Lue keskustelun säännöt.
Äiti sairastaa vs isä sairastaa
07.09.2016 |
Kun tämän talouden isä sairastaa, hän makaa sohvalla ja katsoo telkkaa tai istuu tietokoneen ääressä. Minä hoidan lasta, pesen pyykit, imuroin lattialta hiekat mitä koirat kantaa sisään, kokkaan ja siivoan keittiön, sekä käytän koirat hänen vuorollaan. Luonnollisesti, onhan hän kipeä ja sairaan tulee levätä.
Nyt minä olen vuorostani kipeänä ja keittiö on räjähtänyt kun tiskeihin ei ole koskettu, ruoka on ollut sitä mitä minä olen kokannut, lattiat täynnä hiekkaa ja lapsi työnnetään pois siitä huoneesta missä mies on. Pyykkejä ei ole tarvinnut pestä, mutta niitä ei ole edes pyykkikoriin kerätty lattialta, vaan niitä löytyy pesäkkeinä tietoneen ja sängyn alta... Koirat on kyllä käytetty mun vuorolla.
En yleistä, eivät kaikki miehet näin käyttäydy, mutta tässä hetkellä, kun raivasin pyörryttämisestä huolimatta keitiön puhtaammaksi, jottei ötökät ala hyppiä pöydällä ja mies selaa puhelintaan makuuhuoneessa, koska oli niin rankka työpäivä, tulee miettineeksi onko tätä muillakin ja niillä jolla ei, onko puoliso alusta asti oma-aloitteisesti ottanut vastuun arjen pyörittämisestä toisen ollessa sairaana vai mitä helvettiä olette onnistunut tekemään jotta ei tarvi aikuista ihmistä tarvi rukoilla auttamaan arjessa kun seistessäkin meinaa pyörtyä.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voishan sitä silti toivoa, että mies siitä vähän ajan kanssa ymmärtäisi muuttaa käytöstään.
Kappas tyypillinen rentun ja jännämiehen ottaja joka kuvittelee saavansa miehen muuttumaan :-D En uskonut, että teitä olisi oikeasti olemassa mutta uskottava se on.
Niin no, mä itteasiassa valitsin sen kiltin ja kivan miehen koska en usko että mun työ on muuttaa tai kasvattaa aikuista miestä. Kuten alussa kerroin, siivosi taloa lähes pari vuosikymmentä, kunnes sitten alkoikin tuo siivous nikotella. Eli eipä se ole vakio, että on tullut otettua se "jännämies".
Ihan mielenkiinnosta, kuinka monella teistä on ees parisuhde jotka täällä alatte panettelemaan toisten keskusteluja? Sillä jos et ole onnellisessa suhteessa ja täällä pilkkaatte muita, on sama kuin antaisitte ohjeita miten ratsastaa hevosella vaikka ei oo ratsastanut mitään muuta kuin miestään.
Ongelma voi olla juuri se kiltteys. Olet saattanut valita miehen, joka antaa itsestään paljon ja on viimein kyllästynyt siihen, ettei koe saaneensa yhtä paljon takaisin. Kiltteys ja miellyttämisenhalu johtaa helposti katkeruuteen tai kyllästymiseen kuukausien ja vuosien jälkeen.
Jos olisin nainen, ottaisin mieluummin kumppanin, joka tekee vain aivan välttämättömimmän, nurkuu vähän (koska kuka kotitöistä pitäisi) mutta hoitaa homman, koska se pitää tehdä. Toisen hyväksynnän ostaminen kotitöiden tekemisellä ei ole voittajastrategia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmonen. Ei kyse ole kumppanin valinnasta vaan huvittavasta(?!) miesten ominaisuudesta. En minä omaani ainakaan vaihtaisi vaikka toimiikin kuten ap kuvaa. Miesflunssa on järkyttävä tauti. 😂
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään te naiset oikein sairastatte jos sairauden aikana ehtii loppua puhtaat vaatteet ja astiat kaapeista? Mulla flunssa kestää max. pari päivää, ja sen ajan kestä kyllä hyvin maata sängyn pohjalla vaikkei kukaan tiskaisi tai pyykkäisi yhtään. Ruokaakin saa tilaamalla kotiovelle. Meillä ei normaalistikaan pestä pyykkiä ja astioita ihan joka päivä. Kaksi kouluikäistä lasta on. Mutta kai se sairastaminen pitkittyy kun ei malteta levätä ja sairastaa kunnolla vaan touhutaan kotona ja juostaan kaupassa ym.
