Lue keskustelun säännöt.
Nuoret köyhempiä kuin ennen - mitä tapahtuu yhteiskunnallemme?
07.09.2016 |
Kuulun itse siihen sukupolveen (kolmekymppiset ja alle) joiden palkkakehitys jää auttamatta jälkeen aiemmin uransa luoneista. Olen valmistunut alalle, joka oli vielä joitain vuosia sitten niitä hyvin palkattuja ja "varmoja" valintoja. Sittemmin työpaikkojen väheneminen ja ylikoulutus ovat tehneet tehtävänsä, kuten monilla muillakin aloilla.
Olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on vakityö. Palkkani on kuitenkin todella huomattavasti alle alan suositusten, ja työn vaativuuteen nähden olen todellakin alipalkattu. Miksi en etsi muita töitä? No minähän etsin, olen etsinyt jo kauan, mutta ilman menestystä. Ei kai pitäisi liikaa valittaa, kun samalla alalla on tuttuja työttömänä. Kun mietin muilla aloilla toimivia ystäviäni, niin aika samanlaista se on työelämä kaikilla. Poikkeuksena muutama lääkäri.
Minua oikeasti huolestuttaa meidän n. kolmekymppisten tulevaisuus. Rahat ovat niin tiukoilla, että esim. perheen perustamista tai asuntojen ostamista täytyy todella tarkkaan harkita. Tutuistani ei juuri kukaan ole hankkinut lapsia, ja vuokralla asuu suurin osa. En usko, että sellaista päivää tulee koskaan, että valtaosa meistä saisi hankittua esim. kesämökin kaiken muun lisäksi.
Työelämää määrittää työpanoksen vähäisen arvostuksen ja surkeiden rahallisten korvausten lisäksi muukin epävarmuus; on pätkätöitä, määräaikaisia sopimuksia ja muuta "kivaa". Suunnittele siinä sitten elämääsi pidemmälle.
Ainut lohduttava tekijä itselleni on se tieto, että suuri osa ikäisistäni on samassa tilanteessa siitä huolimatta, että koulutus on hankittu ja työkokemusta yritetään kartuttaa vaikka väkisin. Mutta kyllä kokonaisuus huolettaa. Missä vaiheessa me hankimme perheet tai kartutamme minkäänlaista omaisuutta? Näen tulevaisuuden todella pelottavana, enkä ole ainut. Kun vietän aikaa ystävieni kanssa, kääntyy puhe usein tähän kaikkien jakamaan epävarmuuteen, ahdistukseen ja pelkoon. Kovasta halusta ja kyvyistä huolimatta et välttämättä tässä maailmassa pääse enää mihinkään.
Kommentit (542)
Onpa teillä "vaikeaa" 90-luvun nuoriin vanhempiin verrattuna. Joka iikalla on älypuhelin, tietokone, palvelut ilmaisia...ravataan Thaimaassa ym.
90-luvulla sai olla tyytyväinen, jos rahat riitti kolikkopuhelimeen ulkona, sanomalehdestä ei tarvinnut haaveillakaan ja kaikki lapsiperhe-etuudet romutettiin ja muokattiin. Nyt niitä ei osata edes arvostaa...ilmaisia palveluita!!! Kaikkien pitäisi saada ilmaiseksi työssäkäyvän elintaso (hyväpalkkaisen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa teillä "vaikeaa" 90-luvun nuoriin vanhempiin verrattuna. Joka iikalla on älypuhelin, tietokone, palvelut ilmaisia...ravataan Thaimaassa ym.
90-luvulla sai olla tyytyväinen, jos rahat riitti kolikkopuhelimeen ulkona, sanomalehdestä ei tarvinnut haaveillakaan ja kaikki lapsiperhe-etuudet romutettiin ja muokattiin. Nyt niitä ei osata edes arvostaa...ilmaisia palveluita!!! Kaikkien pitäisi saada ilmaiseksi työssäkäyvän elintaso (hyväpalkkaisen).
Juuri oli mediassa uuden opiskelijan haastattelu. Soluasunto ei kuulemma neiti fuksille kelvannut kuin äärimmäisessä hädässä! Kertoo siitä, mikä on nykyinen vaatimustaso. Ei siis ihme, että pettymys ja epäoikeudenmukaisuuden kokemus kalvaa monia.
Vierailija kirjoitti:
Onpa teillä "vaikeaa" 90-luvun nuoriin vanhempiin verrattuna. Joka iikalla on älypuhelin, tietokone, palvelut ilmaisia...ravataan Thaimaassa ym.
