Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Älä pakota lasta syömään lautasta tyhjäksi KOSKAAN!
07.09.2016 |
Kommentit (42)
Minulla samat traumat. Sekä kotoa että koulusta. Pahimmillaan oksensin ja söin sitten sen oksennuksenkin.
Edelleenkin tulee yökkäysreaktio kalakeitosta, kesäkeitosta ja silakkalaatikosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole syömäpakkoa meillä. "Hyvä on jos tuolla pärjäät" ja kiitos ja hei. Ei ole myöskään "maistamispakkoa". En itsekään maista ruokaa joka näyttää ja haisee jollekin... Aika paljon laitan lapsen lemppareita, ja itselle mahdollisesti jotain muuta.
Miksi tehdä ruoasta valtataistelu, kuka siinä voittaa ja mitä?
Tuttujen lapsi oli vauvana alipainoinen ja kasvoi hitaasti. Neuvolan ja lääkärin tarkkailun takia itkettävät nyt lasta ilmeisesti lähes joka ruokailulla kun se ei heidän mielestään syö tarpeeksi. Pahaa tekee katsoa mutta puuttuakaan ei oikein voi, kun vanhemmat vetoavat siihen että lapsesta tulee kehityshäiriöinen jos se ei syö.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin kesällä leirintäalueen mökkikylässä muutama yö. Vastapäisessä mökissä oli perhe useamman lapsen kanssa. Olivat syöneet aamiaista terassilla, ja tiskejä kerätessään perheen äiti huomasi, että joltain lapselta oli jäänyt osa jogurttipurkista syömättä. Kailotti sitten niin että koko mökkikylä kuuli: "Kuka on jättänyt jogurttinsa syömättä? MEILLÄ EI RUOKAA HEITETÄ ROSKIIN!"
Voi hyvä jumala minkälaisia idiootteja maa päällään kantaa.
Khyl, ahdistuneisuushäiriö puhkesi minulla sen jälkeen kun ala-asteella jouduin jäämään ruokalaan yksin jonkun opettajan kanssa syömään tauon loputtua. Koska en olisi jaksanut/halunnut syödä loppuun mutta oli pakko. Sen seurauksena voin seuraavat 5 vuotta pahoin aina kun oli ruokailu tiedossa, sain siis aina ahdistuskohtauksen ennen syömistä. Tuon takia olin nuorena alipainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niin kovin kauaa sitten, 90-luvulla, kun aloitin peruskouluni, oli ihan arkipäivää että lautanen syötiin koulussa tyhjäksi. Eka- ja tokaluokkalaiset eivät saaneet edes itse annostella vaan keittiöntäti lappoi ruokaa lautaselle "ettei tule liikaa." Ei ollut kerta eikä kaksi kun istuin yksin ruokalassa maksalaatikon, piimälasin (jota oli pakko ottaa!), jopa joulukinkun äärellä ja pelottava täti käski syömään kaiken. Kylmä ruoka, parempi mieli?
En tule koskaan omaa lastani pakottamaan syömään lautasta tyhjäksi. Vanhemmat päättävät mitä syödään, lapsi päättäkööt itse, minkä verran.
En pakota syömään, ruokaa jää, jos jää. Lasten annokset lautasilla ovat muutenkin niin pieniä, ettei hävikkiä juuri tule. Ja tuleehan noita vahentuneita elintarvikkeita muutenkin nakeltua joskus menemään.
Ruokaa saa aina, kun on nälkä. Herkkuja rajoitan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No todellakin pakotan. Jos ottaa itse ruoan (jota ottaa vähän) mutta nirsoillesaan haluaa jättää puolikkaan jauhelihapihvin tai perunan. Lautanen tyhjäksi vaan.
Niin minutkin opetettiin ja ei ongelmia syömisen kanssa ja arvostan ruokaa. Mielestäni typerää jättää pieniä nökköjä. Kukaan ei liho siitä 30kg jos syö ruokalusikallisen sen päälle kun ei enää jaksaisi.
Eihän siitä ollutkaan kyse, vaan siitä että riistät lapseltasi kyvyn arvioida oma kylläisyytensä. Mitä ihmeen haittaa on heittää ne nököt pois???