Ehkä siinä "miesflunssassakin" on tästä nimenomaan kyse: kun ollaan sairaita, niin sitten sairastetaan ja levätään kunnolla.
No mulla on ollut tää flunssa jo kuudetta päivää ja tuntuu venyvän seitsemänneksi. Ja kuten taas sanon pyykkiä ei ole pesty, mutta astioita ei ole komppanialle asti, ja kun joku nimeltä mainitsematon ottaa aina uuden lasin, niin kyllä ne kolmannen päivän jälkeen on käytetty.
Ruokaa voisi tilata kyllä kotiin, pidän ideasta, puoliso kun on tarkka rahasta niin alkaisi ehkäpä kaupassakäynti ja kokkaaminenkin maistumaan...
Ja joo, on se pitkittynyt, syy on siinä varmastikkin kun ei PYSTY levätä vaikka kuinka malttaisikin, kouluikäiset kun itse osaavat kyllä ottaa kaapista ruokaa nälkäänsä, pieni lapsi taas tarvitseekin apua tässä asiassa.
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voishan sitä silti toivoa, että mies siitä vähän ajan kanssa ymmärtäisi muuttaa käytöstään.
Kappas tyypillinen rentun ja jännämiehen ottaja joka kuvittelee saavansa miehen muuttumaan :-D En uskonut, että teitä olisi oikeasti olemassa mutta uskottava se on.
Niin no, mä itteasiassa valitsin sen kiltin ja kivan miehen koska en usko että mun työ on muuttaa tai kasvattaa aikuista miestä. Kuten alussa kerroin, siivosi taloa lähes pari vuosikymmentä, kunnes sitten alkoikin tuo siivous nikotella. Eli eipä se ole vakio, että on tullut otettua se "jännämies".
Ihan mielenkiinnosta, kuinka monella teistä on ees parisuhde jotka täällä alatte panettelemaan toisten keskusteluja? Sillä jos et ole onnellisessa suhteessa ja täällä pilkkaatte muita, on sama kuin antaisitte ohjeita miten ratsastaa hevosella vaikka ei oo ratsastanut mitään muuta kuin miestään.
Ongelma voi olla juuri se kiltteys. Olet saattanut valita miehen, joka antaa itsestään paljon ja on viimein kyllästynyt siihen, ettei koe saaneensa yhtä paljon takaisin. Kiltteys ja miellyttämisenhalu johtaa helposti katkeruuteen tai kyllästymiseen kuukausien ja vuosien jälkeen.
Jos olisin nainen, ottaisin mieluummin kumppanin, joka tekee vain aivan välttämättömimmän, nurkuu vähän (koska kuka kotitöistä pitäisi) mutta hoitaa homman, koska se pitää tehdä. Toisen hyväksynnän ostaminen kotitöiden tekemisellä ei ole voittajastrategia.
Mielenkiintoinen näkökulma, muttei meillä näin tapahtunut. Työt ennen tasattiin tasapuolisesti, esim se joka vihasi imurointia muttei tiskaamista, hoiti viikon aikana tiskit ja nykyisin astiat tiskikoneeseen ja pois ja toinen joka vihasi tiskaamista pyöräytti imuria kerran viikossa. Koirien ulkoilutuskin oli tasattu. Poikkeus näihin tuli kun sairasti, kipeä lepäsi toisen pyörittäessä arkea.
Ja mielenkiintoista myös se että haluaisit kumppanin joka nurisee kuin teini kodin töistä ja tekee vain välttämättömimmän.
