Äiti sairastaa vs isä sairastaa

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tässä topikissa ei taas yhtään yleistetä miesten kohdalla mitään 😉. Jos naisista yleistää yhtään mitään, niin alkaa kauhea raivo, että ei saa yleistää, jokainen nainen on yksilö. Miehet ja muut sensijaan ovat tämän säännön ulkopuolella...

Luitko ketjua alusta asti? Johan ap kirjoitti aloituksessa että ei tarkoita että kaikki miehet olisivat tällaisia , halusi vaan löytää kohtalotovereita. Myös ensimmäisen parin sivun kommenteissa vastaillaan, että oma mies ei ole tuollainen.

Huh, jos mies ei keskustelusta ymmärrä että jotain on pielessä niin mä varmaan joku kerta tilaisin sen rahoilla kotiin siivoojan ja sopisin sen kanssa että siivoaa kun ollaan kotona molemmat. Istuisin sohvalla vaikka lukemassa ihan normaalisti.

Tilaisin myös ruokaa itselleni jonkun vaikka foodoran tai vastaavan kuljetuspalvelun kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi muuta sanoo, kuin hyi he*vetti! Miksi alistutte tuollaiseen touhuun? Minkälainen nainen ottaa puolisokseen sellaisen miehen, joka ei sen vertaa välitä, että hoitaisi kodin kun toinen sairastaa? Ja vielä lisäännytte niiden kanssa... Yök!

Kodinhoitaminen ei ole missään määrin pakollista sairaana. Kynttiläkuppeja ehtii siirtelemään paranemisen jälkeen, ja syysverhojen värin miettiminenkin taitaa olla tältä vuodelta jo tehtynä.

Olet aivan oikeassa. 

Kenenkään ei tarvitse syödä mitään, jos joku on sairaana. Lapset pärjäävät useita päivänä nälkäisinä ja ainakin jonkin aikaa janoisina. Mahdolliset haavat voi tyrehdyttää vessapaperilla, jos sitä on vielä. 

Koira voi aivan hyvin tehdä tarpeensa olohuoneen matolle tai ehkä sohvannurkkaan.

Vaatteita voi hyvin kääntää, jos ne ovat likaantuneita eikä ketään häiritse sängyllä oleva oksennuskaan.

Ohhoh...taidat tosiaan kerjätä sitä marttyyrikruunua itsellesi... Siis ihanko todella teillä käydään sinun sairastaessasi tämäntyylinen keskustelu:

Sinä: Pertti, voitko tehdä ruuan? Minulla on kuumetta ja huono-olo..

Pertti: Täh?

Sinä: Niin että voitko tehdä ruuan, minulla on huono olo. Tee vaikka makaronilaatikkoa.

Pertti: No en tod. Meen pelaan.

Sinä: Okei, no sitten täytyy tilata vaikka pitsat koska minä en jaksa.

Pertti: No et tod. Maksaa! Tee ite se makaronilaatikko.

Ja sinä kutsut miestäsi helläksi ja huomioivaksi?

Aika kärjistettyä, mutta suuntaa antava.

Enemmän näin..

Mies: lapsen vaippa haisee, vaihdakko sen kun mä oon niin kipee *makaa sohvalla*

Vaimo: joo pitää vaihtaa *lähtee vaihtamaan samantien koska vauvan peppu alkaa herkästi punoittamaan ja kipeytyy jos kakka hautuu jonkinkaan aikaa*

M: vaimo, mulla on hirvee jano, toisikko mulle vettä? *keittiö vieressä, muutaman metrin päässä sohvasta*

V: etkö voi hakea itse, ollaan just lapsen kanssa potalla? *toisella puolella taloa*

M: mut kun on kauhee jano.. Meneekö kauan?

V: no jonkin aikaa. Joko ootat tai haet itse *mies huokaa syvään ja raahautuu hakemaan veden*

Vaimo kipeänä...

V: lapsen vaippa haisee, voisitko sä vaihtaa sen?

*mies ynähtää tietoneen ääreltä* m: juu juu, hetki.

Menee vartti. Lapsi itkee jo vaippaansa.

V:mies, se vaippa. Muuten se peppu alkaa punertuun

M: onko pakko, mulla on nyt kiire? Etkö sä voisi vaihtaa? *äänessä on ärtynyt sävy kun taas on tekeminen keskeytynyt*

V: pakko se on vaihtaa ja mä oon kipeä. Etkö nyt voisi tulla vaihtamaan sen? *ovi avautuu ja mies astelee tömisten sisään, nappaa lapsen kainaloon kuin myrskyn merkki. No, ainakin vaippa tulee vaihdetuksi.*

*kello lähestyy neljää ja lapsi itkee. Mies työntää lapsen pois huoneestaan ja laittaa oven kiinni, palaa tietokoneen ääreen.

V: mies, lapsella on nälkä, voisitko antaa sille ruuan?

M: en mä ehdi, anna sä tällä(kin) kertaa.

V: mua särkee joka paikkaa, etkö oikeesti voisi antaa sitä ruokaa?

M: mä just kirjoitan tätä sähköpostia, en ehdi nyt

Ja tilanne jatkuu joko niin että alamme riitelemään onko mahdollista jättää se sähköposti odottamaan jotta lapsi saa ruokaa ja mies lopulta ärtyneenä keskeyttää touhunsa ja ruokkii lapsen. Tai minä jätän asian siihen ja menen itse ruokkimaan lapsen.

Ruoka juttu menee enemmänkin, että lopuksi mies älähtää että hakee itselleen sitten kebabin pelin jälkeen, mutta on kyllä niin vittumaista, kun menee niin paljon rahaa nykyisin noutoruokaan.

