Jos mies ei nää vaivaa suhteen eteen, rakastaakohan edes minua?

No ei minunkaan mies erikseen järjestä mitään illallisia. Arjessa hän kuitenkin osoittaa monin tavoin ajattelevansa minua. Hän saattaa esimerkiksi ostella asioita, joita nimenomaan olen sanonut haluavani, siis esimerkiksi kerron että asia x on loppunut ja täytyy ostaa sitä lisää tai että näppäimistöni ei toimi kunnolla. Hetken päästä hän on ostanut, korjannut ne. Pyöräni renkaat hän saattaa käydä pumppaamassa ilman pyytämistä, jos huomaa ilman loppuneen tai jättää auton minun käyttöön, kun tietää, että minulla on myös meno.

Nää on pieniä tekoja, joista kyllä tiedän, että mies välittää minunkin asioista. Ei hän ole kuitenkaan koskaan yllättänyt minua kynttiläillallisella tai millään sen suuremmalla.

Enkä ehkä sellaista kaipaa. Ehkä kaipaisin, jos arjessakaan ei olisi mitään.

Ehkä siis suurempien tekojen sijaan voisitte arjessa tehdä enemmän mukavia, mutta pienempiä yllätyksiä.

Vierailija kirjoitti:

No ei minunkaan mies erikseen järjestä mitään illallisia. Arjessa hän kuitenkin osoittaa monin tavoin ajattelevansa minua. Hän saattaa esimerkiksi ostella asioita, joita nimenomaan olen sanonut haluavani, siis esimerkiksi kerron että asia x on loppunut ja täytyy ostaa sitä lisää tai että näppäimistöni ei toimi kunnolla. Hetken päästä hän on ostanut, korjannut ne. Pyöräni renkaat hän saattaa käydä pumppaamassa ilman pyytämistä, jos huomaa ilman loppuneen tai jättää auton minun käyttöön, kun tietää, että minulla on myös meno.

Nää on pieniä tekoja, joista kyllä tiedän, että mies välittää minunkin asioista. Ei hän ole kuitenkaan koskaan yllättänyt minua kynttiläillallisella tai millään sen suuremmalla.

Enkä ehkä sellaista kaipaa. Ehkä kaipaisin, jos arjessakaan ei olisi mitään.

Ehkä siis suurempien tekojen sijaan voisitte arjessa tehdä enemmän mukavia, mutta pienempiä yllätyksiä.

Sinä et kaipaa, mutta aloittaja sanoo kaipaavansa. Sinun tapasi ei siis häntä auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei minunkaan mies erikseen järjestä mitään illallisia. Arjessa hän kuitenkin osoittaa monin tavoin ajattelevansa minua. Hän saattaa esimerkiksi ostella asioita, joita nimenomaan olen sanonut haluavani, siis esimerkiksi kerron että asia x on loppunut ja täytyy ostaa sitä lisää tai että näppäimistöni ei toimi kunnolla. Hetken päästä hän on ostanut, korjannut ne. Pyöräni renkaat hän saattaa käydä pumppaamassa ilman pyytämistä, jos huomaa ilman loppuneen tai jättää auton minun käyttöön, kun tietää, että minulla on myös meno.

Nää on pieniä tekoja, joista kyllä tiedän, että mies välittää minunkin asioista. Ei hän ole kuitenkaan koskaan yllättänyt minua kynttiläillallisella tai millään sen suuremmalla.

Enkä ehkä sellaista kaipaa. Ehkä kaipaisin, jos arjessakaan ei olisi mitään.

Ehkä siis suurempien tekojen sijaan voisitte arjessa tehdä enemmän mukavia, mutta pienempiä yllätyksiä.

Sinä et kaipaa, mutta aloittaja sanoo kaipaavansa. Sinun tapasi ei siis häntä auta.

Se, että aloittaja kaipaa jotakin, mitä hän ei parisuhteessaan saa, ei tarkoita, etteikö aloittajan puoliso rakastaisi ja kunnioittaisi häntä.

Muutenkin kannattaisi käyttää vähemmän aikaa sen spekuloimiseen, mitä joku toinen mahtaa tuntea ja ajatella, ja enemmän aikaa siihen, mitä itse tuntee ja ajattelee. On täysin mahdollista todeta, että omiin tarpeisiin ei nyt vastata riittävästi, syyllistymättä vahingoittaviin ja keskinäistä luottamusta nakertaviin syytöksiin. Sinä-viestinnän sijaan minä-viestintää, kuten neuvo kuuluu.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

What? Ei tarvitse mennä minnekään. Voi vaikka joskus kotona jätkätä kynttiläillallisrn tai vaikka ihan leffailtakin riittäisi

Voisitko nyt viimein vastata kysymykseen? Täällä on ihmisiä, jotka yrittävät auttaa sinua.

