Lue keskustelun säännöt.
Äiti sairastaa vs isä sairastaa
07.09.2016 |
Kun tämän talouden isä sairastaa, hän makaa sohvalla ja katsoo telkkaa tai istuu tietokoneen ääressä. Minä hoidan lasta, pesen pyykit, imuroin lattialta hiekat mitä koirat kantaa sisään, kokkaan ja siivoan keittiön, sekä käytän koirat hänen vuorollaan. Luonnollisesti, onhan hän kipeä ja sairaan tulee levätä.
Nyt minä olen vuorostani kipeänä ja keittiö on räjähtänyt kun tiskeihin ei ole koskettu, ruoka on ollut sitä mitä minä olen kokannut, lattiat täynnä hiekkaa ja lapsi työnnetään pois siitä huoneesta missä mies on. Pyykkejä ei ole tarvinnut pestä, mutta niitä ei ole edes pyykkikoriin kerätty lattialta, vaan niitä löytyy pesäkkeinä tietoneen ja sängyn alta... Koirat on kyllä käytetty mun vuorolla.
En yleistä, eivät kaikki miehet näin käyttäydy, mutta tässä hetkellä, kun raivasin pyörryttämisestä huolimatta keitiön puhtaammaksi, jottei ötökät ala hyppiä pöydällä ja mies selaa puhelintaan makuuhuoneessa, koska oli niin rankka työpäivä, tulee miettineeksi onko tätä muillakin ja niillä jolla ei, onko puoliso alusta asti oma-aloitteisesti ottanut vastuun arjen pyörittämisestä toisen ollessa sairaana vai mitä helvettiä olette onnistunut tekemään jotta ei tarvi aikuista ihmistä tarvi rukoilla auttamaan arjessa kun seistessäkin meinaa pyörtyä.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Ei voi muuta sanoo, kuin hyi he*vetti! Miksi alistutte tuollaiseen touhuun? Minkälainen nainen ottaa puolisokseen sellaisen miehen, joka ei sen vertaa välitä, että hoitaisi kodin kun toinen sairastaa? Ja vielä lisäännytte niiden kanssa... Yök!
Kodinhoitaminen ei ole missään määrin pakollista sairaana. Kynttiläkuppeja ehtii siirtelemään paranemisen jälkeen, ja syysverhojen värin miettiminenkin taitaa olla tältä vuodelta jo tehtynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni yritti tätä. Mutta sattuipa niin että olin itse ensin kipeänä. Minun piti tehdä ruokaa ja keittiö oli sotkuinen. Kun mies sairastui, en antanut armoa. Oli hänen tiskivuoronss joten tiskatkoon, minä ripustin viimeksi pyykit-hänen vuoronsa nyt. En antanut nukkua koko päivää (laitoin patjan tuulettumaan ulos niin ei voinut mennä unille) Valitti kyllä vähän, mutts kun muistitin mitä minä tein ollessani kipeä, olikin hiljaa :D
Onko tuollainen mielestäsi hyvä parisuhde, jossa nokitaan toista ja koko ajan lasketaan että vaakakupit on varmasti tasan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse mahdollistatte tuon käyttäytymisen. Miksi alatte siivoamaan sairaana!? Pyydätte (tai käskette) sen ukkonne siivoamaan!
Samanlainen oikeus teilläkin on levätä sairaana. Ottakaa se käyttöön.
Ja kun aina auta se pyytäminen ja käskeminen aiheuttaa taas riitaa. Siksi ihmettelinkin että mitä tilanteessa voi tehdä ettei tarttisin anoa ja riidellä toista toimimaan vastuullisen aikuisen tavoin.
-ap
Oletko kokeillut sellaista vanhanaikaista keinoa kuin keskusteleminen? Puhu asiasta miehellesi rauhallisesti, syyttämättä, kiivastumatta, ruikuttamatta. Kysy häneltä miksi hän ei omasta mielestään ole velvollinen jakamaan kodin töitä. Kysy myös miksi hän ajattelee, että sinun pitäisi jopa sairaana hoitaa kaikki asiat. Jos hän vastaa, että ne on naisen tehtäviä, tai että häntä ei kiinnosta vaikka lapsi on nälkäinen, sehän kertoo sinulle aika paljon miehesi ajatusmaailmasta muutenkin, ja voit harkita, onko sellainen mies ylipäänsä se, jonka kanssa haluat jakaa elämäsi.