Vierailija kirjoitti:

Kun tämän talouden isä sairastaa, hän makaa sohvalla ja katsoo telkkaa tai istuu tietokoneen ääressä. Minä hoidan lasta, pesen pyykit, imuroin lattialta hiekat mitä koirat kantaa sisään, kokkaan ja siivoan keittiön, sekä käytän koirat hänen vuorollaan. Luonnollisesti, onhan hän kipeä ja sairaan tulee levätä.

Nyt minä olen vuorostani kipeänä ja keittiö on räjähtänyt kun tiskeihin ei ole koskettu, ruoka on ollut sitä mitä minä olen kokannut, lattiat täynnä hiekkaa ja lapsi työnnetään pois siitä huoneesta missä mies on. Pyykkejä ei ole tarvinnut pestä, mutta niitä ei ole edes pyykkikoriin kerätty lattialta, vaan niitä löytyy pesäkkeinä tietoneen ja sängyn alta... Koirat on kyllä käytetty mun vuorolla.

En yleistä, eivät kaikki miehet näin käyttäydy, mutta tässä hetkellä, kun raivasin pyörryttämisestä huolimatta keitiön puhtaammaksi, jottei ötökät ala hyppiä pöydällä ja mies selaa puhelintaan makuuhuoneessa, koska oli niin rankka työpäivä, tulee miettineeksi onko tätä muillakin ja niillä jolla ei, onko puoliso alusta asti oma-aloitteisesti ottanut vastuun arjen pyörittämisestä toisen ollessa sairaana vai mitä helvettiä olette onnistunut tekemään jotta ei tarvi aikuista ihmistä tarvi rukoilla auttamaan arjessa kun seistessäkin meinaa pyörtyä.

Ei ole tuollaista. Mies pitää huushollin puhtaana ja kuskaa minulle yskänlääkettä ja sitrushedelmiä (vitamiineja), ja kyselee huolestuneena vähän väliä, olenko muistanut juoda lämmintä tarpeeksi. Mutta me olemmekin yli viisikymppinen pariskunta eli mieheni on vielä "vanhan ajan" mies, jonka kunnia-asiana on huolehtia vaimonsa hyvinvoinnista myös sairauden aikana. Vähän sääliksi käy tätä nuorempaa sukupolvea, ei muuta voi sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys ap:lle: kerrot ettet haluaisi heittä parin vuosikymmenen suhdetta romukoppaan koska mies on muuten hellä ja huomioiva. Sitten kun kuvailet arkeasi, niin selviää että sinä teet teillä kaikki kotityöt ja hoidat lapsen, eikä mies huomioi sinua edes sairaana sen vertaa että antaisi sinun levätä.

Missä tuo miehen hellyys ja huomioiminen siis ilmenee?

Ennen ei ollutkaan ongelmia... Siksi kai olenkin ymmälläni tästä tilanteesta... Ja surullista on, miten vaikealta tämä kysymys tämän hetkisessä tilanteessa onkaan vastata...

Olen kohta varmaan viisi minuuttia miettinyt vastausta ja tuntuu ikuisuudelta...

Keskustelee ja halaa, rakastaa lastaan yli kaiken. Hellyyttä löytyy kosketuksin ja halauksien muodossa, myös intiiminpää puolta löytyy ja sujuu. Huolehtii kodin taloudellisesta kunnosta ja turvallisuudesta ja elektroniikan kunnosta. Esimerkkinä kun meillä kävi rosvot, näki miten ahdistuin pelosta ja hankki kotiin kamerat ja muita turvajuttuja. Itse olisin tyytynyt pesäpallomailaan.

Se mikä mättää, on nuo arjen tylsät asiat, kuten siivous ja kokkaaminen. Jättäisi tekemättä, mutta valittaa kun on sotkuista tai kun ei ole ruokaa.

Oletko yrittänyt keskustella miehen kanssa ja kertoa suoraan nämä tänne kirjoittamasi ajatukset? Kysyt mieheltä että millaisena hän näkee teidän perheen arjen ja kotitöiden jakatumisen. Kerrot suoraan että sinä et jaksa enää tätä teidän arkea tällaisena kuin se nyt on. Koet että kotityöt jää täysin sinun vastuullesi etkä pysty edes sairastamaan rauhassa. Eli jotain täytyy muuttua.

Ei kai tuohon mitään viisastenkiveä ole vaan nuo asiat on vain sovittava, että miten se arki hoidetaan. Pelaaminen ja muu oma aika on myös tärkeää kummallekin osapuolelle, mutta kotia ja parisuhdetta ei voi niiden vuoksi laiminlyödä.

Pitää jälleen yrittää, puhetta oli aiemminkin, että pitää tehdä muutos, mutta sitä ei ikina vaan tullut tai muutos tulee, mutta palaa taas viikon päästä taas vanhalle uralleen.

Tai sitten joku armas päivä olen saksinut tuon tietokoneen johdot sentin paloiksi...

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi muuta sanoo, kuin hyi he*vetti! Miksi alistutte tuollaiseen touhuun? Minkälainen nainen ottaa puolisokseen sellaisen miehen, joka ei sen vertaa välitä, että hoitaisi kodin kun toinen sairastaa? Ja vielä lisäännytte niiden kanssa... Yök!

Kodinhoitaminen ei ole missään määrin pakollista sairaana. Kynttiläkuppeja ehtii siirtelemään paranemisen jälkeen, ja syysverhojen värin miettiminenkin taitaa olla tältä vuodelta jo tehtynä.

Olet aivan oikeassa. 

Kenenkään ei tarvitse syödä mitään, jos joku on sairaana. Lapset pärjäävät useita päivänä nälkäisinä ja ainakin jonkin aikaa janoisina. Mahdolliset haavat voi tyrehdyttää vessapaperilla, jos sitä on vielä. 

Koira voi aivan hyvin tehdä tarpeensa olohuoneen matolle tai ehkä sohvannurkkaan.