Jos jätetään pois miehen ilmeinen haluttomuus järjestää sinulle ohjelmaa, mitä muita todisteita rakkauden ja kunnioituksen puutteesta sinulla on?

Juuri vastasin sinulle. Sanoit: ei tarvitse mennä minnekään. Minä sanoin: ei tarvitsekaan. Kotonakin voi järkätä

Taidan astua trollin miinaan, mutta yritän nyt vielä kerran.

Jos jätetään pois miehen ilmeinen haluttomuus järjestää sinulle ohjelmaa kotona tai kodin ulkopuolella, mitä muita todisteita rakkauden ja kunnioituksen puutteesta sinulla on?

Tämä on oleellinen kysymys, koska jotkut ihmiset ovat todella passiivisia ja haluttomia järjestemään yhtään mitään, mutta se ei vielä tarkoita, että he eivät rakastaisi tai kunnioittaisi puolisoaan. Ennen kuin teet noin synkän arvion puolisostasi, sinulla pitää olla muita perusteluja. Nyt kertomasi perusteella voi olla, että teillä on vain erilaiset näkemykset siitä, minkälainen parisuhteen tulee olla.

Ei mielestäni ole paljon pyydetty että veisi naisensa lounaalle, kuten aloittaja toivoi. Kahdessa minuutissa googlettaa mikä on kaupungin kehutuin lounaspaikka, 30 sekunnissa soittaa ja kysyy lähdetkö lounaalle tunnin päästä yhteen kivaan paikkaan jonka löysin. Siinä on lounas ja yllätys hoidettu näppärästi. Kuinka passiivinen pitää olla jos tuollainen urotyö ei onnistu? Kuollut? Kyllä joskus toisesta piittaamattomuus tarkoittaa ihan vain sitä että on piittaamaton.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei minunkaan mies erikseen järjestä mitään illallisia. Arjessa hän kuitenkin osoittaa monin tavoin ajattelevansa minua. Hän saattaa esimerkiksi ostella asioita, joita nimenomaan olen sanonut haluavani, siis esimerkiksi kerron että asia x on loppunut ja täytyy ostaa sitä lisää tai että näppäimistöni ei toimi kunnolla. Hetken päästä hän on ostanut, korjannut ne. Pyöräni renkaat hän saattaa käydä pumppaamassa ilman pyytämistä, jos huomaa ilman loppuneen tai jättää auton minun käyttöön, kun tietää, että minulla on myös meno.

Nää on pieniä tekoja, joista kyllä tiedän, että mies välittää minunkin asioista. Ei hän ole kuitenkaan koskaan yllättänyt minua kynttiläillallisella tai millään sen suuremmalla.

Enkä ehkä sellaista kaipaa. Ehkä kaipaisin, jos arjessakaan ei olisi mitään.

Ehkä siis suurempien tekojen sijaan voisitte arjessa tehdä enemmän mukavia, mutta pienempiä yllätyksiä.

Sinä et kaipaa, mutta aloittaja sanoo kaipaavansa. Sinun tapasi ei siis häntä auta.

Se, että aloittaja kaipaa jotakin, mitä hän ei parisuhteessaan saa, ei tarkoita, etteikö aloittajan puoliso rakastaisi ja kunnioittaisi häntä.

Muutenkin kannattaisi käyttää vähemmän aikaa sen spekuloimiseen, mitä joku toinen mahtaa tuntea ja ajatella, ja enemmän aikaa siihen, mitä itse tuntee ja ajattelee. On täysin mahdollista todeta, että omiin tarpeisiin ei nyt vastata riittävästi, syyllistymättä vahingoittaviin ja keskinäistä luottamusta nakertaviin syytöksiin. Sinä-viestinnän sijaan minä-viestintää, kuten neuvo kuuluu.

Kyse ei ole siitä että aloittaja ei "saa" jotakin. Hän on esittänyt miehelleen toiveen eikä mies sitä toteuta. Mielestäni melko vaatimattoman toiveen. Eli mies on se joka estää nyt naista saamasta mitä hän suhteelta toivoo. Selitä nyt ihmissuhdeasiantuntija, miksi mies ei noin pientä toivetta toteuta?

Tuo toinen kappaleesihan nyt ei tarkoita mitään, pelkkää yleistä sanahelinää.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei minunkaan mies erikseen järjestä mitään illallisia. Arjessa hän kuitenkin osoittaa monin tavoin ajattelevansa minua. Hän saattaa esimerkiksi ostella asioita, joita nimenomaan olen sanonut haluavani, siis esimerkiksi kerron että asia x on loppunut ja täytyy ostaa sitä lisää tai että näppäimistöni ei toimi kunnolla. Hetken päästä hän on ostanut, korjannut ne. Pyöräni renkaat hän saattaa käydä pumppaamassa ilman pyytämistä, jos huomaa ilman loppuneen tai jättää auton minun käyttöön, kun tietää, että minulla on myös meno.

