Lue keskustelun säännöt.
Nuoret köyhempiä kuin ennen - mitä tapahtuu yhteiskunnallemme?
07.09.2016 |
Kuulun itse siihen sukupolveen (kolmekymppiset ja alle) joiden palkkakehitys jää auttamatta jälkeen aiemmin uransa luoneista. Olen valmistunut alalle, joka oli vielä joitain vuosia sitten niitä hyvin palkattuja ja "varmoja" valintoja. Sittemmin työpaikkojen väheneminen ja ylikoulutus ovat tehneet tehtävänsä, kuten monilla muillakin aloilla.
Olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on vakityö. Palkkani on kuitenkin todella huomattavasti alle alan suositusten, ja työn vaativuuteen nähden olen todellakin alipalkattu. Miksi en etsi muita töitä? No minähän etsin, olen etsinyt jo kauan, mutta ilman menestystä. Ei kai pitäisi liikaa valittaa, kun samalla alalla on tuttuja työttömänä. Kun mietin muilla aloilla toimivia ystäviäni, niin aika samanlaista se on työelämä kaikilla. Poikkeuksena muutama lääkäri.
Minua oikeasti huolestuttaa meidän n. kolmekymppisten tulevaisuus. Rahat ovat niin tiukoilla, että esim. perheen perustamista tai asuntojen ostamista täytyy todella tarkkaan harkita. Tutuistani ei juuri kukaan ole hankkinut lapsia, ja vuokralla asuu suurin osa. En usko, että sellaista päivää tulee koskaan, että valtaosa meistä saisi hankittua esim. kesämökin kaiken muun lisäksi.
Työelämää määrittää työpanoksen vähäisen arvostuksen ja surkeiden rahallisten korvausten lisäksi muukin epävarmuus; on pätkätöitä, määräaikaisia sopimuksia ja muuta "kivaa". Suunnittele siinä sitten elämääsi pidemmälle.
Ainut lohduttava tekijä itselleni on se tieto, että suuri osa ikäisistäni on samassa tilanteessa siitä huolimatta, että koulutus on hankittu ja työkokemusta yritetään kartuttaa vaikka väkisin. Mutta kyllä kokonaisuus huolettaa. Missä vaiheessa me hankimme perheet tai kartutamme minkäänlaista omaisuutta? Näen tulevaisuuden todella pelottavana, enkä ole ainut. Kun vietän aikaa ystävieni kanssa, kääntyy puhe usein tähän kaikkien jakamaan epävarmuuteen, ahdistukseen ja pelkoon. Kovasta halusta ja kyvyistä huolimatta et välttämättä tässä maailmassa pääse enää mihinkään.
Kommentit (542)
Vierailija kirjoitti:
Ei tämän hetken nuoria aikuisia pidä verrata vaikkapa 5-kymppisiin. Tottakai heillä on keskimäärin vähemmän.
Katsotaan kun tämän päivän 20-30-vuotiaat ovat 5-kymmenissä, että onko eroa vai ei. Maailmantilanne, ostovoima jne voivat olla jotain, mitä emme osaa edes kuvitella.
Voidaan myös miettiä, millaista oli nyky-viiskymppisten nuoruudessa. Ainakin kaikki ns luksus, kuten matkustelu, oli todella paljon harvinaisempaa. Töitä oli varmasti paremmin, mutta ostovoima palkoilla paljon heikompi.
Itse taisin vastavalmistuneena akateemisena saada kk-palkkaa 2600 markkaa kuussa, puolen vuoden määräaikainen soppari. Ensimmäinen asuntoni maksoi 550t markkaa, siitä voi laskeskella. Omilla rahoilla kävin etelässä hieman valmistumisen jälkeen, se maksoi yli 6000mk yhdeltä hengeltä. Olen hieman päälle 40v nyt.
Muistan samansuuntaisia lukuja. Tällä hetkellä vastavalmistunut Di saa palkkaa noin 3500e-4000e (keskimäärin) ja kerrostalokaksion saa ehkä 150000, vähän sijainnista ja kunnosta riippuen. Lomia saa 500 eurolla, halvemmallakin.
