Jos mies ei nää vaivaa suhteen eteen, rakastaakohan edes minua?

Kaikki miehet (naisetkaan)vaan eivät osaa luonnostaan näyttää välittämistään. Ns. pakottaminen ei asiaa muuta. Ei tee varmaan tahallaan. Olet päätöksen edessä, vaihtaako romanttiseen mieheen vai tyytyäkö nykyiseen? Minä vaihdoin ja molemmat varmasti onnellisempia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas. täällä keskustelu käy kiivaana. Edelleenkin olen sitä mieltä, että jos minulle merkkaa se paljon, että mies järjestäisi joskus yllätyksen, niin en ymmärrä, miksi mies ei ole sitä valmis tekemään? Mielestäni tämä olisi oiva tapa mieheltäni osoittaa miten paljon hän minua rakastaa.

Ja hoidan ihan miellläni ne kotityöt jatkossakin, mutta tämä - siis yhteinen aika - on oikeasti se asia, jota mieheltä toivoisin. Paljon en ole vaatinut, jos joskus toivoisin yhteistä kahden keskistä aikaa miehen taholta järjestettävän. Hänellä tosiaan riittää aikaa harrasuksiin ja kavereilleen, mutta minulle ei voi järjestää mitään.

Hullua, että joku tulee puolustelemaan mieheni passiivisuutta tähän ketjuun ja nimittää itseään vielä ihmissuhdeasiantutkijaksi. Tiedän toki, että tämän "asiantutijan" perimmäinen tarkoitus on vaan päästä pätemään ja väittelemään. Hupinsa kullakin.

ap

Hanski, miksi et kommentoi tätä viestiä mitenkään? Siksi, että sinulla ei ole oikeasti mitään argumentteja ja tiedät syvällä sisimmässäsi, että tuon suhteen heikoin lenkki on mies. Jostain syystä et vain halua nähdä totuutta, koska periaatteenasi on puolustaa miehiä tällä "naisvaltaisella" palstalla.

hei oikeesti. Haloo? Sanooko joku todella miehelleen: " sun pitää viedä mut sit ensi viikolla ulos syömään sillon ja sillon." Siitä mahtaakin tulla tosi hyvä fiilis kummallekin, kun mies vie pakon edessä vaimonsa treffeillä. Ei juma mitä juttuja. Lol. Jos mies ei saa vaimoaan vietyä ulos, niin kyllä on peiliin katsomisen paikka. Kyllä sellainen perustreffailu kuuluu parisuhteeseen. Ei sen naisen tarvitse aina kaikkea kehitellä. ziisus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun täytyy jatkuvasti miettiä työasioita, kouluasioita, harrastusprojekteja, järjestää kaikenlaisia viikonloppumenoja ja yleisesti hoitaa asioita.

Välillä ehtii ehkä rauhoittua stressiltä nauttimaan omasta ajasta. Vieläkö tuohon pitäisi saada aikaa vaimon ulkoiluttamiseen?

T. Mies

Lisätään vielä:

Olen silloin tällöin tuonut vaimolle jotain kivaa kaupasta ja merkkipäivinä vienyt syömään. Ollut ihan tyytyväinen.

Jos olet lukenut ketjua niin tiedätkin ettei tästä ole kyse. Ilmiselvästi näet paljon vaivaa ja olet kiireinen, ja juuri sanoit että vaimokin on tyytyväinen. Hyvä! Ap ei ole tyytyväinen ja ap:n mies ei tee tuollaisia asioita...

Ap: olen pahoillani, mutta ei hän näytä paljoa välittävän. Jos toista rakastaa, niin kyllä edes joskus pystyy pakottamaan itsensä tekemään jotain, mistä toinen tulee onnelliseksi! Aika vähän vaadit kuitenkin. Miehesi vaikuttaa todella itsekkäältä ja ottaa sinut itsestäänselvyytenä. Kuinka paljon vaatii esim. käydä kaupassa ostaan karkkia ja ottaa sut sohvalle kainaloon ja katsoa joku leffa. Hui kauhea kun on vaivalloista. Varsinkin jos olet monta kertaa asiasta sanonut.