Nää on pieniä tekoja, joista kyllä tiedän, että mies välittää minunkin asioista. Ei hän ole kuitenkaan koskaan yllättänyt minua kynttiläillallisella tai millään sen suuremmalla.

Enkä ehkä sellaista kaipaa. Ehkä kaipaisin, jos arjessakaan ei olisi mitään.

Ehkä siis suurempien tekojen sijaan voisitte arjessa tehdä enemmän mukavia, mutta pienempiä yllätyksiä.

Sinä et kaipaa, mutta aloittaja sanoo kaipaavansa. Sinun tapasi ei siis häntä auta.

Se, että aloittaja kaipaa jotakin, mitä hän ei parisuhteessaan saa, ei tarkoita, etteikö aloittajan puoliso rakastaisi ja kunnioittaisi häntä.

Muutenkin kannattaisi käyttää vähemmän aikaa sen spekuloimiseen, mitä joku toinen mahtaa tuntea ja ajatella, ja enemmän aikaa siihen, mitä itse tuntee ja ajattelee. On täysin mahdollista todeta, että omiin tarpeisiin ei nyt vastata riittävästi, syyllistymättä vahingoittaviin ja keskinäistä luottamusta nakertaviin syytöksiin. Sinä-viestinnän sijaan minä-viestintää, kuten neuvo kuuluu.

Kyse ei ole siitä että aloittaja ei "saa" jotakin. Hän on esittänyt miehelleen toiveen eikä mies sitä toteuta. Mielestäni melko vaatimattoman toiveen. Eli mies on se joka estää nyt naista saamasta mitä hän suhteelta toivoo. Selitä nyt ihmissuhdeasiantuntija, miksi mies ei noin pientä toivetta toteuta?

Tuo toinen kappaleesihan nyt ei tarkoita mitään, pelkkää yleistä sanahelinää.

Jos toinen kappaleeni on sinusta sanahelinää, et varmastikaan ymmärrä, miksi on turha spekuloida meille täysin tuntemattoman ihmisen ajatuksilla ja tunteilla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä "hanska" vaikuttaa vähän yksinkertaiselta tapaukselta. Millainen ihminen muuten hankkii nimimerkin av-palstalle? Lol

Vähän oli ilkeästi sanottu, mutta kyseinen nimimerkki on kyllä rasittavan oloinen. Kilpaileekohan palstan ärsyttävimmän kirjoittajan arvonimestä? Tuo besserwisser-asenne saa kyllä näkemään punaista.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei minunkaan mies erikseen järjestä mitään illallisia. Arjessa hän kuitenkin osoittaa monin tavoin ajattelevansa minua. Hän saattaa esimerkiksi ostella asioita, joita nimenomaan olen sanonut haluavani, siis esimerkiksi kerron että asia x on loppunut ja täytyy ostaa sitä lisää tai että näppäimistöni ei toimi kunnolla. Hetken päästä hän on ostanut, korjannut ne. Pyöräni renkaat hän saattaa käydä pumppaamassa ilman pyytämistä, jos huomaa ilman loppuneen tai jättää auton minun käyttöön, kun tietää, että minulla on myös meno.

Nää on pieniä tekoja, joista kyllä tiedän, että mies välittää minunkin asioista. Ei hän ole kuitenkaan koskaan yllättänyt minua kynttiläillallisella tai millään sen suuremmalla.

Enkä ehkä sellaista kaipaa. Ehkä kaipaisin, jos arjessakaan ei olisi mitään.

Ehkä siis suurempien tekojen sijaan voisitte arjessa tehdä enemmän mukavia, mutta pienempiä yllätyksiä.

Sinä et kaipaa, mutta aloittaja sanoo kaipaavansa. Sinun tapasi ei siis häntä auta.

Se, että aloittaja kaipaa jotakin, mitä hän ei parisuhteessaan saa, ei tarkoita, etteikö aloittajan puoliso rakastaisi ja kunnioittaisi häntä.

Muutenkin kannattaisi käyttää vähemmän aikaa sen spekuloimiseen, mitä joku toinen mahtaa tuntea ja ajatella, ja enemmän aikaa siihen, mitä itse tuntee ja ajattelee. On täysin mahdollista todeta, että omiin tarpeisiin ei nyt vastata riittävästi, syyllistymättä vahingoittaviin ja keskinäistä luottamusta nakertaviin syytöksiin. Sinä-viestinnän sijaan minä-viestintää, kuten neuvo kuuluu.

Kyse ei ole siitä että aloittaja ei "saa" jotakin. Hän on esittänyt miehelleen toiveen eikä mies sitä toteuta. Mielestäni melko vaatimattoman toiveen. Eli mies on se joka estää nyt naista saamasta mitä hän suhteelta toivoo. Selitä nyt ihmissuhdeasiantuntija, miksi mies ei noin pientä toivetta toteuta?