Kaikki eivät luonnollisesti yllä di:n palkoille, mutta kuvauksena lähinnä ostovoiman kehittymisestä. Tukien varassakin on ostovoima vähintään yhtä hyvä kuin 20-30v sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 27-vuotias, ja muutin Suomesta pois. En todellakaan koe, että siellä voisin tulevaisuuttani rakentaa millekään pohjalle. Nykyisessä asuinmaassa ainakin toistaiseksi pääsee helpohkosti töihin ilman alan koulutustakin ja etenemismahdollisuudetkin ovat hyvät. Lisäksi ostovoima on aivan eri kuin Suomessa. Toki olisin mieluummin lähellä perhettä, ystäviä ja elää maassa, jossa on kaikki tärkeä ja jonka koen tärkeäksi. Mutta jos siellä ei ole mitään tulevaisuutta, niin miksi jäisin sinne kitkuttelemaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salosta päivää kirjoitti:
Suomi on kyllä täynnä työttömiä insinöörejä.
Maistereita ja insinöörejä jotka kuvittelee olevansa vähän parempaa kastiketta kuin tavallinen ruskea kastike.
Totuus on ettei työtätekevän pitäisi saada vähemmän kuin ansiosidonnaista nauttiva tusinainsinööri...
Se tässä on totuus ettei meillä ole varaa elättää työttömiä insinööreja kermaiseen hintaan.
T: itsekin dipaninssi
Kuten yllä sanoin, minulla on myös arskapaperit & pätevyydet (ja niitäkin hommia tehnyt ajoittain taidon ylläpitämiseksi), mutta silti eivät palkkaa minua arskahommiin - hakenut olen, viime viikolla peruivat juuri vedoten "sulla on noita inssipapereita niin et sä kauaa meillä homehdu". Helvettiläinen. Sitten istutaan ansiosidonnaisella ja odotetaan josko joku ei vetäisi hernettä nenään noista. Tai ehkä alankin CV:n sopivasti muotoiluun ja keksimään duuneja mitä tehty...
Minulla on kaksi tutkintoa ja yksi pätevöittävä sertifikaatti suoritettuna. Aloitan kolmannen tutkinnon opiskelun juuri. Kaksi näistä tutkinnoista yliopiston maisteri/DI tutkintoja. Olen ollut töissä tutkintojen suorittamisen ohessa. Ja kyllä, olen muotoillut CV:ni sen mukaan mihin olen hakemassa niin jättänyt joko tutkintoja mainitsematta tai työkokemuksia mainitsematta syystä ettei katsottaisi liian päteväksi. En koe sitä sen enempää valehteluna, sehän on yksityisasiani mitä kerron, osan vain jätän kertomatta ja kaikki mihin hakemukseni/CVni perustan on kuitenkin totta ja suoritettua (olen vaan suorittanut sen lisäksi jotain muutakin).
Esimerkiksi, kuka ottaisi minua esim kaupan kassalle opiskelujen ajaksi enää töihin jos tutkintoja on jo pari ja/tai työhistoriassa päällikkö-tason tehtäviä?
Ei kukaan, mutta edelleen tarvitsen työpaikan opiskelujen ohessa ja olen hyvä ja osaava, nopea oppimaan ja motivoitunut kassahenkilöksi.Tämä oli mun ongelma jo opiskeluaikana. Verotoimistoissa ym joihin hain todettiin että oikeustieteen opiskelijalle ei ole mitään järkevää tekemistä, palkat huonoja ym. Eli kun ei saanut hyvää oman alan työtä, ei saanut mitään. Lopulta pääsin vaatimattomaan työhön mutta sentään sain jotain kesätyötä. Ylikoulutus on työnantajien päässä oleva ongelma.
Itse "pelastauduin" ylikoulutettuna työttömänä postiin siihen aikaan, kun posti vielä suosi akateemisia opiskelijoita ja alanvaihtajia maahanmuuttajien tukityöllistämisen sijaan.