En todellakaan ole mikään himosiivoaja, mutta kyllä muutakin kotona pitää tehdä edes joskus kuin välttämättömät. Enkä tarkoita että viikottain, mutta jääkaappikin ja uuni pitää kerran vuodessa pitää puhdistaa ym muuta sellaista turhauttavaa ja tylsää hommaa...
Mutta elämä on muutakin kuin ruusuilla tanssimista ja hauskanpitoa ja tylsiäkin asioita pitää tehdä nurisematta,ihan siksi että on aikuinen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ja mielenkiintoista myös se että haluaisit kumppanin joka nurisee kuin teini kodin töistä ja tekee vain välttämättömimmän.
Kyllä, jos olisin nainen, ottaisin kymmenen kertaa kymmenestä ennemmin miehen, jolle siivoaminen on pakollinen, vittumainenkin paha, joka hoidetaan selvän keskinäisen sopimuksen mukaisesti, kuin tarvitsevan kilttimiehen, joka tekee paljon ja auliisti ja katkeroituu hiljaa, kun toinen osapuoli ei palkitse näistä uhrauksista hänen omassa päässään sorvaamansa salaisen sopimuksen mukaisesti. Niin haitallisena pidän tätä nykyä kiltteyttä.
En usko, että kukaan lakkaa parisuhteessa siivoamasta vain siksi, että itse siivoaminen kävisi yhtäkkiä liian epämukavaksi. Kyllä se liittyy aina parisuhteeseen, mitä kokee siitä saavansa, miten suhtautuu toiseen ja miltä yhdessä oleminen tuntuu.
Poden muuten itse tällä hetkellä kotona tätä "miesflunssaa", ja olen todella iloinen, että saan sairastaa rauhassa. Tästä etuoikeudesta olisi todella vaikea luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mielenkiintoista myös se että haluaisit kumppanin joka nurisee kuin teini kodin töistä ja tekee vain välttämättömimmän.
Kyllä, jos olisin nainen, ottaisin kymmenen kertaa kymmenestä ennemmin miehen, jolle siivoaminen on pakollinen, vittumainenkin paha, joka hoidetaan selvän keskinäisen sopimuksen mukaisesti, kuin tarvitsevan kilttimiehen, joka tekee paljon ja auliisti ja katkeroituu hiljaa, kun toinen osapuoli ei palkitse näistä uhrauksista hänen omassa päässään sorvaamansa salaisen sopimuksen mukaisesti. Niin haitallisena pidän tätä nykyä kiltteyttä.
En usko, että kukaan lakkaa parisuhteessa siivoamasta vain siksi, että itse siivoaminen kävisi yhtäkkiä liian epämukavaksi. Kyllä se liittyy aina parisuhteeseen, mitä kokee siitä saavansa, miten suhtautuu toiseen ja miltä yhdessä oleminen tuntuu.
Poden muuten itse tällä hetkellä kotona tätä "miesflunssaa", ja olen todella iloinen, että saan sairastaa rauhassa. Tästä etuoikeudesta olisi todella vaikea luopua.
Totta, katkeroituminen on se huonompi noista, mutta miten se on kumppanin vika, jos tiettämättään rikkoo toisen laatimia ehtoja. Ja itse en haluaisi sitä nurkuvaakaan kumppania. En ikinä ole kunnolla ymmärtänyt niitä jotka marisee kun on mentävä kauppaan, se vain on niin, että jos ei kotiin ruokaa tilaa, niin kauppaan on mentävä ja se energia mitä siihen marisemiseen kuluu, voisi käyttää sinne kauppassa käymiseen. Lapset marisee, aikuiset ymmärtää että ärsyttäviäkin asioita pitää tehdä eikä nurinat auta eikä muuta tilannetta.
Ja niin poden flunssaa minäkin, meissä ero on se että sinä saat levätä ja olet kiitollinen tilateestasi. Minun oikeuteni sairastaa rauhassa on minulta otettu vasten tahtoani pois ja tilanne vituttaa minua.