Älä ole marttyyri vaan avaa suusi. Pyydä miestä ottamaan vastuuta tai mikä tärkeämpää kerro konkreettisesti mitä pitää tehdä jos ei muuten ymmärrä. Kerro ainakin tärkeimmät asiat, mitä tulee hoitaa.
Miksi olet antanut/päästänyt tilanteen tuollaiseksi? Mies ei varmaan ymmärtä tekevänsä mitään "väärin" kun ongelma on että ei siis ilmeisesti tee mitään. Parisuhteessa kuuluu pitää tarvittaessa huolta toisesta ja perhettä pidetään yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi muuta sanoo, kuin hyi he*vetti! Miksi alistutte tuollaiseen touhuun? Minkälainen nainen ottaa puolisokseen sellaisen miehen, joka ei sen vertaa välitä, että hoitaisi kodin kun toinen sairastaa? Ja vielä lisäännytte niiden kanssa... Yök!
Kodinhoitaminen ei ole missään määrin pakollista sairaana. Kynttiläkuppeja ehtii siirtelemään paranemisen jälkeen, ja syysverhojen värin miettiminenkin taitaa olla tältä vuodelta jo tehtynä.
Olet aivan oikeassa.
Kenenkään ei tarvitse syödä mitään, jos joku on sairaana. Lapset pärjäävät useita päivänä nälkäisinä ja ainakin jonkin aikaa janoisina. Mahdolliset haavat voi tyrehdyttää vessapaperilla, jos sitä on vielä.
Koira voi aivan hyvin tehdä tarpeensa olohuoneen matolle tai ehkä sohvannurkkaan.
Vaatteita voi hyvin kääntää, jos ne ovat likaantuneita eikä ketään häiritse sängyllä oleva oksennuskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ap:lle: kerrot ettet haluaisi heittä parin vuosikymmenen suhdetta romukoppaan koska mies on muuten hellä ja huomioiva. Sitten kun kuvailet arkeasi, niin selviää että sinä teet teillä kaikki kotityöt ja hoidat lapsen, eikä mies huomioi sinua edes sairaana sen vertaa että antaisi sinun levätä.
Missä tuo miehen hellyys ja huomioiminen siis ilmenee?
Tätä minäkin ihmettelen. Minulle tuollainen huomioiminen ja hellyys tarkoittaa nimenomaan sitä, että arki sen toisen kanssa on mukavaa ja sujuu. Huomioi toista esim tekemällä tälle voileivän kun tällä on nälkä ja muuta tällaista ihna pientä ja arkista. Siis että siinä päivittäisessää elämässä osoittaa, että välittää toisesta ja haluaa tämän voivan hyvin. Jotkun vuosipäivänä ostetut ruusupuskat, helyt ja ravintolaillat on aivan yhdentekeviä jos se perusarki ei suju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi muuta sanoo, kuin hyi he*vetti! Miksi alistutte tuollaiseen touhuun? Minkälainen nainen ottaa puolisokseen sellaisen miehen, joka ei sen vertaa välitä, että hoitaisi kodin kun toinen sairastaa? Ja vielä lisäännytte niiden kanssa... Yök!
Kodinhoitaminen ei ole missään määrin pakollista sairaana. Kynttiläkuppeja ehtii siirtelemään paranemisen jälkeen, ja syysverhojen värin miettiminenkin taitaa olla tältä vuodelta jo tehtynä.
Olet aivan oikeassa.
Kenenkään ei tarvitse syödä mitään, jos joku on sairaana. Lapset pärjäävät useita päivänä nälkäisinä ja ainakin jonkin aikaa janoisina. Mahdolliset haavat voi tyrehdyttää vessapaperilla, jos sitä on vielä.
Koira voi aivan hyvin tehdä tarpeensa olohuoneen matolle tai ehkä sohvannurkkaan.
Vaatteita voi hyvin kääntää, jos ne ovat likaantuneita eikä ketään häiritse sängyllä oleva oksennuskaan.