Nro 286, mikä on uusi asuinmaasi?
Tuo kuulosti mielenkiintoiselta, että etenemismahdollisuudet ovat hyvät ilman koulutustakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämän hetken nuoria aikuisia pidä verrata vaikkapa 5-kymppisiin. Tottakai heillä on keskimäärin vähemmän.
Katsotaan kun tämän päivän 20-30-vuotiaat ovat 5-kymmenissä, että onko eroa vai ei. Maailmantilanne, ostovoima jne voivat olla jotain, mitä emme osaa edes kuvitella.
Voidaan myös miettiä, millaista oli nyky-viiskymppisten nuoruudessa. Ainakin kaikki ns luksus, kuten matkustelu, oli todella paljon harvinaisempaa. Töitä oli varmasti paremmin, mutta ostovoima palkoilla paljon heikompi.
Itse taisin vastavalmistuneena akateemisena saada kk-palkkaa 2600 markkaa kuussa, puolen vuoden määräaikainen soppari. Ensimmäinen asuntoni maksoi 550t markkaa, siitä voi laskeskella. Omilla rahoilla kävin etelässä hieman valmistumisen jälkeen, se maksoi yli 6000mk yhdeltä hengeltä. Olen hieman päälle 40v nyt.
Muistan samansuuntaisia lukuja. Tällä hetkellä vastavalmistunut Di saa palkkaa noin 3500e-4000e (keskimäärin) ja kerrostalokaksion saa ehkä 150000, vähän sijainnista ja kunnosta riippuen. Lomia saa 500 eurolla, halvemmallakin.
Kaikki eivät luonnollisesti yllä di:n palkoille, mutta kuvauksena lähinnä ostovoiman kehittymisestä. Tukien varassakin on ostovoima vähintään yhtä hyvä kuin 20-30v sitten.
Mihin sinä perustat mielipiteesi? Omiin kuvitelmiisi? Kaikki asiantuntijatkin tunnustavat, että suomalaisten ostovoima on heikentynyt rajusti.
Tunnustettu tosiasia on, että esim. toimeentulotuki on pysynyt samansuuruisena jo parikymmentä vuotta, joten senkin ostovoima on heikentynyt olennaisesti. Tukia on leikattu, minkä senkin tunnustavat kaikki asiantuntijat. 2015 budjetti oli rankin muutamaan vuosikymmeneen.
Vastavalmistunut DI saa palkkaa n. 3000€ ja he ovatkin , alasta riippuen, eräänlaista työelämän eliittiä, joten heidän ottamisensa esimerkiksi on naurettava. Muutenhan akatemmisten työttömyys on kasvanut kaikkein eniten, mikä on historiallista.
Kerrostalokaksiota ei pk-seudulta saa kertomallasi hinnalla, paitsi sellaisen, johon on tulossa kalliit remontit, joiden johdosta ostohinta saattaa jopa tuplaantua.
Lukuisat asiantuntijat ovat todenneet, että tämä nykyinen lama on aiempia, jopa 90-luvun lamaa selvästi vaikeampi. Näinollen huoli on enemmän kuin aiheellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen eläkeläinen, tosin melko pienellä eläkkeellä, mutta silti allekirjoitan sen, että Y-sukupolven tilanne on suorastaan huono. Meidän tulokehityksemme oli nouseva, mutta näillä on näköpiirissä vain joko alenevaa tulokehitystä tai sitten sen paikallaan junnaamista. Ketjussa on useaan kertaan mainittu syylliseksi uusliberalismi ja olen ehdottomasti samaa mieltä. Surullisena olen seurannut tätä kehitystä, jossa nuorilta on viety tulevaisuus ja köyhyys, josta luulimme jo päässeemme, on lisääntynyt. Ostovoima todellakin on heikentynyt, sen tunnen omassakin taloudessani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämän hetken nuoria aikuisia pidä verrata vaikkapa 5-kymppisiin. Tottakai heillä on keskimäärin vähemmän.