Kuulostaa oudolta, jos ei järjestä mitään kivaa yhteistä tekemistä. Minusta ois kiva järkätä kaikenlaista, mutta se nainen puuttuu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei minunkaan mies erikseen järjestä mitään illallisia. Arjessa hän kuitenkin osoittaa monin tavoin ajattelevansa minua. Hän saattaa esimerkiksi ostella asioita, joita nimenomaan olen sanonut haluavani, siis esimerkiksi kerron että asia x on loppunut ja täytyy ostaa sitä lisää tai että näppäimistöni ei toimi kunnolla. Hetken päästä hän on ostanut, korjannut ne. Pyöräni renkaat hän saattaa käydä pumppaamassa ilman pyytämistä, jos huomaa ilman loppuneen tai jättää auton minun käyttöön, kun tietää, että minulla on myös meno.

Nää on pieniä tekoja, joista kyllä tiedän, että mies välittää minunkin asioista. Ei hän ole kuitenkaan koskaan yllättänyt minua kynttiläillallisella tai millään sen suuremmalla.

Enkä ehkä sellaista kaipaa. Ehkä kaipaisin, jos arjessakaan ei olisi mitään.

Ehkä siis suurempien tekojen sijaan voisitte arjessa tehdä enemmän mukavia, mutta pienempiä yllätyksiä.

ihan hyvä, mutta minun mieheni ei tuollaista tee. 

ap

Niin no sitten päästään siihen, että osoittaako hän välittämistään mitenkään? Ethän sinä taida oikeasti haluta juuri lounasta. Haluat, että hän osoittaa rakastavansa sinua. 

Minun pointtini oli, että ehkä miehesi osoittaa jo rakastavansa, mutta ei sillä tavalla kuin sinä osaisit osottaa. Jos hän ei taas osoita lainkaan, voisit suoraan sanoa siitä, että "hei, haluaisin, että osoitat välittämistäsi enemmän". Koska nyt sanot miehelle haluavasi lounaalle. Ei mies välttämättä tajua mistä siinä on oikeasti kyse. 

Paremmin (minun mielestäni) oli ilmaista asia näin: "hei, mielestäsi sinä et osoita välittämistä juuri lainkaan. Haluaisin, että välittämisen osoituksesi veisit minut lounaalle jonain päivänä NYT TULEVALLA VIIKOLLA, päivän saat valita itse, mutta sen pitää olla nyt maanantain ja perjantain välissä joku päivä. Lisäksi olisi kiva, jos jatkossa osoittaisit paremmin kuinka paljon minusta välität, niinkuin minäkin välitän sinusta, koska olet niin ihana ja komea jne. ". 

Tuosta mies voisi jopa ymmärtää jotain ja siinä on aikaraja. Ole myös iloinen tuon sanoessasi, eikä sillä tavalla jankuttaen ja mököttäen. Välittäminen on mukava asia. 

No oli kyllä ihan älytön neuvo. Se on mies - ihminen - eikä mikään ohjelmoitava robotti-imuri. Onhan niitä nukkejakin joissa on äänite joka napista painamalla sanoo "Rakastan sinua." Mutta ei se mitään tarkoita, kuten ei tarkoittaisi tuokaan että komentaa miehen osoittamaan välittämistä tarkkaan säädellyillä tehtävillä ja ohjeilla.

Välittämistä on se että kuuntelee toista, kuuntelee niitä vihjeitäkin. Käyttää aikaa ja omaa järkeään miettiäkseen, mikä tuota kumppania voisi ilahduttaa. Siksi että haluaa tehdä toisen iloiseksi. Ei siksi että on ladeltu määräykset miten toimia.