-ap
Mieheni yritti tätä. Mutta sattuipa niin että olin itse ensin kipeänä. Minun piti tehdä ruokaa ja keittiö oli sotkuinen. Kun mies sairastui, en antanut armoa. Oli hänen tiskivuoronss joten tiskatkoon, minä ripustin viimeksi pyykit-hänen vuoronsa nyt. En antanut nukkua koko päivää (laitoin patjan tuulettumaan ulos niin ei voinut mennä unille) Valitti kyllä vähän, mutts kun muistitin mitä minä tein ollessani kipeä, olikin hiljaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eka päivää töissä kovan flunssan jälkeen. Samoja asioita olen mietiskellyt kuin ap. Ja mies on vastuuntuntoinen, aikuinen mies. Kodin ylläpitoa vaan katsoo eri tavoin. Se sinällään pieni mutta päivittäinen pyyhkimis, pesemis ja järjestelytyö mitä minä teen ei vaan tule hänelle mieleen. Hoitaa ruoat, koiran ja kauppa-asiat mutta muu jää. Ja sairaana ei hoida mitään.
Molemmat ollaan onneksi harvoin sairaana. Ei tähän avioliitto kaadu mutta välillä potuttaa ja sen saa kyllä tänne purkaa!
Itse mahdollistatte tuon käyttäytymisen. Miksi alatte siivoamaan sairaana!? Pyydätte (tai käskette) sen ukkonne siivoamaan!
Samanlainen oikeus teilläkin on levätä sairaana. Ottakaa se käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mielenkiintoista myös se että haluaisit kumppanin joka nurisee kuin teini kodin töistä ja tekee vain välttämättömimmän.
Kyllä, jos olisin nainen, ottaisin kymmenen kertaa kymmenestä ennemmin miehen, jolle siivoaminen on pakollinen, vittumainenkin paha, joka hoidetaan selvän keskinäisen sopimuksen mukaisesti, kuin tarvitsevan kilttimiehen, joka tekee paljon ja auliisti ja katkeroituu hiljaa, kun toinen osapuoli ei palkitse näistä uhrauksista hänen omassa päässään sorvaamansa salaisen sopimuksen mukaisesti. Niin haitallisena pidän tätä nykyä kiltteyttä.
En usko, että kukaan lakkaa parisuhteessa siivoamasta vain siksi, että itse siivoaminen kävisi yhtäkkiä liian epämukavaksi. Kyllä se liittyy aina parisuhteeseen, mitä kokee siitä saavansa, miten suhtautuu toiseen ja miltä yhdessä oleminen tuntuu.
Poden muuten itse tällä hetkellä kotona tätä "miesflunssaa", ja olen todella iloinen, että saan sairastaa rauhassa. Tästä etuoikeudesta olisi todella vaikea luopua.
Totta, katkeroituminen on se huonompi noista, mutta miten se on kumppanin vika, jos tiettämättään rikkoo toisen laatimia ehtoja. Ja itse en haluaisi sitä nurkuvaakaan kumppania. En ikinä ole kunnolla ymmärtänyt niitä jotka marisee kun on mentävä kauppaan, se vain on niin, että jos ei kotiin ruokaa tilaa, niin kauppaan on mentävä ja se energia mitä siihen marisemiseen kuluu, voisi käyttää sinne kauppassa käymiseen. Lapset marisee, aikuiset ymmärtää että ärsyttäviäkin asioita pitää tehdä eikä nurinat auta eikä muuta tilannetta.
Ja niin poden flunssaa minäkin, meissä ero on se että sinä saat levätä ja olet kiitollinen tilateestasi. Minun oikeuteni sairastaa rauhassa on minulta otettu vasten tahtoani pois ja tilanne vituttaa minua.
-ap
Ei se tietenkään olekaan kumppanin vika, ettei hän pelaa tarvitsevan ihmisen mielikuvitussäännöillä. Vika on siinä kiltissä, manipuloivassa ihmisessä.