Katsotaan kun tämän päivän 20-30-vuotiaat ovat 5-kymmenissä, että onko eroa vai ei. Maailmantilanne, ostovoima jne voivat olla jotain, mitä emme osaa edes kuvitella.
Voidaan myös miettiä, millaista oli nyky-viiskymppisten nuoruudessa. Ainakin kaikki ns luksus, kuten matkustelu, oli todella paljon harvinaisempaa. Töitä oli varmasti paremmin, mutta ostovoima palkoilla paljon heikompi.
Itse taisin vastavalmistuneena akateemisena saada kk-palkkaa 2600 markkaa kuussa, puolen vuoden määräaikainen soppari. Ensimmäinen asuntoni maksoi 550t markkaa, siitä voi laskeskella. Omilla rahoilla kävin etelässä hieman valmistumisen jälkeen, se maksoi yli 6000mk yhdeltä hengeltä. Olen hieman päälle 40v nyt.
Muistan samansuuntaisia lukuja. Tällä hetkellä vastavalmistunut Di saa palkkaa noin 3500e-4000e (keskimäärin) ja kerrostalokaksion saa ehkä 150000, vähän sijainnista ja kunnosta riippuen. Lomia saa 500 eurolla, halvemmallakin.
Kaikki eivät luonnollisesti yllä di:n palkoille, mutta kuvauksena lähinnä ostovoiman kehittymisestä. Tukien varassakin on ostovoima vähintään yhtä hyvä kuin 20-30v sitten.
Mihin sinä perustat mielipiteesi? Omiin kuvitelmiisi? Kaikki asiantuntijatkin tunnustavat, että suomalaisten ostovoima on heikentynyt rajusti.
Tunnustettu tosiasia on, että esim. toimeentulotuki on pysynyt samansuuruisena jo parikymmentä vuotta, joten senkin ostovoima on heikentynyt olennaisesti. Tukia on leikattu, minkä senkin tunnustavat kaikki asiantuntijat. 2015 budjetti oli rankin muutamaan vuosikymmeneen.
Vastavalmistunut DI saa palkkaa n. 3000€ ja he ovatkin , alasta riippuen, eräänlaista työelämän eliittiä, joten heidän ottamisensa esimerkiksi on naurettava. Muutenhan akatemmisten työttömyys on kasvanut kaikkein eniten, mikä on historiallista.
Kerrostalokaksiota ei pk-seudulta saa kertomallasi hinnalla, paitsi sellaisen, johon on tulossa kalliit remontit, joiden johdosta ostohinta saattaa jopa tuplaantua.
Lukuisat asiantuntijat ovat todenneet, että tämä nykyinen lama on aiempia, jopa 90-luvun lamaa selvästi vaikeampi. Näinollen huoli on enemmän kuin aiheellinen.
Hassua, että itse juuri ostin kaksion 135t, ihan hyväkuntoinen, putket jne jo laitettu. Vanha talo kyllä, mutta ihan hyvä alue.
Olen itse di, ja mietin omaa alkupalkkaani nyt suhteessa siihen, mitä tämän hetken di pystyy palkallaan ostamaan. Ainakin tässä kategoriassa ostovoima on reilusti noussut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vastavalmistuneet DI:t nosta tuollaisia palkkoja. Suunnittelutyöstä voi saada jopa vain noin 2500/kk. 3000/kk aloituspalkka on melko korkea mihin tahansa hommaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei näitä voi tuijottaa. Tietenkin TEK antaa korkeita suosituksia, koska ovat työntekijän asialla.
Ostovoima on tasaisesti noussut monta kymmentä vuotta. Nyt viimeiset 3-4 vuotta vasta laskenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vastavalmistuneet DI:t nosta tuollaisia palkkoja. Suunnittelutyöstä voi saada jopa vain noin 2500/kk. 3000/kk aloituspalkka on melko korkea mihin tahansa hommaan.
Vierailija kirjoitti:
Ostovoima on tasaisesti noussut monta kymmentä vuotta. Nyt viimeiset 3-4 vuotta vasta laskenut.
