Lue keskustelun säännöt.
Koukussa leikkimiseen
06.09.2016 |
Mä oon 20-vuotias tyttö, yleisesti ottaen ihan normaali mutta nyt mulle on tullut erikoinen ongelma. Eli pengottiin tuossa kesällä mun kaverin kanssa vanhoja tavaroita, ja löydettiin paljon ikiaikaisia pokemon-leluja. Käytiin sit vähän läpällä leikkimään niillä, mutta se olikin tosi rentouttavaa ja aikaa hurahti pari tuntia. Jäätiin ihan koukkuun siihen, ja nyt ollaan leikitty pari kertaa viikossa. Ollaan puhuttu että pitäis lopettaa mutta ei pystytä kun mikään ei auta stressiin yhtä tehokkaasti. Nyt ootan melkein joka päivä että pääsis taas leikkimään ja oon alkanu katella kauppojen leluosastoilta leluja mitä haluisin ostaa. Tää on ihan kauheeta, ku oon aina pitänyt itseäni normaalina eikä mulla oo ikinä ollu mitään isompia mt-ongelmia. Pelottaa että kohta peuhataan jo kaverin kanssa lattialla tutit suussa. Ahdistaa kovasti. Onko kenelläkään mitään samantyylisiä kokemuksia tai neuvoja mitä pitäis tehdä. Toivoisin asiallisia vastauksia kiitos.
Kommentit (422)
siis sovitteks oikeesti sun kaverin kanssa aina et: "illalla mennää meille leikkii pokemonii" :DDd enkestä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai tuo yhtään sen huonompi tapa rentoutua ole kuin vaikkapa telkkarin katselu, lukeminen tai maalaaminen.
Vierailija kirjoitti:
siis sovitteks oikeesti sun kaverin kanssa aina et: "illalla mennää meille leikkii pokemonii" :DDd enkestä...
No ei nyt just noilla sanoilla. Ollaan oltu kauan parhaita ystäviä ja nähdään tavallisestikii pari kertaa viikossa. Viime aikoina ollaa leikitty paljon ku tykätää siitä mut tehää me yhdessä ns. normaalejakin juttuja :)
-ap
Missä tapaa aloittajan kaltaisia tyttöjä? Vaikutat tosi kivalta :)
m21
En ole koskaan ajatellut että vielä tuossa iässä joku leikkisi lasten leluilla. Toisaalta, miksipä ei? Jos tuo on sinun tapasi rentoutua ja se toimii, niin ei muuta kuin jatka leikkimistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa kivaa lukea koko ketju läpi :) Suloista että aloittaja oli alussa ihan paniikissa, mutta sai paljon kannustavia vastauksia ja ymmärsi, että tuo leikkiminen on nimenomaan positiivinen asia. Hyvää työtä palstalaiset. levitetään hyvää mieltä täällä jatkossakin <3
Vierailija kirjoitti:
No tietäisitpä kuinka paljon haluan barbeja ja niille kodin.
Miksi hommaa sellaisia? Mua harmittaa kun äiti on salaa antanut pois lapsuusen barbini,olen alkanut ostella uusia kirppareilta ja rakennan niille koteja.Tykkään myös laittaa barbien hiuksia ja pukea niitä.
Ja täytän ensi vuonna 30.
Tosiaan leikkimisen ei tarvitse rajoittua lapsuuteeen,eikä leikki harrastuksena poissulje sitä että olisi muuten täysipäinen aikuinen.
Mukavaa,että AP on löytänyt harmittoman tavan purkaa stressiä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt mullekituli kauhee ikävä mun barbeja ja heppoja. Vaarallisia nää tälläset keskustelut xD
Joku mainitsi,että ajatusleikeillä saa kotityötkin sujumaan.Joskus kun mua ei huvita siivota,kuvittelen olevani Tuhkimo joka on pakotettu raatamaan kotiorjana,mutta ihana tulevaisuus odottaa.Silloin kotihommat sujuvat kuin itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kenenkään mielestä oo muka yhtään outoa, että 2 parikymppistä muijaa kokoontuu innoissaa leikkimään pokemoneilla 0_O. aloittaja kuulostaa viesteissäänkin ihan 12v pikkutytöltä..
Minä olen 26-vuotias, ja välillä kun on vaikeita päiviä, käyn lelukaupassa ostamassa itselleni uuden pehmolelun. En tosin osaa enää oikein leikkiä leluilla, mutta makoilen sitten sohvalla katsomassa telkkaria nalle kainalossa. :D Sairastan masennusta ja yleistä ahdistuneisuushäiriötä, ja jotenkin nuo nallet rauhoittavat. Lisäksi pelaan innoissani Pokemon Go:ta, väritän värityskirjoja ja katson muumeja ja muita piirrettyjä. Ei hävetä, mutta en ole tutuille kyllä tunnustanut.