Ihmiset ovat menneet sekaisin näistä kuvitelluista valtavista eroista sukupuolten välillä, joita joka tyrkytetään joka paikassa. Ihan kuin oltaisiin eri lajia ja ilman mitään yhteistä kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Minun täytyy jatkuvasti miettiä työasioita, kouluasioita, harrastusprojekteja, järjestää kaikenlaisia viikonloppumenoja ja yleisesti hoitaa asioita.

Välillä ehtii ehkä rauhoittua stressiltä nauttimaan omasta ajasta. Vieläkö tuohon pitäisi saada aikaa vaimon ulkoiluttamiseen?

T. Mies

Joo. Kyllä pitäisi.

Eikä järjestys ole se että tuohon päälle pitää järjestää aikaa kumppanille. ENSIN järjestetään aikaa sille kumppanille, sen jälkeen mietitään muuta ja järjestetään "yleiset asiat".

Jos se kumppani on se tärkein elämässä. Ei tietenkään silloin jos ei ole ja seurauksena sama tulkinta kuin aloittajalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei minunkaan mies erikseen järjestä mitään illallisia. Arjessa hän kuitenkin osoittaa monin tavoin ajattelevansa minua. Hän saattaa esimerkiksi ostella asioita, joita nimenomaan olen sanonut haluavani, siis esimerkiksi kerron että asia x on loppunut ja täytyy ostaa sitä lisää tai että näppäimistöni ei toimi kunnolla. Hetken päästä hän on ostanut, korjannut ne. Pyöräni renkaat hän saattaa käydä pumppaamassa ilman pyytämistä, jos huomaa ilman loppuneen tai jättää auton minun käyttöön, kun tietää, että minulla on myös meno.

Nää on pieniä tekoja, joista kyllä tiedän, että mies välittää minunkin asioista. Ei hän ole kuitenkaan koskaan yllättänyt minua kynttiläillallisella tai millään sen suuremmalla.

Enkä ehkä sellaista kaipaa. Ehkä kaipaisin, jos arjessakaan ei olisi mitään.

Ehkä siis suurempien tekojen sijaan voisitte arjessa tehdä enemmän mukavia, mutta pienempiä yllätyksiä.

ihan hyvä, mutta minun mieheni ei tuollaista tee. 

ap

Niin no sitten päästään siihen, että osoittaako hän välittämistään mitenkään? Ethän sinä taida oikeasti haluta juuri lounasta. Haluat, että hän osoittaa rakastavansa sinua. 

Minun pointtini oli, että ehkä miehesi osoittaa jo rakastavansa, mutta ei sillä tavalla kuin sinä osaisit osottaa. Jos hän ei taas osoita lainkaan, voisit suoraan sanoa siitä, että "hei, haluaisin, että osoitat välittämistäsi enemmän". Koska nyt sanot miehelle haluavasi lounaalle. Ei mies välttämättä tajua mistä siinä on oikeasti kyse. 

Paremmin (minun mielestäni) oli ilmaista asia näin: "hei, mielestäsi sinä et osoita välittämistä juuri lainkaan. Haluaisin, että välittämisen osoituksesi veisit minut lounaalle jonain päivänä NYT TULEVALLA VIIKOLLA, päivän saat valita itse, mutta sen pitää olla nyt maanantain ja perjantain välissä joku päivä. Lisäksi olisi kiva, jos jatkossa osoittaisit paremmin kuinka paljon minusta välität, niinkuin minäkin välitän sinusta, koska olet niin ihana ja komea jne. ". 

Tuosta mies voisi jopa ymmärtää jotain ja siinä on aikaraja. Ole myös iloinen tuon sanoessasi, eikä sillä tavalla jankuttaen ja mököttäen. Välittäminen on mukava asia. 