Minäkin nauroin kynttiläkuppi-inisijää, joka ei pysty käsittämään henkisesti teininä, millaista perhe-elämä on. Lapsista on pakko huolehtia ja osa kotitöistä on pakko tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi muuta sanoo, kuin hyi he*vetti! Miksi alistutte tuollaiseen touhuun? Minkälainen nainen ottaa puolisokseen sellaisen miehen, joka ei sen vertaa välitä, että hoitaisi kodin kun toinen sairastaa? Ja vielä lisäännytte niiden kanssa... Yök!
Kodinhoitaminen ei ole missään määrin pakollista sairaana. Kynttiläkuppeja ehtii siirtelemään paranemisen jälkeen, ja syysverhojen värin miettiminenkin taitaa olla tältä vuodelta jo tehtynä.
Olet aivan oikeassa.
Kenenkään ei tarvitse syödä mitään, jos joku on sairaana. Lapset pärjäävät useita päivänä nälkäisinä ja ainakin jonkin aikaa janoisina. Mahdolliset haavat voi tyrehdyttää vessapaperilla, jos sitä on vielä.
Koira voi aivan hyvin tehdä tarpeensa olohuoneen matolle tai ehkä sohvannurkkaan.
Vaatteita voi hyvin kääntää, jos ne ovat likaantuneita eikä ketään häiritse sängyllä oleva oksennuskaan.
Ohhoh...taidat tosiaan kerjätä sitä marttyyrikruunua itsellesi... Siis ihanko todella teillä käydään sinun sairastaessasi tämäntyylinen keskustelu:
Sinä: Pertti, voitko tehdä ruuan? Minulla on kuumetta ja huono-olo..
Pertti: Täh?
Sinä: Niin että voitko tehdä ruuan, minulla on huono olo. Tee vaikka makaronilaatikkoa.
Pertti: No en tod. Meen pelaan.
Sinä: Okei, no sitten täytyy tilata vaikka pitsat koska minä en jaksa.
Pertti: No et tod. Maksaa! Tee ite se makaronilaatikko.
Ja sinä kutsut miestäsi helläksi ja huomioivaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi muuta sanoo, kuin hyi he*vetti! Miksi alistutte tuollaiseen touhuun? Minkälainen nainen ottaa puolisokseen sellaisen miehen, joka ei sen vertaa välitä, että hoitaisi kodin kun toinen sairastaa? Ja vielä lisäännytte niiden kanssa... Yök!
Kodinhoitaminen ei ole missään määrin pakollista sairaana. Kynttiläkuppeja ehtii siirtelemään paranemisen jälkeen, ja syysverhojen värin miettiminenkin taitaa olla tältä vuodelta jo tehtynä.
Olet aivan oikeassa.
Kenenkään ei tarvitse syödä mitään, jos joku on sairaana. Lapset pärjäävät useita päivänä nälkäisinä ja ainakin jonkin aikaa janoisina. Mahdolliset haavat voi tyrehdyttää vessapaperilla, jos sitä on vielä.
Koira voi aivan hyvin tehdä tarpeensa olohuoneen matolle tai ehkä sohvannurkkaan.
Vaatteita voi hyvin kääntää, jos ne ovat likaantuneita eikä ketään häiritse sängyllä oleva oksennuskaan.
Voi luoja mitä vinkumista. Jos olisin miehesi, olisin jo lähtenyt kävelemään aikoja sitten.
Ihanko oikeasti lapsesi eivät saa isältään ruokaa ja juomaa, jos sinä olet sairaana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi muuta sanoo, kuin hyi he*vetti! Miksi alistutte tuollaiseen touhuun? Minkälainen nainen ottaa puolisokseen sellaisen miehen, joka ei sen vertaa välitä, että hoitaisi kodin kun toinen sairastaa? Ja vielä lisäännytte niiden kanssa... Yök!
Kodinhoitaminen ei ole missään määrin pakollista sairaana. Kynttiläkuppeja ehtii siirtelemään paranemisen jälkeen, ja syysverhojen värin miettiminenkin taitaa olla tältä vuodelta jo tehtynä.
Olet aivan oikeassa.
Kenenkään ei tarvitse syödä mitään, jos joku on sairaana. Lapset pärjäävät useita päivänä nälkäisinä ja ainakin jonkin aikaa janoisina. Mahdolliset haavat voi tyrehdyttää vessapaperilla, jos sitä on vielä.
Koira voi aivan hyvin tehdä tarpeensa olohuoneen matolle tai ehkä sohvannurkkaan.