Tuo toinen kappaleesihan nyt ei tarkoita mitään, pelkkää yleistä sanahelinää.

Jos toinen kappaleeni on sinusta sanahelinää, et varmastikaan ymmärrä, miksi on turha spekuloida meille täysin tuntemattoman ihmisen ajatuksilla ja tunteilla.

Ei omakaan ymmärryksesi näköjään riitä siihen, kun kuitenkin juuri sitä olet usean kommentin ajan tehnyt. Vielä kehuskelit että olet auttamassa ja nyt sitten touhu onkin turhaa.

Minä muuten olen täällä vain huvittelemassa, joten minulle on ihan sama onko aloitus provo.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei minunkaan mies erikseen järjestä mitään illallisia. Arjessa hän kuitenkin osoittaa monin tavoin ajattelevansa minua. Hän saattaa esimerkiksi ostella asioita, joita nimenomaan olen sanonut haluavani, siis esimerkiksi kerron että asia x on loppunut ja täytyy ostaa sitä lisää tai että näppäimistöni ei toimi kunnolla. Hetken päästä hän on ostanut, korjannut ne. Pyöräni renkaat hän saattaa käydä pumppaamassa ilman pyytämistä, jos huomaa ilman loppuneen tai jättää auton minun käyttöön, kun tietää, että minulla on myös meno.

Nää on pieniä tekoja, joista kyllä tiedän, että mies välittää minunkin asioista. Ei hän ole kuitenkaan koskaan yllättänyt minua kynttiläillallisella tai millään sen suuremmalla.

Enkä ehkä sellaista kaipaa. Ehkä kaipaisin, jos arjessakaan ei olisi mitään.

Ehkä siis suurempien tekojen sijaan voisitte arjessa tehdä enemmän mukavia, mutta pienempiä yllätyksiä.

Sinä et kaipaa, mutta aloittaja sanoo kaipaavansa. Sinun tapasi ei siis häntä auta.

Se, että aloittaja kaipaa jotakin, mitä hän ei parisuhteessaan saa, ei tarkoita, etteikö aloittajan puoliso rakastaisi ja kunnioittaisi häntä.

Muutenkin kannattaisi käyttää vähemmän aikaa sen spekuloimiseen, mitä joku toinen mahtaa tuntea ja ajatella, ja enemmän aikaa siihen, mitä itse tuntee ja ajattelee. On täysin mahdollista todeta, että omiin tarpeisiin ei nyt vastata riittävästi, syyllistymättä vahingoittaviin ja keskinäistä luottamusta nakertaviin syytöksiin. Sinä-viestinnän sijaan minä-viestintää, kuten neuvo kuuluu.

Kyse ei ole siitä että aloittaja ei "saa" jotakin. Hän on esittänyt miehelleen toiveen eikä mies sitä toteuta. Mielestäni melko vaatimattoman toiveen. Eli mies on se joka estää nyt naista saamasta mitä hän suhteelta toivoo. Selitä nyt ihmissuhdeasiantuntija, miksi mies ei noin pientä toivetta toteuta?

Tuo toinen kappaleesihan nyt ei tarkoita mitään, pelkkää yleistä sanahelinää.

Jos toinen kappaleeni on sinusta sanahelinää, et varmastikaan ymmärrä, miksi on turha spekuloida meille täysin tuntemattoman ihmisen ajatuksilla ja tunteilla.

Ei omakaan ymmärryksesi näköjään riitä siihen, kun kuitenkin juuri sitä olet usean kommentin ajan tehnyt. Vielä kehuskelit että olet auttamassa ja nyt sitten touhu onkin turhaa.

Minä muuten olen täällä vain huvittelemassa, joten minulle on ihan sama onko aloitus provo.

Nimenomaan pidättäydyn spekuloimasta ja pyydän aloittajalta konkretiaa.

Jaahas. täällä keskustelu käy kiivaana. Edelleenkin olen sitä mieltä, että jos minulle merkkaa se paljon, että mies järjestäisi joskus yllätyksen, niin en ymmärrä, miksi mies ei ole sitä valmis tekemään? Mielestäni tämä olisi oiva tapa mieheltäni osoittaa miten paljon hän minua rakastaa.

Ja hoidan ihan miellläni ne kotityöt jatkossakin, mutta tämä - siis yhteinen aika - on oikeasti se asia, jota mieheltä toivoisin. Paljon en ole vaatinut, jos joskus toivoisin yhteistä kahden keskistä aikaa miehen taholta järjestettävän. Hänellä tosiaan riittää aikaa harrasuksiin ja kavereilleen, mutta minulle ei voi järjestää mitään.