90-luvulla sai olla tyytyväinen, jos rahat riitti kolikkopuhelimeen ulkona, sanomalehdestä ei tarvinnut haaveillakaan ja kaikki lapsiperhe-etuudet romutettiin ja muokattiin. Nyt niitä ei osata edes arvostaa...ilmaisia palveluita!!! Kaikkien pitäisi saada ilmaiseksi työssäkäyvän elintaso (hyväpalkkaisen).
Tähän argumenttiin on tässä ketjussa vastattu jo monta kertaa, satuitko huomaamaan?
Nykyään ihmisillä on enemmän teknologiaa käytössään, sillä tällaiset tuotteet ovat suunnilleen ainoita, joiden hinnat ovat laskeneet tekniikan kehityksen myötä. Toisaalta, kuka tässä maailmassa enää pärjäisi esim. ilman tietokonetta? Sen avullahan esim. se työnhaku hoidetaan.
Minua kiinnostaisi juurikin pätkätöitä tekevänä korkeakoulutettuna tietää, että miten sinne Thaimaahan ravataan ilman rahaa, ja mitkä palvelut ovat ilmaisia? Minä pyrin tuhansien muiden tavoin siihen työssäkäyvän elintasoon ihan työtä tekemällä. Mistä keksit että kaiken pitäisi olla ilmaista? Tämän ketjun pointti on nimenomaan se, miten vaikeaa töitä on saada vaikka niitä epätoivoisesti haluaisi ja etsisi.
Ainakin itse aion tehdä itsemurhan.
Kyllähän se, että nykyinen nuori sukupolvi on edellisiä huomattavasti köyhempi kertoo siitä, että varallisuus kasaantuu yhä enemmissä määrin niille, joilla sitä jo ennestään on huomattavan suuria määriä. Tuloerot kasvaa, köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes 80 prosenttia viime vuonna valmistuneista diplomi-insinööreistä ja arkkitehdeista oli työllistynyt sisällöltään tai vaativuudeltaan hyvin tai erittäin hyvin koulutusta vastaaviin tehtäviin, kertoo Tek. Ei tarvitse kummoinen superihminen olla päästäkseen tuohon joukkoon, kun tietää millaista halutonta tunaria yliopistot pursuavat nykyään. Peiliin katsomisen paikka näillä ketjun valittelijoilla.
Etkö tajua, että opiskelupaikkoja on rajoitettu määrä / vuosi.
Hyvin pieni osa ikäluokasta voi saada opiskelupaikan mainitsemillesi aloille. Ei sinne siitä syystä vain "mennä" vaikka tuijottaisi siihen peiliin 24/7.
Ongelmaryhmähän ovat ne, jotka odottavat saavansa paljon enemmän kuin mihin kykenevät. Se, että on päätetty kouluttaa melkein kolmannes ikäluokasta maisteriksi ei tarkoita, että kolmannes työpaikoista on huippupalkkaista unelmatyötä. Sellaisia on edelleen vain pieni osa, eikä niitä tietenkään heikot työntekijät saa. Niinpä sitten alkaa vonkuna, että on opiskeltu maisteriksi ja lupailtiin yhteiskunnan piikkipaikkaa, mutta tulikin paskaduuni ja jouduttiin Malmille (yäk!) asumaan. Tai jäämään vuokralle sinne Rööperiin.
Asettakaa odotukset oikein, niin elämä on mielekästä. Kaikista ei ole kaikkeen, Kirkkonummelta pääsee hetkessä töihin Stadiin ja lapsia voi tehdä ilman, että molemmilla vanhemmilla on vakkariduuni.
Korkean koulutuksen tavoitteena oli, että nämä ihmiset alkaisivat innovoida, keksiä ja kehitellä sellaisia uusia juttuja, joiden varaan voisi perustaa uusia yrityksiä. Ei suinkaan se, että nämä ihmiset menisivät palkansaajiksi tekemään duunarihommia yrityksiin, joissa joku muu on jo innovoinut, keksinyt ja kehittänyt. Suomeen tarvittaisiin "Rytsölän veljesten henkeä". Nämä kaksi veljestä perustivat isänsä autotalliin kahden nuoren yrityksen DLC:n, joka yhdistyi myöhemmin parin muun saman alan yrityksen kanssa Jippii Groupiksi ja josta sittemmin tuli Saunalahti. Ongelma vaan on, että palkansaajan sosiaaliturva on niin paljon parempi kuin yrittäjän, että nuorilta puuttuu - ihan ymmärrettävästi - halu ryhtyä yrittäjiksi, vaikka ideoita, osaamista ja halua olisikin. Uusia työpaikkoja vaan ei synny niin, että odotetaan jonkun toisen ensin keksivän ja ottavan yrittäjän riskin ja sitten mennään hyvällä palkalla tälle töihin. Hallituskin korostaa innovaatioita, mutta ei tee mitään sille, että nuorten aloittelevien yrittäjien toimeentulo edes matalalla tasolla olisi taattu (esim perustulo).