Vaatteita voi hyvin kääntää, jos ne ovat likaantuneita eikä ketään häiritse sängyllä oleva oksennuskaan.
Ohhoh...taidat tosiaan kerjätä sitä marttyyrikruunua itsellesi... Siis ihanko todella teillä käydään sinun sairastaessasi tämäntyylinen keskustelu:
Sinä: Pertti, voitko tehdä ruuan? Minulla on kuumetta ja huono-olo..
Pertti: Täh?
Sinä: Niin että voitko tehdä ruuan, minulla on huono olo. Tee vaikka makaronilaatikkoa.
Pertti: No en tod. Meen pelaan.
Sinä: Okei, no sitten täytyy tilata vaikka pitsat koska minä en jaksa.
Pertti: No et tod. Maksaa! Tee ite se makaronilaatikko.Ja sinä kutsut miestäsi helläksi ja huomioivaksi?
Kenen elämää sinä kuvasit? Omaasiko?
Kynttiläkuppikimittäjä pitänee itseään hauskana, mutta hänen kommenttinsa ovat aina täysin naurettavia. Jotkin kotityöt on PAKKO tehdä. Kuten ruoanlaitto, jos perheessä on lapsia.
Mukavaa tietenkin, jos hänen sinkkutaloudessaan vaihdetaan kuumeisena ja miesflunssaisena (HAHAHHAA!) verhot ja kiinnitetään vielä pieni mieli kynttilläkuppeihin, mutta valtaosassa perheitä tuollaista en tee kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi muuta sanoo, kuin hyi he*vetti! Miksi alistutte tuollaiseen touhuun? Minkälainen nainen ottaa puolisokseen sellaisen miehen, joka ei sen vertaa välitä, että hoitaisi kodin kun toinen sairastaa? Ja vielä lisäännytte niiden kanssa... Yök!
Kodinhoitaminen ei ole missään määrin pakollista sairaana. Kynttiläkuppeja ehtii siirtelemään paranemisen jälkeen, ja syysverhojen värin miettiminenkin taitaa olla tältä vuodelta jo tehtynä.
Olet aivan oikeassa.
Kenenkään ei tarvitse syödä mitään, jos joku on sairaana. Lapset pärjäävät useita päivänä nälkäisinä ja ainakin jonkin aikaa janoisina. Mahdolliset haavat voi tyrehdyttää vessapaperilla, jos sitä on vielä.
Koira voi aivan hyvin tehdä tarpeensa olohuoneen matolle tai ehkä sohvannurkkaan.
Vaatteita voi hyvin kääntää, jos ne ovat likaantuneita eikä ketään häiritse sängyllä oleva oksennuskaan.
Voi luoja mitä vinkumista. Jos olisin miehesi, olisin jo lähtenyt kävelemään aikoja sitten.
Ihanko oikeasti lapsesi eivät saa isältään ruokaa ja juomaa, jos sinä olet sairaana?
H i d a s s e l i t y s: kyseessä oli ivallinen kommentti palstanipottajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi muuta sanoo, kuin hyi he*vetti! Miksi alistutte tuollaiseen touhuun? Minkälainen nainen ottaa puolisokseen sellaisen miehen, joka ei sen vertaa välitä, että hoitaisi kodin kun toinen sairastaa? Ja vielä lisäännytte niiden kanssa... Yök!
Kodinhoitaminen ei ole missään määrin pakollista sairaana. Kynttiläkuppeja ehtii siirtelemään paranemisen jälkeen, ja syysverhojen värin miettiminenkin taitaa olla tältä vuodelta jo tehtynä.
Olet aivan oikeassa.
Kenenkään ei tarvitse syödä mitään, jos joku on sairaana. Lapset pärjäävät useita päivänä nälkäisinä ja ainakin jonkin aikaa janoisina. Mahdolliset haavat voi tyrehdyttää vessapaperilla, jos sitä on vielä.
Koira voi aivan hyvin tehdä tarpeensa olohuoneen matolle tai ehkä sohvannurkkaan.
Vaatteita voi hyvin kääntää, jos ne ovat likaantuneita eikä ketään häiritse sängyllä oleva oksennuskaan.
Ohhoh...taidat tosiaan kerjätä sitä marttyyrikruunua itsellesi... Siis ihanko todella teillä käydään sinun sairastaessasi tämäntyylinen keskustelu:
Sinä: Pertti, voitko tehdä ruuan? Minulla on kuumetta ja huono-olo..