olen minä siitä sanonut AIKA MONTA KERTAA, että haluan häneltä enemmän yhteistä aikaa. Eikö se näissä teksteissä tule muka ilmi? Minusta on ihan rititävästi, että sanon miehelleni näin: Olisi kiva että veisit minut joskus lounaalle tai järjestäisit kahdenkeskistä aikaa esimerkiksi leffaillan. Minusta se, että minun pitää päättää suurin piirtein viikon päivä ja kellon aika on vähän sama, kuni kaitsisin jotain pikkulasta. Nyt puhutaan kuitenkin yli 30-vuotiaasta miehestä, ei keskenkasvuisesta kakarasta. Sitäpaitsi minusta on aika vähättelevää puhua mieistä tuohon sävyyn. Eikä miehet muka todellakaan osaa mitään järjestää itse? Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta ja antaa tarkat kellonajat suurin piirtein. Varmaan minun pitää sitten se lounaspaikkakin järjestää. Juu. ehkä minä järjestän sen sitten! mutta luulen, ettei mieheni edes vaivaudu paikalle. Naurettvaa, että joku oikeasti asettuu tässä asiassa mieheni puolelle. Mielestäni tuo on todella vähäinen asia, mitä olen mieheltäni pyytänyt.

Mitä sä mulle raivoat kun yritän auttaa. Selvästikään sun 30v mies ei osaa järjestää mitään itse ja siksihän sä täällä valitat siitä. Mitä sä niinkun oikeen haluat? Että me täällä vaan haukutaan miestä ja sanotaan että jätä se? Vai että me keksitään joku maaginen tapa järjestää lounasta sulle?

Jos sua haittaa niin paljon sanoa aika niin älä sano. Älä sitten myöskään valita kun se tapahtuu vuoden päästä.

Edelleen painotan sitä, että kannattaa puhua suoraan. Jos sä oikeasti haluat lounaalle tässä kuussa niin luulis että osaisit sanoa sen. Ei, mutta vedetään tyypilliset itkupotkuraivarit "pitää tietää ilman sanomistaaa".

Oot kyllä vähän kummallinen ton puolen valitsemisen suhteen. Teidä pitäis olla molempien samalla puolella, tiimi. Nyt sä haluat vaan kaikki av:lta jotenkin sun puolelle.

Et sä tolleen saa mitään haluamaas.

Oon kyl sanonu että haluan sinne lounaalle... Monta kertaa...ja joku on kirjoittanut täällä mun puolesta. Mut en mä kyllä miehiä pidä ihan niin yksinkertaisina olioina, et niille pitäis ihan treffiaikakin erikseen ilmoittaa. Eihän se silloin mikään ylläri olis. Tuleeko jollekin hyvä mieli, jos pakottaa miehensä viemään itsensä ulos? Epäilen. Eihän parisuhde voi perustua tollaselle diktatuurille. Se on sama kuin miehenä olis joku robotti.

Ap

Miten omien halujen sanominen on diktatuuria? Jos pyytää suoraan, että hei, voisitko joskus näyttää, että mullakin on jotain merkitystä täällä, niin sitten mies on robotti ja nainen joku diktaattori? Hei haloo! Ei siitä ole kyse. Kyllä teidän miehetkin varmaan aika suoraan sanoo, että hei, mä muuten haluan harrastaa seksiä tai mitä tahansa. Tekeekö se teistä robotteja ja miehistä jotain diktaattoreita? Miten tämä on niin vääristynyttä, että normaalissa parisuhteessa ei voi enää sanoa ääneen mitään, vaan on parempi odottaa hiljaa ja toivoa parannusta.  

Siinä suoraan sanomisessahan olis se vaara, että mies tekisi juuri sen ja sitten teillä ei olisi mitään mistä valittaa. 

Mitä helvettiä. Jos mä sanon miehelle että haluan lounaalle niin eikös se ole aika suoraan sanottu :D en kyllä voi suorempaa ilmaista. Mutta jos mun pitää aika ja paikka vielä miehen puolesta päättää niin mun mielestä se on enemmänkin niin, että minä vien miehen lounaalle kuin päinvastoin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten omien halujen sanominen on diktatuuria? Jos pyytää suoraan, että hei, voisitko joskus näyttää, että mullakin on jotain merkitystä täällä, niin sitten mies on robotti ja nainen joku diktaattori? Hei haloo! Ei siitä ole kyse. Kyllä teidän miehetkin varmaan aika suoraan sanoo, että hei, mä muuten haluan harrastaa seksiä tai mitä tahansa. Tekeekö se teistä robotteja ja miehistä jotain diktaattoreita? Miten tämä on niin vääristynyttä, että normaalissa parisuhteessa ei voi enää sanoa ääneen mitään, vaan on parempi odottaa hiljaa ja toivoa parannusta.  