En tarkoittanut nurkumisella valitusta siitä, että jotakin "on pakko tehdä". Tuollainen pakosta valittaminen liittyy nimenomaan siihen uhriaseman ottamiseen. Aikuisuuteen kuuluu todellisuudessa hyvin vähän pakkoja ja erittäin paljon vapautta päättää, minkälaista oma elämä on. Jos on todettu, että kaupassa käyminen voittaa vaihtoehdot (kuten kotiinkuljetuspalvelut tai ravintolaruoan tilaamisen) siinä, miten omat tarpeet tulevat tyydytetyiksi, valitukselle on vähän aihetta. Kaupassa käyminen voi vituttaa etenkin huonolla säällä, mutta se on sellaista ohimenevää tunteilua, ei merkki arvoristiriidasta.
Minä en valita tiskaamisesta, koska olen todennut, että syön mieluummin oikeilta lautasilta kuin paperilautasilta. Olen kuitenkin vapaa siirtymään paperilautasiin, jos niin haluan.
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mielenkiintoista myös se että haluaisit kumppanin joka nurisee kuin teini kodin töistä ja tekee vain välttämättömimmän.
Kyllä, jos olisin nainen, ottaisin kymmenen kertaa kymmenestä ennemmin miehen, jolle siivoaminen on pakollinen, vittumainenkin paha, joka hoidetaan selvän keskinäisen sopimuksen mukaisesti, kuin tarvitsevan kilttimiehen, joka tekee paljon ja auliisti ja katkeroituu hiljaa, kun toinen osapuoli ei palkitse näistä uhrauksista hänen omassa päässään sorvaamansa salaisen sopimuksen mukaisesti. Niin haitallisena pidän tätä nykyä kiltteyttä.
En usko, että kukaan lakkaa parisuhteessa siivoamasta vain siksi, että itse siivoaminen kävisi yhtäkkiä liian epämukavaksi. Kyllä se liittyy aina parisuhteeseen, mitä kokee siitä saavansa, miten suhtautuu toiseen ja miltä yhdessä oleminen tuntuu.
Poden muuten itse tällä hetkellä kotona tätä "miesflunssaa", ja olen todella iloinen, että saan sairastaa rauhassa. Tästä etuoikeudesta olisi todella vaikea luopua.
Totta, katkeroituminen on se huonompi noista, mutta miten se on kumppanin vika, jos tiettämättään rikkoo toisen laatimia ehtoja. Ja itse en haluaisi sitä nurkuvaakaan kumppania. En ikinä ole kunnolla ymmärtänyt niitä jotka marisee kun on mentävä kauppaan, se vain on niin, että jos ei kotiin ruokaa tilaa, niin kauppaan on mentävä ja se energia mitä siihen marisemiseen kuluu, voisi käyttää sinne kauppassa käymiseen. Lapset marisee, aikuiset ymmärtää että ärsyttäviäkin asioita pitää tehdä eikä nurinat auta eikä muuta tilannetta.
Ja niin poden flunssaa minäkin, meissä ero on se että sinä saat levätä ja olet kiitollinen tilateestasi. Minun oikeuteni sairastaa rauhassa on minulta otettu vasten tahtoani pois ja tilanne vituttaa minua.
-ap
Toisen laatimia ehtoja. Siinähän se tuli.
Jos palstalla olisi miehen tekemä aloitus siitä , kuinka nainen ei hoida miehen ehtojen mukaista kodinhoitoa, olisivat vastaukset aloitukseen suhteellisen vihamielisiä.
Miesflunssa on täysin totta, ja sairaana itsensä rasittaminen on todella typerää, jopa hengenvaarallista esimerkiksi sydänlihastulehduksen riskin kohoamisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja niin poden flunssaa minäkin, meissä ero on se että sinä saat levätä ja olet kiitollinen tilateestasi. Minun oikeuteni sairastaa rauhassa on minulta otettu vasten tahtoani pois ja tilanne vituttaa minua.