Vaatteita voi hyvin kääntää, jos ne ovat likaantuneita eikä ketään häiritse sängyllä oleva oksennuskaan.

Ohhoh...taidat tosiaan kerjätä sitä marttyyrikruunua itsellesi... Siis ihanko todella teillä käydään sinun sairastaessasi tämäntyylinen keskustelu:

Sinä: Pertti, voitko tehdä ruuan? Minulla on kuumetta ja huono-olo..

Pertti: Täh?

Sinä: Niin että voitko tehdä ruuan, minulla on huono olo. Tee vaikka makaronilaatikkoa.

Pertti: No en tod. Meen pelaan.

Sinä: Okei, no sitten täytyy tilata vaikka pitsat koska minä en jaksa.

Pertti: No et tod. Maksaa! Tee ite se makaronilaatikko.

Ja sinä kutsut miestäsi helläksi ja huomioivaksi?

Aika kärjistettyä, mutta suuntaa antava.

Enemmän näin..

Mies: lapsen vaippa haisee, vaihdakko sen kun mä oon niin kipee *makaa sohvalla*

Vaimo: joo pitää vaihtaa *lähtee vaihtamaan samantien koska vauvan peppu alkaa herkästi punoittamaan ja kipeytyy jos kakka hautuu jonkinkaan aikaa*

M: vaimo, mulla on hirvee jano, toisikko mulle vettä? *keittiö vieressä, muutaman metrin päässä sohvasta*

V: etkö voi hakea itse, ollaan just lapsen kanssa potalla? *toisella puolella taloa*

M: mut kun on kauhee jano.. Meneekö kauan?

V: no jonkin aikaa. Joko ootat tai haet itse *mies huokaa syvään ja raahautuu hakemaan veden*

Vaimo kipeänä...

V: lapsen vaippa haisee, voisitko sä vaihtaa sen?

*mies ynähtää tietoneen ääreltä* m: juu juu, hetki.

Menee vartti. Lapsi itkee jo vaippaansa.

V:mies, se vaippa. Muuten se peppu alkaa punertuun

M: onko pakko, mulla on nyt kiire? Etkö sä voisi vaihtaa? *äänessä on ärtynyt sävy kun taas on tekeminen keskeytynyt*

V: pakko se on vaihtaa ja mä oon kipeä. Etkö nyt voisi tulla vaihtamaan sen? *ovi avautuu ja mies astelee tömisten sisään, nappaa lapsen kainaloon kuin myrskyn merkki. No, ainakin vaippa tulee vaihdetuksi.*

*kello lähestyy neljää ja lapsi itkee. Mies työntää lapsen pois huoneestaan ja laittaa oven kiinni, palaa tietokoneen ääreen.

V: mies, lapsella on nälkä, voisitko antaa sille ruuan?

M: en mä ehdi, anna sä tällä(kin) kertaa.

V: mua särkee joka paikkaa, etkö oikeesti voisi antaa sitä ruokaa?

M: mä just kirjoitan tätä sähköpostia, en ehdi nyt

Ja tilanne jatkuu joko niin että alamme riitelemään onko mahdollista jättää se sähköposti odottamaan jotta lapsi saa ruokaa ja mies lopulta ärtyneenä keskeyttää touhunsa ja ruokkii lapsen. Tai minä jätän asian siihen ja menen itse ruokkimaan lapsen.

Ruoka juttu menee enemmänkin, että lopuksi mies älähtää että hakee itselleen sitten kebabin pelin jälkeen, mutta on kyllä niin vittumaista, kun menee niin paljon rahaa nykyisin noutoruokaan.

No huhhuh... miksi ihmeessä olette yhdessä ja tehneet vielä lapsenkin? Muistan käyneeni tuontasoista keskustelua yhden solukaverini kanssa (aiheina tosin mm. omien jälkien korjaaminen keittiöstä että muutkin mahtuu kokkaamaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi muuta sanoo, kuin hyi he*vetti! Miksi alistutte tuollaiseen touhuun? Minkälainen nainen ottaa puolisokseen sellaisen miehen, joka ei sen vertaa välitä, että hoitaisi kodin kun toinen sairastaa? Ja vielä lisäännytte niiden kanssa... Yök!

Kodinhoitaminen ei ole missään määrin pakollista sairaana. Kynttiläkuppeja ehtii siirtelemään paranemisen jälkeen, ja syysverhojen värin miettiminenkin taitaa olla tältä vuodelta jo tehtynä.

Olet aivan oikeassa. 

Kenenkään ei tarvitse syödä mitään, jos joku on sairaana. Lapset pärjäävät useita päivänä nälkäisinä ja ainakin jonkin aikaa janoisina. Mahdolliset haavat voi tyrehdyttää vessapaperilla, jos sitä on vielä. 

Koira voi aivan hyvin tehdä tarpeensa olohuoneen matolle tai ehkä sohvannurkkaan.

Vaatteita voi hyvin kääntää, jos ne ovat likaantuneita eikä ketään häiritse sängyllä oleva oksennuskaan.

Ohhoh...taidat tosiaan kerjätä sitä marttyyrikruunua itsellesi... Siis ihanko todella teillä käydään sinun sairastaessasi tämäntyylinen keskustelu:

Sinä: Pertti, voitko tehdä ruuan? Minulla on kuumetta ja huono-olo..

Pertti: Täh?

Sinä: Niin että voitko tehdä ruuan, minulla on huono olo. Tee vaikka makaronilaatikkoa.

Pertti: No en tod. Meen pelaan.

Sinä: Okei, no sitten täytyy tilata vaikka pitsat koska minä en jaksa.

Pertti: No et tod. Maksaa! Tee ite se makaronilaatikko.

Ja sinä kutsut miestäsi helläksi ja huomioivaksi?

Aika kärjistettyä, mutta suuntaa antava.

Enemmän näin..