Vierailija kirjoitti:
Salosta päivää kirjoitti:
Suomi on kyllä täynnä työttömiä insinöörejä.
Maistereita ja insinöörejä jotka kuvittelee olevansa vähän parempaa kastiketta kuin tavallinen ruskea kastike.
Totuus on ettei työtätekevän pitäisi saada vähemmän kuin ansiosidonnaista nauttiva tusinainsinööri...
Se tässä on totuus ettei meillä ole varaa elättää työttömiä insinööreja kermaiseen hintaan.
T: itsekin dipaninssi
Kuten yllä sanoin, minulla on myös arskapaperit & pätevyydet (ja niitäkin hommia tehnyt ajoittain taidon ylläpitämiseksi), mutta silti eivät palkkaa minua arskahommiin - hakenut olen, viime viikolla peruivat juuri vedoten "sulla on noita inssipapereita niin et sä kauaa meillä homehdu". Helvettiläinen. Sitten istutaan ansiosidonnaisella ja odotetaan josko joku ei vetäisi hernettä nenään noista. Tai ehkä alankin CV:n sopivasti muotoiluun ja keksimään duuneja mitä tehty...
Minulla on kaksi tutkintoa ja yksi pätevöittävä sertifikaatti suoritettuna. Aloitan kolmannen tutkinnon opiskelun juuri. Kaksi näistä tutkinnoista yliopiston maisteri/DI tutkintoja. Olen ollut töissä tutkintojen suorittamisen ohessa. Ja kyllä, olen muotoillut CV:ni sen mukaan mihin olen hakemassa niin jättänyt joko tutkintoja mainitsematta tai työkokemuksia mainitsematta syystä ettei katsottaisi liian päteväksi. En koe sitä sen enempää valehteluna, sehän on yksityisasiani mitä kerron, osan vain jätän kertomatta ja kaikki mihin hakemukseni/CVni perustan on kuitenkin totta ja suoritettua (olen vaan suorittanut sen lisäksi jotain muutakin).
Esimerkiksi, kuka ottaisi minua esim kaupan kassalle opiskelujen ajaksi enää töihin jos tutkintoja on jo pari ja/tai työhistoriassa päällikkö-tason tehtäviä?
Ei kukaan, mutta edelleen tarvitsen työpaikan opiskelujen ohessa ja olen hyvä ja osaava, nopea oppimaan ja motivoitunut kassahenkilöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä vielä ne pienet palkatkaan, vaan se että yhä harvemmalle riittää ylipäätään työtä.
Normaaliahan tuo on, että nuoriso kitisee siitä, että asiat on huonosti.
Täällä on jo kerrottu, että kyllä se elintaso on noussut, huimasti.
Omat vanhempani aloittivat asumalla pienessä yksiössä ja siellä minäkin pienenä olin. Töitä tekivät koko ikänsä, ihan siitä 15-vuotiaasta saakka.
Itse valmistuin suurimpaan lamaa 90-luvulla sitten 30-luvun suuren laman, että ei ollut herkkua.
Mikä on muna ja mikä on kana, mutta nyky-yhteiskunta on ylikoulutettu. Kaikille ei vain riitä mukavia päällikkötöitä tai mukavaa visioimista ja ohjausta.
Jotenkin ei usko, että asiat on oikeasti huonosti, kun kynsistudioita ja muuta olennaista on sadan metrin välein ja lehdestä saa joka syksy lukea, että soluasunnot ei kelpaa opiskelijoille ja ehdottomasti keskustassa opiskelijaasunnon pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salosta päivää kirjoitti:
Suomi on kyllä täynnä työttömiä insinöörejä.
Maistereita ja insinöörejä jotka kuvittelee olevansa vähän parempaa kastiketta kuin tavallinen ruskea kastike.
Totuus on ettei työtätekevän pitäisi saada vähemmän kuin ansiosidonnaista nauttiva tusinainsinööri...