Hullua, että joku tulee puolustelemaan mieheni passiivisuutta tähän ketjuun ja nimittää itseään vielä ihmissuhdeasiantutkijaksi. Tiedän toki, että tämän "asiantutijan" perimmäinen tarkoitus on vaan päästä pätemään ja väittelemään. Hupinsa kullakin.

ap

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei minunkaan mies erikseen järjestä mitään illallisia. Arjessa hän kuitenkin osoittaa monin tavoin ajattelevansa minua. Hän saattaa esimerkiksi ostella asioita, joita nimenomaan olen sanonut haluavani, siis esimerkiksi kerron että asia x on loppunut ja täytyy ostaa sitä lisää tai että näppäimistöni ei toimi kunnolla. Hetken päästä hän on ostanut, korjannut ne. Pyöräni renkaat hän saattaa käydä pumppaamassa ilman pyytämistä, jos huomaa ilman loppuneen tai jättää auton minun käyttöön, kun tietää, että minulla on myös meno.

Nää on pieniä tekoja, joista kyllä tiedän, että mies välittää minunkin asioista. Ei hän ole kuitenkaan koskaan yllättänyt minua kynttiläillallisella tai millään sen suuremmalla.

Enkä ehkä sellaista kaipaa. Ehkä kaipaisin, jos arjessakaan ei olisi mitään.

Ehkä siis suurempien tekojen sijaan voisitte arjessa tehdä enemmän mukavia, mutta pienempiä yllätyksiä.

Sinä et kaipaa, mutta aloittaja sanoo kaipaavansa. Sinun tapasi ei siis häntä auta.

Se, että aloittaja kaipaa jotakin, mitä hän ei parisuhteessaan saa, ei tarkoita, etteikö aloittajan puoliso rakastaisi ja kunnioittaisi häntä.

Muutenkin kannattaisi käyttää vähemmän aikaa sen spekuloimiseen, mitä joku toinen mahtaa tuntea ja ajatella, ja enemmän aikaa siihen, mitä itse tuntee ja ajattelee. On täysin mahdollista todeta, että omiin tarpeisiin ei nyt vastata riittävästi, syyllistymättä vahingoittaviin ja keskinäistä luottamusta nakertaviin syytöksiin. Sinä-viestinnän sijaan minä-viestintää, kuten neuvo kuuluu.

Kyse ei ole siitä että aloittaja ei "saa" jotakin. Hän on esittänyt miehelleen toiveen eikä mies sitä toteuta. Mielestäni melko vaatimattoman toiveen. Eli mies on se joka estää nyt naista saamasta mitä hän suhteelta toivoo. Selitä nyt ihmissuhdeasiantuntija, miksi mies ei noin pientä toivetta toteuta?

Tuo toinen kappaleesihan nyt ei tarkoita mitään, pelkkää yleistä sanahelinää.

Jos toinen kappaleeni on sinusta sanahelinää, et varmastikaan ymmärrä, miksi on turha spekuloida meille täysin tuntemattoman ihmisen ajatuksilla ja tunteilla.

Ei omakaan ymmärryksesi näköjään riitä siihen, kun kuitenkin juuri sitä olet usean kommentin ajan tehnyt. Vielä kehuskelit että olet auttamassa ja nyt sitten touhu onkin turhaa.

Minä muuten olen täällä vain huvittelemassa, joten minulle on ihan sama onko aloitus provo.

Nimenomaan pidättäydyn spekuloimasta ja pyydän aloittajalta konkretiaa.

Et ole muuta tehnytkään kuin spekuloinut. Vaikka muotoilet spekulointisi kysymyksiksi, se ei tarkoita ettet sitä tee. Menit heti miehen puolelle. Minä menin heti naisen puolelle, mutta en edes teeskentele puolueetonta. Sinä teeskentelet.

Vierailija kirjoitti:

No ei minunkaan mies erikseen järjestä mitään illallisia. Arjessa hän kuitenkin osoittaa monin tavoin ajattelevansa minua. Hän saattaa esimerkiksi ostella asioita, joita nimenomaan olen sanonut haluavani, siis esimerkiksi kerron että asia x on loppunut ja täytyy ostaa sitä lisää tai että näppäimistöni ei toimi kunnolla. Hetken päästä hän on ostanut, korjannut ne. Pyöräni renkaat hän saattaa käydä pumppaamassa ilman pyytämistä, jos huomaa ilman loppuneen tai jättää auton minun käyttöön, kun tietää, että minulla on myös meno.

Nää on pieniä tekoja, joista kyllä tiedän, että mies välittää minunkin asioista. Ei hän ole kuitenkaan koskaan yllättänyt minua kynttiläillallisella tai millään sen suuremmalla.

Enkä ehkä sellaista kaipaa. Ehkä kaipaisin, jos arjessakaan ei olisi mitään.