Mies: lapsen vaippa haisee, vaihdakko sen kun mä oon niin kipee *makaa sohvalla*

Vaimo: joo pitää vaihtaa *lähtee vaihtamaan samantien koska vauvan peppu alkaa herkästi punoittamaan ja kipeytyy jos kakka hautuu jonkinkaan aikaa*

M: vaimo, mulla on hirvee jano, toisikko mulle vettä? *keittiö vieressä, muutaman metrin päässä sohvasta*

V: etkö voi hakea itse, ollaan just lapsen kanssa potalla? *toisella puolella taloa*

M: mut kun on kauhee jano.. Meneekö kauan?

V: no jonkin aikaa. Joko ootat tai haet itse *mies huokaa syvään ja raahautuu hakemaan veden*

Vaimo kipeänä...

V: lapsen vaippa haisee, voisitko sä vaihtaa sen?

*mies ynähtää tietoneen ääreltä* m: juu juu, hetki.

Menee vartti. Lapsi itkee jo vaippaansa.

V:mies, se vaippa. Muuten se peppu alkaa punertuun

M: onko pakko, mulla on nyt kiire? Etkö sä voisi vaihtaa? *äänessä on ärtynyt sävy kun taas on tekeminen keskeytynyt*

V: pakko se on vaihtaa ja mä oon kipeä. Etkö nyt voisi tulla vaihtamaan sen? *ovi avautuu ja mies astelee tömisten sisään, nappaa lapsen kainaloon kuin myrskyn merkki. No, ainakin vaippa tulee vaihdetuksi.*

*kello lähestyy neljää ja lapsi itkee. Mies työntää lapsen pois huoneestaan ja laittaa oven kiinni, palaa tietokoneen ääreen.

V: mies, lapsella on nälkä, voisitko antaa sille ruuan?

M: en mä ehdi, anna sä tällä(kin) kertaa.

V: mua särkee joka paikkaa, etkö oikeesti voisi antaa sitä ruokaa?

M: mä just kirjoitan tätä sähköpostia, en ehdi nyt

Ja tilanne jatkuu joko niin että alamme riitelemään onko mahdollista jättää se sähköposti odottamaan jotta lapsi saa ruokaa ja mies lopulta ärtyneenä keskeyttää touhunsa ja ruokkii lapsen. Tai minä jätän asian siihen ja menen itse ruokkimaan lapsen.

Ruoka juttu menee enemmänkin, että lopuksi mies älähtää että hakee itselleen sitten kebabin pelin jälkeen, mutta on kyllä niin vittumaista, kun menee niin paljon rahaa nykyisin noutoruokaan.

No huhhuh... miksi ihmeessä olette yhdessä ja tehneet vielä lapsenkin? Muistan käyneeni tuontasoista keskustelua yhden solukaverini kanssa (aiheina tosin mm. omien jälkien korjaaminen keittiöstä että muutkin mahtuu kokkaamaan).

Kertoo mielestäni palstamammojen omasta tasosta. Kun ei parempaankaan palstamamma pysty, lisääntyy sitten ihan minkä tahansa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi muuta sanoo, kuin hyi he*vetti! Miksi alistutte tuollaiseen touhuun? Minkälainen nainen ottaa puolisokseen sellaisen miehen, joka ei sen vertaa välitä, että hoitaisi kodin kun toinen sairastaa? Ja vielä lisäännytte niiden kanssa... Yök!

Kodinhoitaminen ei ole missään määrin pakollista sairaana. Kynttiläkuppeja ehtii siirtelemään paranemisen jälkeen, ja syysverhojen värin miettiminenkin taitaa olla tältä vuodelta jo tehtynä.

Olet aivan oikeassa. 

Kenenkään ei tarvitse syödä mitään, jos joku on sairaana. Lapset pärjäävät useita päivänä nälkäisinä ja ainakin jonkin aikaa janoisina. Mahdolliset haavat voi tyrehdyttää vessapaperilla, jos sitä on vielä. 

Koira voi aivan hyvin tehdä tarpeensa olohuoneen matolle tai ehkä sohvannurkkaan.

Vaatteita voi hyvin kääntää, jos ne ovat likaantuneita eikä ketään häiritse sängyllä oleva oksennuskaan.

Ohhoh...taidat tosiaan kerjätä sitä marttyyrikruunua itsellesi... Siis ihanko todella teillä käydään sinun sairastaessasi tämäntyylinen keskustelu:

Sinä: Pertti, voitko tehdä ruuan? Minulla on kuumetta ja huono-olo..

Pertti: Täh?

Sinä: Niin että voitko tehdä ruuan, minulla on huono olo. Tee vaikka makaronilaatikkoa.

Pertti: No en tod. Meen pelaan.

Sinä: Okei, no sitten täytyy tilata vaikka pitsat koska minä en jaksa.

Pertti: No et tod. Maksaa! Tee ite se makaronilaatikko.

Ja sinä kutsut miestäsi helläksi ja huomioivaksi?

Aika kärjistettyä, mutta suuntaa antava.

Enemmän näin..

Mies: lapsen vaippa haisee, vaihdakko sen kun mä oon niin kipee *makaa sohvalla*

Vaimo: joo pitää vaihtaa *lähtee vaihtamaan samantien koska vauvan peppu alkaa herkästi punoittamaan ja kipeytyy jos kakka hautuu jonkinkaan aikaa*

M: vaimo, mulla on hirvee jano, toisikko mulle vettä? *keittiö vieressä, muutaman metrin päässä sohvasta*

V: etkö voi hakea itse, ollaan just lapsen kanssa potalla? *toisella puolella taloa*

M: mut kun on kauhee jano.. Meneekö kauan?

V: no jonkin aikaa. Joko ootat tai haet itse *mies huokaa syvään ja raahautuu hakemaan veden*

Vaimo kipeänä...