Olet nähdäkseni luopunut subjektiivisesta oikeudestasi sairastaa rauhassa siinä vaiheessa, kun hankitte lapsia. Lasten tarpeet menevät kuitenkin vanhemman tarpeiden edelle riippumatta siitä, mitä kumppani tekee tai on tekemättä.
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja mielenkiintoista myös se että haluaisit kumppanin joka nurisee kuin teini kodin töistä ja tekee vain välttämättömimmän.
Kyllä, jos olisin nainen, ottaisin kymmenen kertaa kymmenestä ennemmin miehen, jolle siivoaminen on pakollinen, vittumainenkin paha, joka hoidetaan selvän keskinäisen sopimuksen mukaisesti, kuin tarvitsevan kilttimiehen, joka tekee paljon ja auliisti ja katkeroituu hiljaa, kun toinen osapuoli ei palkitse näistä uhrauksista hänen omassa päässään sorvaamansa salaisen sopimuksen mukaisesti. Niin haitallisena pidän tätä nykyä kiltteyttä.
En usko, että kukaan lakkaa parisuhteessa siivoamasta vain siksi, että itse siivoaminen kävisi yhtäkkiä liian epämukavaksi. Kyllä se liittyy aina parisuhteeseen, mitä kokee siitä saavansa, miten suhtautuu toiseen ja miltä yhdessä oleminen tuntuu.
Poden muuten itse tällä hetkellä kotona tätä "miesflunssaa", ja olen todella iloinen, että saan sairastaa rauhassa. Tästä etuoikeudesta olisi todella vaikea luopua.
Hyvä näkökulma. Meillä mies lakkasi tekemästä kotitöitä heti samaan aikaan kun aloitti henkisen väkivallan eli samantien häiden jälkeen. Siihen liittyi myös hänen kokemuksensa, että minä muutuin "huonommaksi" puolisoksi. Koin että vaikka tein mitä ja kuinka yritin, en kelvannut lainkaan. Mies ilmeisesti koki, että hän on niin paljon parempi kuin minä (sanoikin ääneen oöevansa tasokkaampi ja parempi kuin minä), että saadakseen ansaitsemansa mun piti ponnistella enemmän ja hänen ei tarvinnut kuin jalosti olla vain kotona, niin tilot olisivat jotenkin tasan.
Vuoden jaksoin yrittää ns olla parempi, mutta meni koko ajan huonommaksi ja oli kertan fyysinenkin käsiksikäyminen. sitten heitin miehen ulos ja uhkasin ottaa eron. Mies tuli takaisin katuvana ja kuulemma tajusi, että mä olenkin arvokas ja nyt on mennyt hyvin 1 kk, mutta saa nähdä.
Eli veikkaan tosiaan, että näissä keisseissä mies ei ole osaamaton vaan hän on alkanut suhteen kuluessa jotenkin ajatella, että hän ansaitsee juttuja ja vaimolla on velvollisuus antaa enemmän. Ko miehet kokevat itsensä syvästi oikeutetuiksi omissa päissään ja voivat elää oikeasti jossain lähes mielikuvitusmaailmassa, realiteeteissa joita vaimo ja muut läheiset eivät näe samoin. Alkaneet esim luoda itsestään fantasiaa perheen päänä ja alkaneet kuvitella elättävänsä perheen eivätkä huomaa tosiseikkaa, että vaimokin käy töissä jne. Kun monilla tämä tapahtuu silloin kun vaimo palaa töihin kotiäitiyden jälkeen ja mies jatkaa löysäilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse mahdollistatte tuon käyttäytymisen. Miksi alatte siivoamaan sairaana!? Pyydätte (tai käskette) sen ukkonne siivoamaan!
Samanlainen oikeus teilläkin on levätä sairaana. Ottakaa se käyttöön.
Jos et ole lukenut ketjua alusta, tätä on kysytty aiemminkin. Ja vastaus on, ettei kaikkia töitä voi jättää tekemättä vaikka onkin kipeänä, lapsi pitää ruokkia ja astioita pitää pestä, jotta voi puhtaista syödä. Ja kun aina auta se pyytäminen ja käskeminen aiheuttaa taas riitaa. Siksi ihmettelinkin että mitä tilanteessa voi tehdä ettei tarttisin anoa ja riidellä toista toimimaan vastuullisen aikuisen tavoin.
