on erilaisia vaatimuksia elämälle. Yhä useampi haluaa nähdä maailmaa ja panostaa luksusteluun. Tavalliset keskituloiset ihmiset matkustelevat, ostavat merkkituotteita, ruokailevat ulkona tiheästi, ostavat hienoja vaatteita. Ei sellaista ollut vielä 80-luvulla vaan se oli rikkaiden etuoikeus. Silloin ihmiset elivät nuukemmin ja rahaa jäin senaikaikaisistakin palkoista suhteessa enemmän säästöön/lainanlyhnennyksiin. Nykyihmisen arvomaailma on erilainen. Eivät perhe, omakotitalo, kesämökki, auto jne. ole enää mitään itsestäänselvyyksiä. Yhä useampi on päättänyt jäädä myös lapsettomaksi, koska se mahdollistaa erilaisia asioita elämässä.

Kuinka suuri osa näistä nuorten erilaisista vaatimuksista elämälle on oikeasti omaa valintaa ja kuinka paljon seurausta tästä nuorten pätkätyöllisyydestä ja vanhempiaan huonommasta taloudellisesta tilanteesta?

Ei ole varmuutta tuloista ja silloinkin kun tuloja on, niitä on vähemmän kuin aikaisemmilla sukupolvilla --> nuoret kierrättävät ja kirppistelevät, asuvat mieluummin pienissä kaupunkiasunnoissa, eivätkä hanki lapsia, kesämökkiä tai autoa. Kun jätetään tuollaiset isot rahareiät uskalluksen ja tulojen puutteen vuoksi hankkimatta, niin toki on sitten vara matkustella vähän enemmän. Varsinkin, kun matkustaminen on tullut halvemmaksi kuin vanhempien aikaan oli.

Mikä siis on oikeasti syy ja mikä seuraus näissä nuorten arvomaailman erossa vanhempiinsa verrattuna?

Niinpä, monesti jokut "vanhanaikaisesti" ajattelevat näyttävät paheksuvan sitä että jos kulutetaan rahaa johonkin ei niin välttämättömään eli esim. ulkona syömiseen, matkusteluun tai vaikka niihin lasten merkkivaatteisiin. Usein vain on niin että koska rahat ja tulot eivät kuitenkaan riitä niiden isojen asioiden ostoon kuten esim. omistusasunto on kulutuksen kohteet sitten hieman pienemmät ja muut asiat kun se omakotitalon hankkiminen. Totuus on kuitenkin monille se, että vaikka jättäisi kaiken tuon "turhan" kuluttamisen pois niin ei sitä omaa asuntoa kuitenkaan pystyisi ostamaan. Elämä vain olisi kurjaa jos pitäisi elää yhtä askeettiseti kuin munkki konsanaan. Nykyään kuitenkin esim. omistusasunon ostamiseen tarvitaan kaksi työssäkäyvää jotka kummatkin ovat väh. keskipalkkaisia tai ainakin toinen osapuoli hyväpalkkainen ja vielä vakiduunit pitäisi olla. Näitä alkaa olla yhä harvemmilla ja harvemmilla.

Ennen wanhaan auto, talot ja mökit oli maksettu jo ennen kolmeakymmentä jopa kaupan kassan palkoilla.

Johtuu kai siitä, että ennen rakentaminen oli halvempaa?

Kaverikapitalisti neuvo: Alkää ottako vastaan pätkätyötä paskaliksalla. Kun kaikki nuoret tekevät näin, niin ylistetty markkinatalous ja vapaa kilpailu nostaa liksoja automaattisesti ja pakottaa myös riistäjäkapitalistit tarjoamaan vakituisia työsuhteita sellaisella palkalla, että sillä pärjää. Tällä hetkellä nuorille on tarjolla vain osa-aikahommia sellaisella palkalla, ettei palkka riitä edes bussilippuun ja eväisiin. Työn tuotto kilahtaa 99.9% riistäjäkapitalistin tilille ja työntekijä saa vain murusia. Älkää ottako työpaikkaa vastaan, jos raatamisesta ei ole oikeasti hyötyä myös teille itselle. Miksi lihottaa vain riistäjäkapitalistin kukkaroa ilman, että siitä on hyötyä myös itselle ja omalle perheelle?