V: lapsen vaippa haisee, voisitko sä vaihtaa sen?

*mies ynähtää tietoneen ääreltä* m: juu juu, hetki.

Menee vartti. Lapsi itkee jo vaippaansa.

V:mies, se vaippa. Muuten se peppu alkaa punertuun

M: onko pakko, mulla on nyt kiire? Etkö sä voisi vaihtaa? *äänessä on ärtynyt sävy kun taas on tekeminen keskeytynyt*

V: pakko se on vaihtaa ja mä oon kipeä. Etkö nyt voisi tulla vaihtamaan sen? *ovi avautuu ja mies astelee tömisten sisään, nappaa lapsen kainaloon kuin myrskyn merkki. No, ainakin vaippa tulee vaihdetuksi.*

*kello lähestyy neljää ja lapsi itkee. Mies työntää lapsen pois huoneestaan ja laittaa oven kiinni, palaa tietokoneen ääreen.

V: mies, lapsella on nälkä, voisitko antaa sille ruuan?

M: en mä ehdi, anna sä tällä(kin) kertaa.

V: mua särkee joka paikkaa, etkö oikeesti voisi antaa sitä ruokaa?

M: mä just kirjoitan tätä sähköpostia, en ehdi nyt

Ja tilanne jatkuu joko niin että alamme riitelemään onko mahdollista jättää se sähköposti odottamaan jotta lapsi saa ruokaa ja mies lopulta ärtyneenä keskeyttää touhunsa ja ruokkii lapsen. Tai minä jätän asian siihen ja menen itse ruokkimaan lapsen.

Ruoka juttu menee enemmänkin, että lopuksi mies älähtää että hakee itselleen sitten kebabin pelin jälkeen, mutta on kyllä niin vittumaista, kun menee niin paljon rahaa nykyisin noutoruokaan.

No huhhuh... miksi ihmeessä olette yhdessä ja tehneet vielä lapsenkin? Muistan käyneeni tuontasoista keskustelua yhden solukaverini kanssa (aiheina tosin mm. omien jälkien korjaaminen keittiöstä että muutkin mahtuu kokkaamaan).

Olisi ollut mukava jos olisit viitsinyt lukea ketjun, niin olisit säästynyt tuoltakin kysymykseltä... Eli siis jälleen kerran, kun ennen vanhempain vapaata ei ollutkaan sellaista.

Mutten välitä enää siis vastata näihin samoihin kysymyksiin, kuten marttyyristä, miksi otit noin laiskan miehen ym, jotka toistuu näillä jotka eivät lue ketjua, kutta kokevat tarvetta päteä.

Ja nyt menen lapseni seuraksi kun päiväuniaika meni.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en jaksa tätä vinkumista jossa suunnilleen kisaillaan että kenen mies tekee vähiten. Ei kai tuo miehen laiskuus ole yllätyksenä tullut mutta silti olette sellaisen miehen kanssa yhteen menneet.

Näin ajattelen minäkin.

Ja rakastumisesta huolimatta pidin alusta saakka huolen että mies tekee osuutensa ja tiukasti olen myös pitänyt siitä kiinni.

Välillä on ollut vääntöä kyllä , mutta periksi en ole antanut.

Ehkä minua voisi sitten v** tumaiseksi akaksikin kutsua

Mutta yli 30 vuotta jo yhdessä , seksiä edelleen lähes joka päivä ja hyvin tullaan muuten toimeen eli ei ihan pieleen ole silti mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tässä topikissa ei taas yhtään yleistetä miesten kohdalla mitään 😉. Jos naisista yleistää yhtään mitään, niin alkaa kauhea raivo, että ei saa yleistää, jokainen nainen on yksilö. Miehet ja muut sensijaan ovat tämän säännön ulkopuolella...

En lukenut koko ketjua, mutta minusta naiset ovat nimenomaan kertoneen omia kokemuksiaan ja aloittaneet tarinansa "minun mieheni..." Miten tällaisessa ketjussa voisikaan olla yleistystä? "Olin kipeä eikä yksikään mies tullut siivoamaan kotiamme ja tuomaan minulle kuumaa mehua."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi tässä topikissa ei taas yhtään yleistetä miesten kohdalla mitään 😉. Jos naisista yleistää yhtään mitään, niin alkaa kauhea raivo, että ei saa yleistää, jokainen nainen on yksilö. Miehet ja muut sensijaan ovat tämän säännön ulkopuolella...

En lukenut koko ketjua, mutta minusta naiset ovat nimenomaan kertoneen omia kokemuksiaan ja aloittaneet tarinansa "minun mieheni..." Miten tällaisessa ketjussa voisikaan olla yleistystä? "Olin kipeä eikä yksikään mies tullut siivoamaan kotiamme ja tuomaan minulle kuumaa mehua."

No tämä on sitten taas toinen surkuhupaisa juttu: jos kerron omia henkilökohtaisia kokemuksiani naisista, niin minut haukutaan tyhmäksi, idiootiksi, valehtelijaksi ja vaikka miksi muuksi. Että ääliö ansaitsee ääliön seuraa ja muuta mukavaa. Mutta jos nainen kertoo kokemuksiaan miehistä, on nainen ressukka, uhri, ei ole suinkaan naisen vika, että on ajautunut yhteen possun kanssa, vaan sekin on kaikkien muiden vika. Se on vain viatonta kerrontaa omista kokemuksista, mutta henkilökohtaiset kokemukset naisista on naisvihaa ja kertoo kirjoittajan olevan tyhmä. Että kerrassaan mahtavaa kaksinismoralismia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi muuta sanoo, kuin hyi he*vetti! Miksi alistutte tuollaiseen touhuun? Minkälainen nainen ottaa puolisokseen sellaisen miehen, joka ei sen vertaa välitä, että hoitaisi kodin kun toinen sairastaa? Ja vielä lisäännytte niiden kanssa... Yök!