Pertti: Täh?
Sinä: Niin että voitko tehdä ruuan, minulla on huono olo. Tee vaikka makaronilaatikkoa.
Pertti: No en tod. Meen pelaan.
Sinä: Okei, no sitten täytyy tilata vaikka pitsat koska minä en jaksa.
Pertti: No et tod. Maksaa! Tee ite se makaronilaatikko.Ja sinä kutsut miestäsi helläksi ja huomioivaksi?
Kenen elämää sinä kuvasit? Omaasiko?
Kynttiläkuppikimittäjä pitänee itseään hauskana, mutta hänen kommenttinsa ovat aina täysin naurettavia. Jotkin kotityöt on PAKKO tehdä. Kuten ruoanlaitto, jos perheessä on lapsia.
Mukavaa tietenkin, jos hänen sinkkutaloudessaan vaihdetaan kuumeisena ja miesflunssaisena (HAHAHHAA!) verhot ja kiinnitetään vielä pieni mieli kynttilläkuppeihin, mutta valtaosassa perheitä tuollaista en tee kukaan.
Siinä toisessa lauseessa kysyttiin, että "ihanko totta TEILLÄ käydään sinun sairastaessasi tällainen keskustelu?"
Jotkut kotityöt on tosiaan pakko tehdä mutta miksei niitä siis voi tehdä se terveenä oleva osapuoli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ap:lle: kerrot ettet haluaisi heittä parin vuosikymmenen suhdetta romukoppaan koska mies on muuten hellä ja huomioiva. Sitten kun kuvailet arkeasi, niin selviää että sinä teet teillä kaikki kotityöt ja hoidat lapsen, eikä mies huomioi sinua edes sairaana sen vertaa että antaisi sinun levätä.
Missä tuo miehen hellyys ja huomioiminen siis ilmenee?
Ennen ei ollutkaan ongelmia... Siksi kai olenkin ymmälläni tästä tilanteesta... Ja surullista on, miten vaikealta tämä kysymys tämän hetkisessä tilanteessa onkaan vastata...
Olen kohta varmaan viisi minuuttia miettinyt vastausta ja tuntuu ikuisuudelta...
Keskustelee ja halaa, rakastaa lastaan yli kaiken. Hellyyttä löytyy kosketuksin ja halauksien muodossa, myös intiiminpää puolta löytyy ja sujuu. Huolehtii kodin taloudellisesta kunnosta ja turvallisuudesta ja elektroniikan kunnosta. Esimerkkinä kun meillä kävi rosvot, näki miten ahdistuin pelosta ja hankki kotiin kamerat ja muita turvajuttuja. Itse olisin tyytynyt pesäpallomailaan.
Se mikä mättää, on nuo arjen tylsät asiat, kuten siivous ja kokkaaminen. Jättäisi tekemättä, mutta valittaa kun on sotkuista tai kun ei ole ruokaa.
Voiko ap vastata siihen että miten se mies on huomioiva ja hellä ja mitä sellaista siinä on että ei kannata erota. Minä en kertomasi perusteella keksi yhtään ainutta syytä, että miksi tuollaisesta miehestä kannattaisi pitää kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys ap:lle: kerrot ettet haluaisi heittä parin vuosikymmenen suhdetta romukoppaan koska mies on muuten hellä ja huomioiva. Sitten kun kuvailet arkeasi, niin selviää että sinä teet teillä kaikki kotityöt ja hoidat lapsen, eikä mies huomioi sinua edes sairaana sen vertaa että antaisi sinun levätä.
Missä tuo miehen hellyys ja huomioiminen siis ilmenee?
Ennen ei ollutkaan ongelmia... Siksi kai olenkin ymmälläni tästä tilanteesta... Ja surullista on, miten vaikealta tämä kysymys tämän hetkisessä tilanteessa onkaan vastata...
Olen kohta varmaan viisi minuuttia miettinyt vastausta ja tuntuu ikuisuudelta...
Keskustelee ja halaa, rakastaa lastaan yli kaiken. Hellyyttä löytyy kosketuksin ja halauksien muodossa, myös intiiminpää puolta löytyy ja sujuu. Huolehtii kodin taloudellisesta kunnosta ja turvallisuudesta ja elektroniikan kunnosta. Esimerkkinä kun meillä kävi rosvot, näki miten ahdistuin pelosta ja hankki kotiin kamerat ja muita turvajuttuja. Itse olisin tyytynyt pesäpallomailaan.