Ehkä siis suurempien tekojen sijaan voisitte arjessa tehdä enemmän mukavia, mutta pienempiä yllätyksiä.

ihan hyvä, mutta minun mieheni ei tuollaista tee. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei minunkaan mies erikseen järjestä mitään illallisia. Arjessa hän kuitenkin osoittaa monin tavoin ajattelevansa minua. Hän saattaa esimerkiksi ostella asioita, joita nimenomaan olen sanonut haluavani, siis esimerkiksi kerron että asia x on loppunut ja täytyy ostaa sitä lisää tai että näppäimistöni ei toimi kunnolla. Hetken päästä hän on ostanut, korjannut ne. Pyöräni renkaat hän saattaa käydä pumppaamassa ilman pyytämistä, jos huomaa ilman loppuneen tai jättää auton minun käyttöön, kun tietää, että minulla on myös meno.

Nää on pieniä tekoja, joista kyllä tiedän, että mies välittää minunkin asioista. Ei hän ole kuitenkaan koskaan yllättänyt minua kynttiläillallisella tai millään sen suuremmalla.

Enkä ehkä sellaista kaipaa. Ehkä kaipaisin, jos arjessakaan ei olisi mitään.

Ehkä siis suurempien tekojen sijaan voisitte arjessa tehdä enemmän mukavia, mutta pienempiä yllätyksiä.

ihan hyvä, mutta minun mieheni ei tuollaista tee. 

ap

Niin no sitten päästään siihen, että osoittaako hän välittämistään mitenkään? Ethän sinä taida oikeasti haluta juuri lounasta. Haluat, että hän osoittaa rakastavansa sinua. 

Minun pointtini oli, että ehkä miehesi osoittaa jo rakastavansa, mutta ei sillä tavalla kuin sinä osaisit osottaa. Jos hän ei taas osoita lainkaan, voisit suoraan sanoa siitä, että "hei, haluaisin, että osoitat välittämistäsi enemmän". Koska nyt sanot miehelle haluavasi lounaalle. Ei mies välttämättä tajua mistä siinä on oikeasti kyse. 

Paremmin (minun mielestäni) oli ilmaista asia näin: "hei, mielestäsi sinä et osoita välittämistä juuri lainkaan. Haluaisin, että välittämisen osoituksesi veisit minut lounaalle jonain päivänä NYT TULEVALLA VIIKOLLA, päivän saat valita itse, mutta sen pitää olla nyt maanantain ja perjantain välissä joku päivä. Lisäksi olisi kiva, jos jatkossa osoittaisit paremmin kuinka paljon minusta välität, niinkuin minäkin välitän sinusta, koska olet niin ihana ja komea jne. ". 

Tuosta mies voisi jopa ymmärtää jotain ja siinä on aikaraja. Ole myös iloinen tuon sanoessasi, eikä sillä tavalla jankuttaen ja mököttäen. Välittäminen on mukava asia. 

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei minunkaan mies erikseen järjestä mitään illallisia. Arjessa hän kuitenkin osoittaa monin tavoin ajattelevansa minua. Hän saattaa esimerkiksi ostella asioita, joita nimenomaan olen sanonut haluavani, siis esimerkiksi kerron että asia x on loppunut ja täytyy ostaa sitä lisää tai että näppäimistöni ei toimi kunnolla. Hetken päästä hän on ostanut, korjannut ne. Pyöräni renkaat hän saattaa käydä pumppaamassa ilman pyytämistä, jos huomaa ilman loppuneen tai jättää auton minun käyttöön, kun tietää, että minulla on myös meno.

Nää on pieniä tekoja, joista kyllä tiedän, että mies välittää minunkin asioista. Ei hän ole kuitenkaan koskaan yllättänyt minua kynttiläillallisella tai millään sen suuremmalla.

Enkä ehkä sellaista kaipaa. Ehkä kaipaisin, jos arjessakaan ei olisi mitään.

Ehkä siis suurempien tekojen sijaan voisitte arjessa tehdä enemmän mukavia, mutta pienempiä yllätyksiä.

Sinä et kaipaa, mutta aloittaja sanoo kaipaavansa. Sinun tapasi ei siis häntä auta.

Se, että aloittaja kaipaa jotakin, mitä hän ei parisuhteessaan saa, ei tarkoita, etteikö aloittajan puoliso rakastaisi ja kunnioittaisi häntä.

Muutenkin kannattaisi käyttää vähemmän aikaa sen spekuloimiseen, mitä joku toinen mahtaa tuntea ja ajatella, ja enemmän aikaa siihen, mitä itse tuntee ja ajattelee. On täysin mahdollista todeta, että omiin tarpeisiin ei nyt vastata riittävästi, syyllistymättä vahingoittaviin ja keskinäistä luottamusta nakertaviin syytöksiin. Sinä-viestinnän sijaan minä-viestintää, kuten neuvo kuuluu.