Kodinhoitaminen ei ole missään määrin pakollista sairaana. Kynttiläkuppeja ehtii siirtelemään paranemisen jälkeen, ja syysverhojen värin miettiminenkin taitaa olla tältä vuodelta jo tehtynä.

Olet aivan oikeassa. 

Kenenkään ei tarvitse syödä mitään, jos joku on sairaana. Lapset pärjäävät useita päivänä nälkäisinä ja ainakin jonkin aikaa janoisina. Mahdolliset haavat voi tyrehdyttää vessapaperilla, jos sitä on vielä. 

Koira voi aivan hyvin tehdä tarpeensa olohuoneen matolle tai ehkä sohvannurkkaan.

Vaatteita voi hyvin kääntää, jos ne ovat likaantuneita eikä ketään häiritse sängyllä oleva oksennuskaan.

Ohhoh...taidat tosiaan kerjätä sitä marttyyrikruunua itsellesi... Siis ihanko todella teillä käydään sinun sairastaessasi tämäntyylinen keskustelu:

Sinä: Pertti, voitko tehdä ruuan? Minulla on kuumetta ja huono-olo..

Pertti: Täh?

Sinä: Niin että voitko tehdä ruuan, minulla on huono olo. Tee vaikka makaronilaatikkoa.

Pertti: No en tod. Meen pelaan.

Sinä: Okei, no sitten täytyy tilata vaikka pitsat koska minä en jaksa.

Pertti: No et tod. Maksaa! Tee ite se makaronilaatikko.

Ja sinä kutsut miestäsi helläksi ja huomioivaksi?

Aika kärjistettyä, mutta suuntaa antava.

Enemmän näin..

Mies: lapsen vaippa haisee, vaihdakko sen kun mä oon niin kipee *makaa sohvalla*

Vaimo: joo pitää vaihtaa *lähtee vaihtamaan samantien koska vauvan peppu alkaa herkästi punoittamaan ja kipeytyy jos kakka hautuu jonkinkaan aikaa*

M: vaimo, mulla on hirvee jano, toisikko mulle vettä? *keittiö vieressä, muutaman metrin päässä sohvasta*

V: etkö voi hakea itse, ollaan just lapsen kanssa potalla? *toisella puolella taloa*

M: mut kun on kauhee jano.. Meneekö kauan?

V: no jonkin aikaa. Joko ootat tai haet itse *mies huokaa syvään ja raahautuu hakemaan veden*

Vaimo kipeänä...

V: lapsen vaippa haisee, voisitko sä vaihtaa sen?

*mies ynähtää tietoneen ääreltä* m: juu juu, hetki.

Menee vartti. Lapsi itkee jo vaippaansa.

V:mies, se vaippa. Muuten se peppu alkaa punertuun

M: onko pakko, mulla on nyt kiire? Etkö sä voisi vaihtaa? *äänessä on ärtynyt sävy kun taas on tekeminen keskeytynyt*

V: pakko se on vaihtaa ja mä oon kipeä. Etkö nyt voisi tulla vaihtamaan sen? *ovi avautuu ja mies astelee tömisten sisään, nappaa lapsen kainaloon kuin myrskyn merkki. No, ainakin vaippa tulee vaihdetuksi.*

*kello lähestyy neljää ja lapsi itkee. Mies työntää lapsen pois huoneestaan ja laittaa oven kiinni, palaa tietokoneen ääreen.

V: mies, lapsella on nälkä, voisitko antaa sille ruuan?

M: en mä ehdi, anna sä tällä(kin) kertaa.

V: mua särkee joka paikkaa, etkö oikeesti voisi antaa sitä ruokaa?

M: mä just kirjoitan tätä sähköpostia, en ehdi nyt

Ja tilanne jatkuu joko niin että alamme riitelemään onko mahdollista jättää se sähköposti odottamaan jotta lapsi saa ruokaa ja mies lopulta ärtyneenä keskeyttää touhunsa ja ruokkii lapsen. Tai minä jätän asian siihen ja menen itse ruokkimaan lapsen.

Ruoka juttu menee enemmänkin, että lopuksi mies älähtää että hakee itselleen sitten kebabin pelin jälkeen, mutta on kyllä niin vittumaista, kun menee niin paljon rahaa nykyisin noutoruokaan.

No huhhuh... miksi ihmeessä olette yhdessä ja tehneet vielä lapsenkin? Muistan käyneeni tuontasoista keskustelua yhden solukaverini kanssa (aiheina tosin mm. omien jälkien korjaaminen keittiöstä että muutkin mahtuu kokkaamaan).

Olisi ollut mukava jos olisit viitsinyt lukea ketjun, niin olisit säästynyt tuoltakin kysymykseltä... Eli siis jälleen kerran, kun ennen vanhempain vapaata ei ollutkaan sellaista.

Mutten välitä enää siis vastata näihin samoihin kysymyksiin, kuten marttyyristä, miksi otit noin laiskan miehen ym, jotka toistuu näillä jotka eivät lue ketjua, kutta kokevat tarvetta päteä.

Ja nyt menen lapseni seuraksi kun päiväuniaika meni.

-ap

Sorry, en tajunnut että olit ap kun täällä kommentoi muitakin vastaavassa tilanteessa olevia. En ymmärrä miten kenenkään käytös tai kunnioitus puolisoaan kohtaa voi heittää noin totaalisen kuperkeikan. Siis että ennen mies on osallistunut täysillä kodinhoitoon ja nyt vastaa suunnilleen että "haista paska" kun häntä pyydetään vaihtamaan vauvan vaippaa silloin kun vaimoa on kipeänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi muuta sanoo, kuin hyi he*vetti! Miksi alistutte tuollaiseen touhuun? Minkälainen nainen ottaa puolisokseen sellaisen miehen, joka ei sen vertaa välitä, että hoitaisi kodin kun toinen sairastaa? Ja vielä lisäännytte niiden kanssa... Yök!