Se mikä mättää, on nuo arjen tylsät asiat, kuten siivous ja kokkaaminen. Jättäisi tekemättä, mutta valittaa kun on sotkuista tai kun ei ole ruokaa.
Oletko yrittänyt keskustella miehen kanssa ja kertoa suoraan nämä tänne kirjoittamasi ajatukset? Kysyt mieheltä että millaisena hän näkee teidän perheen arjen ja kotitöiden jakatumisen. Kerrot suoraan että sinä et jaksa enää tätä teidän arkea tällaisena kuin se nyt on. Koet että kotityöt jää täysin sinun vastuullesi etkä pysty edes sairastamaan rauhassa. Eli jotain täytyy muuttua.
Ei kai tuohon mitään viisastenkiveä ole vaan nuo asiat on vain sovittava, että miten se arki hoidetaan. Pelaaminen ja muu oma aika on myös tärkeää kummallekin osapuolelle, mutta kotia ja parisuhdetta ei voi niiden vuoksi laiminlyödä.
Onneksi tässä topikissa ei taas yhtään yleistetä miesten kohdalla mitään 😉. Jos naisista yleistää yhtään mitään, niin alkaa kauhea raivo, että ei saa yleistää, jokainen nainen on yksilö. Miehet ja muut sensijaan ovat tämän säännön ulkopuolella...
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tässä topikissa ei taas yhtään yleistetä miesten kohdalla mitään 😉. Jos naisista yleistää yhtään mitään, niin alkaa kauhea raivo, että ei saa yleistää, jokainen nainen on yksilö. Miehet ja muut sensijaan ovat tämän säännön ulkopuolella...
Miesvihapalstalla on miesvihapalstan jutut. Mies on vastuuton paska, kun ei noudata naisen itse itsensä kanssa sopimaa siivoustapaa ja -määritystä.
Vierailija kirjoitti:
Kun tämän talouden isä sairastaa, hän makaa sohvalla ja katsoo telkkaa tai istuu tietokoneen ääressä. Minä hoidan lasta, pesen pyykit, imuroin lattialta hiekat mitä koirat kantaa sisään, kokkaan ja siivoan keittiön, sekä käytän koirat hänen vuorollaan. Luonnollisesti, onhan hän kipeä ja sairaan tulee levätä.
Nyt minä olen vuorostani kipeänä ja keittiö on räjähtänyt kun tiskeihin ei ole koskettu, ruoka on ollut sitä mitä minä olen kokannut, lattiat täynnä hiekkaa ja lapsi työnnetään pois siitä huoneesta missä mies on. Pyykkejä ei ole tarvinnut pestä, mutta niitä ei ole edes pyykkikoriin kerätty lattialta, vaan niitä löytyy pesäkkeinä tietoneen ja sängyn alta... Koirat on kyllä käytetty mun vuorolla.
En yleistä, eivät kaikki miehet näin käyttäydy, mutta tässä hetkellä, kun raivasin pyörryttämisestä huolimatta keitiön puhtaammaksi, jottei ötökät ala hyppiä pöydällä ja mies selaa puhelintaan makuuhuoneessa, koska oli niin rankka työpäivä, tulee miettineeksi onko tätä muillakin ja niillä jolla ei, onko puoliso alusta asti oma-aloitteisesti ottanut vastuun arjen pyörittämisestä toisen ollessa sairaana vai mitä helvettiä olette onnistunut tekemään jotta ei tarvi aikuista ihmistä tarvi rukoilla auttamaan arjessa kun seistessäkin meinaa pyörtyä.
Sen siitä saa, kun ottaa treffeillä tarjoilijan, eikä tasa-arvoista miestä.
Kysymys ap:lle: kerrot ettet haluaisi heittä parin vuosikymmenen suhdetta romukoppaan koska mies on muuten hellä ja huomioiva. Sitten kun kuvailet arkeasi, niin selviää että sinä teet teillä kaikki kotityöt ja hoidat lapsen, eikä mies huomioi sinua edes sairaana sen vertaa että antaisi sinun levätä.
Missä tuo miehen hellyys ja huomioiminen siis ilmenee?