Siinä suoraan sanomisessahan olis se vaara, että mies tekisi juuri sen ja sitten teillä ei olisi mitään mistä valittaa. 

Oletko jotenkin yksinkertainen? Kuinkahan monesti ap on kertonut, että on pyytänyt mieheltänsä tätä yhteistä aikaa esim lounaan muodossa. Miten suorempaa voi enää sanoa?

Palstamammat ja prinsessaharhat. Tuli taas todistettua tässäKIN ketjussa.

Sulla on nyt sellainen idea, että jos mies päättää ajan ja paikan, hän ehkä haluaa jotenkin enemmän mennä sinne lounaalle. 

Mutta se lounas on vain sitä, mitä sinä haluat. Ei mies ole menossa lounaalle mistään muusta syystä kuin siitä, että sinä pyysit, päätit ajan tai et. Lounas ei ollut hänen ideansa eikä hän sitä halua. 

Sinä toivot että mies haluaisi yllättää sinut oma-aloitteisesti ja veisi sinut lounaalle. No sitä ei varmaan tapahdu. Joko pyydät sitä itse tai unohdat lounaat. 

Kyllä, nyt ei eletä siinä ideaalimaailmassa. Mies ei tajua yllättää sinua, koska se ei ole hänelle tyypillistä toimintaa (kuten olet sanonut). 

Hän voi silti rakastaa sinua todella paljon. Älkää nyt tee lounaasta elämää suurempaa asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten omien halujen sanominen on diktatuuria? Jos pyytää suoraan, että hei, voisitko joskus näyttää, että mullakin on jotain merkitystä täällä, niin sitten mies on robotti ja nainen joku diktaattori? Hei haloo! Ei siitä ole kyse. Kyllä teidän miehetkin varmaan aika suoraan sanoo, että hei, mä muuten haluan harrastaa seksiä tai mitä tahansa. Tekeekö se teistä robotteja ja miehistä jotain diktaattoreita? Miten tämä on niin vääristynyttä, että normaalissa parisuhteessa ei voi enää sanoa ääneen mitään, vaan on parempi odottaa hiljaa ja toivoa parannusta.  

Siinä suoraan sanomisessahan olis se vaara, että mies tekisi juuri sen ja sitten teillä ei olisi mitään mistä valittaa. 

Oletko jotenkin yksinkertainen? Kuinkahan monesti ap on kertonut, että on pyytänyt mieheltänsä tätä yhteistä aikaa esim lounaan muodossa. Miten suorempaa voi enää sanoa?

No vaikka sanomalla sen, mistä oikeasti on kyse. Ei kyse ole siitä, että hän haluaa lounaalle. Hän haluaa tietää, että mies välittää hänestä ja testaa häntä jankuttamalla jostain lounaasta. Mies ei välttämättä ajattele lounaasta yhään mitään eikä siksi ota sitä vakavasti. Nainen taas ajattelee, että heidän koko elämänsä on kriisissä, koska ei edelleenkään olla menty lounaalle. 

Näköjään joku jaksaa nyt jankata.. Taidatte itse olla niitä pahimpia jankkaajia, jotka ilmottaa miehelle mitä tulee tehdä, mitä vaatteita pukea jne. Hyvää päivänjatkoa kaikille!