Kodinhoitaminen ei ole missään määrin pakollista sairaana. Kynttiläkuppeja ehtii siirtelemään paranemisen jälkeen, ja syysverhojen värin miettiminenkin taitaa olla tältä vuodelta jo tehtynä.

Olet aivan oikeassa. 

Kenenkään ei tarvitse syödä mitään, jos joku on sairaana. Lapset pärjäävät useita päivänä nälkäisinä ja ainakin jonkin aikaa janoisina. Mahdolliset haavat voi tyrehdyttää vessapaperilla, jos sitä on vielä. 

Koira voi aivan hyvin tehdä tarpeensa olohuoneen matolle tai ehkä sohvannurkkaan.

Vaatteita voi hyvin kääntää, jos ne ovat likaantuneita eikä ketään häiritse sängyllä oleva oksennuskaan.

Ohhoh...taidat tosiaan kerjätä sitä marttyyrikruunua itsellesi... Siis ihanko todella teillä käydään sinun sairastaessasi tämäntyylinen keskustelu:

Sinä: Pertti, voitko tehdä ruuan? Minulla on kuumetta ja huono-olo..

Pertti: Täh?

Sinä: Niin että voitko tehdä ruuan, minulla on huono olo. Tee vaikka makaronilaatikkoa.

Pertti: No en tod. Meen pelaan.

Sinä: Okei, no sitten täytyy tilata vaikka pitsat koska minä en jaksa.

Pertti: No et tod. Maksaa! Tee ite se makaronilaatikko.

Ja sinä kutsut miestäsi helläksi ja huomioivaksi?

Aika kärjistettyä, mutta suuntaa antava.

Enemmän näin..

Mies: lapsen vaippa haisee, vaihdakko sen kun mä oon niin kipee *makaa sohvalla*

Vaimo: joo pitää vaihtaa *lähtee vaihtamaan samantien koska vauvan peppu alkaa herkästi punoittamaan ja kipeytyy jos kakka hautuu jonkinkaan aikaa*

M: vaimo, mulla on hirvee jano, toisikko mulle vettä? *keittiö vieressä, muutaman metrin päässä sohvasta*

V: etkö voi hakea itse, ollaan just lapsen kanssa potalla? *toisella puolella taloa*

M: mut kun on kauhee jano.. Meneekö kauan?

V: no jonkin aikaa. Joko ootat tai haet itse *mies huokaa syvään ja raahautuu hakemaan veden*

Vaimo kipeänä...

V: lapsen vaippa haisee, voisitko sä vaihtaa sen?

*mies ynähtää tietoneen ääreltä* m: juu juu, hetki.

Menee vartti. Lapsi itkee jo vaippaansa.

V:mies, se vaippa. Muuten se peppu alkaa punertuun

M: onko pakko, mulla on nyt kiire? Etkö sä voisi vaihtaa? *äänessä on ärtynyt sävy kun taas on tekeminen keskeytynyt*

V: pakko se on vaihtaa ja mä oon kipeä. Etkö nyt voisi tulla vaihtamaan sen? *ovi avautuu ja mies astelee tömisten sisään, nappaa lapsen kainaloon kuin myrskyn merkki. No, ainakin vaippa tulee vaihdetuksi.*

*kello lähestyy neljää ja lapsi itkee. Mies työntää lapsen pois huoneestaan ja laittaa oven kiinni, palaa tietokoneen ääreen.

V: mies, lapsella on nälkä, voisitko antaa sille ruuan?

M: en mä ehdi, anna sä tällä(kin) kertaa.

V: mua särkee joka paikkaa, etkö oikeesti voisi antaa sitä ruokaa?

M: mä just kirjoitan tätä sähköpostia, en ehdi nyt

Ja tilanne jatkuu joko niin että alamme riitelemään onko mahdollista jättää se sähköposti odottamaan jotta lapsi saa ruokaa ja mies lopulta ärtyneenä keskeyttää touhunsa ja ruokkii lapsen. Tai minä jätän asian siihen ja menen itse ruokkimaan lapsen.

Ruoka juttu menee enemmänkin, että lopuksi mies älähtää että hakee itselleen sitten kebabin pelin jälkeen, mutta on kyllä niin vittumaista, kun menee niin paljon rahaa nykyisin noutoruokaan.

No huhhuh... miksi ihmeessä olette yhdessä ja tehneet vielä lapsenkin? Muistan käyneeni tuontasoista keskustelua yhden solukaverini kanssa (aiheina tosin mm. omien jälkien korjaaminen keittiöstä että muutkin mahtuu kokkaamaan).

Olisi ollut mukava jos olisit viitsinyt lukea ketjun, niin olisit säästynyt tuoltakin kysymykseltä... Eli siis jälleen kerran, kun ennen vanhempain vapaata ei ollutkaan sellaista.

Mutten välitä enää siis vastata näihin samoihin kysymyksiin, kuten marttyyristä, miksi otit noin laiskan miehen ym, jotka toistuu näillä jotka eivät lue ketjua, kutta kokevat tarvetta päteä.

Ja nyt menen lapseni seuraksi kun päiväuniaika meni.

-ap

Sorry, en tajunnut että olit ap kun täällä kommentoi muitakin vastaavassa tilanteessa olevia. En ymmärrä miten kenenkään käytös tai kunnioitus puolisoaan kohtaa voi heittää noin totaalisen kuperkeikan. Siis että ennen mies on osallistunut täysillä kodinhoitoon ja nyt vastaa suunnilleen että "haista paska" kun häntä pyydetään vaihtamaan vauvan vaippaa silloin kun vaimoa on kipeänä.