Ja hei, ennen kuin aloitatkaan että mitäs otit semmoisen laiskan miehen/jännämiehen, niin sekin on jo aiemmin tullut vastaan, asia on niin loppuun kaluttu. Kyseessä on siis ihan aiemmin ollut siivouskykyinen ja -taitoinen ihminen.
-ap
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja niin poden flunssaa minäkin, meissä ero on se että sinä saat levätä ja olet kiitollinen tilateestasi. Minun oikeuteni sairastaa rauhassa on minulta otettu vasten tahtoani pois ja tilanne vituttaa minua.
Olet nähdäkseni luopunut subjektiivisesta oikeudestasi sairastaa rauhassa siinä vaiheessa, kun hankitte lapsia. Lasten tarpeet menevät kuitenkin vanhemman tarpeiden edelle riippumatta siitä, mitä kumppani tekee tai on tekemättä.
No mutta miksi mies ei ole joudu luopumaan tuosta oikeudesta?
Kyllähän ne lapset ovat miehenkin vastuulla....
Mielenkiintoisinta näissä keskusteluissa on se, että naista syytetään miehen tautilaiskuudesta.
Erittäin mielenkiintoista.
Vaimohan sen miehen on tietenkin kasvattanut ja opettanut laiskiaiseksi - niissä perheissä, joissa laiskiainen on...
En todellakaan jaa käsitystänne.
Vierailija kirjoitti:
hanska kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja niin poden flunssaa minäkin, meissä ero on se että sinä saat levätä ja olet kiitollinen tilateestasi. Minun oikeuteni sairastaa rauhassa on minulta otettu vasten tahtoani pois ja tilanne vituttaa minua.
Olet nähdäkseni luopunut subjektiivisesta oikeudestasi sairastaa rauhassa siinä vaiheessa, kun hankitte lapsia. Lasten tarpeet menevät kuitenkin vanhemman tarpeiden edelle riippumatta siitä, mitä kumppani tekee tai on tekemättä.
No mutta miksi mies ei ole joudu luopumaan tuosta oikeudesta?
Kyllähän ne lapset ovat miehenkin vastuulla....
Kyllä hän onkin luopunut. Hänellä ei ole oikeutta laiminlyödä lastensa tarpeita, vaikka ne olisivat ristiriidassa hänen omien tarpeidensa kanssa. Tämä on vanhemmuuden ydinasia.
Tietenkin kuka tahansa voi toimia epäoikeudenmukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkään te naiset oikein sairastatte jos sairauden aikana ehtii loppua puhtaat vaatteet ja astiat kaapeista?
No mutta, kun se hikka kestää pitkään...
Ei voi muuta sanoo, kuin hyi he*vetti! Miksi alistutte tuollaiseen touhuun? Minkälainen nainen ottaa puolisokseen sellaisen miehen, joka ei sen vertaa välitä, että hoitaisi kodin kun toinen sairastaa? Ja vielä lisäännytte niiden kanssa... Yök!
Kuinka pitkään te naiset oikein sairastatte jos sairauden aikana ehtii loppua puhtaat vaatteet ja astiat kaapeista? Mulla flunssa kestää max. pari päivää, ja sen ajan kestä kyllä hyvin maata sängyn pohjalla vaikkei kukaan tiskaisi tai pyykkäisi yhtään. Ruokaakin saa tilaamalla kotiovelle. Meillä ei normaalistikaan pestä pyykkiä ja astioita ihan joka päivä. Kaksi kouluikäistä lasta on. Mutta kai se sairastaminen pitkittyy kun ei malteta levätä ja sairastaa kunnolla vaan touhutaan kotona ja juostaan kaupassa ym.
Ehkä siinä "miesflunssassakin" on tästä nimenomaan kyse: kun ollaan sairaita, niin sitten sairastetaan ja levätään kunnolla.