Ruokaa ei heitetä menemään. Meillä lapsetkin sen oppii. Jos tekee mieli nirsoilla, niin silloin ei syödä mutta iltapalalla sitten.
Meillä sen nirsoilun huomaa eikä ruokaa ole ikinä niin paljon etteikö sitä jaksaisi syödä.Eli olet sadisti.
Höpö höpö. Ei se paljon ole haitannut kun normaalipainoisia, terveitä lapsia ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No todellakin pakotan. Jos ottaa itse ruoan (jota ottaa vähän) mutta nirsoillesaan haluaa jättää puolikkaan jauhelihapihvin tai perunan. Lautanen tyhjäksi vaan.
Niin minutkin opetettiin ja ei ongelmia syömisen kanssa ja arvostan ruokaa. Mielestäni typerää jättää pieniä nökköjä. Kukaan ei liho siitä 30kg jos syö ruokalusikallisen sen päälle kun ei enää jaksaisi.
Eihän siitä ollutkaan kyse, vaan siitä että riistät lapseltasi kyvyn arvioida oma kylläisyytensä. Mitä ihmeen haittaa on heittää ne nököt pois???
Ruokaa ei heitetä menemään. Meillä lapsetkin sen oppii. Jos tekee mieli nirsoilla, niin silloin ei syödä mutta iltapalalla sitten.
Meillä sen nirsoilun huomaa eikä ruokaa ole ikinä niin paljon etteikö sitä jaksaisi syödä.Eli olet sadisti.
Höpö höpö. Ei se paljon ole haitannut kun normaalipainoisia, terveitä lapsia ovat.
Syömishäiriöt puhkeavat teini-iässä. Et sitten osaa lukea tuota artikkelia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ole koskaan pakotettu syömään, mutta silti minulla on sen verran maalaisjärkeä, etten mene sotkemaan lapsen nälkämekanismia. En ole edes pakottanut istumaan pöydässä, jos se on tylsää. Lapsi on saanut ravata ympäri kämppää ja hakea joka kierroksella lusikallisen suuhun. Oppi kuitenkin riittävän ajoissa pöytätavoille ja syömään puikoillakin.
Pienestä asti lapsi on osannut säännöstellä syömisensä, edes karkkia tai muuta herkkua ei syö jos on kylläinen, eikä koskaan ole vetänyt mitään karkkiövereitä, vaikka meillä karkkia on saanut syödä vapaasti viikolla. Itse rohmuan omani jo samana päivänä kun on ostettu, mutta lapsi on pienestä asti ollut sellainen säästelijä, ikinä ei ole rohmunnut. Niin ihan jo tästäkin olen tajunnut, ettei pidä mennä sekaantumaan.
Toisaalta uskon tuohon vaikuttavan ihan vain luonteenkin. Sen huomaa omistakin lapsista, miten eri tavalla voivat suhtautua ruokiin. Jopa pöytätapojen ja esim. ihmisten huomoimisen uskotaan tulevan oppina vanhemmilta, mutta itse tiedän, että se on paljon enemmän kiinni ihmisen luonteesta. Vaikka kotona ei opetettaisi mitään tapoja ja huomioimisia, herkkäsieluinen tekee niin aivan omasta keksinnöstään ja tahdostaan. Vaikka kotona opetettaisiin miten, villisieuluinen ei vain kiinnostu ja muista mokomia luonteelleen vieraita herkkiä asioita.
Ala-asteella opettaja istui vieressäni niin kauan että olin syönyt lautasen tyhjäksi. Siinä itkin varmaan tunnin, kunnes heitin lautasen maahan ja lähdin juosten pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No todellakin pakotan. Jos ottaa itse ruoan (jota ottaa vähän) mutta nirsoillesaan haluaa jättää puolikkaan jauhelihapihvin tai perunan. Lautanen tyhjäksi vaan.
Niin minutkin opetettiin ja ei ongelmia syömisen kanssa ja arvostan ruokaa. Mielestäni typerää jättää pieniä nökköjä. Kukaan ei liho siitä 30kg jos syö ruokalusikallisen sen päälle kun ei enää jaksaisi.
"Niin minutkin opetettiin..."