Se tässä on totuus ettei meillä ole varaa elättää työttömiä insinööreja kermaiseen hintaan.
T: itsekin dipaninssi
Kuten yllä sanoin, minulla on myös arskapaperit & pätevyydet (ja niitäkin hommia tehnyt ajoittain taidon ylläpitämiseksi), mutta silti eivät palkkaa minua arskahommiin - hakenut olen, viime viikolla peruivat juuri vedoten "sulla on noita inssipapereita niin et sä kauaa meillä homehdu". Helvettiläinen. Sitten istutaan ansiosidonnaisella ja odotetaan josko joku ei vetäisi hernettä nenään noista. Tai ehkä alankin CV:n sopivasti muotoiluun ja keksimään duuneja mitä tehty...
Minulla on kaksi tutkintoa ja yksi pätevöittävä sertifikaatti suoritettuna. Aloitan kolmannen tutkinnon opiskelun juuri. Kaksi näistä tutkinnoista yliopiston maisteri/DI tutkintoja. Olen ollut töissä tutkintojen suorittamisen ohessa. Ja kyllä, olen muotoillut CV:ni sen mukaan mihin olen hakemassa niin jättänyt joko tutkintoja mainitsematta tai työkokemuksia mainitsematta syystä ettei katsottaisi liian päteväksi. En koe sitä sen enempää valehteluna, sehän on yksityisasiani mitä kerron, osan vain jätän kertomatta ja kaikki mihin hakemukseni/CVni perustan on kuitenkin totta ja suoritettua (olen vaan suorittanut sen lisäksi jotain muutakin).
Esimerkiksi, kuka ottaisi minua esim kaupan kassalle opiskelujen ajaksi enää töihin jos tutkintoja on jo pari ja/tai työhistoriassa päällikkö-tason tehtäviä?
Ei kukaan, mutta edelleen tarvitsen työpaikan opiskelujen ohessa ja olen hyvä ja osaava, nopea oppimaan ja motivoitunut kassahenkilöksi.
Tämä oli mun ongelma jo opiskeluaikana. Verotoimistoissa ym joihin hain todettiin että oikeustieteen opiskelijalle ei ole mitään järkevää tekemistä, palkat huonoja ym. Eli kun ei saanut hyvää oman alan työtä, ei saanut mitään. Lopulta pääsin vaatimattomaan työhön mutta sentään sain jotain kesätyötä. Ylikoulutus on työnantajien päässä oleva ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani asuivat parisuhteensa alussa rintamamiestalon yläkerrassa vuokralla, ei puhettakaan kivasta kaksiosta kaupungin keskustassa. Äitiyslomaa oli 3 kk, lapsille ei löytynyt hoitopaikkoja, oli pakko pärjätä yhden palkalla eli ei matkusteltu viikonloppuna Prahaan ja toisena Barcelonaan, ei ollut merkkilaukkuja, lapselle kolmia erilaisia rattaita, ei kalliita haalareita. Kulutettiin vähemmän ja elettiin niukemmin! Sossusta ei saanut euroakaan apua eikä asumistukea tunnettu.
Pätkätyöt oli ihan tuttu asia 80-luvullakin, silloin ne olivat niin normaali juttu, ettei niistä tehty isoja juttuja.
Tämä on hyvin totta. Täällä on totuttu nyt tietynlaiseen elintasoon, mutta helposti unohtuu, että tämä on ollut varsin poikkeuksellista ja lyhyen aikaa. Vielä 90-luvullakin tavallisten ihmisten elämä oli materiaalisesti paljon köyhempää kuin nykyään.
Ongelma on, että esim. yhteiskunnallisella tasolla - ja miksei yksilötasollakin - säästetään nyt vääristä asioista. Säästetään perusasioista, jotka horjuttavat ihmisten uskoa turvallisuuteen.
Jotenkin tuntuu, että meno on ylipäätään vähän pöhköä nykyään. Esimerkiksi paljon pienemmillä resursseilla oli mahdollisuus tarjota laadukas peruskoulutus kaikille, minkä hedelmiä tässä on nyt jo kauan syötykin. Mutta nyt tuntuu, että säästetään opetuksen laadusta ja kuitenkin ostetaan kouluihin tabletteja ja mitä kaikkea.
Samanlainen omituinen vääristymä näkyy muuallakin: tyyliin säästetään ruuasta, mutta pitää olla uusin iPhone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tämä ajatus kumpuaa, että nuoret juuri nyt ovat köyhempiä ? Siis oikeasti.