Vierailija kirjoitti:

No, ei meillä -70 luvulla syntyneillä mene yhtään sen paremmin, itse olen johtavassa asemassa ja palkka ns. hyvä, mutta 5000 brtutto = 2900netto, ei sillä nelihenkinen perhe kovin pitkälle pötki. Turha kuvitella hankkivansa mitään mökkejä tms.

No mites hyvin pärjäisitte perheenä jos sinulla olisi vaikka 3000€ brutto ja 2200€ netto?

Vihje: kolmentonnin brutoilla ei myöskään tule mitään tukia tippaakaan muuta kun lapsilisät jotka tulee kaikille ja päivähotiomaksut menee täysinä...

Viidentonnin brutosta pitäisi jäädä käteen yli kolmetonnia. Vero.fi. Saat varmaant tuolla verotuksella palautuksia tai sitten sinulla on jotain autoetuja tai muita. Viidentonnin palkka on hyvä palkka Suomessa. Toki jos toinen osapuoli on työtön se ei ole koska yhteiset tulot on ne mitkä merkkaa eniten perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että tulevaisuuden yhteiskunta tulee olemaan monella tapaa toisenlainen kuin nykyinen. Nykyiset nuoret aikuiset (80-90 -luvuilla syntyneet) ovat tottuneet aika toisenlaiseen työelämään, kuin vielä parikymmentä vuotta heitä vanhemmat. Suurilla ikäluokilla työelämään pääsy on ollut kokolailla varmaa, työsuhteet ovat olleet pitkiä ja palkatkin osaaville ihmisille hyviä. Korkeakoulututkinnot olivat harvinaisia, joten kaikille heille riitti töitä ja palkkaus oli näissä hommissa korkea. Vielä 60-luvulla syntyneilläkin ihmisillä työurat ovat olleet keskimäärin nousujohteisia nuoruudesta lähtien.

Nykyisin nuoriso on huomattavasti takavuosia koulutetumpaa ja yliopistotutkinto on melko yleinen. Työelämä on pirstaleista ja ehdot ovat monilla aloilla huonot. Tästä syystä monet tämän ikäluokan edustajat ovat tottuneet elämään ns. suu säkkiä myöten jo opiskeluajoistaan lähtien. Veikkaisin, että tämä tulee johtamaan eräänlaisen uuden "pula-ajan sukupolven" syntymiseen, joiden kulutustottumukset tulevat muistuttamaan 20-luvulla syntynyttä sukupolvea, joka joutui elämään koko nuoruusikänsä puutteessa.

Rahan säästämisestä tulee trendi, samoin kuin kierrätyksestä ja itse tekemisestä. Nytkin tämä on jo nähtävissä, sillä nuorten aikuisten keskuudessa esim. erilaiset second-hand -liikkeet ja kirpputorit ovat suuressa suosiossa. Palvelualat tulevat kärsimään siitä, että uusi sukupolvi on vanhempiaan kitsaampaa väkeä käyttämään rahaa ja tulevat tekemään enemmän asioita itse, kuin vanhempansa.

Asumistottumukset muuttuvat ja näiden 80-90 -luvun nuorten aikuisten haaveissa on enemmänkin urbaani keskustayksiö isosta kaupungista tai pienehkö omakotitalo jostain maaseudulta. Vielä esim. 1980-luvulla muodikkaiden 300-neliöisten kivilinnojen rakentaminen tulee olemaan yhä harvinaisempaa, eivätkä ympäristötietoiset nuoret välttämättä tällaista edes haluaisi, vaikka rahaa olisikin. Samoin isojen autojen, veneiden, kultakellojen ja muun luksustavaran aika alkaa olla ohi. Rahaa käytetään sen sijaan matkusteluun ja elämyksiin, kuten ravintoloihin ja kulttuuriin. Velkaantumista monet halunnevat välttää viimeiseen asti ja luulen, että 80-90 -lukujen lapset ovat seuraava ikäluokka, joilta tulee jäämään jälkeläisilleen erittäin isoja perintöjä.

Tässä tällainen pieni trendiennuste näin tuota nuorten aikuisten ikäluokkaa edustavan historianopiskelijan näkökulmasta. Saa nähdä miten oikeaan tämä osuu.

"Palvelualat tulevat kärsimään - rahaa käytetään sen sijaan matkusteluun ja elämyksiin, kuten ravintoloihin ja kulttuuriin"

Niin että kumpi?