Että inhoan tuota lausetta. Pitääkö asiat siirtää eteenpäin sen vuoksi.Se toimi, niin miksi en tekisi samoin? Ja mikä kymmenen vuotias tulee täyteen yhdestä perunasta ja jauhelihapihvistä? Nirsoilua en siedä. Istukoon pöydässä vaan.
Voi harmi, kun en sattunut syntymään sinun tyttäreksesi. Meillä olisi ollut paljon opetettavaa toisillemme.
Kukaan ei koskaan ole saanut minua koskaan pakotettua syömään nakkia. Tai edes haukkausta lenkkimakkarasta. Nyt olen jo aikuinen ja luonnollisestikin kasvissyöjä. Tai v*tun nirso.
Vierailija kirjoitti:
Tuttujen lapsi oli vauvana alipainoinen ja kasvoi hitaasti. Neuvolan ja lääkärin tarkkailun takia itkettävät nyt lasta ilmeisesti lähes joka ruokailulla kun se ei heidän mielestään syö tarpeeksi. Pahaa tekee katsoa mutta puuttuakaan ei oikein voi, kun vanhemmat vetoavat siihen että lapsesta tulee kehityshäiriöinen jos se ei syö.
Moni vanhempien vääristynyt käytös lasta kohtaan kumpuaa neuvolan, päiväkodin tai opettajan vääristyneestö omasta mielipiteestä ja luulosta, jonka on ilmaissut vanhemmille "huolenaan". Tähän olisi todellakin syytä kiinnitää huomiota enemmän. Moni perhe on alkanut vajota alas ja muuttua eripuraiseksi, kun päiväkodin opettaja on ilmaissut oman metsään menevän mielipiteensä. Liian paljon vanhempia vahditaan ja arvostellaan, usein täysin henkilökohtaisin asentein ja luuloin. Vanhemmat, jotka ovat kasvaneet kunnioittamaan tai pelkäämään asiantuntijuutta, menevät tällaisesta vain sekaisin eivätkä osaa enää luottaa siihen omaan tietoon ja tunteeseen omasta elämästään, joka olisi ihan hyvin ilman muiden puuttumisia ja sähläämisiä.
hieman ohi asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pitäisi olla niin auktoriteettiuskoinen.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi äitini ei pakottanut syömään jos en halunnut syödä. Koulussa sitten koitettiinkin pakottaa syömään sellaista ruokaa, josta en pitänyt. Istutaan kuulemma niin pitkään, että olen syönyt. Eipä loppunut minulta sisu ennen opettajaa. Yhtään kokonaista laitosperunaa en ole eläessäni syönyt ja takana kuitenkin ala-aste, yläaste, lukio ja yliopisto. Perunamuusi kyllä uppoaa ja kunnolla tehdyt perunat.
Minä syön niin paljon kuin tekee mieli ja sitten kun tulee stoppi, niin lopetan välittömästi. Ihan sama, vaikka lautasella on vain yksi viipale kurkkua, niin sitä en enää suuhuni laita jos ei tee mieli.
Minun ala-asteen rehtori pakotti usein syömään lautasen tyhjäksi. Siellä minä ruokalassa hänen kanssaan istuin itkien kun muut oli jo lähteneet luokkiin. Ei hyvä muisto.
Just tänään "pakotin". Tai kerroin, että jos on niin täynä ettei jaksa syödä puolikasta kauhallista italianpataa (pojan yksi herkuista) ei myöskään jaksa syödä jälkiruuaksi tarkoitettua lappapuuroa. Meni alas tovin venkoiltuaan, ja söi vielä ison lautasellisen sitä puuroakin. Ihan omasta halustaan
Jokin nirppuilijakausi on nyt alkanut, kun mikään ei kelpaa.. Yleensä en kyllä anna mitään ehtoja, jos ei syö niin voi voi, syö sitten seuraavalla aterialla mutta jälkkäripäivinä on syötävä ruokaaki, siittä en tingi.
Minä jätän aina ruokaa. Ihan vaan koska vihdoin voin.
Lappapuuro okei. Jokin tosi juntti.
Alue: Aihe vapaa
Eli olet sadisti.