Kyse ei ole siitä että aloittaja ei "saa" jotakin. Hän on esittänyt miehelleen toiveen eikä mies sitä toteuta. Mielestäni melko vaatimattoman toiveen. Eli mies on se joka estää nyt naista saamasta mitä hän suhteelta toivoo. Selitä nyt ihmissuhdeasiantuntija, miksi mies ei noin pientä toivetta toteuta?

Tuo toinen kappaleesihan nyt ei tarkoita mitään, pelkkää yleistä sanahelinää.

Jos toinen kappaleeni on sinusta sanahelinää, et varmastikaan ymmärrä, miksi on turha spekuloida meille täysin tuntemattoman ihmisen ajatuksilla ja tunteilla.

Ei omakaan ymmärryksesi näköjään riitä siihen, kun kuitenkin juuri sitä olet usean kommentin ajan tehnyt. Vielä kehuskelit että olet auttamassa ja nyt sitten touhu onkin turhaa.

Minä muuten olen täällä vain huvittelemassa, joten minulle on ihan sama onko aloitus provo.

Nimenomaan pidättäydyn spekuloimasta ja pyydän aloittajalta konkretiaa.

Et ole muuta tehnytkään kuin spekuloinut. Vaikka muotoilet spekulointisi kysymyksiksi, se ei tarkoita ettet sitä tee. Menit heti miehen puolelle. Minä menin heti naisen puolelle, mutta en edes teeskentele puolueetonta. Sinä teeskentelet.

Todella valitettavaa, jos näet tämän keskustelun vain puolten ottamisena. Tiedän kyllä, että myötätunto on naisvaltaisella palstalla usein läsnäolevan naisen eikä poissaolevan miehen puolella, mutta tilanteesta on aika toivoton keskustella, jos vastauksia esittämääni kysymykseen ei saada.

Minun täytyy jatkuvasti miettiä työasioita, kouluasioita, harrastusprojekteja, järjestää kaikenlaisia viikonloppumenoja ja yleisesti hoitaa asioita.

Välillä ehtii ehkä rauhoittua stressiltä nauttimaan omasta ajasta. Vieläkö tuohon pitäisi saada aikaa vaimon ulkoiluttamiseen?

T. Mies

Vierailija kirjoitti:

Minun täytyy jatkuvasti miettiä työasioita, kouluasioita, harrastusprojekteja, järjestää kaikenlaisia viikonloppumenoja ja yleisesti hoitaa asioita.

Välillä ehtii ehkä rauhoittua stressiltä nauttimaan omasta ajasta. Vieläkö tuohon pitäisi saada aikaa vaimon ulkoiluttamiseen?

T. Mies

Lisätään vielä:

Olen silloin tällöin tuonut vaimolle jotain kivaa kaupasta ja merkkipäivinä vienyt syömään. Ollut ihan tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

No sellasia noi miehet on! niitten eteen pitäis kaikki tehä....kodinhoitajan nuo miehet haluaa naisesta et pääsisisvät ite mahdollisimman helpolla, kannattaa miettiä että haluutko tollasta

Tästäkö se johtuukin etten ole onnistunut prisuhteissa, kun olen kunnioittanu puolisoa ja tehnyt kotitöistä joskus jopa suurimman osan. Pitääkin opetella tämä taktiikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun täytyy jatkuvasti miettiä työasioita, kouluasioita, harrastusprojekteja, järjestää kaikenlaisia viikonloppumenoja ja yleisesti hoitaa asioita.

Välillä ehtii ehkä rauhoittua stressiltä nauttimaan omasta ajasta. Vieläkö tuohon pitäisi saada aikaa vaimon ulkoiluttamiseen?

T. Mies

Lisätään vielä:

Olen silloin tällöin tuonut vaimolle jotain kivaa kaupasta ja merkkipäivinä vienyt syömään. Ollut ihan tyytyväinen.

No jotkut parit saattavat pitää yhteistä aikaa jopa mukavana ja kokea, että se vähentää stressiä. Ne parit yleensä pitävät toisistaan ja tuntevat toisensa ainakin jollain tasolla, Lyön vetoa, että (mikäli tämä ei ole provo) te ette tunne tai juuri välitä toisistanne. Jos se kelpaa teille niin ulkoilkaa vain yksinänne ja ostakaa velvoitteesta jotain x päivän välein. 