Ainahan oman elämän ja työuran alussa on tiukkaa ja joutuu etsimään töitä ja saa pienempää palkkaa.
Muistakaa sekin, että jossakin vaiheessa kulutukselle tulevat luonnolliset rajat vastaan.
- Kaikki eivät pysty hankkimaan tilavaa omakotitaloa tai asuntoa;
- Kaikki eivät voi rakentaa / ostaa kesämökkiä, uusia autoja jne
- Kaikille ei riitä huippuelintasoa tyylikkäine asuntoineen, ulkomaanmatkoineen, luksustuotteineen jne.
Suomessa on nyt jo 5,5 miljoonaa asukasta.
Kaikki eivät voi saada sitä kesämökkitonttia Saimaan hiekkarannalta, omakotitaloa Sipoosta tai hyvänkokoista asuntoa Etelä-Helsingistä. Luonnolliset rajat tulevat ostajakunnalla vastaan, kun kysyntä kasvaa.
Nykypolven tulisi olla tyytyväisiä esimerkiksi siihen, että monet hyödykkeet ovat laadukkaampia ja ennen kaikkea edullisempia kuin esim. 30-40 vuotta sitten. Ruoka on halpaa ja valinnanvaihtoehtoja enemmän, elektroniikka on halpaa, käytettyjä autoja saa edullisesti, matkustelu on halpaa.
Miettikää sitä, miten moni asia on halvempaa, älkääkä sitä, kuinka kalliiksi muutamat hyödykkeet ovat kallistuneet. Vaikka työmarkkinoilla on epävarmuutta, on työssä käyvillä myös ostovoimaa enemmän kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa sekin, että jossakin vaiheessa kulutukselle tulevat luonnolliset rajat vastaan.
- Kaikki eivät pysty hankkimaan tilavaa omakotitaloa tai asuntoa;
- Kaikki eivät voi rakentaa / ostaa kesämökkiä, uusia autoja jne
- Kaikille ei riitä huippuelintasoa tyylikkäine asuntoineen, ulkomaanmatkoineen, luksustuotteineen jne.
Suomessa on nyt jo 5,5 miljoonaa asukasta.
Kaikki eivät voi saada sitä kesämökkitonttia Saimaan hiekkarannalta, omakotitaloa Sipoosta tai hyvänkokoista asuntoa Etelä-Helsingistä. Luonnolliset rajat tulevat ostajakunnalla vastaan, kun kysyntä kasvaa.
Nykypolven tulisi olla tyytyväisiä esimerkiksi siihen, että monet hyödykkeet ovat laadukkaampia ja ennen kaikkea edullisempia kuin esim. 30-40 vuotta sitten. Ruoka on halpaa ja valinnanvaihtoehtoja enemmän, elektroniikka on halpaa, käytettyjä autoja saa edullisesti, matkustelu on halpaa.
Miettikää sitä, miten moni asia on halvempaa, älkääkä sitä, kuinka kalliiksi muutamat hyödykkeet ovat kallistuneet. Vaikka työmarkkinoilla on epävarmuutta, on työssä käyvillä myös ostovoimaa enemmän kuin ennen.
Suomalaisten palkansaajien, siis pienipalkkaisten ja keskipalkkaisten, ostovoima on läntisen Euroopan heikoin.
Tilanne on vakava, koska se on jo vaikuttanut syntyvyyteen radikaalisti sitä alentaen. Jo viisi vuotta on syntyvyys ollut alhainen, viime vuonna lapsia syntyi yhtä vähän kuin 1800-luvun loppulla nälkävuosina.
Se on selvää, että uusliberaari talouspolitiikka on saattanut koko Euroopan tähän tilanteesee; keskiluokka kutistuu reipasta vauhtia, keskiluokkaisista tulee matalapalkkaisia työntekijöitä.
Minä ihmettelen suuresti pienipalkkaisia ja keskipalkkaisia, jotka ovat antaneet äänensä tälle kehitykselle. Eivätkö he näe, mihin oikeisto on maatamme viemässä? Luulevatko he itse olevansa turvassa?
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä ajatus kumpuaa, että nuoret juuri nyt ovat köyhempiä ? Siis oikeasti.
Ainahan oman elämän ja työuran alussa on tiukkaa ja joutuu etsimään töitä ja saa pienempää palkkaa.
Jos lukisit ketjun läpi, huomaisit, että ajatus kumpuaa laajasta tutkimustiedosta ja tilastoista (jota on linkattu MONEEN KERTAAN). D'oh.