Näin! Tilapäisiä notkahduksia voi aina tulla, mutta kokonaiskehitys viime vuosikymmenet on ollut vain ylöspäin. Olennaista on jääkö tämä tilapäiseksi vai lähteekö jossain välissä nousuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei vastavalmistuneet DI:t nosta tuollaisia palkkoja. Suunnittelutyöstä voi saada jopa vain noin 2500/kk. 3000/kk aloituspalkka on melko korkea mihin tahansa hommaan.
Joku tämän hetken keskiarvo olisi mielenkiintoinen. Tek niitä välillä julkaisee, kyllä se reilusti yli 3000 oli joitakin vuosia sitten (itsekin olen DI, tosin jo vuosia sitten valmistunut). Oma alkupalkka oli yli 4000e, mutta oli hyvä työkin hyvässä firmassa, eli eipä nämä yksittäiset luvut mitään kerro.
En tiedä tilastoista mutta itsellä ja omassa tuttavapiirissä asiat on lähes päinvastoin, olen syntynyt 1982. Äiti teki pienellä palkalla siivoojan työtä ja isä graafinen painaja. Asuttiin pienellä paikkakunnalla pienessä asunnossa, ei ollut sitä mökkiäkään. Kaveritkin asuivat ahtaasti, ei tehty ulkomaan matkoja, ei ollut kännyköitä ja kaikenmaailman muita laitteita. Vanhemmat saivat muutama vuosi sitten maksettua asuntolainan pois, molemmat jääneet aikalailla heti sen jälkeen eläkkeelle. Molemmat vanhemmat monilapsisesta perheestä, mummolassa ei vielä 80 - 90 luvullakaan ollut edes sisävessaa ja talo noin 60 neliöa ja puolikylmä vinttitila, siellä olivat asuneet 8 lapsisen perheen kanssa. Eipä tuollainen tulisi nykypäivänä kuuloonkaan. Perintojä eivät ole saaneet kumpikaan vanhemmista, omilta vanhemmilta saattaa jäädä ehkä jotain.
No, puolison vanhemmilla (opettaja + sihteeri) on mökki mutta heilläkin vielä lainaa jäljellä sekä mökistä että talostaan, ovat tosin nuorempia kuin minun vanhempani.
Meillä on työpaikat, molemmilla vakituiset, asuntolaina saatiin miehen vanhempien takauksella ilman säästöjä. Töitä toki tehdään hulluna, itse kahtakin tällä hetkellä. Miehen vanhemmilta jää myös meille vamasti perintöä kun hän on ainoa lapsi, ovat jo nyt auttaneet meitä rahallisesti jonkun verran. Eletään omaan lapsuuteen nähden "varakasta" elämää, ollaan jo useampana vuonna putkeen käyty joka talvi parin viikon kaukomatkalla ja päälle muutama parikolme euroopanreissua/vuosi, itse käyn kosmetologilla ja kampaajalla, syödään vähintään kerran viikossa ravintolassa, harrastetaan mitä tykätään.. Ei tuollaisia lapsena juurikaan harrastettu, kerran saatettiin käydä koko lapsuusaikana tukholmassa ja joskus jossain mäkkärissä. Mies on käynyt vanhempiensa kanssa ihan teneriffalla saakka joskus 90-luvulla ja siitä puhuttiinkin sitten vielä monen vuoden päästä kun oli niin hienoa ja ihmeellistä.
Suurinosa meidän ikäluokan kavereista ja tuttavista elää samallalailla, monella on ainakin ensiasunto ostettuna, on rahaa matkustaa ja harrastaa. Joukossa on ihan perusduunareita ja sitten korkeammin koulutettujakin. Toki asuntojen hinnat on jyväskylässä ihan eri luokkaa kuin pääkaupunkiseudulla, esim me ostettiin 2010 silloin uudehko rivitalokolmio hyvämaineiselta alueelta hintaan 199 000, monella sinkkukaverilla on joku kerrostalokaksio keskustassa tai lähistöllä. Asuntolainaa jäljellä vielä iso siivu ja enemmänkin voitaisiin tietenkin maksaa mutta matkailu ja muu tärkeää. Lapsia ei tosin ole edes aikeissa hankkia, ei halua tinkiä elintasosta eikä omasta ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Ostovoima on tasaisesti noussut monta kymmentä vuotta. Nyt viimeiset 3-4 vuotta vasta laskenut.