Mulla on vähän sama tilanne kuin ap:lla. Treffeillä ollaan käyty miehen kanssa viimeksi joskus talvella, ja sekin tapahtui minun aloitteesta. Itse koen panostavani näkyvämmin: Ostan kivoja synttärilahjoja, otan miehen toiveet huomioon makkarissa, ylläpidän kodin siisteyttä ja teen enemmän töitä, ettei miehen tarvitsisi. Välillä on kyllä kieltämättä ollut tyytymätön olo, mutta sitten aloin miettimään niitä pikkujuttuja, joita mies tekee: Laittaa aamupalaa valmiiksi ja lataa kahvinkeittimen, jos herää minua aiemmin. Vie lapsen pitkälle lenkille, jos olen itse väsynyt. Tekee ruoan lähes aina, sillä tietää minun inhoavan ruoanlaittoa. Sellaisia pikkujuttuja, joista kyllä näkee toisen huomioonottamisen.

Jos teillä ei ole suhteessa mitään tällaista, ottaisin kyllä asian puheeksi ja kysyisin, miksi tilanne on niin epäreilu. Ei hyväksikäyttävässä suhteessa kannata kovin kauan jatkaa, jos ei saa koskaan mitään takaisin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei minunkaan mies erikseen järjestä mitään illallisia. Arjessa hän kuitenkin osoittaa monin tavoin ajattelevansa minua. Hän saattaa esimerkiksi ostella asioita, joita nimenomaan olen sanonut haluavani, siis esimerkiksi kerron että asia x on loppunut ja täytyy ostaa sitä lisää tai että näppäimistöni ei toimi kunnolla. Hetken päästä hän on ostanut, korjannut ne. Pyöräni renkaat hän saattaa käydä pumppaamassa ilman pyytämistä, jos huomaa ilman loppuneen tai jättää auton minun käyttöön, kun tietää, että minulla on myös meno.

Nää on pieniä tekoja, joista kyllä tiedän, että mies välittää minunkin asioista. Ei hän ole kuitenkaan koskaan yllättänyt minua kynttiläillallisella tai millään sen suuremmalla.

Enkä ehkä sellaista kaipaa. Ehkä kaipaisin, jos arjessakaan ei olisi mitään.

Ehkä siis suurempien tekojen sijaan voisitte arjessa tehdä enemmän mukavia, mutta pienempiä yllätyksiä.

ihan hyvä, mutta minun mieheni ei tuollaista tee. 

ap

Niin no sitten päästään siihen, että osoittaako hän välittämistään mitenkään? Ethän sinä taida oikeasti haluta juuri lounasta. Haluat, että hän osoittaa rakastavansa sinua. 

Minun pointtini oli, että ehkä miehesi osoittaa jo rakastavansa, mutta ei sillä tavalla kuin sinä osaisit osottaa. Jos hän ei taas osoita lainkaan, voisit suoraan sanoa siitä, että "hei, haluaisin, että osoitat välittämistäsi enemmän". Koska nyt sanot miehelle haluavasi lounaalle. Ei mies välttämättä tajua mistä siinä on oikeasti kyse. 

Paremmin (minun mielestäni) oli ilmaista asia näin: "hei, mielestäsi sinä et osoita välittämistä juuri lainkaan. Haluaisin, että välittämisen osoituksesi veisit minut lounaalle jonain päivänä NYT TULEVALLA VIIKOLLA, päivän saat valita itse, mutta sen pitää olla nyt maanantain ja perjantain välissä joku päivä. Lisäksi olisi kiva, jos jatkossa osoittaisit paremmin kuinka paljon minusta välität, niinkuin minäkin välitän sinusta, koska olet niin ihana ja komea jne. ". 

Tuosta mies voisi jopa ymmärtää jotain ja siinä on aikaraja. Ole myös iloinen tuon sanoessasi, eikä sillä tavalla jankuttaen ja mököttäen. Välittäminen on mukava asia. 

olen minä siitä sanonut AIKA MONTA KERTAA, että haluan häneltä enemmän yhteistä aikaa. Eikö se näissä teksteissä tule muka ilmi? Minusta on ihan rititävästi, että sanon miehelleni näin: Olisi kiva että veisit minut joskus lounaalle tai järjestäisit kahdenkeskistä aikaa esimerkiksi leffaillan. Minusta se, että minun pitää päättää suurin piirtein viikon päivä ja kellon aika on vähän sama, kuni kaitsisin jotain pikkulasta. Nyt puhutaan kuitenkin yli 30-vuotiaasta miehestä, ei keskenkasvuisesta kakarasta. Sitäpaitsi minusta on aika vähättelevää puhua mieistä tuohon sävyyn. Eikä miehet muka todellakaan osaa mitään järjestää itse? Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta ja antaa tarkat kellonajat suurin piirtein. Varmaan minun pitää sitten se lounaspaikkakin järjestää. Juu. ehkä minä järjestän sen sitten! mutta luulen, ettei mieheni edes vaivaudu paikalle. Naurettvaa, että joku oikeasti asettuu tässä asiassa mieheni puolelle. Mielestäni tuo on todella vähäinen asia, mitä olen mieheltäni pyytänyt.