Ap

Ja vielä sen sanon että kyllä kyse todellakin on siitä että haluan lounaalle tai yhteistä aikaa. Ja olen sen miehelleni sanonut. Ei avaruustiedettä. Ap

Meillä sama homma. Ihan turha odottaa mitään romanttisia yllätyksiä, vaikka olen sanonut suoraan ja monta kertaa, että haluan hänen keksivän joskus jotain. No, ei ole kohta neljän vuoden aikana tapahtunut. Olen kysynyt syytä, ja mies vastasi, että ei hänellä ihan oikeasti tule edes mieleen järjestää mitään romantiikkaylläreitä. Ei siis ole romantiikka mielessä hänellä, mutta seksi sitäkin enemmän. Luultavasti hänen käsityksensä romantiikasta on vähintään tunnin kestävä seksisessio suikkarit ja peppupanot sisältäen. Juu ei kiitos.

Jotta saamme vastedes yhteistä aikaa, olen sanonut hänelle (viimeksi tänään), että mitäpä jos hän veisi minut syömään perjantaina ravintolaan X. "Joo, kyllä se käy, kuulostaa hyvältä." No niin, treffit sovittu, mutta ei se siltikään ole sama asia kuin että mies olisi itse omassa päässään pohdiskellut, että "jukra, olisipa kiva viedä Pirkko syömään perjantaina, se voisi piristää häntä työviikon jälkeen". Pointti on siis juuri se, että miehen tulisi haluta itse tehdä jotain puolisonsa piristämiseksi, ei niin että siitä on huomautettu miljoona kertaa.

Onneksi edes merkkipäivinä muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Näköjään joku jaksaa nyt jankata.. Taidatte itse olla niitä pahimpia jankkaajia, jotka ilmottaa miehelle mitä tulee tehdä, mitä vaatteita pukea jne. Hyvää päivänjatkoa kaikille!

Ap

Sähän täällä jankkaat takaisin ihan yhtälailla. Nimenomaan mun ei tarvitse pyytää osoituksia, koska mies tekee niitä ihan muutenkin ja on tehnyt aina. Sulla taas on mies, joka ei ole ehkä koskaan tehnyt mitään ja nyt päätit että sen pitää muuttua ja alkaa tekemään jotain. Itse siinä tilanteessa varmaan pyytäisin aika suoraan.  

Meillä ap käytiin tänään juuri samankaltainen keskustelu miehen kanssa. Olen ollut todella väsynyt ja tehnyt ylitöitä ihan mielettömästi. Pyörittänyt kodin myös siinä sivussa. Mies ei ole koskaan ollut mikään oma-aloitteinen huomionosoituksissa. Kun hän ei välitä syntymäpäivälahjoista, niin miksi niitä sullekaan ostelemaan. Mutta niin vain on innoissaan aukonut synttärilahjat ja joululahjat ja nauttinut, kun olen hänen synttäreilleen kutsunut hänen sukulaisia ja laittanut ruoat.

Naimisiin mennessä tokaisi, kun ei saatu aikaiseksi sormuskaupoille menoa, että hän ajatteli, että jos haluat sormuksen, niin totta sinä nyt sen itse osaat käydä ostamassa. No juu, se siitä romantiikasta.

No tänään väsyneenä tuli sanottua, että joskus olisi kyllä ihana saada pientä hemmottelua ja sitä kautta kiitosta, että painan töitä kuin elukka perheen taloudellisen tilanteen parantamiseksi. No meni tunti ja mies tokaisi, että haluttasko sulla sitte lähteä tänään syömään.

Ei, ei haluttanut. Ensinnäkin, kun olen niin väsynyt, että hädin tuskin jaksan sohvalta nousta ylös ja mikä hemmottelu se on, että toinen toimii kuin koulutettu koira: Minä kerron haluavani hemmottelua, mies hyppää kuin koulutettu koira ja ehdottaa syömään lähtöä.

No jaa, jos unohtais koko hemmottelujutun ja muun ja painais töitä ja hoitais lapset ja kuolis pois. Se siitä. Rakastaa se silti mua kaikesta huolimatta tosi paljon. Sen minä tiedän. Mutta olis se ihana, jos joskus näyttäis sitä jollakin kivalla keinolla.