Ei tämän hetken nuoria aikuisia pidä verrata vaikkapa 5-kymppisiin. Tottakai heillä on keskimäärin vähemmän.
Katsotaan kun tämän päivän 20-30-vuotiaat ovat 5-kymmenissä, että onko eroa vai ei. Maailmantilanne, ostovoima jne voivat olla jotain, mitä emme osaa edes kuvitella.
Voidaan myös miettiä, millaista oli nyky-viiskymppisten nuoruudessa. Ainakin kaikki ns luksus, kuten matkustelu, oli todella paljon harvinaisempaa. Töitä oli varmasti paremmin, mutta ostovoima palkoilla paljon heikompi.
Itse taisin vastavalmistuneena akateemisena saada kk-palkkaa 2600 markkaa kuussa, puolen vuoden määräaikainen soppari. Ensimmäinen asuntoni maksoi 550t markkaa, siitä voi laskeskella. Omilla rahoilla kävin etelässä hieman valmistumisen jälkeen, se maksoi yli 6000mk yhdeltä hengeltä. Olen hieman päälle 40v nyt.
Olen huomannut, että monella nykyajan kolmekymppisellä on täysin vääristynyt kuva siitä, mitä on "normaali elintaso". Iso osa ongelmista palautuu tähän perusongelmaan.
Elintasoa ei osata suhteuttaa tuloihin, vaan kuvitellaan, että itsellä on "oikeus" johonkin tietynlaiseen elintasoon, ja sitten kun sitä ei saada, uhriudutaan köyhäksi.
Itse olen 40+ ja kuulun siis siihen ikäpolveen, joka eli lapsuutensa kultaisella 70-luvulla jolloin todellakaan ei vietetty sellaista kulutusjuhlaa kuin myöhemmin. Ja nuoria oltiin 90-luvun laman aikana, siitä sai moni aika hyvän opin elämää varten.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä ajatus kumpuaa, että nuoret juuri nyt ovat köyhempiä ? Siis oikeasti.
Ainahan oman elämän ja työuran alussa on tiukkaa ja joutuu etsimään töitä ja saa pienempää palkkaa.
http://m.kauppalehti.fi/uutiset/historiallinen-kaanne-elakelaisilla-on-…
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kenelläkään on helppoa nykyajan työelämässä. Kateuteni (paremman sanan puutteessa) vanhempia ihmisiä kohtaan perustuu ennen kaikkea siihen, että monilla heistä työura on alkanut parempina aikoina ja lähtenyt näin ollen vauhdikkaammin käyntiin, ja monilla on myös näin ollen ollut mahdollisuus hankkia niitä elämän perusasioita, kuten oma koti ja perhe.
Ap
Mun nuoruudessa oltiin myös kateellisia niille aiemmille ikäpolville ;)
Onkohan se niin, että jokaisessa ikäpolvessa on ne, jotka onnistuu, ja ne jotka epäonnistuu? Sitten katsotaan vaan niitä onnistujia, ja ajatellaan, että tuossa ikäpolvessa kaikilla on asiat noin hyvin. Mutta onhan suurissa ikäpolvissa -minun vanhempieni ikäpolvessa- ihan valtavasti syrjäytyneitä, köyhiä, velkaantuneita...
Eli riippuu ihan siitä, mihin itseään vertaa.
Vanhempieni ikäpolvilla ei ollut perittyä varallisuutta, ei halpaa opintolainaa, ei ilmaista kunnallista päivähoitoa, ei Kelan opintotukea eikä mitään muutakaan, mitä nykyajan nuoret pitävät itsestäänselvyytenä. Sitä suuremmalla syyllä on syytä arvostaa niitä, jotka ovat päässeet elämässään pitkälle. Siitä voi ottaa mallia, ja pyrkiä samaan. Kateus voi olla myös eteenpäin vievä voimavara.
🇺🇦🇮🇱
Onpa teillä "vaikeaa" 90-luvun nuoriin vanhempiin verrattuna. Joka iikalla on älypuhelin, tietokone, palvelut ilmaisia...ravataan Thaimaassa ym.
90-luvulla sai olla tyytyväinen, jos rahat riitti kolikkopuhelimeen ulkona, sanomalehdestä ei tarvinnut haaveillakaan ja kaikki lapsiperhe-etuudet romutettiin ja muokattiin. Nyt niitä ei osata edes arvostaa...ilmaisia palveluita!!! Kaikkien pitäisi saada ilmaiseksi työssäkäyvän elintaso (hyväpalkkaisen).