Mua ärsyttää tämmöset alotukset. Kauhee määrä yläpeukkuja ja sympatiaa, ja sitten vaaleissa kaikki aloittajaa myöden äänestää sdp kok keskusta tms. vanhaa valtapuoluetta joka ottaa 40 000 ihmistä maahan ja 2-3 miljardin täysin turhat kustannukset.

JOS VAIVAA, NIIN MIETTISITKÖ MITEN ÄÄNESTÄT ENSI KERRALLA?

Se nyt on vaan niin, että pärjäät juuri niin hyvin kuin äänestät.

osa-aikatyöt ja työntekijät eivät todellakaan kohtaa kirjoitti:

Kaverikapitalisti neuvo: Alkää ottako vastaan pätkätyötä paskaliksalla. Kun kaikki nuoret tekevät näin, niin ylistetty markkinatalous ja vapaa kilpailu nostaa liksoja automaattisesti ja pakottaa myös riistäjäkapitalistit tarjoamaan vakituisia työsuhteita sellaisella palkalla, että sillä pärjää. Tällä hetkellä nuorille on tarjolla vain osa-aikahommia sellaisella palkalla, ettei palkka riitä edes bussilippuun ja eväisiin. Työn tuotto kilahtaa 99.9% riistäjäkapitalistin tilille ja työntekijä saa vain murusia. Älkää ottako työpaikkaa vastaan, jos raatamisesta ei ole oikeasti hyötyä myös teille itselle. Miksi lihottaa vain riistäjäkapitalistin kukkaroa ilman, että siitä on hyötyä myös itselle ja omalle perheelle?

Kiletäydyn työstä -> karenssi -> ei rahaa -> sossuun -> sossussa ruuhkaa, maksut viivästyy -> luottotiedot menee -> elämä vaikeutuu entisestään

ja kun tämä toistuu tarpeeksi monta kertaa, lähtee myös asunto ja uutta ei saa.

Mulla on sulle ehdotus, mihin voit työntää neuvosi. Arvaatko?

Olemme myös kolmekympisiä ja rahat on edelleen tiukoilla vaikka koulutuskin on hankittu alalta joka vaikutti vielä opiskelujen alkaessa hyvin työllistävältä. No, nyt on juustohöylä heilunut jo vuosia, tuos se että minä varmaan vaihdan alaa (olen ollut koko ajan pätkätöissä, sopimuksen 3 vk - 9 kk) miehen jatkaessa niin kauan kun rahoitusta riittää (tutkija). Vakityötä ei siis ole kummallakaan koskaan ollutkaan eikä lähivuosina ole näkyvissäkään. Epävarmuus töistä rasittaa, eikä eläke - jos eläkkeelle edes joskus pääsemme, vähän epäilyttää - tule olemaan kovin kummoinen. Toisaalta olen silti onnellinen, sillä pienistä tuloista huolimatta meillä on katto pään päällä, rahaa ruokaan ja muuhun välttämättömään ja jopa huvituksiinkin.

Miten siis elämme? Asutaan vuokralla, yksi lapsi on eikä enempää hankita. Yhden kanssa pärjää pienilläkin tuloilla. Matkustelu on harvinaista huvia, ja arkielämässä kulutustottumukset on säästäväiset. Välillä rasittaa, mutta toisaalta eipä sitä tulisi mitään kulutusjuhlaa tai merkkituotebakkanaalia viettämään muutenkaan, kun ollaan varsin hyvin perillä siitä mitä kerskakulutus tekee ympäristölle ja miten huonosti mm. fast fashion-ketjujen työntekijöitä kohdellaan. Siltä kannalta vähävaraisuudessa on jopa positiivisia puolia, se pakottaa ainakin osan väestöstä rajoittamaan ostohimojaan (toki tämä tarkoittaa myös etteivät esim. eettisesti tuotetut vaateet ole kaikkien halukkaiden saatavissakaan hintojen takia). Onhan se länsimaissa yleinen "uusi puhelin, monta  lentomatkaa, kaikkialle autolla ja säkeittäin uutta kamaa vuodessa" ihan järjetöntä ja kestämätöntä. Toivon että kerskakulutus elämäntapana vähenee, jos se tapahtuu globaalisti katsoen erojen tasaantumisena niin aika itsestäänselvästi länsimaissa taso tulee laskemaan ihan reilustikin. Sinänsä en siis ole edes yllättynyt siitä että työpaikkoja ja rahaa virtaa täältä pois.