Kun en nyt muista, miten ostovoima lasketaan, niin kysyn, otetaanko tässä asumiskustannukset huomioon?
Verrataanko missään koskaan ostovoimaa eri alueiden (vaikka eri läänien) välillä?
Työpaikkojen määräaikaisuus on oikeasti ongelma, jos mielii hankkia omistusasunnon. Pankit edellyttävät, että säästössä on tietty summa ja tulot ovat säännölliset. Nuoret eivät pysty säästämään, koska vuokrat ovat korkeat. MUTTA....en ole koskaan ymmärtänyt, miksi Helsinkiin opiskelemaan (tai töihin) tulevien nuorten on pakko asua juuri Helsingissä ja erityisesti keskustan liepeillä. Maksetaan 800 €/kk tai enemmänkin jostain 20 neliön kopista vanhassa lutikkatalossa Kalliossa ja valitetaan, kun on niin kallista, rahat ei riitä ja säästöön ei jää mitään. Keravalaiset ja kirkkonummelaiset Helsingissä opiskelevat nuoret nauravat partaansa, kun asuvat puolta halvemmalla. Kun suuret ikäluokat tulivat aikoinaan Helsinkiin opiskelemaan, he asuivat sukulaisten nurkissa tai alivuokralaisina. Sitä hieman nuoremmat asuivat soluasunnoissa ja kimppakämpissä. Nyt pitää olla yksiö tai kaksio, jossa ei asu muita, ja asunnon pitää sijaita Helsingin keskustassa.
En kuitenkaan syytä nuoria asiasta. Eivät he ole tottuneet elämänsä aikana sellaiseen, että keittiön ja kylpyhuoneen jakaisi joku muukin kuin perheenjäsen. Koko ajatus voi olla heille täysin vieras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vastavalmistuneet DI:t nosta tuollaisia palkkoja. Suunnittelutyöstä voi saada jopa vain noin 2500/kk. 3000/kk aloituspalkka on melko korkea mihin tahansa hommaan.
off-topiccina sen verran, että vilkaisin tuon jutun nuo laskut - joskus kauan sitten (~15v+-3) noita on laskettu urakalla, nyt noiden katsominen sai vain kyrpiintyneen väsyneen fiiliksen aikaiseksi tyyliin "niin noitakin hinkattiin ja hyöty tasan nolla"...
T: DI (ja amk-inssi ja sähköarskakin)
Ette selvästikään ole lukeneet ketjua läpi, tai sitten ette ole sisäistäneet siitä mitään. Kyse EI ole siitä, että elintasoa pitäisi saada helposti nostettua, vaan siitä, että työelämään kunnolla kiinni pääseminen on nykyään todella vaikeaa, joillekin jopa mahdotonta. Vakaata uraa on todella monien turha kuvitella saavuttavansa. TÄMÄ on se ongelma. Ostovoima on myös kutistunut, mutta tämänkin voisi hyväksyä joten kuten, jos vaan työelämä olisi edes vähän varmempaa. Miten ostat edes sen halvan pikkukaksion lähiöstä, tai hankit perheen, jos elämän täyttää pätkätöistä toiseen pomppiminen ja välissä jopa kuukausien työttömyysjaksot?
Ja turha yrittää väittää, että työelämä olisi ollut aina tällaista. Ei nimittäin ole, tutkittu juttu. Keskiluokan työt katoavat, samoin suuri osa matalapalkkatöistä. Vakituista työtä ei suuri osa saa välttämättä koskaan. Ja tämä muutos ei ole muutaman vuoden laman mittainen väliaikainen notkahdus, vaan pysyvä.