Ap kuulostaa ihanalta ihmiseltä, pysy tuollaisena. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 26-vuotias, ja välillä kun on vaikeita päiviä, käyn lelukaupassa ostamassa itselleni uuden pehmolelun. En tosin osaa enää oikein leikkiä leluilla, mutta makoilen sitten sohvalla katsomassa telkkaria nalle kainalossa. :D Sairastan masennusta ja yleistä ahdistuneisuushäiriötä, ja jotenkin nuo nallet rauhoittavat. Lisäksi pelaan innoissani Pokemon Go:ta, väritän värityskirjoja ja katson muumeja ja muita piirrettyjä. Ei hävetä, mutta en ole tutuille kyllä tunnustanut.
Ap kuulostaa ihanalta ihmiseltä, pysy tuollaisena. <3
Whii, kiitos x) Mäkin tykkään muumeista ja pokemonista, ja pehmolelut on kans ihania. Oli kyllä valaisevaa kun sai tietää että muillakin lapsekkaat asiat auttaa stressiin. Hyvä että sä oot kans löytäny jutun mikä auttaa huonoina päivinä. Säki vaikutat tosi kivalta
Ja kiitos ihan kaikille vastauksista, te pelastitte mun päivän :)
-ap
Vierailija kirjoitti:
Nanao kirjoitti:
Oon itsekin välillä käynyt leluosastolla ihastelemassa tarjontaa :D Erityisesti muovieläimet on nykyään paljon hienompia kuin silloin kun itse olin lapsi.... Mutta jotenkin on vain semmoinen tunne, ettei sitä osaa enää heittäytyä leikkimään niinkuin silloin... Viimeksi olen leikkinyt "läpällä" joskus 15-16-vuotiaana kun kerättiin kaverin kanssa kirpputori tavaraa ja löydettiin vanhat barbit. :)
Mut hyvä jos haluat leikkiä, siitä vaan! :)
T. N25v
Voi kiitos :) Hitsi että tuli hyvä mieli sun kommentista. Ehkä tää on sit kuitenkii ihan normaalia. Tosi kivaa syksyä sulle.
-ap
Täällä toinen, joka haluaisi rakentaa juuri noille kaupan muovieläimille vaikka maaseudun tai viidakon ja haluaisi star wars-legoja, sekä barbin.
Olen 28v työssäkäyvä ja kavereita + mies löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan näitä muitakin aikuisia, jotka leikkii vaikka kauko-ohjattavilla autoilla, veneillä tai lentokoneilla, rakentelee pienoismalleja. Jotkut piirtää, malaa ja askartelee ja osa jaksaa vielä aikuisenakin potkia palloa tai lyödä mailalla kiekkoa/palloa.
Lasten ja aikuisten leikkien ero on vaan hinta ja otsan rypyt.
Minä "leikin" pelaamalla Sims-pelejä. Pelaan kakkosta, kolmosta ja nelosta. Nehän ovat virtuaalisia nukkekotileikkejä. Pelaan todella paljon, monta tuntia putkeen ja kehittelen erilaisia tarinoita ja juonikuvioita huvin vuoksi. Moni peli ja harrastus on oikeasti pohjimmiltaan leikkimistä. En näe fyysisillä leluilla leikkimistä yhtään sen erilaisempana asiana. N25
Täällä yks 41v ukko tunnustaa, että varmaan puolet ostamastani elektroniikasta on "leluja", joita en oikeasti tarvitse. Jos sä selviät vanhoilla pokemoneilla, niin säästät ainakin rahaa :D niin se vaa on, ettei tästä elämästä hengissä selviä jos kulkee aina otsa rypyssä, lapselliset harrastukse t lepuuttaa kummasti hermoja
En kyllä ikinä kehtais seurustella naisen kanssa joka leikkii jonkuu frendinsä kanssa pikkulasten leluilla
Täällä yksi aikuinen (27v) joka harrastaa cosplayta eli erilaisiksi hahmoiksi pukeutumista. Cosplay-asu päällä tulee aina myös leikittyä/larpattua sitä hahmoa jollain tapaa. Tämä tosin rajoittuu ko. harrastukselle suunnattuihin tapahtumiin. Kirjoitan myös tarinoita hahmoista, minulla on muutama kirjoituskaveri eli luodaan tarinoita yhdessä, aika pitkälti rinnastettavissa leikkimiseen sekin.
Tätä taustaa vasten ei 20-vuotiaiden Pokemon-leikit kuulosta edes kovin omituiselta. Miksi se leikki olisi sen pahempaa kuin siitä tarinan kirjoittaminen?
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ikinä kehtais seurustella naisen kanssa joka leikkii jonkuu frendinsä kanssa pikkulasten leluilla
Onneksi sun ei tarvii :)
-ap
Hauskaa että pelaamista pidetään vieläkin lasten juttuna.
100% peleistä on aikuisten tekemiä ja 90% niistä on suunnattu aikuisille kuluttajille.
Jo aikoja sitten ennen sotiakin pelit olivat pääasiassa aikuisten juttu, shakki, korttipelit, vähän kimbleä isommat lautapelit...
Ja joo nykyään parhaista peleistä löytyy parempaa tarinankerrontaa ja juonta kuin valtaosasta elokuvia ja sarjoja, strategiaa ja taktiikkaa sisältävät pelit ovat myös yhtä laajoja ja monimutkaisia kuin shakki.