Tuskin menee noin, aloittaja on täällä lietsomassa miesvihaa ja miesvihayleistyksiä.

Itsellään tuntuu kuitenkin olevan kovasti aikaa istua toista vuorokautta putkeen av-palstalla, olisi mielenkiintoista nähdä kuinka ahkera tämä ap oikein onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni yritti tätä. Mutta sattuipa niin että olin itse ensin kipeänä. Minun piti tehdä ruokaa ja keittiö oli sotkuinen. Kun mies sairastui, en antanut armoa. Oli hänen tiskivuoronss joten tiskatkoon, minä ripustin viimeksi pyykit-hänen vuoronsa nyt. En antanut nukkua koko päivää (laitoin patjan tuulettumaan ulos niin ei voinut mennä unille) Valitti kyllä vähän, mutts kun muistitin mitä minä tein ollessani kipeä, olikin hiljaa :D

Onko tuollainen mielestäsi hyvä parisuhde, jossa nokitaan toista ja koko ajan lasketaan että vaakakupit on varmasti tasan?

Mitä meinaat? Sitäkö että meillä kumpikin tiskataan joka toinen viikko? Olisiko minun pitänyt antaa hänen vain makoilla? Sanoin hänelle kun olin kipeä että turha odottaa erikoiskohtelua kun hän on kipeä. Sanoi ettei haittaa. Mutta kas kun haittasikin kun se tauti iski. Halusin näyttää hänelle että jos minun pitää kipeänä hoitaa kotia niin täytyy hänenkin.

Terveempää tällainen kuin se että toinen tekee kaike ja toinen vaan laikottelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni yritti tätä. Mutta sattuipa niin että olin itse ensin kipeänä. Minun piti tehdä ruokaa ja keittiö oli sotkuinen. Kun mies sairastui, en antanut armoa. Oli hänen tiskivuoronss joten tiskatkoon, minä ripustin viimeksi pyykit-hänen vuoronsa nyt. En antanut nukkua koko päivää (laitoin patjan tuulettumaan ulos niin ei voinut mennä unille) Valitti kyllä vähän, mutts kun muistitin mitä minä tein ollessani kipeä, olikin hiljaa :D

Onko tuollainen mielestäsi hyvä parisuhde, jossa nokitaan toista ja koko ajan lasketaan että vaakakupit on varmasti tasan?

Mitä meinaat? Sitäkö että meillä kumpikin tiskataan joka toinen viikko? Olisiko minun pitänyt antaa hänen vain makoilla? Sanoin hänelle kun olin kipeä että turha odottaa erikoiskohtelua kun hän on kipeä. Sanoi ettei haittaa. Mutta kas kun haittasikin kun se tauti iski. Halusin näyttää hänelle että jos minun pitää kipeänä hoitaa kotia niin täytyy hänenkin.

Terveempää tällainen kuin se että toinen tekee kaike ja toinen vaan laikottelee.

Eikö ihmisillä ole mitään terveen parisuheen mallejja mistään? Vaihtoehtoina nähdään tuollaiset, että joko "näpäytetään ja näytetään toiselle" tai sitten tehdään hammasta purren itse kaikki kotityöt. Missä ihmeessä on se kunnioitus puolisoa kohtaan?

Meillä ei tulisi kysymykseenkään, että toinen kipeänä pistettäisiin tekemään mitään kotitöitä (kumpi nyt ikinä sairastaisikaan). Että jos meillä sattuu tiskivuorolainen olemaan sairaana, niin kyllä hänen todellakin annetaan vain makoilla. Eikä noita lasketa millimetripaperille että kuka teki nyt ja mitä, kyllä ne suhteen aikana tasaantuu. Aivan varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni yritti tätä. Mutta sattuipa niin että olin itse ensin kipeänä. Minun piti tehdä ruokaa ja keittiö oli sotkuinen. Kun mies sairastui, en antanut armoa. Oli hänen tiskivuoronss joten tiskatkoon, minä ripustin viimeksi pyykit-hänen vuoronsa nyt. En antanut nukkua koko päivää (laitoin patjan tuulettumaan ulos niin ei voinut mennä unille) Valitti kyllä vähän, mutts kun muistitin mitä minä tein ollessani kipeä, olikin hiljaa :D

Onko tuollainen mielestäsi hyvä parisuhde, jossa nokitaan toista ja koko ajan lasketaan että vaakakupit on varmasti tasan?

Mitä meinaat? Sitäkö että meillä kumpikin tiskataan joka toinen viikko? Olisiko minun pitänyt antaa hänen vain makoilla? Sanoin hänelle kun olin kipeä että turha odottaa erikoiskohtelua kun hän on kipeä. Sanoi ettei haittaa. Mutta kas kun haittasikin kun se tauti iski. Halusin näyttää hänelle että jos minun pitää kipeänä hoitaa kotia niin täytyy hänenkin.

Terveempää tällainen kuin se että toinen tekee kaike ja toinen vaan laikottelee.

Eikö ihmisillä ole mitään terveen parisuheen mallejja mistään? Vaihtoehtoina nähdään tuollaiset, että joko "näpäytetään ja näytetään toiselle" tai sitten tehdään hammasta purren itse kaikki kotityöt. Missä ihmeessä on se kunnioitus puolisoa kohtaan?

Meillä ei tulisi kysymykseenkään, että toinen kipeänä pistettäisiin tekemään mitään kotitöitä (kumpi nyt ikinä sairastaisikaan). Että jos meillä sattuu tiskivuorolainen olemaan sairaana, niin kyllä hänen todellakin annetaan vain makoilla. Eikä noita lasketa millimetripaperille että kuka teki nyt ja mitä, kyllä ne suhteen aikana tasaantuu. Aivan varmasti.

Ei palstamammojen talouksissa. Palstamamma laskee kotitöiksi jopa av-palstalla istumisensa.